Onko rakastuminen toiseen väärin?

Olen päälle nelikymppinen minäkin ja onnellisesti naimisissa ja tyytyväinen elämääni ja parisuhteeseen. Tunnen olevani rakastettu ja rakastan sekä arvostan miestäni.

Syrjähyppy on yksi hairahdus muiden joukossa. En kylläkään suoralta kädeltä syrjähyppyjä ja pettämistä hyväksy mutta nämä on usein sellaisia monisyisiä juttuja. Jos puoliso pettää pitkään ja on rakastunut toiseen ja silti jatkaa pentistä parisuhdettaan, en hyväksyisi asiaa vaan jättäisin puolisoni, jo ihan senkin takia että ko lainen toiminta ei ole reilua ja en voisi enää miestäni arvostaa. Yhden illan jutut on asia erikseen mutta nekin tietyin varauksin.

Itse olen ihastunut monta kertaa toisiin miehiin, pettämistä ei ole ollut mutta jotakin siltä väliltä. Mutta järki on tullut hyvin nopeasti mukaan kuvoihin ja ymmärrys siitä, mikä on oikeasti tärkeää ja oikeaa tunnetta.

Pitkä liitto on sinällään jotakin niin arvokasta, ainakin minulle, ja sisältää niin paljon yhdessä koettuja asioita, tunteita ja elämyksiä ettei yksi hairahdus sitä kaada. Ja uskon, että tasapainoinen, pitkä liitto myös kannustaa olemaan uskollinen...Ei oikeasti tarvita muita kun saa toiselta kaiken ja huonotkin ajat selvitään hyvien aikojen voimalla.

Vapaa suhde:

Edy Poppy neuvoo sinua näin:

"Monet ihmiset pettävät puolisoaan, mutta eivät kerro asiasta, koska he pelkäävät itse tulevansa petetyiksi. En ymmärrä sitä. Mielestäni se on äärimmäisen itsekästä, sanoo 32-vuotias norjalainen Edy Poppy."

"Jos täyden elämän kokeminen vaatii seksiä muiden kuin aviopuolison kanssa, niin olkoon sitten niin. Edy haluaa elää ennemmin kiinnostavan kuin onnellisen elämän. Muuten ei ole mitään, mistä kirjoittaisi."

http://www.iltasanomat.fi/naiset/suhteet.asp?id=1354388

Minä voisin hyväksyä syrjähypyn, jos se ei jatkuisi sen kerran jälkeen saman ihmisen kanssa.. Se söisi itsetuntoa, jos syrjähyppy olisi joku pitempi aikainen.. Ja tietysti molemmilla pitäisi olla sama oikeus syrjähyppyihin, vaikkei sitä itse käyttäisikään.. Joten jos yhteisesti se hyväksyttäisiin niin eihän se maailmaa kaataisi..

Että miten se voi olla niin suurta rakkautta, jos se käytännössä on vain syrjähyppy? Eikö suuressa rakkaudessa sitten haluta elää juuri sen toisen kanssa, jätetä toinen rehellisesti ja jätetä pettämiset.

Ja toinen asia - miksi ei osata erottaa kahta eri tekoa toisistaan? Rakastaminen ei ole synonyymi toisen satuttamiselle. Ei rakkauden vuoksi tarvitse pettää jos ei pysty sen rakkaudenkohteen kanssa elämään muutenkaan. Kuka haluaa saattaa rakkaansa toiseksi mieheksi/naiseksi? On väärin pettää. Väärin ei ole rakastua ja ryhtyä elämään oikeasti toisen kanssa.

Mulla on monta ystävää, jotka ovat eronneet ja kun ovat uuden kumppanin löytäneet, eivät muutakkaan yhteen vaan seurustelevat.

On helpompaa, kun on mun ja sun lapset ja niitä ei kaikkia sekoita. Monet haluavat elää itsenäisemmin kun kylki kyljessä.
Ymmärrän tämän hyvin.

Rakastumisesta en tiedä-siinähän on vissi ero ihastumiseen tai satunnaiseen syrjähyppyyn nähden.
Mutta mitä mieltä tästä: olen pähkäillyt syitä omaan uskottomuuteeni,nuorena on menty naimisiin ja rakastan miestäni edelleen,aina en vaan jaksaisi...ja se pointti minkä hiffasin vasta äsken:mitähän vaikuttaa se "historia" että oma isäni on pettänyt äitiäni lukemattomat kerrat ja olen jopa joutunut "todistajaksi" moisessa tapahtumassa.(olen kärsinyt tästä ja ollut NIIN pahoillani äitini tähden ) Appiukko on myös ollut uskoton anopille.Eli:pelkäänkö että miehet on samanlaisia kaikki ja siksi petin ensin,ettei mies ehtisi minua satuttaa...vaiko "kostan" isiemme tekoja omalle miehelleni?? Tässä tätä kotipsykologiaa parhaimmillaan...?

liittoa, eikä saakaan. Kuitenkin pettäminen on aina väärin toista kohtaan.

Jos suhde kakkoseen on kestänyt pitkään ja kaikesta valehdeltu vuosia, kukaan ei jaksa katsoa puolisoltaan sellaista pitemmän päälle. Lisäksi jos toinen pettää toistuvasti luvaten aivan muuta, niin siinä ei paljon ole vaihtoehtoja. Yleensä pettäjät tekevät sen useammin vain paremmin peittäen. Koskaan et voi olla toisesta varma.

Itselleni luvattiin ja vannottiin, silti jatkaen pettämistä ja valehtelemista. Kaikki oli ns. kunnossa, kunnes otin itse asioista selvää hänen aina pimittäen ja valehdellen minulle. Nyt mies kierrossa ja en enää välitä. Hän sai monesti tilaisuutensa, mutta tyrien ne. Suurin osa pettäjistä ei ole luotettavia.

Älä anna kusettaa itseäsi vuosia, kuten eräät ovat tehneet. Ota asioista selvää ja arvosta itseäsi. Mikään ei ole niin paha, kuin kelvoton pettävä mies.

t. yksi juuri eropaperin laittanut