Mortonki!
Tässä jo aikas monta vuotta sitten lainasin työkaverin rullaluistimia ja vedin niillä pari lenkkiä Hervannassa. Hyvältä tuntui ja kohtalaisen ylipainoisena vaikutti selkeästi juoksua mukavammalta ainakin nilkkojen ja polvien suhteen. Vauhtikin pysyi hallussa enkä kokenut olevani vaaraksi itselleni tai muille samaan aikaan liikkeellä olleille ihmisille - ainakaan luistimien takia...
Aikani harkittuani, siis joitain kuukausia, eihän mihinkään pidä suin päin sännätä... ostin omat. Eikä mitää markettirimpuloita, vaan isopyöräiset, kunnollisilla laakereilla varustetut merkkivehkeet asiantuntevasta urheiluliikkeestä. Ja oh-hoh! Enhän mä näillä mun omilla pysy pystyssä kuin ihan tasaisella. Alamäet ovat ihan painajaista. Miten vauhtia hillitään perseelleen lentämättä? Ymmärrän kyllä jarruttamisen teorian, sekä sen "kantajarrun" että poikittain käännetyn luistimen suhteen, mutta kun käytännön toiminta tökkii.
Luistimet ovat olleet enimmäksen kaapissa nyt jo noin puoli vuosikymmentä. Muutaman kerran kesässä uskaltaudun jonnekin jäähallin tms. paikan parkkikselle harjoittelemaan. Ihan hyvältä tuntuu sinänsä, mutta enhän mä voi millekään oikealle lenkille luistimilla lähteä, kun jo kohta on edessä jyrkkä tai pitkä tai pitkä ja jyrkkä alamäki, rotvallinreuna tai jokin irtohietikko, jota ennen en saa vauhtia tapetuksi ja tulee pipi... Puhumattakaan, että mäen alla olisi risteys ja auto tulossa!
Voinko vielä näin vanhoilla päivilläni, melkein nelikymppisenä, jonkin kursin tms. avulla saavuttaa sellaisen tasapainoilutaidon, etten ole rullaluistellessani vaaraksi itselleni tai muille, vai onko syytä vain hukata luikkarit poisveks ja pysyttäytyä pyöräilyssä ja lenkkarinpohjankulutuksessa? Mistäs semmoinen "rullaluistelua for the absolute dummies" -kurssi löytyy, jos on löytyäkseen?
(Melkein) Mistä tahansa vastauksesta kiitollinen Tampereen Hylje
Tässä jo aikas monta vuotta sitten lainasin työkaverin rullaluistimia ja vedin niillä pari lenkkiä Hervannassa. Hyvältä tuntui ja kohtalaisen ylipainoisena vaikutti selkeästi juoksua mukavammalta ainakin nilkkojen ja polvien suhteen. Vauhtikin pysyi hallussa enkä kokenut olevani vaaraksi itselleni tai muille samaan aikaan liikkeellä olleille ihmisille - ainakaan luistimien takia...
Aikani harkittuani, siis joitain kuukausia, eihän mihinkään pidä suin päin sännätä... ostin omat. Eikä mitää markettirimpuloita, vaan isopyöräiset, kunnollisilla laakereilla varustetut merkkivehkeet asiantuntevasta urheiluliikkeestä. Ja oh-hoh! Enhän mä näillä mun omilla pysy pystyssä kuin ihan tasaisella. Alamäet ovat ihan painajaista. Miten vauhtia hillitään perseelleen lentämättä? Ymmärrän kyllä jarruttamisen teorian, sekä sen "kantajarrun" että poikittain käännetyn luistimen suhteen, mutta kun käytännön toiminta tökkii.
Luistimet ovat olleet enimmäksen kaapissa nyt jo noin puoli vuosikymmentä. Muutaman kerran kesässä uskaltaudun jonnekin jäähallin tms. paikan parkkikselle harjoittelemaan. Ihan hyvältä tuntuu sinänsä, mutta enhän mä voi millekään oikealle lenkille luistimilla lähteä, kun jo kohta on edessä jyrkkä tai pitkä tai pitkä ja jyrkkä alamäki, rotvallinreuna tai jokin irtohietikko, jota ennen en saa vauhtia tapetuksi ja tulee pipi... Puhumattakaan, että mäen alla olisi risteys ja auto tulossa!
Voinko vielä näin vanhoilla päivilläni, melkein nelikymppisenä, jonkin kursin tms. avulla saavuttaa sellaisen tasapainoilutaidon, etten ole rullaluistellessani vaaraksi itselleni tai muille, vai onko syytä vain hukata luikkarit poisveks ja pysyttäytyä pyöräilyssä ja lenkkarinpohjankulutuksessa? Mistäs semmoinen "rullaluistelua for the absolute dummies" -kurssi löytyy, jos on löytyäkseen?
(Melkein) Mistä tahansa vastauksesta kiitollinen Tampereen Hylje
Vastaukset 10
Vanhimmat
...niin kuin monessa muussakin lajissa ei oikein riitä,että käy muutaman kerran kesässä vaan lähes päivittäin kun käy ja niin,että paneudut tekniikkaan hiljaisella vauhdilla.
Itse olen jo kuusikymppinen ukko ja omasta mielestä hallitsen kyllä tasapainon oikein hyvin no joskus tulee kyllä horjumisia mutta nekin johtuu ulkoisista tekijöistä esim. kivistä ja kuopista tiellä ja rullailen aina sauvojen kanssa sillä haluan myös käsiin ja hartioihin liikuntaa.
Jos luistimet ovat olleet kaapissa jo 5 vuotta niin kuin sanoit niin kyllä ne ovat jo vanhanaikaiset vaikka oletkin vähän luistellut niin nykyiset ovat paljon mukavammat jalassa ja ovat kehittyneet aika tavalla vaikkakin sulla on merkkivehkeet.
En usko mihinkään kurssien voimaan ainakaan tasapainon kehityksessä pikemmin teoriaa siellä opetellaan ja itse ainakin olen harjoittelemalla oppinut myös jarrutukset ja ei löydy niin suurta mäkeä enkö alas pääsis ehjin nahoin.
Tsemppiä vain sulle ja hyviä rullailu ilmoja.
aina suhtautua varauksella niiden urheilukaupan myyjien neuvoihin jos kerran ovat jo kerran sua viilanneet linssiin. Elikkä : älä osta liian isoilla renkailla olevia luistimia aluksi jotta pääset sinuiksi lajin kanssa. Kysele luisteluliiton sivuilla olevien rullalluisteluasiantuntijoiden kautta tietoa. Kyllä tälläkin keskustelupalstalla tietoa on.
Ja muista aloittaa harrastus jonkin rullaluistelukurssin kautta, ne on ihan hyviä, itsekin olen osallistunut.
Siellä Tampereen suunnassakin on rullaluisteluaktiiveja joilta voi kysyä neuvoja. Ei muuta kuin mukavia luisteluhetkiä....
Pitää paikkansa, ettei liian isoilla pyörillä kannatta aloittaa rullaluistelua. Herää kuitenkin kysymys, että jos luistimet on viisi vuotta vanhat, niin mikä se rullien koko on. Itse aloitin rullaluistelun keväällä 2003 eli neljä vuotta sitten. Silloin "iso" rulla oli 84 millinen. Nekin oli pääkaupunkiseudun kaupoissa niin harvinaisia, että mistään ei meinannut saman vuoden loppukesästä löytää uusia rullia.
Tuo 84 mm on kyllä jo ihan kohtuullinen koko vaikkapa aloittelijalle. Ja jos ne rullat on kokoa 80 mm, eli isompi kuin vaikkapa 78 mm, mutta paljon pienempi kuin 90 tai 100 mm :-), niin ei pitäisi olla mitään ongelmia pyöräkoon takia.
Jos halua riittää, luistelemaan oppii ilman kurssiakin. Kyllä varmaan kurssilla saa itseään kokeneemmilta monta hyvää vinkkiä, joiden oivaltamiseen ominpäin opetellen voi mennä vuosi tai pari.
Älähän nyt. Itse samassa iässä aloitin opettelun, en siis koskaan ole osannut luistella edes hokkareilla.
Taisi mennä kokonainen kesä ennenkuin uskalsin poistua katsastuskonttorimme pihasta hiljaiselle kävelytielle. Katsastuskonttorin piha oli hyvä opettelupaikka; vähän mäkeä, maalattuja viivoja joilla harjoitella pysähtymistä ja väistämistä, puomit alhaalla, joten autoja tms ei tule yllättäen samaan pihaan....
Siitä se opetellen lähtee pikkuhiljaa.
Joka kevät kun kaivan luistimet kaapista, on taas opettelun aika. Liian helposti luotan muka taitoihini ja lähden vanhalle reitille, jossa on liittymiä. Sieltä pihatieltä kun ekan kerran painaa auto eteen ja joutuu hätäjarruttaan, muistaa taas vähän opetella. Onneksi en ole osunut tai satuttanut vielä.
Kannattaa rehellisesti arvioida omat taidot liikenteessä. Ei ole mitään hävettävää kävellä mäki alas luistimet kädessä jos vaihtoehtona on lääkärissäkäynti tai muuten jomotusta tai kipua itselle tai toiselle.
Kyllä tuon luistelun vanhempanakin oppii, meikäläisellä vasta neljäs kesä menossa ja ikää kans 40 ja omaa kuollutta massaa (toivottavasti joskus taas elävää...) riittävästi ;). Hervannan suunnalla hyviä reittejä ja paikkoja on ainakin Ruskossa sekä Hervanta-Sääksjärvi välinen pätkä, kohtuullisen hyvä tien pinta ja pääosin pyörätietä. 'Paikalliset' Karirh? varmaankin tietävät hyviä reittejä.
Jarruttelun ja pysähtymisten ym luistinten hallinnan suhteen olen 'itseoppinut' ja opintojen hintana on ollut muutamat makoisat lipat sekä törmäykset. Haahteellisin vastustaja oli toissa kesänä orapihlaja-aita jonka sekaan väistin yhtä pyöräilijää... Jälki oli kuin kissatappelun erotuomarilla.
Pysähtymistä ja eri jarrutustekniikoita olen joka kevät harjoitellut jollakin isolla parkkipaikalla tmv. Tänä keväänä eka paikka harjoitteluun oli Veskan parkkis Pirkkalassa. Jäähallin parkkis on kanssa hyvä, paljon tilaa ja varsin tasaista 'maastoa'. Kyllä noilta parkkiksiltakin löytyy alaspäin viettävää paikka, jossa jarruttelua pystyy harjoittelemaan, sillä jarrupalalla tai T-jarrutuksena. Reenausta ja totuttelua se vaatii ja aikaa. Samalla kehittyy myös taito ennakoida ns pahoja paikkoja, eikä jarrutuksia tarvi tehdä 'paniikkijarrutuksina'. Turha mainita että hyvät suojat ovat kanssa suositeltavia =).
Kyselit myös 'tumpeloille' jotain kurssia, ainakin Skating Club- Tampere on järkännyt joka kesä lähes viikoittain alkeis- ja jatkokursseja Pirkkahallin tai jäähallin parkkiksella. Ohessa linkki kotisivuille:
http://www.skatingclubtampere.com/
Itse ajattelin mennä tänä kesänä, vaikka olenkin ominpäin rullaillut jo jonkin aikaa. Tämän kevään kursseista eivät ole sivuilla vielä ilmoitelleet, mutta kannattaa seurailla viikottain, milloin tulee infoa. Perus- tai alkeiskurssilla käydään läpi ihan perusasioita, luistelua jarruttamisia, käännöksiä yms tarpeellista. Kesto oli jotain parisen tuntia ja hintataso taisi olla jotain 10 egen luokkaa.
Moron sano komeet toisilleen.
Alamäet on kyllä pahoja, jos joutuu jarruttamaan, ei tahdo kantapääjarru tarpeeksi jarruttaa ja teräjarrutus on hankalaa, ellei ole opetellut: vaatii tasapainoa. Mutta eikös niitä tasaisia pätkiä Tampereeltakin löydy ja ylämäkeen on kanssa hyvä mennä, ei tarvitse jarrutella.
Mäkiluistelu/syöksylaskettelu on aivan oma lajinsa ja siihen on omat suojavarustuksetkin yleensä. Lisäksi varsinkin jyrkkää alamäkeä ei voi edes luistella ja todella laskea kuten syöksykilpailuissa.
Joten ottaisin tuumaustauon mäessä luisteluun. Ensimmäisiä kertoja luistimet jalassa ei ole mitään järkeä valita sellaisia reittejä, joissa on isoja mäkiä. Eka kesä ihan vaan tasaisella ja ei missään muualla luistelua opikaan.
Ostin itsekin kaksi kesää sitten luistimet, grazy creekit. Hyvältä tuntuivat kaupassa, no tottakai kun oli tasainen alusta ja mattokin, niin ei vauhtia tullut liikaa.
Kokeilinpa sitten kotona, tyhmänä lähdin suoraan tielle ja tuloksena iso häpeä ja vielä isompi pipi... Viime kesänä yritin taas, ja sama tulos, nyt kuitenkin häpeä oli suurempi kuin pipi.
Vahingoista viisastuneena, viimein, aion viettää tämän kesän läheisen kirjapainon parkkiksella. Harjoittelua tulee väh tunti joka päivä., joskus enemmän ja toisinaan ei olenkaan. Katsotaan josko ennen seuraavaa vuosikymmentä uskallan lähteä ihmisten ilmoille.
Ajattelin että kun kaikilta se näyttää käyvän niin helposti, että minäkin osaisin tosta vaan...väärässä olin. Tasapaino kehittyy hitaasti ja tekniikka myös.
Olen nyt viikon verran käynyt harjoittelemassa ja jo nyt huomaan etten enää hengästy yhtä helposti, ja saatan vetää koko parkkiksen läpi panikoimatta jarrutuksissa ja käänteissä. Jotain siis tapahtuu.
Harjoittelulla vaan. Hyviä treenikelejä ja älä pillastu vaikkei heti onnistu! :)
Itse opettelin jarrutuksen osissa (opettelin luistelun n. vuosi sitten). Alussa, kun tasapaino oli itsellä haussa -> harjoittelin tasaisella liukumista ja jalan nostoa siten, että pala otti vähän kiinni maahan. Sitten, pikkuhiljaa, kun nilkan kääntö onnistui hyvin eli varpaat kohti taivasta -> lisää painetta palaan.
Alussa meinasi tulla se ongelma, että yritin painaa JALALLA kun paino pitä tuoda enemmänkin "istumalla" palan päällä. Eli kun jarrutusasento on tasapainoinen, voit aika hyvin säädellä palan päälle tulevaa painetta ts. perse alas, vähän kuin alkaisit istumaan tuolille. Tuon kun opettelet hyvin, voit säätää jarrutustehoa sillä, miten paljon "istut" palan päällä.
Itselläni tuo mahdollistaa kovastakin vauhdista aika nopeat pysähdykset, tosin jarrupalakin kyllä kuluu vauhdikkaasti.
Pelkällä jalan paineella saa tietysti hiljaisemmassa vauhdissa riittävän hidastuvuuden, mutta oikea jarrutus vaatii painetta.
T-jarrutus on sitten oma lukunsa, sitä itse harjoittelin lähinnä sitä varten, jos joskus tulee tarve (pala irtoaa/joku mekanismi rikkoutuu tms.) Tuohon saa joku muu antaa vinkkejä.
Turvalliseen harjoitteluun voin suositella Lentolan karting rataa. Siellä on hieman tasaista aluetta perusharjoitteluun ja sitten tietysti kilometrin baana eteenpäin menoa varten. Puista tai muista esteistä ei ole vaaraa ja rataa reunustaa pehmeä nurmikko / multamaa, jos ulos sattuu menemään. Radan tiedot löytyvät osoitteesta www.lentolakart.net Aukioloajat ja hinnasto on hyvä huomioida.