Olin porukoitten kanssa tätini luona kylässä ja hän on ollut jo vuosikausia ylipainoinen. Hän jälleen kerran puhui laihduttamisestaan ja päivitteli kuinka on kolunnut kaikki erilaiset keinot läpi...
Eli Painonvartiat ym ym. Mutta mikään ei ole auttanut. Sitten hän kertoi, että on löytäny uuden metodin jota päättää kokeilla. Siinä vaiheessa en voinut olla kysymättä: "ai syödä vähemmän ja liikkua enemmän?"
Ja jumalauta, että täti suuttu!!! melkein heitti mut ulos. :D
Mun mielestä on ihan turha ees puhua laihduttamista kuin leivästä (tai kanankoivista tässä tapauksessa), jos ei ole pienintäkään aikomusta laihtua.
Että mikäköhän perkele häntäkin vaivaa? Muuten tavattoman mukava ihminen, mutta tässä laihdutusasiassa käyttäytyy kuin pikku lapsi ja koettaa vierittää vastuuta joka suuntaan paitsi itseensä.
Eli Painonvartiat ym ym. Mutta mikään ei ole auttanut. Sitten hän kertoi, että on löytäny uuden metodin jota päättää kokeilla. Siinä vaiheessa en voinut olla kysymättä: "ai syödä vähemmän ja liikkua enemmän?"
Ja jumalauta, että täti suuttu!!! melkein heitti mut ulos. :D
Mun mielestä on ihan turha ees puhua laihduttamista kuin leivästä (tai kanankoivista tässä tapauksessa), jos ei ole pienintäkään aikomusta laihtua.
Että mikäköhän perkele häntäkin vaivaa? Muuten tavattoman mukava ihminen, mutta tässä laihdutusasiassa käyttäytyy kuin pikku lapsi ja koettaa vierittää vastuuta joka suuntaan paitsi itseensä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun tuttavapiiriini kuuluu melko montakin tuollaista ihmistä. He kaikki laihduttavat tällä vähähiilarisella diettillä: siinä kun kuulemma saa syödä niin paljon kuin haluaa ja hyvää ruokaa. Nam nam! Mutta niin vain näkyvät järjestään kaikki lihovan lisää.
Olen joskus tyhmänä erehtynyt kysymään, eikö pitäisi kuitenkin suhteuttaa energian saantia kulutukseen, mutta ei kuulemma tarvi: kun vain ei syö leipää, perunaa pastaa eikä muutakaan valkoista viljaa eikä sokeria, paino kyllä alkaa jossain vaiheessa pudota. Montakohan vuotta joutuvat odottamaan....
Paino ja nimenomaan ylipaino on joillekin ihmisille tosi vakava ja herkkä paikka, ja varsinkin jos on vuosikausia joutunu kamppailemaan asian kanssa niin se voi ottaa henkisesti koville. Ei silloin paljon naurata jos joku nuorempi räkänokka veistää vitsiä asiasta. Olkoonkin vaikka että olet ihan oikeassa asian suhteen. Mutta on niin monta eri tyyliä millä voi asian ilmaista ja uskonpa, että sinun tyyli oli alatyyli.
Samalla kun ihmettelet tätisi käyttäytymistä, voisit ihmetellä omaasi.
Onko sinulla tullut pieneen mieleesikään, että ihmisellä voi olla jokin perussairaus, joka saattaa tuoda lisäkiloja ja hankaloittaa painonhallintaa??
Kilpirauhasen vajaatoiminta on ainakin hyvin yleinen suomalaisilla naisilla! Itse kamppailen sen kanssa, samoin eräs läheiseni. Molemmille kertyi hoitojen jälkeen paljon ylipainoa, jota yritämme saada pois. Ei ole Painonvartijoista yms. ollut apua, vaan omaan ylipainooni on auttanut ainoastaan hiilihydraattien reilu vähentäminen, vaikka sitä on joidenkin hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön ja joillakin voi IHAN OIKEASTI olla sairauskin, joten kannattaa miettiä muutama kerta ennenkuin menee laukomaan typeriä kommenttejaan kenellekään!
Käytöskouluun mars!!
Ironista kyllä tätini on aina epäillyt, että hänellä on jokin sairaus joka estää laihtumasta. Muttei ole tähän päivään mennessä mitään löytynyt. Tosin lääkäreitten mukaan kohta alkaa löytymään, ellei lauhdutus suju. Omaksi diagnoosikseen hän on kylläkin "todennut" hitaan aineenvaihdunnan, joka näkyy kuulemma ummetuksena! (hahahhahahahha)
Sitten hän vielä laihdutusvimmassaan välillä syyllistää meitä, kun juomme vaikka suvun kutsuilla kakkukahveita. Hän kieltäytyy suurieleisesti leivonnaisista ja juo kahvinsa ilman maitotilkkaa, ja sitten vielä pitää meille moraalisaarnan epäterveellisestä ruuasta. Kerran kävin hänelle kaupassa ja sorruin ostamaan vahingossa tavallista kevytmaitoa, vaikka olisi pitänyt ostaa jotain helvetin rasvatonta. Täti huusi ja melttos minkä ehti, sitten oli pakko mennä uudestaan kauppaan.
Ja kaikesta tästä huolimatta hän käy vähintään kolme kertaa viikossa pitsalla ja viettää illat katsomalla TV:tä ja syömällä suklaata.
Jos jätetään sairaudet ja lapsena sytetyksi tuleminen pois, niin liikalihavuus on mielestäni jokaisen ihmisen HENKILÖKOHTAINEN VALINTA, JOTA TÄYTYY KUNNIOITTAA.
Minäkin suutuin ennen laihduttamisen puhumisesta, etenkin ruokapöydässä. Se oli etenkin yhdessä sukutapaamisissa sääntö, että kun sapuskat oli lautasella, terveysintoilu alkoi ja laihdutusohjeet. En ottanut kantaa puoleen enkä toiseen. Olin ainut Läski ruokapöydän ympärillä.
Tänä päivänä:
Kun suku katsoo mitä tarjolla: Kerron heti että terveellisista ruokaa kannattaa jokaisen ottaa ja jos tarjolla on rasvaista välttäkää sitä ja lihaa ei ole hyvä syödä ja salaatissa jos on öljyä onko Virgen Oilia jne? Ja lisää ei ole tarkoitus kenenkään ottaa, jättäkää reilusti vain tilaa lautaselle, kun se on turhan iso.
Valittavat että olen mennyt liian pitkälle ja tarkoitus ei ole pilata heidän ruokailuaan. He pilasivat minun ruokailuni vuosikymmeniä, nyt on minun vuoroni, jos terveellisyys vielä kiinnostaa kerron mielelläni ja kerron kuitenkin!