Yhteiselämämme päättäminen astuu parin viikon kuluttua oikeudenkäynnin jälkeen voimaan. Lapset jäävät asumaan äitinsä kanssa, yhteishuoltajuus säilyy. Lasten äiti ei ole enää väleissä omien vanhempieni kanssa omien typerien tekojensa tähden. Lapset puolestaan nauttivat suunnattomasti saadessaan olla vanhempieni kanssa.
Pelkoni onkin nyt, että lasten ja isovanhempien kanssakäynti jää täysin minun viikonloppujen varaan, vaikka jo vuosia on ollut tapana käydä isovanhempien luona myös viikolla.
Onko tällaisessa tapauksessa mitään lain suomaa keinoa ´´pakottaa´´ lasten äiti järjestämään taapamisia tulevan ex-puolison vanhempien kanssa varsinkin, kun lapset sitä kovasti toivovat?
Pelkoni onkin nyt, että lasten ja isovanhempien kanssakäynti jää täysin minun viikonloppujen varaan, vaikka jo vuosia on ollut tapana käydä isovanhempien luona myös viikolla.
Onko tällaisessa tapauksessa mitään lain suomaa keinoa ´´pakottaa´´ lasten äiti järjestämään taapamisia tulevan ex-puolison vanhempien kanssa varsinkin, kun lapset sitä kovasti toivovat?
Vastaukset 70
Vanhimmat
Teillä on käyty siis oikeudessa asti. Sovittiinko siellä, että sinulla on lapset vain joka toinen viikonloppu? Aika pienelle on sinun osasi laitettu, jos se olisi isompi niin siitähän riittäisi aikaa isovanhemmillekin.
Kaikkein paras tapahan on yleensä neuvottelu. Oikeuden avulla pakottaminen ei yleensä johda mihinkään kunnon tuloksiin. Parasta on kun itse myös antaa periksi jossakin asiassa niin toinenkin ehkä antaa periksi jossakin. Tehän voitte aina keskenänne sopia asiat toisinkin, kun oikeudessa on päätetty. Kannattaa laittaa vaan sovitut asiat paperille ja molempien allekirjoitukset. Mielellään myös todistaja.
et ole ilmeisesti nähnyt läheltä tälläistä "hommaa"...Pakottamista ei ole olemassa, ja sit ku eukkona sattuu oleen yhtä tuulella käypä havukka ku mun ex...Joku valopää (sorry..) sanoo et NEUVOTTELE!!!!Sanoisin et mieti pari kertaa ennenku alat tänne tollasia ehdottelemaan, tai kenellekään päin naamaa.Saattaa terveys olla koetuksella, ihan oikiasti. Mulla onneks meni oikeuden hommat sillai ett jälkikasvu asuu mulla, isällä.Ja voin pojat, ja tytötkin, kertoa et siihen tehtiin töitä! Vaan toinen puolikas ei oo vieläkään saanu ittestään senvertaa irti ett sen kans vois ees YRITTÄÄ neuvotella yhtään mistään. Tätä ne soskun sakkikin on ehdotellut, parempaan ei oo niitäkään koulutettu. Sit ku sanoo et se ei onnaa, ni ne vaan sanoo et pitäs ny koittaa kuitenki.Woisenwitunwittu, en paremmin sano! Tietäsitte miten paljon oon kuunnellu noit juttui..mut sen voin luvata ett jos mulle joku tulee moisia viä ehottelee, et yritä neuvotella..., kannattaa tsiikata omat vakuutukset, onko ne ajan tasalla enneku mulle tulee mokomia selittää. kiitos.
Kyllä nuo ukotkin on sellasia Tuulella käypiä metsoja. Ainakin mulla oli. Onneks ei oltu aviossa oli paljon helpompaa.Oikeuteen asti piti kyllä mennä, mutta sielä sainkin sitten yksinhuoltajuuden kaikkiin 8 lapseeni. ONNEKSI !!! Ex oli kyllä 6 kerennyt sossussa omikseen tunnustaan, mutta viimeisiä kaksosia ei ollut vielä tunnustanut,joten ne oli yksin mulla,kun meidät pihalle heitti. Yritettiin neuvotella kaikella konstilla. Hyvällä ja hiukan kiristystäkin käyttäen ,mutta toivotonta oli.Tiedän,että neuvottelut ei onnistu ainakaan ,jos se on yksipuolista touhua.
Nyt on onneksi meillä kaikin puolin hyvin.
Kyllä se on täysin lasten äidin harkinnan varassa mitä yhteyksiä lapsilleen sallii kun lapset ovat hänellä. Jos hänellä on järkeä, hän jättää itsensä asian ulkopuolelle ja antaa lasten tavata vanhempiasi parhaaksi katsomallaan tavalla: käyvät juhlapyhinä, merkkipäivinä tai muuten vain, jos nuo ajankohdat osuvat hänen huoltojaksolleen. Toisin sanoen järkevä äiti kuuntelee lapsiaan, ja myös sinun vanhempiasi. Miksi hän vanhemmillesi kiukuttelisi sinun ja hänen välisistä suhteista? No, meitä on moneksi.
Onneksi sinä voit ainakin huolehtia lasten ja isovanhempien tapaamisesta. Äitiä moittimatta. Vaikka toinen osapuoli käyttäytyisi typerästi ja lapsellisesti, itse voi antaa lapsille paremman esimerkin.
ja tapaat lapsiasi vain viikonloppuisin ????
En ollenkaan ymmärrä kuinka sellainen on mahdollista ja kuinka yleensä sallit sellaista ?
Jäät täysin paitsi ilastesi elämästä.
Et voi pakottaa exääsi mihinkään. ellei hän halua hoitaa noita tapaamisia, isovanhemmat jäävät myös paitsioon lastenlasten elämästä.
Lapset menettävät todella paljon ja tärkeää elämässään teidän päätöstenne takia. He siitä kärsivät.
Miksi ihmeessä et halua olla lasten kanssa myös viikolla esim joka toinen viikko sinulla ja samoin äidillä ?
Kaikkien tutkimusten mukaan "viikko isällä, viikko äidillä" -systeemi on pahin mahdollinen. Lapsi tarvitsee yhden kiinteän paikan, josta käsin hän hoitaa muita lähisuhteitaan. Kesälomat ja muut pitkät lomat ovat tietysti poikkeus.
Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee YHTÄ paikkaa pystyäkseen pysymään hyvin mukana sen vähemmän tapaavan vanhemmankin - ja isovanhempien - elämän mukana tasapainoisesti ja kärsimättä.
Äiti ei tietenkään automaattisesti ole paras lähivanhempi; asia on tapauskohtainen. Se, miten lapsi selviää avioerosta, on kokonaan aikuisten vastuulla.
olisi nähtävillä ? Kiinnostaisi kovasti mihin perustuu, että lapselle parasta on vieroitus toisesta vanhemmasta. Sitähän se on jos toinen, yleensä isä tapaa lasta vain joka toinen viikonloppu. Minusta sellainen on aivan uskomaton ratkaisu ja varmasti vieroittaa lapsen siitä vanhemmasta.
olekaan, päinvastoin todettu että mitä enemmän molempien vanhempien kanssa tekemisissä niin sen parempi!! Noi niitä normaalien rahanahdeinen naisten juttuja että pare kun lapset enemmän äidillä!! Niin myös monessa tapauksessa jossa tiedän..Ensin äidit sanoo että yhteis huoltajuus ja viikko ja viikko systeemi mutta kun huomaavat etteivät saaa rahaa enää äijältä niin siinä kohtaa muuttavat kaiken
Lapselle on itse ero ja stressin paikka,saatikka viikko-viikko pallottelu. Ei selkeää osoitetta. Jos kysyt lapselta mikä on sinun osoite,mitä hän vastaa?
2vko-2vko on myös raskasta,mutta jo parempi vaihtoehto. Viikko on lyhyt aika. Muutappa itse viikon välein ja sano että se on parasta sinulle :/
Joskus toisella vanhemalla on raskas työ tms ja joka toinen viikonloppu ja lomat on hänelle/heille sopiva ratkaisu.Sitä se on silloin myös lapsille. On olemassa puhelin,s-posti ja hei nettikamerallakin pääsee sanomaan moikkaukset,vaikka työmatkaltakin.
Mikä kamalaa on joka toinen viikonloppu tapaamisissa jos se sopii kaikille?
Itsellä ei ainakaan mitää kärsimystä.
Iskälle jää arjen pyöritys ja äiskän kanssa sitten vähän irrotellaan(ja välillä toistenkin päin ;) ). Molemmat kuitenkin ihan yhtä rakkaita.
Kaikille lapsille voimaa kestää "palloilevia" vanhempia :D
vko-vko järjestelmä on vielä meillä suomenniemellä vähissä että on vahva väite sen olevan haitaksi lapselle. ruotsissa kyseinen malli on vahvassa nousussa ollut jo 15-v.ajan. kokemukset ovat olleet myönteisiä persoonan kehitykselle. avioeron vaikutuksia ja eri tapaamiskäytäntöjen vaikutuksia lapseen voi lukea kirjasta Wallerstein:avioeron jälkeen. teoksessa tutkittu 2500 perhettä 25-v ajanjakson ja silloiset erolapset kertovat myös omia kokemuksiaan avioerotilanteesta ja elämästä sen jälkeen. "tieto lisää tuskaa"
suomessa ainut asiasta tehty selvitys(ei tutkimus) löytyy netistä heikki varis instituutin teettämä. googleta Raija Panttila niin löytyy. selvityksen tekijä Panttila on johtava sosiaalityöntekijä ja nainen joten... ruotsissa Österbron sosiaalihallituksen tutkimus on kattava ja myöteinen vko-vko järjestelmään. LAPSELLA oikeus molempiin vanhempiin tasapuolisesti.Taitelkaa miehet...
Tapasin vanhempiani "vähän kuinka sattuu"...oli siinä hyvätkin puolensa kuten se, etä isää (etävanhempi) näin enemmän kuin mitä olisin muuten häntä nähnyt.
Nyt myöhemmin olisin toivonut, että olisi ollut pääkoti toisen vanhemman luona, ja toisen luona olisin käynyt kylässä. Matkalaukkuelämää ei voi elää...Onhan se yksi perhe, avioeroton, lapselle se paras kasvuympäristö eli yksi "pääperhe" ja muut paikas siihen sivuun lisäksi. Tärkein lapselle on se tunneside vanhempiinsa (onnistuu vaikka ei olisi puoliksi kummankin vanhemman luona) ja vakaa kasvuympäristö. Tai sitten niin, että on täysipäinoinen koti kummankin vanhemman luona....huone, vaatteet ja kaikki kahtena kappaleena, jotta ei tule "hotellielämää" lapselle.
Mulla oli vielä silleen, että toinen vanhemmista asuin toisen kunnan puolella kuin toinen...toinen maalla ja toinen kaupungissa. Mahdollisimman sekavaa :P :) Toi kotipaikkadilemma oli todellinen, kun olin tasapuolisesti kummallakin vanhemmalla. Koin silloin, että asuin kummassakin paikassa (toisessa virallisesti kuintenki) ja kotipaikkani kerroin tilanteen mukaan jommaksi kummaksi. Usein piri oikein muistella, että kummassa sitä asuikaan virallisesti (kesätyöverokortit jne.). Nykyisin aikuisena sanon asuneeni sen virallisen osoitteen mukaisessa paikassa, ja tunnen todellisen kotini olleenkin (muista syistä) siellä. El enää en suostu tuohon "kahdenpaikanajatteluun". Ja inhoan nopeatahtista matkustamista ja matkalaukun pakkaamista nykyään....esim. joulupyhät monine kyläpaikkoineen on hermojakiristeävää kun on vielä oma kämppäkin vanhempien kotien lisäksi.
Oikeudunkäynti on vasta tulossa. Siellä tultaneen kuitenkin päättämään lasten asumisesta äitinsä luona ja minun jäämisestä etävanhemmaksi. Näin on juristini kertonut että tällainen on tapa. Olen lukuisia kertoja ehdottanut tulevalle ex-muijalleni että viikko hänen ja viikko minun luonani olisi lapsillekkin hyvä vaihtoehto. Tämä ei missään nimessä hänelle sovi, vaan lapsilla pitää olla kuulemma vain ja ainoastaan yksi koti. Piste.
Itse olen näitä joka toinen viikonloppu lapsia ja täytyy sanoa, ettei suhde etävanhempaan kehittynyt hyväksi. Viikonloppuisin oli ihan mukavaa, mutta etäiseksi jäi. Tätä sitten aikuisiällä yritetty paikkailla.
Tämän vuoksi arvostan todella paljon sitä, että lapseni isä haluaa tavata lastaan huomattavasti enemmän, kuin vain tuon joka toisen viikonlopun verran. Koulun alettua on tietysti ollut hankalampaa tapaamiset, kun isä asuu pidemmällä, joten tällöin käytännössä mennyt tähän joka toinen viikonloppu systeemiin. Toisaalta kaikki pidemmät lomat lukukauden aikana vietetään isällä ja kesällä tapaamiset tiheämpään ja pidempiä.
...vaimon kanssa.
Ainakin omassa erotilanteessa mies oli harrastanut vaikka mitä. Elämänsä oli aivan retuperällä, eikä menossa mitään tolkkua, joten olin ehdottomasti sitä mieltä, että lapselle sekavassa tilanteessa lisäsekaannus ei olisi ollut hyväksi (irroittaminen tutusta päiväkodista, pihapiiristä, kodista, äidistä jne.) No viikko viikko systeemi ei tieteenkään tätä kokonaan tee ja jos vanhemmat asuvat lähekkäin, ei ongelma ole niin suuri.
Täältä löytyy hyvät vinkit siihen, milloin vuoroasumista kannattaa harkita ja milloin sille on esteitä.
http://www.eroperhe.net/?core=tapaamismallit
Meillä homma on toiminut hyvin, kun olemme sopineet tietyt peruslinjaukset: joka toinen pyhä aina toisen vanhemman luona: joulu äidillä, pääsiäinen isällä jne. Tämä sitten vaihdetaan vuosittain, niin että lapsi on joka toisen joulun toisen vanhemman luona.
Käytännössä kuitenkin joustamme puolin ja toisin ja nyt lapsi on noita pyhiä enemmän isällään, koska silloin on pidemmät vapaat ja näin saadaan lisättyä etävanhemman tapaamisia. Mutta sopuisat välit pitää olla. Alun kuohunnassa on hyvin vaikea ajatella näitä asioita selkeästi.
Pidä kiinni tapaamisoikeudestasi ja pyri pitämään erillään lapsi ja entinen suhde. Se on lapselle hyvin tärkeää!
Kokeilehan itse, niin tiedät, ettei mitään tutkimuksia edes tarvita.
Olen raivoissani vanhemmilleni, jotka pilasivat elämäni olemalla niin fiksuja, että järjestivät minulle kaksi kotia, joiden väliä seilasin vuosia.
Tulos: ei tunnu olevan kotia missään. Olen joka paikassa joku väliaikainen vierailija, jota ei tarvitse vuoroviikolla ottaa ollenkaan huomioon.
Pääasia että isälle ja äidille jäi joka toinen viikko aikaa hoitaa uusia suhteitaan.
Miettikää nyt kahteen kertaan ketä se vuoroviikkojärjestelmä palvelee???? Aikuisia tietysti.
Erottuaan kumpikin vanhempani saivat itselleen uuden kodin. Vain minä jäin ilman. En ikinä tekisi omille lapsilleni kahden kodin helvettiä. Miten aikuiset voivat olla niin itsekkäitä, että ajattelevat aina vain itseään.
Meillä on näin, että lapselle on kaikki kahtena, huone, vaatteet, lelut.... Tulee vaan melko kalliiksi joka toista viikonloppua varten, kun lisäksi maksaa elatuksen.
Toivon sen kuitenkin olevan lapselle parasta.
oli kaksi kotia joiden välillä seilasi, mutta sai itse määrätä missä kulloinkin oli. Oli 4 v kun erosimme ja asuimme senverran lähekkäin että tuo järjestely sopi hyvin.
Nyt 30 v jälkeen hän on iloinen siitä, että sai pitää sekä isän että äidin vaikka erosimmekin.
On molempien kanssa edelleen läheisissä väleissä ja ainakaan näkyvää traumaa tuo järjestely ei aiheuttanut.
Lienee sekin kiinni niistä isästä ja äidistä ja siitä lapsesta, miten se onnistuu ja miltä tuntuu.
Jos erovanhemmat riitelevät vuosikaudet siinä lapsen ympärillä niin jälkensä se varmasti jättää. Meidän ei tarvinnut riidellä.
En tähän päivään mennessä ole sanonut yhtäkään pahaa sanaa lapseni isästä eikä ole tarviskaan ja samoin uskon ja tiedän isänkin toimineen.
Se on se tärkein, ei pidä lapsens kuullen mustata toista, se herättää epävarmuutta ja ahdistusta lapsessa.
En tunne ainuttakaan miestä joka olisi tahtonut tavata lapsiaan edes joka toinen viikonloppu säännöllisesti? Yhden isän tiedän jonka isot lapset jäivät isän luo erossa, pysyi koti, opiskelu ja kaverit samoina.
Isät tahtovat usein vain ex-vaimojaan kiusatakseen karjua oikeuksistaan. Jos miehen kanssa sopii yhteishuoltajuudesta on miehen myös aiemmin pitänyt osallistua lapsen elämään täysillä. Miten on miehet, menkääpä nyt itseenne. Miten saatte uuden heitukan itsellenne jos kotonanne asuu 3 pientä itkevää ja vaativaa lasta? Heh he sanon minä! Äitiä pienet lapset tarvitsevat ja isot voivatkin päättää kenen luona tahtovat asua. Harva äiti kuitenkaan omalle lapselleen tämän isää mollaa, mies kuvaa vaan näillä epäluuloillaan omaa asennettaan tilanteeseen ja sitä miten itse käyttäytyy kun tilaisuus koittaa.
toi sun viesti on täyttä paskaa ainakin mun suhteen en muka haluis tavata lastani.kyllä haluaisin mut kun vastapuoli vaikeuttaa asiaa.just tasantarkkaan tiedän minkälainen ex on mut sossutantat ei usko mua eikä viitti ottaa asioista selvää minkälainen narsisti on ex.mutta minä jatkan taistelua ja sit kyllä sossutanttojen jakkarat heiluu pahemmankerran eli päitäputoaa niistä töistä.
Olen kyllä kanssasi eri mieltä, kyllä myös sellaisia miehiä löytyy, jotka todella haluvat olla lastensa kanssa eron jälkeen. Omalla kohdallamme on sovittu yhteishuoltajuudesta ja tapaamisoikeudet ovat laajat. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu sekä viikolla yhden yön, eli menevät keskiviikkona koulun jälkeen isälle ja torstai-ammuna sieltä kouluun. Sanoisin, että eron jälkeen lasten isä on ottanut paljon suuremman vastuun lapsista kuin "yhteiselon" aikana, jolloin lasten kanssa oleminen rajoittui pelkästään joidenkin "pakollisten rutiineiden hoitamiseen". Omalla kohdallani voin sanoa, että ero voi joskus tuoda myös näitä positiivisiakin asioita esiin.
Aika kovan kommentit heitit!
Itse tunnen aika hyvin noin kymmenkunta eronnutta isää ja voin vakuuttaa,että heistä kaikki haluavat olla lasten kanssa mahd. paljon ja kaikille on ollut erittäin vaikea asia eron jälkeen,kun on joutunut eroon lapsista,tosin näistä ainakin kahdeksalla toimii vko/vko systeemi erittäin hyvin.Itselläni on lapsi noin puoliksi ja mieluusti olisin enemmänkin.
Ei kaikilla miehillä ole edes mielessä uusi nainen vaan etusijalla on lapset.
Väittäisin,että miehet kaipaavat lapsiaan keskimäärin enemmän kun naiset,mutta tämähän on olettamus.
lehdessä nro 02/2007 julkaistiin juuri pienoinen otos eräästä julkaisemattomasta väikkäristä, joka perustuu 8-18 vuotiaiden lasten haastatteluihin ja heidän kokemuksiinsa ns vuoroasumisesta. Yllätys, yllätys, lapset kokivat vuoroasumisen myönteisenä ja itsestään selvänä asiana vanhempien eron jälkeen! Eli fiksut ja rakastavat vanhemmat peilin ääreen ja sovittelemaan omia välejänne paremmiksi, jotta lapset pääsevät nauttimaan vanhemmistaan tasapuolisesti eronkin jälkeen!
Just just.. noin puhuu sellanen jolla on pienet ympyrät ja omassa suvussaan. Tyhmää mollata ja yleistää tollanen käytös kaikkiin miehiin, tiesän muuten paljon naisia jotka tyrkkäävät lapset ikevätkin isälleen tai isovanhemmille että pääsee hetkuttaa hanuriaan kun kutittaa sisäisesti, silloin ei muisteta mitä oikeudessa on itketty kun huoltajuudesta on ollut kyse. uskon että olet katkeroitunut ihminen kun latelet tuollaisia, kyllä eron jälkeen uskon että aika lasten kanssa on tiiviimpää kun yhdessä ollessa koska silloin mies on se joka hoitaa ylläpidon kaikille, hä? Se mikä on väärin että kun nainen äitinä tekee aviorikoksen niin mies siitä saa maksaa..elatuksia meinaan ja kun halutaan olla oikein ikävä niin eipä isä nää lapsiaan sen jälkeen, mutta maksaa elatuksia. Onnea elämääsi.
asioista kannattaa aina yrittää eka puhua.. mut mitä mieltä sun vanhemmat on sun lastesi äidistä!! ?? jos se on sillee et he eivät pidä hänestä niin ehkäpä ei ole kiinnostusta raahata lapsiakaan heidän tykö! kunnioitus toisia kohtaan.. lapset eivät ole riitakapuloita!! ja noh sit sun täytyy sun viikonloppuvuoroillas käyttää lapsiasi mummin ja papan luona.. jos kerta pidät sitä tärkeenä onhan se khyllä tärkeetä mut niin onmyös äiti ja isäkin.. !
Hei!
Huolesi on varmasti todellinen.Näinhän usein käy, että etävanhemman puolelta isovanhemmat jäävät ilman lastenlasten tapaamisia tai ainakin ne harvenevat oleellisesti. Ehdotan, että isovanhemmat ottavat aktiivisen roolin ja pitävät lapsiin yhteyttä.Lasten iästä riippuen lapsia voi myös veloittaa ottaa yhteyttä isovanhempiin arkiviikolla. Neuvottelemalla voi sopia esim. tapaamispäivän isovanhempien ja lasten kesken johon äiti sitoutuu. Neuvoa voit kysyä myös lastensuojeluviranomaisilta ja heidän kauttaan voi tehdä sopimuksenkin. Olen itse saanut sieltä paljon hyviä neuvoja ja apua; usein meidän vanhempien ennakkoasenne on negatiivinen tätä laitosta kohtaan. Tsemppiä Sinulle ja lapsille! Olethan myös itse aktiivinen..?:)
lue sinäkin tämän mulukeron aiempi tarina, arvaa millaist kohtelua on saanut hyvin koulutettu&sivistynyt isä. Perheneuvolaa myöten. Ja sit jotkut prkl:n veministijärjestöt vaatii tasa-arvoa...Arvatkaa pari kertaa mun mielipide, olin ennen tasa-arvon kannattaja, vaan kiitos sosiaalitoimen on mennyt toiseen laitaan ja taitaa olla niin tiukkaan siel kiinni ettei irtoa vaik on pari metriä multaa jonain päivänä niskassa.Kevättä kaikille kuitenkin, ja isät;TAISTELKAA!!!
ketään voi pakottaa kyläilemään vasten tahtoaan.taitaa kyläilyt jäädä sinun varaan.itsellä kun ero tuli,niin ei ole miehen suvun puolelta olleet missään yhteydessä lapseen vaikka esteitä ei ole ollut.ei edes soittoja ole tullut.kyllä sitä jo ajattelee itsekkin ettei lapsi siinä tapauksessa tartte edes enää nähdäkään heitä,he eivät välitä oikeesti.ainoat yhteydenotot oli eron jälkeen tädeiltä pelkät haukkumiset minua kohtaan,vaikka tiesivät oman veljensä tempaukset tasan tarkkaan.on asiat joskus näinkin päin.
Oletko miettinyt, että on muitakin keinoja järjestellä asioista kuin PAKOTTAA toisia tekemään niin kuin sinä haluat?
Päätöstä yhteiselämän päättämisestä ei tarvita, jos joku ei pakota johonkin.
Isovanhemmilla ei ole oikeuksia lapsenlapsiinsa. Kaipa tärkeämpää olisi, että lapset näkevät sinua eivätkä vanhempiasi. Miten sinulla onkin tärkeysjärjestys tuollainen?
Jos lapset näkevät sinun kanssasi joka toinen viikonloppua sinun vanhempiasi, enpä puhuisi vielä unohdetuista isovanhemmista. Sinun ex-vaimosi ei sen sijaan tarvitse vierailla sinun vanhempiesi luona, ellei halua itse tehdä sitä. Kyläily on sentään vielä vapaaehtoista. Lapset toivovat sitä, mihin heidät on totutettu. Tulevat hyvin toimeen, vaikka eivät joka viikko isovanhempiaan näkisikään. Samoin pitäisi tulla aikuisen ihmisenkin hyvin toimeen, vaikka ei vanhempiensa luona jatkuvasti ramppaa.
Mitä jos aloittaisit puhtaalta pöydältä, etkä pakottaisi ketään olemaan sinun tai vanhempiesi kanssa? Hyvät ihmissuhteet perustuvat hyvään käytökseen, toisen kunnioittamiseen (mitä pakottaminen ei todellakaan ole) ja vapaaehtoisuuteen.
Mitä tiukemmin puristat, sitä varmemmin menetät.
Olen itse ammatiltani lastenvalvoja. Tapaan työssäni eroperheitä, joiden kanssa neuvottelen lasten asioista. Tietysti jokaisen perheen tilanne on erilainen, mutta työssäni olen huomannut, että lapset jäävät liian usein aikuisten jalkoihin. Paras tilanne erossa olisi se, että aikuiset turvaisivat lasten kannalta mahdollisimman turvalliset olosuhteet. Tärkeintä olisi, että aikuiset jaksaisivat antaa lapsille turvaa ja lohtua, vaikka oma tilanne voikin olla rankka. Toiset lapset sopeutuvat nopeammin eroissa, toiset hitaammin. Sama pätee isovanhempiin. Jos kaikki aikuiset malttaisivat huomioida ensin lasten tarpeet ja vasta sitten omat, turvattaisiin lapsille paras mahdollinen ero (jos tätä termiä voi käyttää). Pitäisi olla malttia olla aikuinen ja työntää omat tarpeet ja halut joksikin aikaa taka-alalle, kunnes "paletti" on järjestynyt ja alkaa pyöriä omalla painollaan. Kun tilanne on tasaantunut, saavat useimmat isovanhemmatkin taas tavata lapsenlapsiaan. Olen muuten nähnyt työssäni monta sellaista äitiä esim. jotka kertoo, että isä ei välttämättä (monia syitä löytyy) tapaa lapsiaan säännöllisesti, mutta yhteys on säilynyt äidillä isänpuolen vanhempiin.
Jaksamista!
Toivon että sinä/tekin saatte kokea vielä saman tuskan ja kaipuun menetetyistä lapsenlapsista, joita toivot saavasi pitää sylissä.Kyllä ymmärrän, että tämä tapa on hyvä kosto metelmä sen puolelta, joka erossa lapset sai, mutta siinähän ihminen näyttää vain oman todellisen luonteensa.Eihän se isovanhempien syy että ero tulee ja on todella surullista nyt kun perustetaan ns.uusio perhettä sillon tulee uudet ukit ja mummut ja pakotetaan lapsien unohtamaan ketkä ovat ne todelliset mummo ja ukki. Sehän vain täydentää koston nautintoa. Eron syyhän ei ole isovanhemmissa eikä lapsissa.
jos kerran olet lastenvalvoja niin sanoppa mitä minun pitää tehdä kun en oo nähny lastani kohta vuoteen.ei oo apua paikllisesta sossutyöntekijästä eikä mistään muustakaan 2 sovittelijaa on yrittäny ottaa selville miks lapsi ei halua tulla isän luokse vaikka kaikki meni silloin ennen niin hyvin kun voi mennä isän suhteen ja vikumalla vinku et olis aina halunu jäädä isovanhenpien luo yöksi kun noudin lapsen tapaamisiin ja yht äkkiä mieli muuttu.niin mitä lapsi jää paitsi kun ei tapaa iso-isää kenen kans se ennen leikki jä pöyköttí sen minkä kerkes puhumattakaan kalareissuista papalla oli aina aikaa lapselle.
oikein hyvin kirjoitettu olen samaamieltä varsinkin noita sossutanttoja kohtaan ketkä on niin äiti myönteisiä ja isät ei oo mitään.
Kyllä isovanhempien kuuluu nähdä lapsen lapsiaan, niin se on vaan. Sinäkö toivot vaan pahaa ja ikävyyttä näin tarkeässä asiassa. Jos nykyinen lapsen holhooja/huoltaja ei viitsi ylläpitää että lapset tapaavat entisiä isovanhempia ja isejä niin sille kova rankaistus suotakoon. Se on tahallista mielenterveyden horjuttamista tuollainen meininki. Aika sadististakin.
Ei ketään saa pakottaa, annat asian olla hetken aikaa niin eiköhän se exäsikin ymmärrä että isovanhemmat on tärkeitä. Yleensä se auttaa että antaa toiselle miettimis aikaa, ainakin minun ja exäni välillä se toimii. Itse olen lapseni yksinhuoltaja, mutta pidän yhteyttä myös lapsen isän sukuun, koska mielestäni se on hyväksi lapselle. Meillä ei ole mitään sovittuja tapaamisoikeuksia, mutta exäni tietää että aina voi tulla käymään kun haluaa, ja myös hänen vanhempansa tietävät että ovat tervetulleita meille milloin vain. Samaten tiedän että minä ja poikani olemme tervetulleita isän, mummun ja papan luokse. Ei mekään sovussa erottu, mutta aikaa myöten tilanne rauhoittuu ja on helpompi keskustella toisen kanssa, meillä ehkä helpotti se että ero tuli jo raskausaikana niin pystyimme olemaan sovussa jo lapsen synnyttä, ei ole tarvinnut lapsen kärsiä. Mutta vähän malttia niin kyllä tekin vielä saatte asiat selvitettyä.
Hienoa, jos isovanhemmat todella haluavat tavata lapsenlapsiaan. Nykyään vain valitettavasti on paljon semmoisia isovanhempia, joilla omat menot ja tekemiset menevät aina lastenlasten edelle. Ja niitä menoja ei haluta edes siirtää, vaikka se olisi kuinka helppoa. Eläkkeellä kun luulisi, ettei enään eletä päivittäisen tarkan aikataulun mukaan. Säälittää niiden lastenlastenkin puolesta, joista isovanhemmat eivät välitä. Nykyään vanhatkin ihmiset tuijottavat vain omaan napaansa.
Huomenta. Vietin eilisen lapsenlapseni kera, tuolla hän nyt nukkuu suihkunraikkaana omassa retkisängyssään. Kävimme kaupassa, ostimme suuren vappupallon, koristelimme kodin ilmapalloilla ja serpentiineillä. Leivoimme piirakan ja pompimme sängyssä. Väittäisin että vietämme aikaa yhdessä näin noin kerran kuukaudessa. Joka viikko käväisen kurkistamassa häntä kotonaan ainakin kerran. Lapsoselle on tärkeä toistaa täällä opitut kuviot, lisäilemme niitä aina iän myötä hiukan lisää. Olen iloinen sillä nyt lapsen äiti saa ainakin nukkua tarpeekseen. Useammin en jaksaisi vaikka olenkin sellainen nuori isoäidiksi, kyllä se oma elämä vaatii veronsa töineen päivineen.
huomenta!
meillä mummulla ja papalla kaksi kultaista lapsenlasta 5v. & 3v. vanhemmat eronneet ,molemmilla uusi suhde.Lapset sopuisasti äidin ja isän kanssa, sekä myös molempien isovanhempien luona ja meillä "kaikilla" on puhelinyhteys joka toimii tarvittaessa ja pienet
pitävät tasapuolisesti isän koti, äidin koti, ja mummulat.Ja heillä on vielä elossa isot mummut ja papat ja vielä iso-iso mummu joka kutoo sukat ja tumput.olen onnellinen ja nämä pienet viihtyvät ja ovat viihtyneet jo ennen nimen saamista, eli siis muutaman viikon ikäisestä.Ja voisin sanoa että ehkä noin viikko per kuukausi, mut ehkä liiottelen kahdella päivällä, mutta hyvää vappua! vein eilen lapset äidin kotiin, sadut ja jutut eivät ole "koskaan" turhia eikä välistä jääneet hampupyykit! tv:halaus mummu
Laki on täysin yksiselitteinen, isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia! Ei yhtään mitään. Vain jos toinen osapuoli sallii, niin tapaamiset ovat mahdollisia. Jos välit ovat hyvät, ja lapset haluavat nähdä isovanhempiaan, olisi kai sulaa hulluutta kieltää tapaamiset. Se vanhempi, jonka luona lapset pääasiasa asuvat, kuitenkin päättää asiasta, tosin kieltäessään tapaamiset, taitaa saada lasten vihat päällensä.
Mm näin muuttuu elämä kun päätetään erosta, kaikkea ei kuitenkaan välttämättä saa. Ero muuttaa lapsen elämää paljon, mutta onneksi nuo sopeutuvat hyvin eri tilanteisiin.
Sinun aikanasi tehdään kuin sinä tahdot, muusta ajasta vastaa äiti. Vie lapset viikonloppuisin vanhemmillesi kyläilemään. Traditioita voi hiukan muunnellakin. Kyllä te hyvin selviätte. Tulee vielä uudet puolisit ja heidän vanhempansakin kuvioihin :)
Aina ei kaikki kyllä suju noin hyvin...aina ei tilanteet salli tuollaista (omat lapseni pitää yhteyttä ex-mieheeni/hänen vanhempiinsa), mutta missään tapauksessa ei ole yhteydessä uuten avokumppaniin (lapseni inhoaa sitä) ja mitä helvettiä muka sen vanhemmilla on tekemistä mun lapse lapsen kans ei sit yhtään mitään...JOS OIKEIN LAKIPYKÄLIÄ RUVETAAN VIILLAN NI ISOVANHEMMIL, UUSIL KUMPPANEIL TAI SEN VANHEMMIL EI OLE MITÄÄN OIKEUKSIÄ!
Silloin kun erotaan esim. toinen jättää - ni samalla kyllä hän jättää lapsetkin (silloinhan jätetään se yhteinen perhe-elämä..ni kun psygologit sanoo et sinä voi valita että ketä jätät...jos lähdet perheestä, ni kyllä jätät koko perheen)- kyllä sinä eroat siitä perheestä kokonaan...senhän vuoksi just näitä tapaamisia tarvitaa, mutta se ketä pyörittää sen arjen on oikeasti se vanhempi/perhe, joka lapselle jää (se tylsä arki ratkaisee)...ei etävanhempi ole sama asia kuin lähivanhempi...etävanhemmuus on haastavampaa kuin lähivanhemmuus ja kaikista ei ole siihen!
NAIMISISSA ISÄN TAI ÄIDIN KANSSA!!!EI VOI EROTA LAPSISTAAN!
JOTEN EROAVAT VAAN ISÄ JA ÄITI.KUMPIKAAN EI EROA LAPSISTA RIIPPUMATTA SIITÄ,KENEN LUONA LAPSET TULEVAT ASUMAAN!
EI ERO OLE LASTEN HYLKÄÄMISTÄ,NIINKUIN SINUN KIRJOITUKSESTA VOIS YMMÄRTÄÄ!
Valitettavasti moni ei sitä oikeesti ymmärrä että äidit voi olla niin vittumaisia että oma etu menee todellakin lasten edun yli, kun saa kostaa isälle ja isovanhemmille.Väitän että äidit ketkä käyttävät lapsia aseina ovat narsisteja ja eivätkä ymmärrä kuinka pistävät omalla toiminnallaan lasten päät sekaisin.
Näin ikävä kyllä tapahtuu ja siinä vedotaan aina äitiyteen. Äidillä on kaikki oikeudet. Kumpa hän ei niin usein unohtaisi niitä velvollisuuksiaan lasta kohtaan.
Äidit käyttävät lasta aseena lapsen isää ja isänpuolen isovanhempia kohtaan aivan häpeilemättä ja väittävät, että heillä on oikeus siihen. Heillä on päätäntävalta kaikessa koska ovat äitejä.
Sitten kun katostaan tuoksia tuosta mallista parinkymmenen vuoden kuluttua niin äidit löytävät sen syyllisen aina jostain muualta.
Eivät tajua mitä lapselleen tekevät tuossa sodassa tapaamisista taisteltaessa.
olen äitipuoli ollut 9 vuotta mieheni lapselle olen koko ajan joutunut näkemään kuinka lapsi kärsii sen takia että saadaan ex miehelle kostettua kun mies olisi halunnut lapsen näyttö puuttui äidistä nii lapsi jäi äidille yhteishuolto säilyi kaikki sossutädit usko äitin tarinan ei isän mut nyt alkaa tulla muutost asiaan sosiaaliviranomaisten puolest äiti phoinpidellyt lievästi poikaa poika haluaisi asua isän luona missä on myös 7v siskopuoli koko viikovlopun itkeny ettei halua äidil oikeuteen ei kannata ennen mennä ku poika on n.11v 12v. saa itse päättää misä asuu jos isällä kaikki kunnossa poika laskee päiviä koska pääsee isän luo pakko viedä poika väkisin äitil muuten isä saa ongelmia pojan äiti on "hullu" kotona mut sossun luo on ihan toine ääni kellos näyttelyn lahjat onneks poika 10v ja käy kuraattoril misä kertoo totuuden äitistään uskon siihen et saadaan poika luoksemme lähiaikoina niin paljon on äitin puolelt huonoja asioit tullu ilmi minun vanhempia näkee 1krn 2vk ovat hänelle kuin mamma ja pappa isän vanhempia ei kiinnosta kuin noin 1krt 2kk.ssa valitettaa vaa isovanhempien puolest poika ei kärsi
tekstiäsi oli vaikea lukea. Pilkut ja isot alkukirjaimet ja pisteet ovat tarpeellisia tekstissä. Se tekee tekstitistä mukavampaa ja helpompaa luettavaa.Tässä korjaus,toiv et suutu..:
Olen äitipuoli ,ollut 9 vuotta mieheni lapselle. Olen koko ajan joutunut näkemään,kuinka lapsi kärsii.
Sen takia, että saadaan ex miehelle kostettua ,kun mies olisi halunnut lapsen.
Näyttö puuttui äidistä ,nii lapsi jäi äidille.
Yhteishuolto säilyi. Kaikki sossutädit uskoivat äitin tarinan, ei isän.
Mut nyt alkaa tulla muutost asiaan. Sosiaaliviranomaisten puolest äiti phoinpidellyt lievästi poikaa. Poika haluaisi asua isän luona, missä on myös 7v siskopuoli.Koko viikonlopun itkeny ,ettei halua äidil.
Oikeuteen ei kannata ennen mennä ku poika on n.11v- 12v. Saa itse päättää misä asuu, jos isällä kaikki kunnossa.
Poika laskee päiviä koska pääsee isän luo.
Pakko viedä poika väkisin äitil, muuten isä saa ongelmia. Pojan äiti on "hullu" kotona, mut sossun luo ,on ihan toine ääni kellos. Näyttelyn lahjat.
Onneks poika 10v ja käy kuraattoril ,misä kertoo totuuden äitistään.
Uskon siihen ,et saadaan poika luoksemme lähiaikoina ,niin paljon on äitin puolelt huonoja asioit tullu ilmi. Minun vanhempia näkee 1krn 2vk ,ovat hänelle kuin mamma ja pappa.Isän vanhempia ei kiinnosta ,kuin noin 1krt 2kk.ssa .Valitettaa isovanhempien puolest, poika ei kärsi.
Sori vielä jos loukkasin sua muokkaamalla tekstiäsi,mutta kun oli niin työläs lukea.
Ei minullakaan pilkut aina oikeassa kohdassa ole ;) mutta välit selkeyttää.
Toivottavasti saatte pojan pian,voimaa ja jaksamista teille.
Yhteishuoltajuus on olemassa. Silloin on molemmat vanhemmat kykeneviä ja velvollisia päättämään lapsen asioista ja oikeuksista.
Voi,voi.Et taida yhtään tietää asiasta.Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä etteikö toinen huoltajista voisi kiusata toista esim käyttämällä lapsia "aseenaan"
Tuskinpa suurimmalla osalla aideilä on halua kostaa isälle vaan suojella lastaan/lapsiaan
Opettele ensin kirjoittamaan ennenkuin haukut ketään hulluksi, täyttää jo herjauksen tunnusmerkit..
riippuu tilanteesta, joskus voi vanhempien välit olla niin tulehtuneita (ei ole olemas yhtä oikeaa vaihtoehtoa), että katsotaan että lapsen kannalta on parempi yksinhuoltajuus - rauhoittaa tilannetta, joka lapsen kannalta parasta
YRITTÄKÄÄ NYT KÄSITTÄÄ EI TAPAAMISI SIKSI JÄRJESTETÄ ETTÄ NE OLISVAT JOMKUN AIKUISEN ETU VAAN KAIKKI KATSOTAAN LAPSEN EDUN MUKAISESTI!
laissa määritellään vain lapsen oikeus vanhempiinsa, isoäideillä, uusilla puolisoilla taikka niiden suvuilla ei ole mitään oikeuksia lapseen tai sen asioihin
JA HEI VAIN SILLOIN VOI OIKEASTI OLLA ÄITIPUOLI; JOS LAPSEN ÄITI EI ELOSSA!
Itse olin kaikkeen ! syyllinen entisen miehen taholta- kunnes lapsi täytti 12 v. Käytän lasta vanhemmillaan, kun hän ei itse viitsi- tai uudelle muijalle ei käy. Eli jaksua vain! Monimutkaista on elämä...
meille kävi nin että isä hylkäsi 1,5v ja 4v. lapsensa eikä ole ollut heihin minkäänlaisessa yhteydessä moneen kuukauteen.
ex-mihen äiti on sitten pistänyt lastensuojelun ja kaikki mahdolliset instanssit perääni saadakseen itse olla martyyri MEIDÄN EROSSA.
lapsenlapsiinsa ei ole ottanut hänkään minkäänlaista yhteyttä,päinvastoin jos kaupungilla sattumalta törmätään niin menee toiselle puolelle katua. voitte arvata mitä tämä tuntuu lapsista ja minusta!
tietääkseni ei ole olemassa mitään lain suojaa kyseisessä asiassa.voit ehdottaa exälle lastesi tapaamista vanhempiesi kanssa.jos hän ei suostu voit aina haastaa oikeuteen ja hakea yksinhuoltajuutta.hain 3 lapsen huoltajuutta ja sain sen,vaikka olen mies.
Yhteishuoltajuus antaa tapaamisille mahdollisuuden. Parhainta olisikin saada sovittua niin, että lapset voivat jatkossa omalla mielipiteellään vaikuttaa asumiseensa kummankin vanhemman luona.
Mielestäni yhteishuoltajuus on se vaativin. Meillä lapset menevät kahden viikon jaksoilla kahden kodin välillä. Vaikka niilläkin viikoilla yöpyvät välillä eri kodeissaan esim. harrastusten jälkeen. Ongelmaa ei ole ollut.
Vanhempien tulee kunnioittaa lasten oikeutta ylläpitää ja kehittää ihmisuhteitaan sekä ihmissuhdedtaitoja eri sukupolvien välillä osana omaa arkeaan. Ja tietysti ensi sijassa omiin sukulaisiin. Vanhemmat eivät saa olla este. Lasten tulee voida vähitellen ottaa vastuuta omasta elämästään ja siihen vaikuttamisesta. Ei enään kaadeta omia mielipiteitä toisten päähän.
Lapsilleni en ole "haukkunut" inhoamiani appivanhempia tai heidän isäänsä. Se ei kuulu heille. He muodostavat sitten aikuistuessaan oman mielipiteensä ihmistä sekä omat suhteet heihin. Kunnioitetaan lapsia yksilöinä.
Itse olen YKSINHUOLTAJA (ihan käräjäoikeuden päätöksel)...voitte arvata, että jos ei yhteishuoltajuutta, ni varmasti oli pahoja ongelmia. Mutta silti olen lapseni antanut pitää yhteyttä ex-mieheni vanhempiin asuvat 8 tunnin matkan päässä täältä...se pikkasen rajoittaa! ja olen jopa pitänyt kiinni siitä, että ex-mieheni (siitä huolimatta mitä teki minul ja vaik sopimukses ei ole mitään tapaamismääriä/aikoja sovittu)...vain sanallisesti) tapaa poikaa säännöllisesti...koska kysehän on juuri siitä LAPSEN OIKEUDESTA, ei minun, isovanhempien taikka ex-mieheni oikeuksista - lapsella on oikeus vanhempiinsa oli toinen sitten millainen kusipää tahansa ja voin todella sanoa että 7-v lapseni (isä jätti alle 2 v...eihän siitä mitään kunnon suhdetta saada kasaan)on kyllä todella tarkkanäköinen sekä osaa ihan itse päättää kenestä pitää ja kenestä ei!
Sitten sellainen pikku juttu...mulle ainakin sossussa ja teraputillani puhuttiin, että parasta lapselle on yksi koti jossa asuu sekä että jos vuoroviikkosysteemiä käytetään, ni se ei ole hyväksi lapselle-siin on vain taas itsekkäät aikuiset itteään ajatellu kun näin keskenään sopinu... silloin lapsella ei ole ole mitään oikeaa turvallista kiinnekohtaa, tarvitsee yhden selkeän kodin/turvapaikan (lapselle haitaksi vuorovikkoheittely ei kiinny oikeasti mihinkään...miksiköhän nykynuoril ni paljon ongelmia, eiköhän ole ihan meistä vanhemmista lähtöisin...suhteet/tunteet kirjassakin on että lasten moraalinen kasvatus vastuu on vanhemmilla...sieltä oppivat moraalin, jota noudattavat aikuisena)! Esim. itse en ole juossu baareissa vaan keskittynyt antamaan lapselleni turvallisen rakastavan ympäristön...kohta ei kuulkaa jaksa enään äitin/isin seura kiinnostaa...vaan kaverit tulevat tärkeäksi - eli en koe uhranneeni itseäni, vaan olen nauttinut näistä vuosista ja saanut sillä erittäin kiinteän suhteen lapseeni
Itse olen terapeuteilta ja neuvolasta saanut kiitosta siitä, että tilanteesta huolimatta mikä meillä on lapseni on erittäin tasapainoinen ja iloinen/rakastettu lapsi! Eli tää on ainakin mun lapselle ollu oikea päätös! Kaikki ei sovi kaikille ja ei ole olemassa yhtä oikeaa näkökantaa
On hienoa, että olemme löytäneet kohtuullisen hyvät ratkaisut, jotka sopivat meille kaikille. On hyvä, että jaksaa yksinkin lasten kanssa pitää "lipun korkealla", koska kyllä yhteishuoltajuudessa tai yksinhuoltajuudessa se p-maisin juttu on, että et siitä ex:stä pääse kokonaan eroon. Se vaan kaikkine sukulaisineen kummittelee siellä taustalla. Lasten synttärit, valmistumiset, rippijuhlat yms. ja siinä sitten suu korvissa iloisen ja vastuuntuntoisena vanhempana kutsu ja passaa koko suku. Ja tämä lapseni vuoksi.
Itsekin olen avioerolapsi ( sellaisesta juoppohakkausliitosta ), joka kärsi omasta isästään koko nuoruuden ja myöhemmin kutsuin senkin tutustumaan lapsiini. Enkä kadu sitä. Onpahan lapsilla juuret ja minulla oma historia erikseen. Joskus kun kuulee miten toisia ylistetään eikä meillä ole mitään harmittaa ja hatuttaa niin paljon, että tekisi mieli kertoa, mutta olenpahan pitänyt suuni kiinni. Ja nyt huomaan lasten kasvaessa, että kyllä ne huomaavat kertomattakin niitä asioita.Enpähän kuitenkaan ole omilla mielipiteilläni myrkyttänyt lasten mieltä.
Silloin kun lasteni isä tapettiin ja jäin kahden alle 2 vuotiaan yh- äidiksi, alkoi isän puoleisen suvun painostus ja minun musta maalaus. Minä olin kuitenkin ollut avioliitossa se joka piti sekä avioliiton että perheen koossa, niin alkoi sos.virkailijolla uhkailu kunnes heiltä sain neuvon että isovanhemmilla ei ole lapsieni elämään mitään oikeutta jos en siihen anna lupaa. en antanut, koska oli tarpeeksi rankkaa lapsille menettää isä, vaikkakin huono, saati sitten että äitiä vielä musta maalataan.Monesti olen tarjonnut että käydään mummon ja papan luona, vastaus on ollut aina ei.Itse olisin ollut ajan kuluessa suostunut siihen että lapset pitävät sukuunsa yhteyttä. Nyt poikien ollessa murrosikäisiä, eivät suostu käymään isänsä haudalla, isän väkivallan takia, ovat isän vanhemmat tavanneet kerran ja oman kertomuksen mukaan viimeisen. eli ei se paha ole aina miniässä vaan joskus voisi katsoa peiliin niin isä kuin hänen vanhempansakin..
Mieheni vanhemmat rakastavat ylikaiken koiriaan. Tällöin ei jaksamista riitä edes siihen että koko perheen voimin käytäisiin edes tunniksi kylässä.
Kyläilyyn pitää pyytää aina erikseen lupa noin viikkoa ennen (yleensä se ei sittenkään sovi, koirat ovat rauhattomia yms.), nuhaisena ei saa mennä ettei tartu koiriin, ruokapöydän ääressä ei juoda edes kahvia kun se toimii koirien hoitopöytänä, muori on viisi vuotta ollut neljän seinän sisällä vahtimassa koiria kun ne ei pärjää edes tuntia ilman valvontaa, aina kun oven avaa sieltä tulee vastaan sirkus eikä mikään isovanhempien koti.
Me ollaan autettu niitä jopa rahallisesti että he voivat pitää kotitalonsa... kiitoksena siitä ne hommasi kolme koiraa lisää... ja se jatkuva valitus että eikö me ymmärretä ettei jaksa nähdä lapsenlapsiaan kun koiranhoito vie kaikki voimat!!!
Oma äiti lähti käveleen kun olin vauva, joten jäljellä on mun puolelta isä joka soittaa mitä kuuluu ym. mitä isovanhemmalle kuuluu!!!
En voi muuta todeta, kun että silloin kun se päivä koittaa että mua mummuksi kutsutaan, on oveni aina auki...
Ja niille joilla sidosryhmät ovat vielä olemassa, älkää perkeleessä suostuko jokatoiseen viikonloppuun. Oikeus on lapsen ei aikuisen!!!
Hyvä, että olet ajatellut lapsen etua. Isovanhempien käytös viittaa siihen, että loppujen lopuksi he pitivät sinua syyllisenä poikansa kuolemaan. Eivät voineet tehdä asiaa itselleen selväksi. Menettäminen ja suru, ja tietynlainen syyllisyydentunto sotkevat asioita.
Hyvä, että olette selvinneet.
aikuisten ihmisten pitää osata antaa lapsilleen oikeuden kaikkiin isovanhempiinsa ja isovanhempien pitää osata olla kyselemättä lasten vanhemmista ja niiden elämästä lapsenlapsiltaan. jos isovanhemmat asuvat samassa kylässä tai kaupungissa, niin asian pitäisi hoitua kivutta. lapsien elämästähän tässä on kysymys. jos he ovat olleet yökylässä tähänkinasti vanhempiesi luona, niin sen pitää onnistua vastakin. kaikista asioista voi tehdä päätöksiä hyvässä hengessä.
Silloin kun lapset ovat tapaamassa ns eronnutta
puolisoa, voi tämä järjestää silloin tapaamisen myös
isovanhemmille. Toimii kivuttomammin.
-----
Seuraan perhettä, jossa isä ei paljon halua viikonloppu tapaamisia toteuttaa ja tässä perheessä
isovanhemmat hakevat lapsen viikonlopuksi heille.
Positiivistä tässä on että lapsesta on tullut paljon sosiaalisempi ja elämää ymmärtävämpi, Sosiaaliset suhteet kun ne ovat hyvät ovat lapselle parhaaksi.
Jos toiselle puolisolle on vastenmielistä käyttää kallista aikaa lapsiin niin sen kyllä lapsi huomaa ja siksi on parasta että lapsi menee sinne minne se on todella odotettu ja tervetullut.
Ei taida olla mitään konstia moiseen.
Erolapseni eivät ole tavanneet vanhempiani eron jälkeen kertaakaan. Lapset eivät edes uskalla tavata isovanhempiaan koska pelkäävät äitinsä reaktiota.
Tilanne on käsittääkseni varsin yleinen, joten hyvä kun asiaa pidetään esillä. Viranomaisilla ei näihin asioihin riitä aikaa. Aina on jollakin vakavampi tilanne 'päällä'
Mielestäni isovanhemmillakin on oikeus rakastaa lapsenlapsiaan. Kaunaiselle eronneelle kuitenkin tuntuu olevan myrkkyä ajatus ex- appivanhemmista lastensa kanssa.
kaipaa lastenlasta!
Ikävä kyllä sanoa,että ERO on itsekäs ilmiö.Mikä saa ihmiset käyttämään lapsia ikäänkuin välikappaleena erotilaanteessa?
Meillä kaikilla on vanhemmat ja lapsilla isovanhemmat.Mikä ILKEÄ suorastaan JULMA AJATUS saa joitakin ihmisia päättämään lasten puolesta saako he tavata isovanhempia tai ei.KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA PÄÄTTÄÄ LASTEN PUOLESTA SITÄ!!!
ANTAKAA LAPSILLENNE ISOVANHEMMAT TAKAISIN!
Hmm..meillä on ihan toisinpäin.Minä haluaisin lasteni näkevän myös mieheni vanhempia silläkin ajalla, jolloin ovat minun luonani, mutta miehen vanhemmat eivät kuulemma vain "voi". Säälittää lasten puolesta, mutta minkäs teet.
Ensinnäkin pahoitteluni eronne johdosta. Ero tuntunee nyt välttämättömältä. Sillä on kuitenkin kovat taloudelliset seuraukset - ellet sitten nopeasti uudelleen nai rikasta miestä. Ero useimmiten tietää köyhyyttä - erityisesti se rassaa jos ja kun tulet eläkeikään. Olemme itse yli 30 vuotta naimisissa ollut aviopari. Meillä on useita loma-asuntoja ja matkailemme paljon. Näissä kuvioissa ei näy eronneita yh-äitejä ...
Kirppareillä lorvailu voi olla nuorena hauskaa ja jännää - vanhana taas kirppareilla nälkäisenä norkoilu ei ehkä olekaan kuulia. Oletko muuten varmistanut että vanhoilla päivilläsi saat terveydenhoitoa - asia ei jatkossa ole niinkään taattu.
Joka tapauksessa koettakaa nyt asioistanne sopia. Tulette muutenkin kalliiksi tälle yhteiskunnalle.
mitäs tehdä kun isovanhemmat eivät ole missään yhteydessä toisiin lastenlapsiin, vain toiset ovat tarpeeksi hyviä ja heihin tuhlataankin sitten tuplaten aikaa ja hemmottelua. joululahjoiksikin nakataan, jos muistetaan, kylkiäisiksi saatuja ilmaisia näytteitä, puhumattakaan, että vietettäisiin laatuaikaa lasten kanssa. meillä ei tytär enää haluakkaan mennä mummonsa luo. en ole kieltänyt, enkä käskenyt, mutta joskus käy sääliksi molempia, kun muistan miten itselläni oli kivaa olla mummolassa. mitä he menettävätkään.