Minulle kävi niin, että vietin yön erään ihastuttavan (puolitutun) miehen kanssa. Itse olen ihan tavallinen perheenäiti ja tähän saakka olen ollut "kiltti". Nyt olen huumaantunut tästä prinssistäni, joka on saanut minut tuntemaan itseni kauniiksi ja samalla Villiksi Naiseksi. En voi kuitenkaan tehdä pahaa perheelleni, mutta en haluaisi prinssistäni kokonaan luopuakaan.. Kertokaa miehet ja naisetkin mitä mieltä olette; onnistuisikohan ystävyys miehen kanssa vai pitäisikö antautua tunteiden vietäväksi ja unohtaa järjen sanat? Toisaalta en tiedä pystyisinkö itse olla pitämättä näppejäni erossa hänestä, jos tapailisimme vain ystävinä..onko teillä vastaavia kokemuksia?
Onnistuiskohan ystävyys?
Mrs Me
222262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Teet kauhean vääryyden rakastamiasi ihmisiä kohtaan jos aiot antaa itsesi mennä tuohon junaan mukaan! Minulle henkilökohtaisesti elämässä on yksi asia ylitse muiden joka loukkaa niin, että siihen kykenevällä ihmisellä ei ole elämässäni tilaa ja usko tai älä, puhun pettämisestä. Haluan varauksettoman lupauksen koskien pettämistä jokaiselta ihmiseltä jolle rakkauteni tunnustan ja joka ei siihen pysty ei minua ansaitse. Jos suot miehellesi tai lapsillesi luvan loukata sinua yhtä verisesti niin siinä tapauksessa kokeile ihmeessä! En vaan ymmärrä miksi ihmiset hakevat jotain sellaista parisuhteen ulkopuolelta minkä kuuluisi olla automaattisesti osana jokaista rakkauteen perustuvaa parisuhdetta!
onnistuu ystävyys. Itselläni aika samantapainen tilanne, mutta toki tunnen itseni miehenikin seurassa Villiksi Naiseksi ;).
Kannattaa pitää näpit erossa Prinssistä, sillä muuten jutustanne tulee liian tavallinen, ikävä tarina.
Mikset villiintyisi oman miehen kanssa.Houkutuksia tulee aina, anna niiden mennä ohi.Pelkkä ystävyys ei tässä tapauksessa taida onnistua.Tai sitten olet valmis myös seurauksiin ja usko pois ei ole sen arvoista.Loukkaat turhaan aivan liian monia.Vai laiminlyökö miehesi sinua jotenkin.
kun sitten eräänä päivänä jäät kiinni. Koska niinhän tulee väistämättä käymään. Silloin sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta vuodattaa edes yhtä kyyneltä, jotka aiheutuvat miehesi ja/tai lastesi reaktioista. Myötätuntoa et voi vaatia miltään suunnalta. Mietipä tätä...
Tähän kysymykseen on helpoin vastata mitä on eteeni tullut. Eli ei tuu onnistumaan sano mun sanoneeni.
Ei ole sellaista puolisoa joka hyväksyy toisen "ystävyyden" saat lapsiltaskin vain halventavan kohtelun. Ja siinä on pian oma henkikultakin vaarassa. Mieti sitä ennenkuin muodostat pitempi aikaista ystävyyttä.
Elämä on hirveän lyhyt elää epätyydyttävää elämää...En kannata pettämistä, siinä loukkaa aina kuitenkin ihmisiä. Tee niinkuin hyvältä tuntuu, omasta elämästäsihän tässä on kyse. Olen oppinut että ihmisiä on turha ruveta moralisoimaan sillä olen joutunut omistakin periaatteistani luopumaan.
Itse olen mainitsemasi prinssin osassa...toisaalta voisi olla parasta, jos miehesi kanssa menee hyvin niin unohtaa prinssi ja vain muistella niitä hyviä yhteisiä hetkiä. Jos on jotain menetettävää sen voi menettää ja hinta voi olla kallis, asiat nimittäin usein paljastuvat....
Salasuhteessakin joka alkaa ihastuksesta ja seksistä voi helposti tulla mukaan syvemmä tunteet, kaipuu, mustasukkaisuus toisen puolisosta...
Mutta elämässä on eri sävyjä mustavalkoisten vastausten sijaan. Jos miehesi kanssa ei mene hyvin en ihmettelisi miksi et ottaisi prinssiä.....itse nuorruin 15 vuotta uuden suhteen myötä ja löysin ne asiat mitä luulin jo unohtaneeni...
mukavaa jatkoa ja viisaita ratkaisuja ;-)
On syytä selventää, että en ole hakenut tätä tilannetta mitenkään..minua on loukattu monesti juuri pettämällä, mutta olen aina antanut anteeksi - en kuitenkaan unohda koskaan. Ehkä siksi nyt epäröin ja punnitsen, koska tiedän miltä tuntuu olla petetty. Oma miehenikin on sortunut pettämään, vaikka tiedän, että olen ykkösnainen hänelle..nyt vain on niin, että olen korviani myöten ihastunut, vaikka en haluaisi, enkä ole todellakaan kostamassa miehelleni. Voihan se olla, että olen tullut jonkinlaiseen elämän risteykseen ja nyt on punnittava, mitä elämältään haluaa. En ole hupakko enkä uneksija, mutta olen aina tuntenut voimakkaasti - onneksi. Järki huutaa, mutta tunteet kuiskivat..ja kuiskaus voi olla uskomattoman tehokas. Kai parasta olisi, että prinssini olisi fiksu ja unohtaisi minut, niin että ei olisi muuta mahdollisuutta kuin muistella niitä ihmeellisiä hetkiä - ja vanhana ajatella, että onneksi tein edes jotain repäisevää!! (huokaus)
En itsekään hakenut sitä naista, 10 vuotta naimisissa uskollisena ja sitten bang.... :-) Moni asia täsmää naiseeni, hänen miehensä oli käynyt huorissa ja luottamusta ei enää ollut. Toisaalta naiseni on myös romanttinen tyyppi, tuntee vahvasti seksuaalisesti ja hänellä on vielä unelmia...
Tunnistan naiseni tekstistäsi ja tiedän että sinä et tule prinssiäsi jättämään vaan haluat jatkaa....ja silloinhan mies jatkaa myös :-)
Jos lapsia ei ole niin ja jätä järjen ääni sitä kuunteleville....ja nauti niistä hetkistä mitä saat...
Halusin prinssin osan ja haaveilin yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan, mutta hänellä järki voitti emmekä koskaan viettäneet niitä ihania hetkiä. Nyt on vähän sellainen olo että olisi pitänyt yrittää kovemmin ja kokea se. Tosiaisia on kumminkin se, että taitaa olla hänen kannaltaan parempi näin,vaikka kokemus jäi saamatta. Saatan silti koettaa joskus uudestaan ,en tiedä ainakin haaveilen.
sinä se keneksi luulen. Kerro vähän itsetäsi, mistä voisin tunnistaa sinut.
todella rakastaa naista, koska pystyt ajattelemaan asian hänen kannaltaan.
"Tosiaisia on kumminkin se, että taitaa olla hänen kannaltaan parempi näin,vaikka kokemus jäi saamatta."
On kahdenlaista rakkautta, onnellista ja onnetonta. Aina ei saa valita kumpaa, mutta molemmista on iloittava!
En usko että olisin hän joksi luulet ,koskaan en ole yötä viettänyt kanssaan hänen, tässä vähän tietoa kirjoitin runoja ja olen niistä jopa hyvinkin tyytyväinen ,tekstiviestissä hänelle netin kummallisuuksia ihmettelin.Nimikirjaimet on nikissä, Päijät-Häme asuinalue.Kysyppä lisää jos tarvitset. Vastaisitko myös etten minä epätietoisuuteen jää.
Melko vahva oli tunne, vieläkään en ohi oikein ole päässyt, kuten edellisestä vastauksestani näet. Kahden vaiheilla , kumpi olisi oikein?
oikea ratkaisu on se, ettei muuta mitään. Kun on kumppaninsa valinnut niin valintaan pitäisi uskoa, eihän suhteesta muuten mitään tule.
Ymmärrän oikein hyvin miksi olet kahden vaiheilla. Jos valitset itsesi kannalta huonomman ratkaisun, "unohdat" naisen, niin se saattaa sittenkin olla molempien kannalta parempi ratkaisu.
Ja eihän sitä tiedä, vaikka nainen olisi hyvinkin pian vapaa..
Itse olen vapaa. Nainen varattu.En tainnut kertoa asiaa missään?
ollut hän keneksi luulin. Netistä ei ole keskusteltu, ja nimikirjaimet ei täsmää, harmi. Niin, en ole alkup kirjoittaja, enkä myöskään ole viettänyt yötä Hänen kanssaan. Tuntui vaan niin tutulta, olen vähän samassa tilanteessa kuin sinun varattusi.
Kiitos että kerroit ,ei jää epäily vaivaamaan, usein jää netin kautta keskustelut kesken.
...sitä ystävyyttä kuitenkin. Harvoin saa tilaisuutta kohdata sellainen ihminen, jonka kanssa tuntee näin syvää yhteyttä...toivottavasti pystyn hillitsemään itseni ja pitämään näppini erossa hänestä, vaikka suuri on kiusaus ja polttelee vatsanpohjassa, kun häntä ajattelenkin. Tuomitkaa tai älkää, mutta ei ole muuta mahdollisuutta, ei enää.
Lennänköhän tuleen...
ole ystävä ja "rakastajatar" en muista, kirjoititko, onko prinssisi varattu. minulla näin on tilanne. molemmat naimisissa. ja olemme ystäviä, sekä tapailemme salassa harrastaen seksiä. helppoa siihen asti, kunnes jää kiinni. sitä en toivo kummallekkaan!
mutta siis mielipiteeni:
elämme täällä vain kerran.
Prinssini on vapaa, minä varattu. Näin on.
Jos aiot pyrkiä pysyttelemään puhtaan ystävyyden linjalla niin koita vaikka ajatella lapsiasi ja aviomiestäsi heikkoina hetkinä..
Jos perhe rikkoontuisi siksi että antauduit intohimojesi vietäväksi niin se ei minusta kuullosta hyvältä..
Onko miehesi tietoinen tästä prinssistä yleensäkkään?