Tapailtu viitisen kuukautta, tilastouhriksi joutunut ja ehkäisystä huolimatta raskaana. Mies lähempänä neljääkymppiä ja minä kolmekymppinen, kummallakaan ei ole lapsia.
Mitä mieltä miehenä olet, haluatko mieluummin tietää vai olla autuaan tietämätön tällaisesta asiasta? En aio pyytää mieheltä mitään ja harkitsen jopa kertomatta jättämistä.
Mitä mieltä miehenä olet, haluatko mieluummin tietää vai olla autuaan tietämätön tällaisesta asiasta? En aio pyytää mieheltä mitään ja harkitsen jopa kertomatta jättämistä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
asia pitää kertoa äijälle.
minkalainen elämäntilanne itellä olisi. meikäläisen tapaukses kannattaisi jättää kertomatta, lapsia saa kumminkin uusia tehtyä. tälle nelikybäselle kannattaisi asiasta mainita. sillä on varmasti enemmän vastuuntuntoa, ku mulla.
Se, pitäisikö miehen tietää, riippuu paljolti juuri sinusta. Pystytkö elämään tasapainossa vieläpä tuon miehen kanssa, jos et kerro asiasta?
Jos, kuten sanoit, ehkäisy oli ja tarkoitus ei ole lisääntyä, niin sinun sivistystasosi on se, joka ratkaisee sen pitäisikö kertoa.
Näistä asioista kun niin helposti tulee "isoja juttuja" myöhemmin. Epäreilua on siis, jos vedät asian ässänä hihasta joskus myöhemmin.
Eli siis pyörittelen mielessäni vaihtoehtoa, jossa lopettaisin miehen tapailun ja pitäisin lapsen. Aborttia en haluaisi tehdä ja mies ei ole oikein isätyyppinen, en kyllä minäkään äitityyppiä mutta tämän ikäisenä koen abortin tekemisen jo jotenkin vääräksi. Vaikkakin kyllä ehkäisyä käytettiin ja vahinko on, joten ehkä sen voisi sillä perustella.
Jotenkin vain tuntuu, että jos pidän lapsen ja kerron asiasta mihellä ajan samalla hänet nurkkaan tässä tilanteessa ja lapsi on väärä syy tehdä isoja päätöksiä suhteen tulevaisuudesta. Vaikea asia ja paljon mietteitä, paniikki päällimmäisenä...
"kerron asiasta mihellä ajan samalla hänet nurkkaan tässä tilanteessa"
Mihin nurkkaan? Eikö mies ole nurkassa sitten, kun eräänä päivänä hänelle ilmoitetaan elatusvelvollisuuksista? Eikö mies ole nurkassa sitten, kun eräänä päivänä poika/tyttö haluaa tavata biologisen isänsä, joka ei ole koskaan kuulutkaan olevansa isä?
Mutta tottahan se on, että sinun näkökulmasta "helpoin ratkaisu" on hankkiutua miehestä eroon kertomatta lapsesta mitään. Onko se sitten paras ratkaisu miehen tai tulevan lapsen kannalta? Who knows?
Anna miehen tehdä päätökset oman suhtautumisensa suhteen. JA lapsella on oikeus isäänkin. Ei ole mitään syytä sinun evätä sitä mahdollisuutta jo alkuunsa. Jos sitten mies ei halua olla missään tekemisisssä kanssasi niin silloinhan kaikki on tavallaan niin kuin sen salailulla haluasit olevan. Mutta jos mies kuitenkin tuntisi jonkinlaista vastuuta tms. ja haluaisi jollain tavalla olla mukana lapsensa elämässä, niin sehän (luultavimmin) olisi lapselle vain hyväksi.
Sen keskinäisen suhteenne suhteen tilanne voi tietenkin aiheuttaa ongelmia. Mutta tapahtunut, mikä tapahtunut.
Ymmärrän kyllä tuon ajatuksen salata juttu, onhan se jotenkin sellainen "dramaattinen" juttu, jossain romaanissa voisi olla tuollainen... Mutta kyllä ihan oikeassa elämässä rehellisyys ja avoimuus kannattaa.
Mun mielestä lapsella on oikeus myös isään.
Eli siksi sinun on kerrottava myös miehelle. Voithan sanoa, kuten ajattelet, että et ole mitään (rahaa) vailla. Mies saa päättää sitten isyydestään.
Mutta kertominen suo lapselle helpomman mahdollisuuden ja mahdollisuuden yleensä tietää isästään. Nähdä / saada valokuva ja ehkä tavata - vaikka sitten vasta aikuisena.
Minulle isä (jonka menetin; kuoli) oli äärettömän tärkeä. Siksi tiedän, että lapsesi haluaa ja tarvitsee tietää isänsä.
mä haluaisin tietää asiasta, sillä yhteinen vahinko se kuitenkin on ja yhdessä siitä tulee myös kantaa vastuu tulevaisuudessa. Jos ja kun lapsi aikanaan syntyy, niin kyllä lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.
Loukkaantuisin kyllä, jos tuollainen tieto pimitettäisiin minulta, menisi kyllä luotamus pimittäjään totaalisesti.
"Loukkaantuisin kyllä, jos tuollainen tieto pimitettäisiin minulta, menisi kyllä luotamus pimittäjään totaalisesti."
Joo, no ei sillä luottamuksella niin ole väliä - eiköhän se yhteydenpito muutenkin loppuisi. Vai jatkaisitko tapailua naisen kanssa, joka väittäisi tulleensa raskaaksi jollekin toiselle miehelle suhteenne aikana? Vai etkö jossain vaiheessa huomaisi massun kasvua tai pikku tiitiäistä pyörimässä jaloissa?
mahdollisia olettamuksia tekstisi sisältää?
Olettamuksesi ei ainakaan käy selville alkuperäisen kirjoituksesta, joten en kommentoi sinulle tämän enempää.
Jos hän jatkaa suhdettaan miehen kanssa, mies kyllä huomaa hänen olevan raskaana ennemmin tai myöhemmin. Jos hän ei kerro lapsen olevan ko. miehen, menee siinä luottamus ja jos kertoo, menee siinäkin luottamus. Jos hän kuitenkaan ei enää tapaa miestä, sillä luottaako mies häneen enää vai ei, ei välttämättä ole suurtakaan merkitystä.
ole haluamisesta vaan oikeudesta saada tietää.
Eikä kertominen mitään ahdistelua ole, jos sanot että sinä pidät lapsen tekipä hän mitä hyvänsä. Saa mies ihan itse päättää mitä tekee.
Miksi oletat ettei mies (miehet) edes halua tietää?! Lapset eivät ole mikään naisten juttu, kuten jo niiden tekovaihe kertoo.
Jokainen joka on tarpeeksi kypsä sekstaamaan saa olla myös tarpeeksi kypsä kantamaan sen kaikki seuraukset. Miellytti ne tai ei.
Siis olet ilmeisesti suhteessa jonkun muun kuin lapsen iän kanssa ? Näin ymmärsin myöhemmistä teksteistä.
Lapsen isällä on aina oikeus tietää. Ymmärrän, että jos kysymyksessä on ollut yhden illan juttu, josta ei ikinä sen enempää tule, niin kertomiselle on tietty kynnys. Ehkä jopa itsekin ajattelisin, että mitä se siinä tapauksessa miehelle kuuluu. Lapsihan on mun vatsassa !
Mutta kyllä se vaan olisi kerrottava - oli ratkaisu asiassa sitten mikä hyvänsä. Jos jätät kertomatta, teet abortin tai varsinkaan pidät lapsen, ja homma tulee myöhemmin ilmi lapsen isälle, olet pahassa pulassa. Parempi kertoa nyt, niin juttu ei sekoita elämääsi myöhemmin.
Eli siis ei ole mitään muuta mies kuin tämä sama jota olen tapaillut sen viitisen kuukautta, eli lapsi on ilman mitään epäselvyyksiä kyllä hänen.
Haluasin tietää siitä ei ole epäilystäkään.
tuossa turhaan hölisee et pie vaan mölyt mahassas.
kato pari ekaa vuotta lapsen syntymänkin jälkeen voit vaan selittää et siskon lasta tässä vähän kattelen ja eihän se ukko mitään huomaa vaikka jossain vaiheessa saattaa ihmettelä päänsä sisällä miksi puutelistassa lukee jatkuvaan bona-piltti.
Sit jos ukko on nohevampi elämän tappaus ja rupeaa kyselee ristijäisten jälkeen et mitä tää oikein on niin sano et siskos harrastaa syvänmeren sukkellusta ja hän sai pestin calypsolle Jacques Kustöön miehistöön et ehkä pikku Tuutikki on vielä hiukan aikaa meillä mut korkeintaan vain pari viikkoa. Lopulta se äijän retale tottuu tilanteeseen eikä se enää kysele mitään, vaikka hänen nimellä kotiin tuliskin kutsu koulun vanhempainiltaan, varsinkin jos muistat terästää aina ne alkudrinkit.
kirjoitatko wittgensten novelleja? sinun pitäisi ainakin....
oo mitään kirjottanu tai ainakaan en sitä myönnä.
tuolla ylempänä kysellään et ettiikö naiset tyhmää äijän retaletta niin ainakin tässä tämän otsikon tapauksessa se on jopa suositeltavaa et ukko on hivenen tyhmän livakka niin säästytään ainakin monilta turhilta selityksiltä
Tuota kannattaa vakavasti miettiä. Kyllä suomalaisten pitäisi oppia viimeinkin käyttäytymään sivistyneesti ja ymmärtää olla töksäyttelemästä epämiellyttäviä totuuksia. Valheelle on aina mahdollista itse keksiä lisää sopivaa jatkoa ja selityksiä, mutta totuudelle ei. Nyrkkisääntönä onkin aina parempi kertoa pieni valhe kuin traaginen totuus.
sillä ei tässa maailmassa sotia, eroja ja muuta pahaa oo koskaan aiheuttanu valheet vaan totuus jota jonkun torven on aina täydelly huutaa piittaamatta sen seurauksista. voi olla et joku dikembe mutombo saa päähäsä laukoa naapurille et "sie se vasta pälli oot" ja hetihän ne tussarit haetaan savimajan vintiltä ja aletaan räimiä kaikkea liikkuvaa. tai et mies sanoo vaimolleen "kävinpä täs tökkäsee naapurin maijaa kun se tarvi apuu mattojen tamppauksessa" ja kohta ollaan tekemässä pesänpuolitusta. samaan tapaan naiset hivenen enemmän kiertoilmaisuja käyttäen sanoo miehelleen et "työkaverisi markku kävi meillä ja syötettiin sit siinä joutessaan kissaa" ja mies rukka miettii päänsä puhki et mitä mitä kumman kissaa kun eihän sitä ole voinu hankkia kun tia-mariakin on allerginen sille ja taas kun kryptaus on purettu niin hovissa huudetaan kuka oli kenenkin päällä ja alla.
Jo suomen työterveysseurakin suosittelee valehtelemista ja heidän sanaan on luottaminen ja mieluiten käytetään sellasia jymyvalheita kun ne tavallisesti tehoaa paremmin kuin ne pienet valkoiset valheet. esim. jos naisella nyt sattuu se tyttöjen bingo-ilta venähtää pitkäksi niin kannattaa selittää ukko raasulle et "löin pääni jyväskylän maalaiskunnan pursiseuralla ja menetin siinä rytäkässä muistini ja marakeshin toiseksi suurimman pizza-ketjun omistajan poika, prinssi omar, kidnappasi minut ja piti minua vankinaan ja vasta tänä aamuna sain soitettua taxin tuomaan minut kotiin". siis valheilla ne suurimmatkin sotkut saadaan paikkailtua.
Mahan kasvamistakin voi selitellä sanomalla, että on alkanut tuo kalja maistumaan viime aikoina... sitten vaan käy muka rasvaimussa ja törmää sattumalta siskon tyttäreen kotimatkalla. Ei tuohon nyt niin paljon kekseliäisyyttä vaadita, että voi säilyttää miehen mielenrauhan.
Onneksi näyttää siltä, että aletaan tuo valehteleminen kuitenkin oppia noin kansainvälisessä politiikassa. Saddamilla ei ollut biologisen aseiden tehtaita ja pöljäke meni puhumaan totta. Hirteenhän se siitä joutui. Nyt vahingosta viisaammat Pohjois-Korea ja Iran väittävät "kehittävänsä ydinvoimaa ilman mitään suunnitelmia valmistaa ydinaseita," eikä kukaan niihin ole hyökkäämässä. Oli asia suuri tai pieni, aina kannattaa miettiä, voisiko valheella vastata kysymykseen, ennenkuin menee möläyttämään totuuden. Se on kohteliasta ja antaa kuvan, että on ajatellut kuulijaansa. Totuuden voi kuka tahansa idiootti kertoa samantien, mutta valehtelu tarkoittaa sitä että välittää toisesta ja uhraa aivokapasiteettiaan ja aikaansa toisen miellyttämiseen.
ehdottomasti yrittää säilyttää miehan kasvot ettei hän vaan joudu ikuisen häpeän kehään et naisen on kasvettava henkisesti sellaiselle tasollle et pystyy kantamaan sen koko vastuun selkärepussaan ja antaa miehen mietiskellä yhteiskunnallisesti tärkeämpiä juttuja kuten kumpi voittas tappelussa ritari ässä vai ihmemies.
Sit kun raskauden aikana elimistöön kertyy nestettä ja nilkat turpoaa ettei niihin mahdu kuin traktorinrenkaasta muotoillut kengät niin voihan väittää et parturireissulla permanentin yhteydessa sai harvinainen elefanttitaudin ja väärentää vielä lääkärin todistukset röntgenkuvineen todistusaineistoksi.
Monet ihmiset vielä valittaa ettei heidän elämässä tapahdu mitään mutta hittolainen kun rupeaa valehtelemaan niin joka päivä sattuu mitä erikoisempia tapahtumia ja törmää vähän väliä siihen kadonneeksi luultuun identtiseen australian serkkuun.
pitää muistaa et jokaisen totuuden takana on vaan hyvin keksitty valhe.
ainakin minulla on tunne et valehtelua pidetään tässä yhteiskunnassa jotenkin negatiivissävytteisenä joka on kuitenkin hyvin perverssi lähtökohta koska valehteluhan jos mikä on kaunis ja luonnollinen asia ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Minusta tätä valehtelun opettamisen sarkaa ei pitäsikään jättää täysin opetuslaitosten harteille vaan jo aivan kaikkien kotona otettas valehtelu osaksi jokapiäväistä vuorovaikutusta ja silloin sitä oppisi käyttämään juuri oikeissa paikoissa. voisi tosiaan ottaa ohjenuoraksi kasvatukseen et valehtelu on toisesta ihmisestä välittämistä ja sitä pitää suosia eikä dissata pelkästään omien itsekkäiden pyrkimysten vuoksi.
Ilmeisesti siis ja jossain vaiheessa lapsi kuitenkin haluaa tietää isästään, viimeistään kolme-neljä-vuotiaana, kun ko. asiat alkavat varmasti kiinnostaa.
Oletko miettinyt, miten selittäisit lapselle kaiken? Entä jos/kun lapsi haluaisi tavata isänsä...silloin voi olla jo vaikeampaa olla kontaktissa miehen kanssa, jos olet jo aikoinaan heivannut hänet pois elämästäsi.
Nuo mainitsemasi asiat ja sehän tässä tilanteen tekee niin hankalaksi. Tämä kyseinen mies kun ei lapsista oikein perusta (ja lienee myös syy miksi niitä ei ole hänellä ennestään), joten en välttämättä usko että hän haluaisi tietää koko asiaa ja vaikka tietäsisi niin ei millään muotoa suhtautuisi asiaan hyvin. Rahaa en häneltä tarvitse, joten mikään elatusmaksuasia ei tule olemaan tulevaisuudessakaan vastassa jos ja kun päätän lapsen pitää. Mitään en ole vielä lopullisesti päättänyt.
Elarit maksaa kunta, vaikkei mies maksaisikaan. Ne peritään sitten mieheltä korkoineen takaisin. Eri asia tietenkin on, jos kieltäydyt vastaanottamasta kunnaltasi rahaa.
myös lapselle, kuka hänen oikea isänsä on?
Eräs työkaveri kertoi saaneensa murrosiässä tietää oikean isänsä henkilöllisyyden, oli siihen asti olettanut toista henkilöä isäkseen.
Se hetki oli säilynyt miehen mielessä järkyttävänä tapahtumana, joka edelleen tuntui vaivaavan häntä.
jutut on kieltämättä pahoja. mutta nykyaikana elämää pidetään niin itsestään selvyytenä, ettei osata itse syntymää. joku voisi pitää jo elämää riittävä lahjana..kun kaikesta halutaan kaikki, niin pettymys voi olla mikä tahansa.
Niin, täällä onkin jo sanottu kaikki mitä minäkin meinasin sanoa. Tietysti sinä kerrot hänelle, siitäkin huolimatta jos aiot lapsen kasvattaa yksin. Tuo ei nyt todellakaan ole vain sinun asiasi vaan teitä on kohta jo kolme joita tuo asia koskettaa. Ja lastakin varmaan tulevaisuudessa kiinnostaa missä isi on. Mitä aiot sano hänelle?
Kerro raskaudestasi miesystävällesi.
Kerro hänelle, että aiot pitää lapsen.
Loput asiat sovitte keskenänne.
Olkaa aikuisia ihmisiä ja pysykää aikakin väleissä, koska lapsi tulee tarvitsemaan myös isää.
Harvinaisen laho oot naiseks,turha enää inistä ku oot näikin pitkälle kusettanu miestäs.Tottakai pitää kertoo ja heti ku saa tietää!!
Ja tohon ei oikeesti tarvita ees korkeaa matematiikkaa!
Vittu,huh..
Olisin iki onnellinen. Tietäisin että ystävyyteni rehellisen ja luotettavan naisen kanssa on oikeaa. Tietäisin voivani keskustella tuon naisen kanssa syvimmät tuntoni avoimesti.
Ja vielä kolmas kommentti. Kyllä nelikymppinen mies kuule tietää, että seksissä on aina mahdollisuus saada lapsi aikaan! Se riski on vain otettava, ja joskus sitten käy niin, että ehkäisy pettää. Eli ei se nyt ihan kuin "kuu kirkkaalta taivaalta" tuossa iässä tule, että vahinko on käynyt.
Miksei nelikymppinen mies haluaisi lasta? Mistä tiedät sen niin hyvin kertomatta? Eihän se tuon ikäiselle enää mikään itsestäänselvyys ole lapsen saaminen. (Aikamoinen mäihä teillä on sen vahingon kanssa muuten käynyt, sillä et sinäkään mikään niin nuori enää ole).
Miehellähän olisi yhdeksän kuukautta aikaa sopeutua ajatukseen. Mieli voi muuttua tuollaisessa ajassa.
Vai onko hän ehkä naimisissa ja pettänyt vaimoaan kanssasi? ja siksi et "voi kertoa".
Ainakin minä haluaisin tuntea oman lapseni.
Mies 40