Tuntuu siltä, että maailma kaatuu päälleni, olen niin onneton. Minulla on ollut aivan ihana ja viisas ja huolehtiva ja hellä ja sosiaalisesti verraton miesystävä, kihloissa olemme olleet ja avioliittoa, yhteistä kotia suunnitelleet. Nyt täytyy ne haaveet haudata. En jaksa ola toinen, kun miehellä työ on elämässä ensimmäisenä.
Ajoittain hän on tehnyt normaalimittaista päivää ja meillä on ollut hurmaavat hetket yhdessä. Sitten taas tullut kylmä suihku, miehen täytynyt matkustaa ja tapaamisten väli on kasvanut liikaa. Palattuaan hän taas joutunut tekemään toimistossa kai muidenkin työt, koska ei aikaa ole tahtonut riittää minun kanssa ollenkaan, ei niin paljon kuin olisin halunnut.
Olen väsynyt odottamaan viestiä "en ehdi tänään kultaseni" tai kuulemaan, että taas on seuraava viikko jossakin muualla pakko työn takia olla. Kaksi vuotta olen kärsinyt ja koko ajan tilanne tullut pahemmaksi. Kohta en näkisi miestä kuin muutaman kerran kuukaudessa!
Sydämeni itkee, mutta nyt tämä tyttö lopettaa.
Ajoittain hän on tehnyt normaalimittaista päivää ja meillä on ollut hurmaavat hetket yhdessä. Sitten taas tullut kylmä suihku, miehen täytynyt matkustaa ja tapaamisten väli on kasvanut liikaa. Palattuaan hän taas joutunut tekemään toimistossa kai muidenkin työt, koska ei aikaa ole tahtonut riittää minun kanssa ollenkaan, ei niin paljon kuin olisin halunnut.
Olen väsynyt odottamaan viestiä "en ehdi tänään kultaseni" tai kuulemaan, että taas on seuraava viikko jossakin muualla pakko työn takia olla. Kaksi vuotta olen kärsinyt ja koko ajan tilanne tullut pahemmaksi. Kohta en näkisi miestä kuin muutaman kerran kuukaudessa!
Sydämeni itkee, mutta nyt tämä tyttö lopettaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jos otat vakavasti tositapauksen joka kävi ihan lähelläni:
mies oli hirvittävän kiireinen, ei kerennyt luokse, ei paljon puhelimeen, mutta tekstareita tuli aina välillä jopa ryöppynä, joitten jälkeen hiljaisuutta. Sitten joskus melkein yllättäen ihania hetkiä, jolloin kaikki näytti ja vaikutti todella uskomattoman upealta.
Uskomatonta se olikin. Kiireiksi paljastui vaimo ja perhe toisella paikkakunnalla.
on kyllä varmuus siitä, että miehelläni ei ole vaimoa ja perhettä jossakin muualla, tai sitten hänellä on kaksi eri kotia. Minulla on avain hänen asuntoonsa, vieläkin, olen ollut yhteydessä hänen äitiinsä ja sisaruksiinsa. Ja näkemäni virkatodistus on tuskin ollut väärennös, koska se oli tarvittu hänen isänsä kuoleman jälkeen toimitettuun perunkirjoitukseen. Ainakaan Suomessa hänellä ei ole perhettä.
Ehkä nuo työkiireetkin on ohimenevää eikä mitenkään lopullista.
Eikö tuosta asiasta voi puhua? Nauttiiko mies niin paljon nykytyöstään, ettei koskaan edes harkitse vaihtoa tavalliseen 8 tuntiseen työpäivään..?
Ei sinulla ole oikeutta vaatia sitä häneltä, jos hän itse nauttii nykytilanteesta työssään, mutta sulla on oikeus kertoa, että se mitä hänellä on tarjota sulle parisuhderintamalla juuri nyt, ei valitettavasti riitä sinua tyydyttämään.
Olemme puhuneet miehen työmäärästä ja aina hän on vakuuttanut, että kiireet ja matkat ohimenevää ja ennen pitkää hän muka pääsee portaa ylemmäksi. Huippu hänen puheissaan on ollut tarjous ottaa minut mukaan työmatkoille, hän maksaisi lennot ja ruuat, hotellihuoneesta tuskin mitään tarvitsisi ylimääräistä maksaakaan. Joutuisin siis lomani käyttämään tähän tai pitämään palkatonta vapaata työstäni, ja saisin istua hotellihuoneessa sitten aamusta yöhön, sillä aikaa kun mies istuu kokoukset ja syö ravintoloissa ja mahdollisesti käy maksullisilla naisilla vielä ennen kuin palaa.
Minä en jaksanut odottaa vähän isompaa palkkaa ansaitsevaa, työssä loppuun palanutta miestä. On parempi ottaa joku toinen, joka on paikalla juuri silloin kun haluan, vaikka ei olisi yhtä fiksu ja huomaavainen ja hellä ja innostava.
Miksi sinun pitäisi istua hotellihuoneessa aamusta yöhön? Miksi et voisi järjestää itsellesi tekemistä siksi ajaksi, käydä esim. shoppailemassa tai nähtävyyksiä katselemassa. Minulle kyllä kelpaisi tuollainen, mutta olenkin sinkku ja tottunut järjestämään omat tekemiseni.
ja kiertänyt nähtävyksiä Lontoossa. Mies antoi vähän rahaa, mutta 300 puntaa oli niin mitätön summa, etten saanut mitään kivaa. Syömässä kävin ja maksoin muutaman pääsylipun ja bussilipun ja kun aivan väsyneenä tulin hotelliin, mies soitti ja kysyi haluanko lähteä ravintolaan vain meneekö hän työkaverin kanssa. En olisi jaksanut lähteä. Mies tuli 21 jälkeen ja oli juonut ehkä lasillisen viiniä, muuten selvä mutta rasittunut ja ei tuntunut hyvältä kun halasi, liian pitkään oli taas viipynyt ja jättänyt minut yksin ikävään.
No on toi nyt aika hävytöntä, että 300 puntaa on vähän. Pitäiskö olla Victoria Beckhamin shoppailumahdollisuudet? Voi voi, kun on väsyttänyt shoppailla ja käydä museoissa. Olipas se nyt niiiiin rankkaa.
Jotkut joutuvat reissaamaan ympäri maailmaa töiden vuoksi. Eihän ole mikään pakko ottaa sellaista tyyppiä. Mutta jso on nasta tyyppi niin voi sitä odottaa ja viettää laatuaikaa ne jaksot, mitkä voi yhdessä olla.
Tutustuin myös mieheen joka oli jatkuvasti töissä, suoranainen työnarkomaani. Aikaa hänellä ei ollut tapailla tai soitella. Ainoastaan tekstareilla piti yhteyttä. Hän oli myös jatkuvasti pitkiä aikoja ulkomailla, ja on siellä yhä vieläkin. Viimeisin reissu kestänyt jo monta vuotta.
Minä tympäännyin jo heti alkumetreillä ja aloin katsella muita vaihtoehtoja, samalla pitäen toivoa yllä, että jospa mies rauhoittuisi ja tekisi normaaleja työmääriä ja olisi Suomessa. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Minä ehdin tapailla ja "seurustella" sinä aikana kun tähän mieheen olin vielä väleissä pariakin eri miestä. Näistä hommista ei kuitenkaan tullut mitään, ja sydämessä oli koko ajan kaipaus tätä hulttiota kohtaan. Viimein otin itseäni niskasta kiinni ja katkaisin välit. Olen siitä pitäen ollut yksin, mutta parempi näin kuin odottaa soittoa tai viestiä.