Minusta on turhaa tapella normaali kuntoilijoiden erilaisten aikojen kanssa kansallisissa / kansainvälisissä juoksutapahtumissa.
Tärkeämpää on juoksun antama elämäntapa ja tyyli.
Mitä merkistystä sillä on, vaikka tulisi viimeisenä maaliin?
Aikaa vastaan juokseminen johtaa useimmiten siihen, että ei viitsitä edes osallistua juoksutapahtumiin. Kunto liina heikko ja jäädään pois sohvalle makoileen.
Ei kannata ottaa juoksuharrastusta niin vakavasti, keskittymällä vain kuntonsa liialliseen analysointiin yms. sykemittarin lukemiin.
Aika monella kuntoilijalla kuitenkin suurimmat haasteet löytyvät työelämästä / opiskeluista tms.
Nauttikaa juoksutapahtumista rennosti, tutustumalla samanhenkisiin ihmisiin, nauttimalla juoksusta ja elämällä juoksun tuomalla mukavalla fiiliksellä.
Minua ainakin ottaa kuuppaan, kun kaverit eivät viitsi lähteä juoksutapahtumiin, vetoomalla vain heikkoon kuntoon.
Niin monenlaista menijäähän noissa on, aina mahtuu mukaan. Pitäisikin saada tapahtumiin myös tavallista kadunkulkijaa maistamaan juoksuaharrastusta.
Tärkeämpää on juoksun antama elämäntapa ja tyyli.
Mitä merkistystä sillä on, vaikka tulisi viimeisenä maaliin?
Aikaa vastaan juokseminen johtaa useimmiten siihen, että ei viitsitä edes osallistua juoksutapahtumiin. Kunto liina heikko ja jäädään pois sohvalle makoileen.
Ei kannata ottaa juoksuharrastusta niin vakavasti, keskittymällä vain kuntonsa liialliseen analysointiin yms. sykemittarin lukemiin.
Aika monella kuntoilijalla kuitenkin suurimmat haasteet löytyvät työelämästä / opiskeluista tms.
Nauttikaa juoksutapahtumista rennosti, tutustumalla samanhenkisiin ihmisiin, nauttimalla juoksusta ja elämällä juoksun tuomalla mukavalla fiiliksellä.
Minua ainakin ottaa kuuppaan, kun kaverit eivät viitsi lähteä juoksutapahtumiin, vetoomalla vain heikkoon kuntoon.
Niin monenlaista menijäähän noissa on, aina mahtuu mukaan. Pitäisikin saada tapahtumiin myös tavallista kadunkulkijaa maistamaan juoksuaharrastusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tärkeintä on osallistuminen, ei sijoitus. Suorituksen jälkeen on aivan huippu fiilis. Kun käy lenkillä itsekseen niin on mukava nähdä muita saman henkisiä ihmisiä sit kisoissa.
Kun tavotteet ei ole korkealla niin siinä kisan aikanakin voi rupatella samaa vauhtia menevien kanssa.
"Minua ainakin ottaa kuuppaan, kun kaverit eivät viitsi lähteä juoksutapahtumiin, vetoomalla vain heikkoon kuntoon."
Huonolla kunnolla ei missään nimessä pidä lähteä juoksutapahtumaan. Sillä silloin se on vain kärsimystä, joka paikkaa kivistää ja laskee vain kellosta minuutteja, että koska tämä kärsimys on ohi. Juoksunhan on tarkoitus ennen kaikkea olla kivaa, eikös niin?
Keskusteltiin juuri tänään asiasta ystäväni kanssa, joka on vajaa kuukausi sitten aloittanut juoksemisen. Hän ei ole koskaan aikaisemmin juossut. Nyt hän treenaa erään urheilulehden ohjelman mukaan, jossa juostaan intervalleja, aloitettiin muistaakseni minuutin intervalleissa ja nyt ollaan 4 minuutin intervalleissa, ensi viikolla siirrytään 6 minuutin intervalleihin. Hän manaili tänään juuri sitä, kuinka hän ei yksinkertaisesti jaksa juosta, että 4 minuutin juokseminen pötköön tekee tiukkaa. Ok, tietysti intervallit ovat rankempi kropalle kuin yhtämittainen juokseminen. Mutta hän sanoi, ettei missään nimessä pystyisi juoksemaan 5 kilometriä yhtä pötköön tässä vaiheessa, saatikka sitten 10 kilometriä. Kuitenkin ohjelman tarkoitus on saada hänen kympin kuntoon.
Ihmeellisintä jutussa oli kuitenkin, että olimme tulossa rankalta jumppatunnilta, jossa itse läähätin hullun lailla. (Juoksen puolimaratoneja). Sanoin hänelle, että viimeiset juoksutreenit ovat menneet tosi kepeästi, mutta tämän päiväinen jumpppatreeni oli huomattavasti rankempi. Hän oli taas asiasta eri mieltä. Hän piti jumppatreeniä kevyenä, joka osoittaa, että hänellä ihan selvästi on peruskuntoa. Mutta hänen mielestään vaan juokseminen TUNTUU rankemmalta kuin jumppa. Luulisin itse, että vika on korvien välissä, eli koska hän ei ole koskaan harrastanut juoksemista, hän pitää sitä rankempana kuin se todellisuudessa on.
Siksi ehdottaa juoksukisaa jollekin, joka ei ole koskaan harrastanut juoksemista, tuntuu aika hölmöltä ajatukselta. Ei sillä ole merkitystä, oletko ensimmäinen vai viimeinen, koska ensi sijaisesti kilpailet itseäsi vastaan, ei muita vastaan. Mutta varmasti se kärsimys ja tuska on samanlaista sille, joka yrittää tulla kisan ykköseksi, kuin sille joka lönkyttelee (muitten mielestä) viimeiseksi.
Juoksemisessa on mielestäni kyse asennemuutoksesta. Pitää oppia, ettei juokseminen ole kärsimystä vaan kivaa!
Tohon jumppatuntiasiaan voin kyllä sanoa omasta kokemuksesta, että se pitää paikkansa.Ennenkuin aloitin harrastamaan juoksua kävin aktiivisesti erilaisilla aerobic ym tunneilla useita kertoja viikossa. Mutta kuitenkaan hyvästä kunnosta huolimatta juoksun aloittamisen jälkeen meni noin puol vuotta, että juoksu kulki yhtään ja että siitä saattoi vielä nauttia. Ilmeisesti tekniikalla ja hengityksellä on osansa. Elikä voi olla että sillä sun kaverilla on sama juttu, pitää vaan treenata niin kyllä se alkaa kulkemaan:) tosin enhän tunne kaveriasi ja saattaahan kyse olla juuri asenteestakin.