Mitä tuumaatte tällaisesta tilanteesta että naisystäväni sairastaa jonkinlaista ahdistusta ja pelkoja. Aina ei voida lähteä esim. ostoksille tai juhliin, kun häntä kuulema ahdistaa tai pelottaa. Kaikki asiat on kuitenkin ihan hyvin meillä, mitään ongelmia ei ole eikä mitään pelättävää.
Muuten meillä sujuu yhdessäoleminen mallikkaasti, hän on upea hellä ja rakastava nainen. Ottaa vaan päähän tollanen ahdistus. En tajua sitä.
Muuten meillä sujuu yhdessäoleminen mallikkaasti, hän on upea hellä ja rakastava nainen. Ottaa vaan päähän tollanen ahdistus. En tajua sitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisikohan olla sellainen kysymyksessä? Oireet kuulostaa samankaltaisilta.Lue kyseisestä sairaudesta,niin tiedät olisiko se.Hyvää kevättä teille ja valoisaa mieltä. :)
Naisellasi lienee sosiaalisen tilanteiden pelkoa, joka on Suomessa yleinen "sairaus". Osa peittää sen viinalla, osa lääkkeillä.
Tässä hyvä artikkeli:
http://www.introspekt.fi/artikkelit/sospel.html
Olen varma, että naisesi haluaisi käyttäytyä toisin, mutta ei vain pysty siihen. Voimia teille molemmille!
Pelon juuret saattaa olla esim. syvällä menneisyydessä, eikä ihminen itsekään aina tiedosta mistä kaikesta ne juontuvat. Ei siitä pidä ärsyyntyä, sillä niiden pelkojen poistaminen tai ratkaiseminen ei ole sinun tehtäväsi eikä kukaan sitä sinulta odota. Sinun tehtäväsi on tukea ja olla läsnä naisesi elämässä hänen heikkoinakin hetkinään ja hyväksyä hänet myös silloin kun hän ei ole oma vahva itsensä.
Ehkä hänellä on ikäkriisi, joka purkautuu ulos hallitsemattomina pelkotiloina. Tai ehkä hänen elämässään on tapahtunut jotakin isompaa, jota hän ei ole kunnolla käsitellyt ja se sitten aiheuttaa kummallisia pelkotiloja ihan jokapäiväisessä elämässäkin.
Ihminen on monimutkainen kokonaisuus ja elämänmuutokset (esim. läheisen kuolema, lasten syntymät, työpaikan vaihtuminen, vanheneminen jne.) vaikuttaa meihin kaikkiin eri tavoin.
Yritä selvittää yhdessä naisesi kanssa milloin ne pelkotilat alkoivat ja hahmottaa hiukan tarkemmin sitä elämäntilannetta, joka laukaisi ne tunteet ensimmäisen kerran. Kaikkeen on aina syyt, ja vasta ne selvitettyään voi ymmärtää seurauksia.
Kiitosta vaan vastauksista. Lueskelen noita linkkejä tässä. Mutta kyllä tämä naiseni on kuulema käynyt terapiassakin aikoinaan monta vuotta. Ei ole näemmä auttanut?!
Mut en minä tämän takia aio suhdetta lopettaa, on muuten niin ihanainen pakkaus. Täytyy vaan koettaa olla ärsyyntymättä.
Hyviä neuvoja saitkin ja hienosti olet asiaan nyt asennoitunut, eli kyllä se siitä. Syy ei ole sinun eikä naisesi ole huono ihminen vaikka hänellä onkin rajoitteita. Sä olet varmasti vain turhautunut, koska haluaisit auttaa naistasi, mutta hän tarvitseekin enemmän kuin vain tahdonvoimaa ja rohkaisua päästäkseen eroon pelkotiloistaan.
On siis tärkeää tiedostaa onko kyse sairaudesta vaiko opitusta tavasta josta voi oppia pois.
Sairauden kyseessä ollessa olis tärkeää saada esim. toimivaa lääkehoitoa, joilla sitä oloa rauhoitetaan tai jonkin välittäjäaineen vajaus tms. tasoitetaan lähelle normaalia. Terapia auttaa jos kyseessä on esim. joku menneisyyden trauma, jonka prosessoiminen on kesken.
Jos taas kyse on vaikkapa säikähdyksen kautta opitusta pakenemisreaktiosta, (vaikkapa hillittömästä esiintymispelosta joka sai alkunsa kun meni kerran se puheen pitäminen päin peetä ja hävetti niin hemmetisti => enää en ikinä esiinny missään) niin siitä voi tosiaankin oppia pois esim. altistamalla itsensä asteittain pelkoa aiheuttaville tilanteille ja kouluttaa siten ajatuksiaan ja reaktioitaan pois vanhoilta urilta. Siihenkin on saatavilla ulkopuolistakin apua, jos ei yksin jaksa ruveta taistelemaan mörköjään vastaan.