Heips. Tämä asia on ollut jo mielessäni niin kauan, että on pakko purkaa se jonnekin... siksi netti on hyvä paikka :) Ystävät eivät ymmärtäisi....
No niin, aloitan alusta. Tutustuin nykyiseen avomieheeni noin 2½v sitten. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Meillä oli kaukosuhde aluksi. Ihastuin tulisesti :) Hän oli kaikkea mistä olin haaveillut: kiltti, mukava, hauska. Hän tuli luokseni käymään, meillä oli kivaa yhdessä, päätimme muuttaa yhteen. Kesällä se tapahtuikin.
Sitten alkoi tulemaan ongelmia. Syynä oli äitini. Äitini epäili kaikesta avokkiani. Ne riidat ovat kuitenkin vanhoja. Sitten eräänä syyspäivänä kun olin lähdössä kouluun, mies löi minua jonkun riidan takia, en muista minkä. Hän sanoi, etten muuten kuuntele häntä, jos ei hän lyö. Tätä toistui monta kertaa sen syksyn, talven ja kevään aikana. Kesällä ne väheneivät. Riitojen yhteydessä syntyneet lyömiset johtuivat yleensä (luulisin ja niin hänkin on sanonut) stressistä, jonka äitini aiheutti. Annoin kaikki anteeksi, hän lupasi aina ettei löisi. Mutta hän löi. Rupesin lintsaamaan koulusta riitojen ym. takia.
Yritin aina puolustautua laittamalla kädet eteen ja kirkumalla. Kerran hän veti tukastani kovin, kun olin lähtemässä kämpästä (olin jo ulko-ovea avaamassa, asuimme kerrostalossa). Hän huusi, että tule takaisin, pysähdyin ja luulin että hän pyytää anteeksi, mutta vetäisikin tukasta ja käski palata takaisin kämppään. Itse olen myös ärsyttänyt häntä hiukan, mutta koskaan hän ei ole huutanut mulle siitä vaan aina hakannut/lyönyt/repinyt hiuksista. Olin joskus mustelmilla, varsinkin rintojen kohdalta.
Aloin ajattelemaan, että kaikki oli syytäni. Yritin olla ärsyttämättä, mutta yleensä hän "keksi" kaikki riidat, ja minäkin jo menetin malttini, kun hän ei mitään muuta tehnyt kuin valittanut. Mutta ikinä en ole häntä lyönyt. Jos olen hänelle joskus tiuskinut, hän uhkaa tappaa minut/lyö. Häön on myös haukkunut minua huoraksi, lutkaksi, paskiaiseksi, ym.... Kerran hän sanoi että näytän huoralta kun olin laittanut vähän meikkiä, kun olimme menossa ulos. Emme menneet. Mustasukkaisuus on onneksi laatunut.
Hän tuli juuri elämääni, kun sain mennä laillisesti baareihin (en ole alaikäisenä käynyt). Emme koskaan käy missään baareissa. Hän sanoo, että olen teini, kun haluan niihin. Ei minua juominen kiinnosta vaan tanssiminen. Häntä ei oikein kumpikaan kiinnosta. Ja hänen korvansa eivät kestä. En ole mennyt ollenkaan baareihin yksin, kun olemme asuneet yhdessä.
Lisäksi hän ei ui, koska on pienenä melkein hukkunut, ja rantaelämä on minusta kivaa. Ja siksi suuttuu ihan v*tusti jos ehdotan rannalle menemistä. En ole mennyt sinnekään yksin. Me nyhjötämme kotona, käymme kiinalaisissa syömässä tai sitten käymme leffassa. Siinä on elämämme.
Lisäksi nyt hän on työharjoittelussa ja minä opiskelen. Hän ei ole koskaan ollut elämänsä aikana palkkatöissä, ja ikää löytyy kohta 25.
Lisäksi hän valittaa, että haluaa takaisin sinne mistä muutti, kun ehdotan kaukosuhdetta, niin se ei missään nimessä käy.
Ongelman ytimet: olenko teini, jos haluan köydä baareissa tanssimassa? Onko vika minun asenteessani, kun suhde ei toimi kunnolla? Miten tämän suhteen voisi pelastaa? :( Miksi en lähtenyt kun hän löi ekan kerran? Auttakaa.....
Kiitos jos jaksoit lukea :D
No niin, aloitan alusta. Tutustuin nykyiseen avomieheeni noin 2½v sitten. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Meillä oli kaukosuhde aluksi. Ihastuin tulisesti :) Hän oli kaikkea mistä olin haaveillut: kiltti, mukava, hauska. Hän tuli luokseni käymään, meillä oli kivaa yhdessä, päätimme muuttaa yhteen. Kesällä se tapahtuikin.
Sitten alkoi tulemaan ongelmia. Syynä oli äitini. Äitini epäili kaikesta avokkiani. Ne riidat ovat kuitenkin vanhoja. Sitten eräänä syyspäivänä kun olin lähdössä kouluun, mies löi minua jonkun riidan takia, en muista minkä. Hän sanoi, etten muuten kuuntele häntä, jos ei hän lyö. Tätä toistui monta kertaa sen syksyn, talven ja kevään aikana. Kesällä ne väheneivät. Riitojen yhteydessä syntyneet lyömiset johtuivat yleensä (luulisin ja niin hänkin on sanonut) stressistä, jonka äitini aiheutti. Annoin kaikki anteeksi, hän lupasi aina ettei löisi. Mutta hän löi. Rupesin lintsaamaan koulusta riitojen ym. takia.
Yritin aina puolustautua laittamalla kädet eteen ja kirkumalla. Kerran hän veti tukastani kovin, kun olin lähtemässä kämpästä (olin jo ulko-ovea avaamassa, asuimme kerrostalossa). Hän huusi, että tule takaisin, pysähdyin ja luulin että hän pyytää anteeksi, mutta vetäisikin tukasta ja käski palata takaisin kämppään. Itse olen myös ärsyttänyt häntä hiukan, mutta koskaan hän ei ole huutanut mulle siitä vaan aina hakannut/lyönyt/repinyt hiuksista. Olin joskus mustelmilla, varsinkin rintojen kohdalta.
Aloin ajattelemaan, että kaikki oli syytäni. Yritin olla ärsyttämättä, mutta yleensä hän "keksi" kaikki riidat, ja minäkin jo menetin malttini, kun hän ei mitään muuta tehnyt kuin valittanut. Mutta ikinä en ole häntä lyönyt. Jos olen hänelle joskus tiuskinut, hän uhkaa tappaa minut/lyö. Häön on myös haukkunut minua huoraksi, lutkaksi, paskiaiseksi, ym.... Kerran hän sanoi että näytän huoralta kun olin laittanut vähän meikkiä, kun olimme menossa ulos. Emme menneet. Mustasukkaisuus on onneksi laatunut.
Hän tuli juuri elämääni, kun sain mennä laillisesti baareihin (en ole alaikäisenä käynyt). Emme koskaan käy missään baareissa. Hän sanoo, että olen teini, kun haluan niihin. Ei minua juominen kiinnosta vaan tanssiminen. Häntä ei oikein kumpikaan kiinnosta. Ja hänen korvansa eivät kestä. En ole mennyt ollenkaan baareihin yksin, kun olemme asuneet yhdessä.
Lisäksi hän ei ui, koska on pienenä melkein hukkunut, ja rantaelämä on minusta kivaa. Ja siksi suuttuu ihan v*tusti jos ehdotan rannalle menemistä. En ole mennyt sinnekään yksin. Me nyhjötämme kotona, käymme kiinalaisissa syömässä tai sitten käymme leffassa. Siinä on elämämme.
Lisäksi nyt hän on työharjoittelussa ja minä opiskelen. Hän ei ole koskaan ollut elämänsä aikana palkkatöissä, ja ikää löytyy kohta 25.
Lisäksi hän valittaa, että haluaa takaisin sinne mistä muutti, kun ehdotan kaukosuhdetta, niin se ei missään nimessä käy.
Ongelman ytimet: olenko teini, jos haluan köydä baareissa tanssimassa? Onko vika minun asenteessani, kun suhde ei toimi kunnolla? Miten tämän suhteen voisi pelastaa? :( Miksi en lähtenyt kun hän löi ekan kerran? Auttakaa.....
Kiitos jos jaksoit lukea :D
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olet aivan normaali nuori jota kiinnostaa mm. ulkonakäyminen ja tavanomainen juhliminen.
Se ei olekaan tämän homman pointti.
Ehkä tämä suhde ei ole sinulle se oikea.
Teillä ei näytä olevan juuri mitään yhteistä.
Kaikkien pahinta on että miehesi pahoinpitelee sinua.
SITÄ SINUN EI TULE SIETÄÄ.
Nyt kipinkapin elämään ihan omaa elämää.
Eroa miehestä, koska hän kohtelee sinua aina vain raaemmin.
Tyypillistä on vielä että hän syyttää sinua siitä että hän lyö.
Sinäkin kerroit ärsyttäväsi.
MIKÄÄN EI OIKEUTA HÄNTÄ LYÖMÄÄN. Muista se.....
Nyt alat suunnitella miten lopetat suhteen.
Kannattaa suunnitella kertomatta miehelle yhtään mitään etukäteen.
Tiedät varmaan mitä siitä seuraa jos kerrot hänelle.
Ota joku mukaan turvaksesi kun olet petannut eron valmiiksi ja kerrot hänelle. Katso että tilanne on sinulle turvallinen.
Yksi asia on varma: mies ei lopeta lyömistä vaikka kuinka lupaa.
Sinun ei kannata jäädä odottamaan parempia aikoja. Niitä ei tule yhdessä tämän miehen kanssa.
Se, että rakastat häntä ei valitettavasti pelasta tilannetta.
Sinulla on koko elämä edessäsi. Tee siitä mahdollisimman hyvä. On liian aikaista joutua kokemaan tuollaisia ikävyyksiä.
Ota nainen nyt itseäsi niskasta kiinni, elämäsi haltuun ja ajattele tulevaisuuttasi.
Toivottavsti sinulla on ystäviä kenen kanssa voit jutella ja jotka voivat tukea sinua.
Kovasti tsemppiä sinulle:)
Pärjäile
Kiitos sinulle neuvoista :)
Olen jo miettinyt, miten tämän suhteen voisi lopettaa "helposti", jos se nyt on mahdollista yleensäkään.
Mies ei ole lyänyt minua pariin kuukauteen. Emmekä tappele kovin useinkaan enää. Onneksi. Joskus kyllä ärsyynnyn hänen valitukseensa :P
Täytyy katsoa jos mies pääsisi töihin, niin alkaisiko elämä sujua paremmin....
Nykyään vaan minulla on tylsää tässä suhteessa. Mies on tylsä. Hänen takiaan yhteydenottoni parhaanseen kaveriinikiin on vähentynyt. En vain saa sitä aikaiseksi :(
Niin ja piti se sanoa, silloin kun hän löi ja katui sen jälkeen hän valitteli "mitä jos sä kertoisit sun äidille, niin mä joutuisin vankilaan". Sitte tuli kauhee sääli sitä kohtaan... nykyään ei tule (vaikka ei hän ole lyönytkään). En ole siis kertonut tästä väkivallasta kenellekään lähisukulaiselle.
Ihan kuin hän yrittäisi syyttää minua lyömisestään ja aiheuttaa minulle siitä omantunnontuskia, jos kertoisin jollekin...? En sitten tiedä.
Niin ja tämä on ensimmäinen parisuhteeni. Lisäksi mies on minussa niin kiinni, ettei pysty olemaan minusta päivääkään erossa. Hän on myös sanonut, ettei voi elää jos eroaisimme.... Mutta toisaalta minä haluaisin kokeilla yksinasumista. Muutin suoraan hänen kanssaan yhteen toisen asteen opiskelujen jälkeen.
Kuulostaa siltä, että edelleen pidät toivoa yllä. Ymmärräthän, ettet voi olla tulla onnelliseksi tässä suhteessa?
Neuvoni on: kerro tapahtumista äidillesi. Juttele hänen kanssa rauhassa tapahtuneesta. Hän on se henkilö, joka auttaa sinua pääsemään tästä suhteesta eteenpäin.
Vaikutat todella fiksulta ja empaattiselta nuorelta naiselta.
Sinun pitäisi saada elää nuoruuttasi ihan omilla ehdoillasi muutama vuosi vielä.
Varmaan voi tuntua surulliselta ettei suhde toimi ja ikäänkuin vielä toivot että saisit sen toimimaan.
Nyt sinun tulee katsoa eteenpäin ja miettia mitä itse haluat elämältä. Älä jää suhteeseen kauemmin kuin on välttämätöntä.
Tuon itsepuolustusjutun voit jättää omaan arvoonsa. Tällaisissa tapauksissa ei kannata kohdata väkivaltaa väkivallalla. Siitä ei koskaan seuraa mitää hyvää. Siitä nyt varsinainen soppa ja kierre syntyisi.
Mies uhkailee ja kertoo itsetuhoisista ajatuksista. Kerrot vain ystävällisesti ettet sen takia voi jäädä hänen rinnalleen. Hänen tulee hakea apua ja korjata tapojaan ihan itsensä takia.
Myös hänelle tekisi hyvää elää ihan omillaan ja tulla itsenäiseksi. Ei ole terveellistä olla liian kiinni kumppanissaan ja tukeutua häneen.
Yritä säilyttää malttisi, mutta ole myös tiukka ja johdonmukainen.
Myös minä olen sitä mieltä että kertoisit äidillesi. Se varmaan helpottaa ja jokainen normaali äiti haluaa lapsensa parasta ja ettei nuoren tarvitse pelätä liitossaan.
Oman tyttäreni avomies osoittautui alkoholistiksi ja olin todella mielissäni, kun tytär luotti äitiinsä ja pystyi kertomaan kaiken.
En millään tavalla sekaantunut enkä moittinut avokkia, tuin ja kuuntelin vain tytärtäni kun hän teki ratkaisunsa.
Olet saanut paljon neuvoja tässä ketjussa.
Toivon hartaasti että ne auttavat sinua eteenpäin. Onneksi et ole saanut epäasiallisisa kommentteja.
Huolehdi itsestäsi.
Iloa ja onnea elämääsi:)
Suhteellanne ei ole mitään toivoa. "Miehesi" on selkärangaton sohvalla nyhjäävä vätys, joka kompensoi omaa riittämättömyyttään lyömällä sinua. Orjiakin kohdeltiin muinaisessa Roomassa paremmin kuin sinua nyt. Oikea parisuhde ei ole tuollainen.
Jokainen lyönti, jonka siedät lisää uskoasi ettet ansaitse parempaa.
NEUVO, JOKA ON SINULLE PARHAAKSI: Käänny 180 astetta ympäri ja juokse niin kovaa kuin pystyt. Et pysty vielä täysin tajuamaan miten kuvottavaan niljakkeeseen olet törmännyt.
mietippä miten jaksat ja haluat jatkaa! toista ei voi muuttaa...omaa asennetta vain!
On vain tämä hetki/elämä! Miten sen tahdot elää? Ero on aina kipeä, mutta elämä on! En tahdo neuvoa, mutta uskon että sisimmässäsi tiedät mitä elämältä odotat! Onko se tätä!!!!????
Rohkeus kantaa kipusiipien myötä!
(En kommentoi tuota asiaa sen enempää koska ei ole siitä mitään painokelpoista sanottavaa)
Mutta tässäpä idea:
Mene itsepuollustuskurssille ja
opettele tappelemaan tosissaan.
Seuraavan kerran kun se lyö sinua niin hakkaa ja potki se tajuttomaksi...kyllä voipi lyömiset loppua.Jollei niin toista edellämainittu menetelmä.
No, jos nainen haluaa tapattaa itsenä niin siitä vaan antamaan takaisin samalla mitalla... Väkivalta lietsoo väkivaltaa. Oikeasti kannattaa poistua paikalta niin nopeasti kuin pääsee ja provosoida väkivallantekijää mahdollisimman vähän. Sitten kun tilanne on kokonaan ohi, on aika vaatia toista tilille tekosistaan.
Mies kannattaisi ohjata esim. Jussi-ryhmään, missä opetellaan ennakoimaan täydelliseen hermojen menettämiseen johtavia tilanteita. Jos aloittaja eroaa miehestään, joku muu nainen saa hänestä ristin itselleen, ellei mies hae apua.
Kaipa tyttö olisi lähtenyt pois jos haluaisi..
Sehän on nyt aivan sen oma asia.
Mutta ei tuossa tilanteessa puheet auta.
Väitän että tuollainen paska oppii vaan
kun saa takaisin oikein kunnolla..korkojen kera.
Kyllä se alkaisi pelkäämään parin kerran jälkeen..
Osaat ilmaista hyvin itseäsi kirjallisesti. Osaat solmia ihmissuhteen ja pystyt sitoutumaan. Osaat vaikka mitä.
Nyt sinun pitäisi oppia näkemään, milloin suhdetta ei kannata jatkaa. Sinun pitää oppia eroamaan ja jatkamaan elämääsi sinkkuna. Välillä rannalla käyden ja vaikka siellä baarissakin.
Lopeta seurustelu pikinmiten, se on neuvoni. Tee se jämäkästi mutta ystävällisesti. Tee se sellaisessa paikassa, jossa on muita näkyvillä, jotta kaveri ei pahoinpitele sinua siinä tilanteessa. Jos tyyppi uhkailee es. itsemurhalla, niin anna uhkailla. Sano että hakisi apua itselleen, mutta sinä jatkat elämääsi nyt sinkkutyttönä. Toivota hänelle hyvää jatkoa.
Ja hyvää jatkoa sinulle. Älä alistu huonoon kohteluun ja kelvottomaan suhteeseen. Saat kyllä aikanaan paremman suhteen, mutta ehkä ei kannata kiiruhtaa. Vietä iloinen ja vastuullinen sinkkukesä. Käy vaikka lavatansseissa!
Voin kertoa sinulle, että avomiehesi ei tuosta ns. parane. Parempia aikoja on toki, mutta väkivaltaisuus on ja pysyy. Haet toivoa juuri näistä paremmista hetkistä ja siitä, että mies muuttuisi jos saisi työtä. Älä tukeudu tähän. Itse jämähdin väkivaltaiseen ja rajoittavaan suhteeseen kuudeksi vuodeksi. Onneksi kuitenkin pääsin irti ja löysin itsetuntoni uudelleen. Muutin omaan asuntoon ja nautin siitä, että kukaan ei kontrolloinut ja syyllistänyt. Sinäkin haet syytä miehesi väkivaltaisuuteen itsestäsi. Oikeasti....lähde, kun vielä voit. Älä tuhlaa aikaasi tämä miehen kanssa. Toista ihmistä pitää kohdella kunnioittaen ja sellaisiakin miehiä maailmasta löytyy. Tsemppiä uuteen ja parempaan elämään!
Tuo mies on pahoinpitelija. Se on laillisesti tuomittava teko. Kuitenkin nuo pedot paasevat kuin koirat verajasta koska hakatut eivat tee siita ilmoitusta virkavallalle.
Olet aivan liian nuori ruumisarkkuun. Ellet valittomasti poistu tuon hirvion lahettyvilta, paadyt sinne aivan liian nuorena!
Suhdetta ei voi pelastaa mutta pelasta itsesi.
Välillä voi olla lyömättömiä kausia mutta samaan malliin se äijä aina palaa. Tulevat kumppanit joutuvat todennäköisesti kokemaan saman. Väkivaltaisten urpojen kanssa jotkut jaksavat odottaa muutosta vuosikymmeniä. Alkavat syyttää itseään, menettävät itseluottamuksensa ja lamaantuvat. Älä jää odottamaan.
mies ei ikinä lopeta lyömistään, tilanne tulee vaan pahenemaan. siinä vaiheessa kun ite oot palkkaduunissa, miehes katkeroituu työttömyydestään yhä enemmän ja turpiin tulee enemmän. et oo huora yms. vaikka haluatkin tehdä muuta kun istua kotonas.
se että miehes sanoo lyövänsä koska et muuten kuuntele.. siis hänhän oikeuttaa lyömisen sillä, ei edes itse näe tekevänsä mitään väärin..
oot vielä nuori, lähe ja löydät kyllä jonkun paremman!
tsemppiä!
> Yritin aina puolustautua laittamalla kädet eteen
> ja kirkumalla
Ei tuo ole puolustautumista.
Opettele lyömään ja potkimaan oikein.
http://www.suomenkravmagaliitto.fi
http://www.karateliitto.fi
http://www.kickboxing.fi
http://www.finwushu.com
http://www.wingtsung.fi
http://www.bujinkan.fi
ja olet näköjään ajatellut asioita hienosti monelta kantilta.
Ajattelet ihan oikein. Lyöminen ei kuulu asiaan, sitä sinun ei tarvitse sietää. siihen ei oikeuta mikään syy. Myöskään se,että hän on joskus meinannut hukkua, ei ole este mennä rannalle. ja on aivan normaalia, että käy nuorena humputtelemassa. Sinun ei myöskään tarvitse sietää haukkumista. Sinun täytyy osata laittaa rajat.
kun kerroit että ukko on 25. huhhuh. aikuinen ihminen käyttäytyy kuin pieni kakara. kyllä sinä hei varmaan itsekin tiedät mitä tehdä.
mieti vaikka näin: Oletko onnellinen nykyisessä suhteessasi? Voiko kumppanisi muuttua? Haluatko tosiaan noin nuorena tuhlata aikaa tuollaiseen surkimukseen?
jotakin sinun pitää saada tuosta, koska muuten et roikkuisi tuossa hirressä. Itse tiedät parhaiten. Tarina oli kuin oman tyttäreni kirjoittama, hän erosi lähisuvun avustuksella, mutta yllätykseksemme olemme saaneet huomata että vanhaan on palattu jälleen. Toivoisin sinulta vastauksen mikä saa jäämää/palaamaan ns. rikospaikalle
lähdet koko suhteesta pois.. voin luvata että sulle aukeaa ihan uusi elämä ja huomaat että elämä on ihanaa!! Pääsee tanssimaan, rannalle, tapaamaan uusia ihmisiä jne. Ja varmasti löydät uuden ihmissuhteen kun on sen aika mutta suosittelisin sitä ennen nauttimaan yksinolosta, siitä vapaudesta minkä se tuo.
Pakkaa jo kamppees ja lähde litomaan! Luuletko että tuo mihinkään muuttuu? Haluatko ajatella 50-kymppisenä että olipa kiva nuoruus, "elin hakkaavan sekopää äijän kanssa enkä sitte ikinä käyny tanssimassa TAI missään!"
Oikeesti, mistä sun kaltasias akkoja riittää? Mikä siinä psykopaatissa ja sen kanssa nyrkin uhalla olemisessa viehättää?
Eli ota pikaisesti yhteyttä esim. psykiatriseen sairaanhoitajaan, jonka kanssa pääset keskustelemaan tilanteestasi. Tai kirkon perheneuvottelukeskukseen. Sinun pitää päästä tästä suhteesta pois. Et ole vastuussa tämän ihmisen tulevaisuudesta, vaan ainoastaan omasta onnestasi. Ja tämän ihmisen kanssa et tule olemaan onnellinen, koska joudut tekemään töitä sen eteen liikaa. Suhteet eivät ole turnajaiskenttiä ja ns. väkisen yrittämisen liittoja. Niissä pitää olla iloa ja vapaaehtoisuutta. Ero tuntuu aina pahalta mutta hae apua äidiltäsi ja kavereiltasi ja puhu asioista. Mutta jätä tämä mies ja lähde. Heti. Muuten tosiaan tiedossa ankea tulevaisuus ja lapsia ja väkivaltaa. Silloin on vaikeampi lähteä. Toivottavasti koko viestiketju saa sinut ajattelemaan asioita uudelleen ja ymmärrät, että ainoa järkevä teko on lähteä. T. joku jolla on kokemusta.
Lähde heti Ensikotiin kun tunnet tilanteesi olevan vähänkin uhkaava. Voisit mennä sinne jo nyt heti. Avokumppanisi tarvitsee kyllä apua mutta sinä et nyt voi tässä suhteessa muuta kuin pelastaa itsesi. Ilmoita myös poliisille pahoin pitelystäsi. Ota heti selvää mihin voit mennä! Pyydä myös naapuriasi soittamaan poliisille jos kuuluu meteliä. Älä suojele väärällä tavalla! Älä jää yksin kun ilmoitat lähdöstäsi sillä nämä "kaverit" ovat todella arvaamattomia.