Kun mies on ujo, saamaton, epämiehekäs ja muutenkin jotenkin viallinen ruumiiltaan, niin ystävän löytäminen on aika vaikeaa.
Kaikki naiset ovat silmissäni kauniita ja ihania. Aivan liian ihania, että rohkenisin lähestyä. Ihmisjoukossa ei oikein kehtaa, koska ympärillä on vertailukohteina vain paremman näköisiä miehiä. Ilman muiden läsnäoloa ei taas rohkene pelästyttää toista lähestymällä häntä.
Mahtaakohan olla olemassa sellaisia naisihmisiä, joilla on miesten suuntaan samanlainen pulma?
Luultavasti meikäläinen rassukka ei koskaan ystäviä tule löytämään.
Onkohan tällaisia muitakin? Miehiä ja naisia. Löytyisiköhän kaltaisiani tällaiselta palstalta?
Mielessäni on haavekuva siitä, että tällaiset "kelkastapudonneet" löytäisivät toisensa ja rohkaistuisivat tekemään tuttavuutta porukalla. Löytyisiköhän sellaisia ihmisiä?
Tai kokoontuukohan tällaisia porukoita nyt jo jossain?
Kaikki naiset ovat silmissäni kauniita ja ihania. Aivan liian ihania, että rohkenisin lähestyä. Ihmisjoukossa ei oikein kehtaa, koska ympärillä on vertailukohteina vain paremman näköisiä miehiä. Ilman muiden läsnäoloa ei taas rohkene pelästyttää toista lähestymällä häntä.
Mahtaakohan olla olemassa sellaisia naisihmisiä, joilla on miesten suuntaan samanlainen pulma?
Luultavasti meikäläinen rassukka ei koskaan ystäviä tule löytämään.
Onkohan tällaisia muitakin? Miehiä ja naisia. Löytyisiköhän kaltaisiani tällaiselta palstalta?
Mielessäni on haavekuva siitä, että tällaiset "kelkastapudonneet" löytäisivät toisensa ja rohkaistuisivat tekemään tuttavuutta porukalla. Löytyisiköhän sellaisia ihmisiä?
Tai kokoontuukohan tällaisia porukoita nyt jo jossain?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usko itseesi vaan. Kyllä se ajan kanssa alkaa sujumaan. Mitätöit ja luokittelet turhaan itseäsi, sinussa on paljon hyvää ja ihailtavaa varmasti. Mene sinne missä ihmisiä on, kivoja paikkoja, katso onko vapaita ja valkkaa seuraasi. Ole varovainen. ;)
Nykyään on retroseksuaaleja ja metroseksuaaleja... epämiehekkyyttesi on plussaa nyt. Erilainen ihminen on kiva, mitä väliä on ruumiin vammalla jos luonne on kiva!
Äkkiä itsetuntoa ja arvostusta, olet sen ansainnut. :) Ja si reffeille.
Mitäpä jos ujo viiskymppinen alkaisit katsella itseäsi sillä silmällä, että mitä hyvää sinussa on? Laita vaikka paperiarkille toiselle puolelle plussat ja toiselle puolelle miinukset. Eiköhän niitä hyviäkin puolia löydy? Ja ala ajattelemaan näitä hyviä ominaisuuksiasi ja vaikka keksi mielessäsi hyviä juttuja itsestäsi ja ala myös uskoa niihin. ;)
Itse olen 46-v. nainen. Elämää on takana iloineen ja murheineen. Olen vähän erakko kun en ole kovin sosiaalinen ja menneisyyden kokemukset piinaa mieltä, jotenkin elettyä elämää raahaa mukanaan. Vanhempien kanssa on ollut ongelmia lapsuudessa ja nuoruudessa eikä helppoa ole vieläkään. En tahdo kyetä menemään lapsuuskotiini, enkä ole halunnut seurustelukumppaneita sinne viedä, josta syystä eräs seurustelu päättyi. Haluaisin niin ettei olisi näitä tämmöisiä ongelmia mutta kun on. Olen päätynyt siihen ratkaisuun että on helpointa elää yksin. Joskus kaipaan toista ihmistä mutta kun on ikäviä kokemuksia ennestään niin suojelen mieluummin itseäni kuin alan etsimään toista ihmistä.
En murehdi näitä asioita jatkuvasti vaan yritän löytää myönteisiä puolia elämästä.
Hyvää jatkoa sinulle!