Mieheni jätti minut muutama kk sitten, useamman kuukauden tapaillut toista. meillä mielestäni oikeasti meni ihan hyvin, mies on itsekkin tyhmyyksissään möläyttänyt että oli ihan onnellinen tän vuoden alkuun asti ja päätös lähtemisestä syntyi lyhyessä ajassa. käsitän kyllä sen, jos rakkaus puolisoon hiipuu, mutta näin pitkän suhteen kohdalla (11v.)olen kuullut asiantuntijoiden sanovan että lähtemistä harkitaan vuosi, kaksi ennen päätöstä. Ilmeisesti hän on niin rakastunut että se meni ohi rakkauden jota minua kohtaan tunsi. Siis, miten ihmeessä näin pitkän suhteen ja kumppanuuden voi unohtaa noin vain ja lähteä uuteen suhteeseen?? Voiko rakkaus loppua kuin seinään! Ilmeisesti...olemme vähän päälle kolmekymppisiä ja olen mieheni ensimmäinen naissuhde ikinä. Ahdistaa kovin :(
miten pian voi rakkaus loppua?
ei tajuu
101611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nyt pää pystyyn. Maailma on täynnä miehiä. Ota ensin vaikkapa joku ukkomies lohduttamaan itseäsi ja sitten vasta vuoden, parin kuluttua alat miettiä jotain vakavampaa suhdetta.
Rakkauden jälkeenkö sinä ensimäisenä lohdutat maailma on täynnä miehiä!Kovin on pinnallista ja kevyttä. Eikösurulle ja luopumiselle ole ensin annettava aikaa. Sitten toinen neuvo, ota vaikka ukkomies jne. Siitähän surua tulee, ei vain ap:n kirjoittajalle vaan myös muille. Tuoolaista roskaa ei pitäisi kirjoittaa ja muka neuvoa toisia. Ap:lle sanoisin, että sure rauhassa. Ei sinun arvoasi mitata sillä, onko sinulla joku mies. Uusi onni tulee sitten, kun sen aika on.
ja rakkaus minuun loppui 40-vuoden jälkeen kun tapasi 20-vuotta nuoremman. (aikaa tähän suureen rakastumiseen meni 3 pv)Näinkin voi käydä. Elämää on vielä tämänkin jälkeen...
Kuinka selvisit järkytyksestä, muuttiko mies oitis nuorikkonsa luo. Olen ikäisesi ja yhtä pitkä avioliitto takana. Menikö kauan siihen, että pystyit normaaliin elämään ilman ahdistusta ja tuskaa.
tuska on ollut,ON valtava. sairaslomaa, ystävien kanssa itkemistä ja puhumista, puhumista, puhumista..Ei tätä jaksa käsittää. Muutimme molemmat äskettäin omiin osoitteisiin, mieheni asuu ainakin virallisesti yksinään.
enää miestä, miksi puhut hänestä mieheni-nimityksellä?
Ei sitä kertalaakista unohda avioliittoa. Tiedän ihmisiä, jotka jatkuvasti käyttävät exästään nimitystä mieheni-vaimoni.Tutavaperheessä uusi vaimo raivoaa, kun mies jatkuvasti, jos entisestä on kysymys, käyttää vaimo nimitystä. Uusi vaimo tuli aikoinaan miehen sivusuhteeksi ja vaimo jätti miehen.
Aikaa on vuosi ja en vieläkään pysty elämään ilman ahdistusta ja tuskaa. Tosin nyt jo nukun aika hyvin yöt.
Ja tarinaan jatkoa.. Mieheni sopi nuorikkonsa kanssa hänen luokseen menemisestä. Oli vain unohtanut mainita että sekin vähäinen omaisuus mitä meillä on ei ollut vietävissä uuteen liittoon. (oli lupaillut huumassaan ostaa nuorikolleen asunnon, auton oli ilman muuta olettanut kuuluvan yksin hänelle jne.)Kun tuleva nuorikko kuuli miehen olevan köyhän, ilmoittikin "ei se käy, että tulet."
Niin että sellainen satu se.
miehesi rakkaudsta mitään tietää. On tunne-elämä ohutta ja vain sitä omaa hyvää ja itsekästä haetaan. eTTÄ KAKSI KUUKAUTTA, EI OIKEA MIES SILLALAILLA HOSU KUIN PAHAINEN NULIKKA.
vINKIKSI, KESKITY NOIHIN AIKUISEKSI KASVANEISIIN MIEHIIN EIKÄ POJANNULIKKATASOLLEJÄÄNEISIIN. jAKSAMISTAVAIKKA OLEN SITÄ MIELTÄ ETTET MENETTÄNYTMITÄÄN. SINULLE NUORELLE NAISELLE ON TARJOLLA PALJON PAREMPAA, OIKEAA SUURTA RAKKAUTTA.
SE VITUN CAPSLOCKKI POIS PÄÄLTÄ VITUN URPO.