Hei.
Minulla on paha ongelma.
Avovaimoni päätti hankkia koiranpennun ja painosti minut hyväksymään sen. Koira on ollut meillä nyt jotain kuukauden. Avovaimoni lupautui huolehtimaan koirasta ja siivoamaan sen sotkut, mutta ei pidä lupaustaan eikä jaksa hoitaa omaa koiraasa. Tästä sitten syntyy riitaa. Tiedän kyllä, että avomiehenä minun täytyy auttaa avovaimoani, mutta liika on liikaa. Koira vielä tahalleen tekee pahojaan, koska avovaimoni lellii sitä. Ja minusta tuntuu, että jään ulkopuolelle, kun avovaimoni huomio koiraa ja minä jään vaan siivoamaan sen kusta lattialta. Ja jos en suostu tekemään avovaimoni osuttaa siivouksista, niin se on melkein heti ero tai jotain.
Pitääkö minun vaan unohtaa tämä nainen, hankkiutua koirasta eroon jotenkin vaikka koiraa ei ole vielä edes kokonaan maksettu vaiko yrittää sietää tätä kaikkea kunnes tulen hulluksi tai jotain?
Minulla on paha ongelma.
Avovaimoni päätti hankkia koiranpennun ja painosti minut hyväksymään sen. Koira on ollut meillä nyt jotain kuukauden. Avovaimoni lupautui huolehtimaan koirasta ja siivoamaan sen sotkut, mutta ei pidä lupaustaan eikä jaksa hoitaa omaa koiraasa. Tästä sitten syntyy riitaa. Tiedän kyllä, että avomiehenä minun täytyy auttaa avovaimoani, mutta liika on liikaa. Koira vielä tahalleen tekee pahojaan, koska avovaimoni lellii sitä. Ja minusta tuntuu, että jään ulkopuolelle, kun avovaimoni huomio koiraa ja minä jään vaan siivoamaan sen kusta lattialta. Ja jos en suostu tekemään avovaimoni osuttaa siivouksista, niin se on melkein heti ero tai jotain.
Pitääkö minun vaan unohtaa tämä nainen, hankkiutua koirasta eroon jotenkin vaikka koiraa ei ole vielä edes kokonaan maksettu vaiko yrittää sietää tätä kaikkea kunnes tulen hulluksi tai jotain?
Vastaukset 40
Vanhimmat
tulla tollasen asian takia. Tiedän kokemuksesta, että parisuhde voi kaatua lemmikin pitoon. Sellaisia hankitaan monesti sen enempiä miettimättä ja jos sen hoito ei molemmilta suju niin ei siitä mitään tule.
Niin että jo kuukauden kuluttua naisesi kyllästyi koiran hoitoon!!! Sehän voi elää yli 10-vuotiaaksi.
Kyllä pitäisi aikuisen(?) ihmisen tajuta, että koira on pitkäaikainen sitoumus ja vaatii todella sitoutumista päivittäiseen hoitoon, kasvatukseen ja koulutukseen. Ehkäpä naisesi on vielä keskenkasvuinen?
Eipä kannata lapsiakaan ruveta sitten hankkimaan tämän naisen kanssa; se kun on elinikäinen sitoumus se vanhemmuus... Ei voi laittaa pois, jos ei olekaan kivaa!?!
Ehkä kaikille - myös koiralle- olisi parasta, että palautatte sen kasvattajalle, jotta se saa asianmukaisen kodin.
Tarvisen miehen, että voisin ottaa koiran, joka ojn ihmisen pwras ystävä.
Ensinnäkin, lemmikin - minkä tahansa - ottamisen pitää aina olla koko perheen päätös, jos ei ole --> BIIIG trouble. Toiseksi, koira ei tee mitään TAHALLAAN. Ei koirilla ole moraalista käsityskykyä.
Itselläni on kaksi koiraa, ja tällä hetkellä olen sinkku. Miehen 'valinnassa' ehkä tärkein kriteeri on, että pitää koirista. Olen joskus ollut suhteessa, jossa mies oli mustasukkainen koiralle. Mikä on, suoraan sanottuna, naurettavaa. Tuollaisesta asiasta en halua enää tapella, joten jos miehelle koirat ovat ongelma, niin kyllä se on mies joka lähtee.
Jos en jo omistaisi eläimiä, ja olisin parisuhteessa, niin en niitä myöskään lähtisi ottamaan vastoin kumppanin tahtoa. Toisaalta voinet myös katsoa peiliin: itsehän suostuit koiran hankkimaan? Lupaus on lupaus, vaikka olisi kuinka vastentahtoinen. Olisit voinut myös sanoa, ettei käy. Tärkeintä, ettei koiraparka joudu kärsimään teidän kahden välisistä epäselvyyksistä, eihän se koira niistä mitään ymmärrä, eikä ole syyllinen mihinkään. Parasta sitten luovuttaa pentu parempaan kotiin (tai takaisin kasvattajalle), kun jättää huonolle hoidolle.
Asiaa kirjoitit viestissäsi.
Aikoinaan kun me otimme exän kanssa koiran perheeseen, niin se oli koko perheen päätös, ei yhden ihmisen. Tosin minä lupauduin heti kättelyssä huolehtimaan suurimman osan ulkoilusta ja muutenkin pennun kanssa puuhastelusta. Meillä se toimi suhteellisen hyvin, eikä koiran päältä tarvinnut koskaan riidellä. Nyt olen koiruuden kanssa kaksin ja siitä on todella paljon seuraa.
On aika valitettavaa, että monta kertaa se viaton koiraparka joutuu kärsimää todella paljon.
Ellei vaimokkeesi itse jaksa hoitaa koiraa, luopukoon siitä. Jos sinä otat siitä vastuun, hän hankkii kohta toisen koiran. Jos taas päätät muuttaa pois, perustele se mieluummin "en voi elää kusessa" kuin että et kestä koiraa.
Lapsi toivottavasti ei ole naisellasi seuraava toivelemmikki. Jos tilanteesta yrittää jotain positiivista löytää, ainakin sen että hänen pinnansa ei riittäisi äidiksikään. Parempi huomata se ennemmin kuin myöhemmin.
tuo avovaimosi. Ihan ensimmäinen ehto koiraa hankittaissa on se että JOKAINEN PERHEENJÄSEN HYVÄKSYY KOIRAN TULON TALOON.
Ellei näin ole, koiralla ei ole hyvä olla siinä perheessä.
Unohda se nainen. Palauttakaa koira kasvattajalle.
Nainen on vastuuton itsekäs piittamaton hömppä, ei pitkän päälle suhde tuollaisen kanssa kanna.
Ja koiran on parempi saada uusi koti.
Te sen pilaatte. Teidän parisuhteenne ei kestä koiraa. Oikeastaan saattoi olla sinun kannaltasi hyvä, että paljastui nyt uusia puolia puolisostasi. Moni jo tuossa totuuden sanoja lateli ja olen aivan samaa mieltä. Puolisostasi ei ole vastuuta kantamaan, on vielä kypsymätön ihminen.
Mieti mitä sinä suhteelta haluat? Jos erolla uhataan, pane se koetukselle. Kyllä on tosi hömppä, jos tuollaisesta syyn eroon kehittää.
Sinua kohdellaan juuri niin kuin annat itseäsi kohdella. Pidä pintasi. Älä alistu. Ei kukaan muu sinun puoliasi pidä kuin sinä itse.
Kyllä sen koiran olisi parempi jossain muualla.
jaahas, täällä oikeen urakalla mun selän takana puhuttu musta pahaa.
ensinnäkin, herra itse suostui koiraan keskustelujen jälkeen.
toiseksi olen tehnyt kaikkeni koiran eteen! en todellakaan ole sitä heitteille jättänyt.
kolmanneksi mieheni? siksi joutuu joitain sotkuja siivoamaan koska minulla on sellainen sairaus että en pysty kovin paljoa kyykkimään lattialla, eli jos kasoja on monta, oletan kyllä mieheni siinä vaiheessa auttavan minua.
ajatellut mennä pentukouluun koirasi kanssa, rokotusten jälkeen ? Onko sinulla ollut koirulia ennen ? Annan pari hyvää linkkiä (rotukohtaiset löytyy linkistä. www.koirat.com) www.kumikana.org, ja googlella tunturisusi, kennelliitto. Sieltä saapi hyviä vinkkejä kaikkeen. Itselläni bernejä ollut ja on nytkin pentu, 10 kk. Vaikka olen ollut ikäni koiranomistaja, olen opiskellut itse lisää omatoimisesti, koska kaikki koirat ovat yksilöitä. Olen lukenut myös muutamia hyviä koirakirjoja, esim. Tuire Kaimio, Pennun kasvatus. Kerron tämä ystävällisesti vinkkinä, koska avokkisi kirjoitti, että lellit koirasi piloille. Ongelmia tulee silloin, koiralla on myös murruikä, jolloin (kaikilla roduilla) se yrittää pomottaa, ja katsoo, kuka määrää asioista. MUKAVIA LENKKEJÄ PENTUSI KANSSA ! Vaikkakin omaehtoinen liikkuminen metsässä ja rotukaverin (sisko/veljen) tai muun samankokoisen koiran kanssa on parasta liikuntaa ja aivojumppaa!
Mikäs sairaus se sellainen on, että jos kerraan kyykyyn lattialle pääset, että niitä kakkakasoja olisi NIIN paljon, ettei niitä putsatuksi saa?
Voi ottaa yhden kerrallaan ja vartin päästä toisen... vai?
antamistani linkeistä löytyy myös neuvoja sisäsiisteyden opettamiseen. Koiranpennun kasvatus ei juuri eroa lasten kasvatuksesta ja se on pitkäjänteistä puuhaa ja opettamista, mitä on lupa tehdä ja mitä ei, sosiaalistaminen on myös hyvin tärkeää kunnon koirakansalaiseksi.Helpompi opettaa uusi juttu koiralle, kuin oppia vanhasta huonosta tavasta pois. koira on myös mustavalkoinen, eli mikä on kerran sallittua, on se sitä aina, esim. sänkyyn tulo, pöydästä syöttäminen. Huom. Kaikki ihmiset eivät pidä koirista ja siitä, että ne kahvi/ruoka-aikaan kerjäävät evästä jalan juuressa pöydästä kuola valuen. Mene pentukouluun, se on kivaa !!
en mä sitä koiraa lelli. avokin mielestä lellin sen pilalle jos joskus otan sen syliin ja silittelen sitä, sen mielestä mun ei pitäis olla sille yhtään mukava vaan pelkästään torua sitä jos se tekee väärin. ja kyllähän mä sitä torunkin mutta myös olen sille mukava!
pentu on jo sisäsiisti mutta eilen sillä oli ripulia joten tietenkin teki lattialle, josta avokki siis suuttui.
kiitos linkeistäsi, täytyy tutustua niihin kunhan kerkeän
Hei taas.
Tahdon sanoa, että olen kirjoittanut tyhmyyksiä. Olin eilen vihainen, niin sitten vähän purkasin paineita väärin sanoin.
toisena toista-
et anna hyvää kuvaa itsestäsi-
kun kerran sanoo, pitää olla sanojensa takana-
jämpti on niin sanoo eräs naisukka
Tottakai pentua pitää pitää hyvänä, eikä vaan torua, helvetti sentään! Mitä pienen koiran elämää se olisi jos vaan toruttaisiin.
Vaimosi teki väärin painostamalla sinua hyväksymään koiran hankinnan. Lemmikki on niin suuresti kodin elämään vaikuttava asia, että kaikkien pitäisi olla omaehtoisesti ajatuksen takana ennen kuin sellainen hankitaan. Vaimosi vaikuttaa itsekkäältä ja kypsymättömältä tuossa suhteessa (veikkaan, että olette lähemmäs 20-v kuin 30-v).
Suhteenne ei selvästikään ole tasa-arvoisella pohjalla. Tilanteessasi lähtisin. Koira elää kevyesti yli 10 vuotta, ja riitanne eivät tuota menoa ainakaan vähene niiden vuosien aikana. Vaikka koira oppiikin sisäsiistiksi, niin toisaalta isompana se tarvitsee enemmän lenkkeilyä ja liikuntaa.
avokki oli itsekin valmis siihen!
Uskomatonta, että kun toinen suutuspäissään kirjoittaa muutaman lauseen, jo on joukko vieraita ihmisiä huutamassa erokehotuksiaan ihmisiä, suhdetta ja taustoja tuntematta. 'Sinun sijassasi lähtisin ' tuntuu olevan vastaus kaikkeen.
olen täysin samaa mieltä kanssasi
..että lukijat saavat kuulla vain sen yhden puolen asiasta tällä palstalla ja vastaavat sen mukaan. Kyllä minusta suhde on tosi huono ja epätasa-arvoinen, jos toinen puolisoista kinuaa perheeseen koiran vaikka toinen osittain vastustaa asiaa ja sitten ei hoida velvollisuuksiaan eli pennun hoitoa niin kun luvannut ja uhkaa erolla jos mies ei tee asioita (pennun hoito) joita ei ole luvannut. Mutta...asioilla on tietysti se toinenkin puoli. Lukijat eivät kuitenkaan voi sitä tietää.
Joillekin ihmisille tuntuvat lemmikit olevan tärkeämpi asia kuin puoliso tai seurustelukaveri (tiedän esim. pariskuntia, joissa toisella on allergiaa, mutta silti otetaan toisen puolison vaatimuksesta lemmikki). Minusta siinä mennään kyllä liian pitkälle. Silloin olisi paras pysytellä vain eläinseurassa!
On kyllä nolouden huippu, että pariskunnat käyvät tämän palstan välityksellä keskustelua ja levittelevät asioitaan! Ensin mies kirjoittaa suutuspäissään että avovaimo on paha ihminen ja sitten avo kirjoittaa perään, että mieheni ei puhu totta ja sitten mies peruu hädissään sanansa -anna mun kaikki kestää:D
ei ihmiset ehkä tästä kuule kun yhden puolen, mutta asia on nyt niin että minä ensin ehdotin koiraa, mies suostui, eli yhdessä päätimme ottaa koiran. minä hoidan koiran, mies osallistuu välillä jos pyydän. olen kyllä perehtynyt koiran kasvattamiseen ennenkuin päätin sen ottaa, ja olen muiden koiria hoitanut. tämän keskustelun mieheni aloitti koska oli vihainen koiralle. voisiko tämän aiheen nyt jo jättää? *piste*
Te olette varmaan jotain 20-vuotiaita? Vielä ehditte tapella monet kerrat samaan malliin.
ja heittää miehen ulos. Vaihtaa miehen koiraan, koska koirakin on kumppanina parempi.
Nössö mies olet. Mitä tänne tulet uikuttamaan. Ei se ole koiran vika, jos vaimosi huomion vie sinulta.
Eikö se ole parempi treenata koiran kanssa, ennenkuin lapsia hankkii? Moni mies on älyttömän huomionkipeä ja moni nainen taas älyttömän välinpitämätön.
Koiran syy ei ainakaan ole.
Mä voin ottaa sen koiran. Parempi olisi hauvalle jos pääsisi kotiin missä sille laitetaan rajat ja jossa siitä pidetään huolta (paapominen ei ole huolenpitoa, vaikka sitä taytyykin antaa).
Ensinnäkin tämä "avoliitto" on todella ristiriitainen.
Sana "avo" tarkoittaa avonaista eli tavallaan "liiton" vastakohtaa, eli ei voi olla tämmöistä kuin avoliitto ja mikäs suhde se semmonen on kun koira määrää kaiken, opettakaa sille tapoja! Ei niin naiivista syystä eroa kannata ottaa
Kuules, voin koiranomistajana kertoa, että ne ensimmäiset kuukaudet ovat ne rankimmat. Kun koira tulee sisäsiistiksi alkaa helpottaa kummasti!! Oma suhde oli myös koetuksella, mutta koiran hankkijana ja omistajana olen minä. Kyllä se muuttaa paljon arkea, mutta usko vain, että homma helpottuu, kun koiralle tulee ikää lisää. Viimeistään puolen vuoden ikäisenä on jo aivan toinen meininki. Muista, että koira on aivan pentu, eikä pahuuttaan tee asioita. Yritä olla kärsivällinen, vaikka tiedän, että varmasti on vaikeaa. Jos haluat pysyä suhteessa, sulla ei ole muita vaihtoehtoja, mutta olen aika varma, että homma alkaa kyllä helpottaa ensimmäisten kuukausien jälkeen. Tsemppiä siis ja kärsivällisyyttä!!!! Yritä luoda oma suhde koiraan, niin alat päästä kiinni hommaan.
Joo ja koira kannattaa opettaa nukkumaan samassa sängyssä isäntäväen kanssa. Jos tulee liian ahdasta, niin isännän voi aina laittaa olohuoneen sohvalle. Seksin harrastaminen on myös parasta unohtaa, kun koira ulvoo vieressä. Tai oven takana.
Jos se vaikeus jäisikin vain siihen alkuun, mutta joillakin homma menee kyllä aivan överiksi. Varokaa kaikki koira/kissahulluja ihmisiä. Piste.
koiralla on rajat ja siitä huolehditaan! eikö täällä ihmiset osaa lukea kun niin moneen kertaan on jo sanottu!
Jos tekisi gallupin, niin tositositosi monilla ihmisillä koira tai kissa on petikaverina ja moni ilmoittaa myös, että eläin on heille tärkein asia maailmassa ja sen jälkeen tulee kaikki muu. Seurauksena on sitten se, että kun tulee seurustelukaveri kuvioihin, niin alkaa taistelu paikasta sängyssä. Ei siinä nyt kovin tervetulleeksi itseään koe, kun ensin joutuu taistelemaan siitä, että sängyssä nukkuvat pelkästään ihmiset ja sitten alkaa koiran mustasukkaisuus. Ja onko sille ulvomiselle enää mitään tehtävissä, kun emäntänsä kyljessä iän kaiken nukkunut koira raapii ja ulvoo makuuhuoneen oven takana kun kuulee vähänkin jotain ääniä makuuhuoneesta? Vinkkejä otetaan vastaan, vaikken kolmatta kertaa enää aio samaa virhettä aio tehdä...
lukea tätä ketjua. Oikeen nauratti miten hauskoja kommentteja olikin. Itse voin sanoa, että eläimen pito vaatii hirveästi huumoria. Tiukkapäille ne ei sovi. Oma mieheni oli vuosien mittaan monesti tulla hulluksi niiden(kissoja,koira)kanssa, tiukkis kun on. Sille ei eläimet sovi, joten emme niitä enää ota.
Neuvon sinua palauttamaan koiran kasvattajalle heti, tuli rahaa takaisin tai ei. Koira tarvitsee kodin, joka osaa hoitaa sitä (esim. siisteyskasvatus ja koulutus) ja jossa se on rakastettu, eikä riitojen kohde! Tee tämä ennen kuin olet niin kyllästynyt, että purat vihaasi viattomaan luontokappaleeseen. Pentukoira on vallaton (jotkut rodut myös vanhempina), ne eivät tee mitään KIUSALLAAN. Ymmärsitkö nyt varmasti, että palautus on parasta sekä sinulle/vaimokkeelle/että koiralle?
Mitä eukkoosi tulee, ei voi kun sanoa että huh huh. Hänet palauttaisin seuraavaksi, jos meininki ei parane. Asiat päätetään ja hoidetaan yhdessä. Tässä järjestyksessä. Ei lupaa hyvää tuleville asioille elämässänne, jos tuollainen tilanne on päässyt syntymään. Kyse on sentään elävästä olennosta ja sen hoitamisesta. Paha juttu, jos se ei enää vaan hotsita.
hankkiko lapsia..://
hassulta tuntuu että tuollaisesta tulee riitaa ja se voisi "vakavankin" avoliiton pilata XD
hyvät ihmiset lukemaan!
Emäntäs on kuin joku pikkulikka joka on ruinannut koiranpennun luvaten huolehtia siitä. Olisi pitänyt miettiä vähän enemmän koiran hankintaa. Älä tosiaan koiralle kosta, sano emännälle, että hoitaa ja opettaa koiraa ennenkuin se kasvaa aikuiseksi ja silloin sitä on vaikeampi saada oppimaan.
Kieltämättä huvittavaa lukea viestejä=) Kaikki eivät ole tainneet kaikkea lukea.
On vaikeaa mennä sanomaan miten aloittaja avopuoliso kasvattaa koiraa muutaman viestin perusteella. Tottakai pentu on aina pentu, ei se voi ymmärtää ja oppia heti kaikkea. Siitä ei voi omistajaa syyttää tietämättä asiasta sen enempää.
On kyllä aivan totta, ettei siitä tule mitään, jos toinen ei ole yhtä lailla mukana koiran omistamisessa. Meillä menee hyvin, kun oma mieheni on alusta asti tiennyt koirien olevan minulle tärkeitä. Ja tietysti myös miehelleni ne ovat tulleet tärkeiksi.
Kyllä se siitä, kun koira vanhenee, niin pääsee taas helpommalla siivouksen suhteen!