Mitä mieltä olette sellaisesta jos on erilaiset menohalut.. Eli itse haluaisin käydä silloin tällöin ulkona tuulettumassa tyttöystävien kanssa, mutta mies ei sitä tahdo hyväksyä. Joka kerta on kamala riita ja kettuilua menemisestä. Selvennyksesi, etten käy edes joka kuukausi. Mies taas ei ulkona juurikaan käy. Onko kenelläkään vastaavanlaista ongelmaa. Itse en pitäisi pahana jos mies haluaisi silloin tällöin käydä ulkona. Mielestäni omien kavereiden näkeminen ja omat menot silloin tällöin pitävät suhteen kunnossa. Minun mies taas varmaan luulee, että käyn katselemassa vieraita mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.. Mielipiteitä siis, pliis!
Erilaiset menohalut..
Antsu..
163663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä sallisin sen avomiehenä, jos siihen ei kuuluisi liika ryyppäys/flirttailu. Itselläni on samanlainen ongelma, erotuksena se, että haluaisin käydä miehen kanssa baareissa, mutta hän ei tule. Minulla ei ole kunnollista tyttökaveriporukkaa.
Oletteko pitkäänkin olleet yhdessä? Oletke kertonut miltä sinusta tuntuu, kun elämääsi rajoitetaan? Et siis ole käynyt kavereitesi kanssa baarissa vaan illat ovat kuluneet riitelyihin?
Yhdessä ollaan oltu reilut kolme vuotta. Alku vuosina en käynyt ulkona ystävien kanssa kuin muutaman kerran. Nyt olen ruvennut miettimään, että ei tälläinen voi jatkua vaikka pieni juttuhan tämä loppujenlopuksi on.. Mielestäni elämästä kuuluu nauttia ja ainakin omalle terveydelleni on tärkeää päästä pitämään hauskaa. Olen kyllä miehelle sanonut mielipiteeni asiasta, mutta hän luulee, tosissaan, että en halua olla parisuhteessa vaan elää sinkkuelämää (mikä ei pidä paikkaansa).
Yhdessäkin on mukava joskus käydä ulkona, mutta mies tykkää nyhjätä jossain sivummalla ja minä taas haluan mennä siksi ravintolaan, että saisi tanssia ja höpötellä "naisten juttuja".=(
Meillä on pitkä liitto takana ja yhä jatkuu. Alusta saakka on ollut niin, että miehellä on paljon harrastuksia ja paljon kavereita (jalkapallo, lentopallo, työ ym.) ja menot sen mukaan, eli aina jossain.
Itselläni taas ei niitä menohaluja ole. Olen enemmänkin koti-ihminen ja viihdyn hyvin myös itsekseni ja omissa harrastuksissa joita teen enimmäkseen kotona.
Siispä mies menee ja minä pysyn kotosalla.
Ongelmaa emme siitä ole koskaan tehneet. Molemmilla on vapaus valita emmekä sitä rajoita mitenkään.
En ole koskaan ymmärtänyt parisuhteita, joissa toinen haluaa rajoittaa toisen menemisiä ja tekemisiä. Tai itse menee ja toiselta kieltää. Olen hyvinkin iloinen mieheni puolesta, että hänellä niitä menoja ja kavereita on. Sehän ei ole minulta pois vaan pikemminkin antaa minulle itsellenikin vapauden tehdä omineni mitä tahdon.
Yhdessä olemme silloin kun siihen aikaa on, mökkeilemme ja käymme joskus matkoilla.
kuin miksi sen luo. Vähän sama ku antais pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Ja ihan varmasti. Ihmiset, jotka rajoittavat toisten menoja ovat todella säälittäviä, hankkikoot oman elämän. Ja jos mies epäilee pettämistä tjms.niin ihan hyvin se sama asia voi tapahtua vaikka kauppareissulla, siihen mitään kavereita ja baaria tarvita! Nyt ehkä kieltää menot kavereiden kanssa, seuraavaksi valittaa mitä syöt,sit et oot lihonu ja sit ja sit, et kelpaa kellekkään.... Nää tälläset rajottaja ihmiset on oikeesti tosi vaarallisia, vois sanoa et kieroja ku korkkiruuvin nielaissu kalkkarokäärme. Ne osaa nakertaa sun itsetunnon perinpohjin nollatilaan pikkuhiljaa hivuttautumalla huomaamatta. Nyt kuules tyttö girl power rulettaa, naama messingille, kerranhan täällä vaan eletään, ja ketä varten??? ITSEÄ!
Jos haluat menna ystavattariesi kanssa taidenayttelyihin, konsertteihin, jumppakerhoon, lenkille, ostoksille niin ei siihen pitaisi olla miehellasi mitaan vastaansanomista.
Mikali taas halusi on liihotella juoppojen seurassa, tuo kuulostaa epilyttavalta jokaisen taysijaekisen korvaan.
Käyttekö koskaan yhdessä missään ... tuleeko silloinkin riitaa.
Talon remontti oli vaiheessa ja minä (mies) sitä yksikseni kuntoon laittelin. Nainen halusi mennä ja paljon menikin, bongasi sitten lopulta joltain reissultaan menevämmän miehen itselleen. Kaikki mureni ja mä jäin yksin remontoimaan taloa, josta oli mulle tullut jo koti.
Kyllä tuolla menemisellä on omat huonotkin puolensa, jotka tulin huomaamaan. Mutta elämä on.
No tuo nyt ei varsinaisesti mihinkään menemisiin liity.
Jos naisesi halusi itselleen uuden miehen bongata, niin tuskimpa
hän olisi sinun kanssasi montaa vuotta ollut, vaikka olisi
kaikki illat istunut kotona. Jos hän olisi ollut täysin
tyytyväinen suhteeseenne, niin tuskin hän olisi vieraan miehen
matkaan lähtenyt. Kyllähän se pettäminen onnistuisi vaikka
työpaikalla tai kauppareissullakin, ei siihen mitään "menemisiä"
tarvita.
" No tuo nyt ei varsinaisesti mihinkään menemisiin liity.
Jos naisesi halusi itselleen uuden miehen bongata, niin tuskimpa
hän olisi sinun kanssasi montaa vuotta ollut, vaikka olisi
kaikki illat istunut kotona. Jos hän olisi ollut täysin
tyytyväinen suhteeseenne, niin tuskin hän olisi vieraan miehen
matkaan lähtenyt."
Kyllähän siihen tietenkin sopiva kumppani tarvitaan. Itsekin olisin saattanut pettää, jos pahan riidan päätteeksi olisin joskus eksynyt humalassa baariin ja joku sopiva naikkonen olisi tullut lirkuttelemana. Siksipä en koskaan menekään vihaisena baariin.
lähteä iltaa viettämään tuttujesi kanssa, ja jos mies ei tätä hyväksy, lähteköön elämästäsi. Hän ei omista sinua, ei saa määrätä lähdetkö vai et.
edustan itse sitä toistapuolta. elirajoitan mieheni menemisiä. en mielelläni päästä häntä poikien iltoihin koska epäilen hänen tekevän jotain. se luultavasti johtuu mun huonosta itsetunnosta. luulen hänen löytävän paremman naisen. mustasukkaisuus on yksitekijä myös. olen hyvin mustasukkainen jos menee vieraitten naistenpuheille baarissa. en vain voi sille mitään. mutta kohtalon ivaa oli kait se että hän löysi paremman naisen työpaikaltansa. joten mun rajoittamiset olivat turhia tai ainakin vain pitkittivät väistämätöntä. etsivä löytää..!!! joten yksi vaihtoehto on että miehelläsi on samankaltaisia pelkoja kun minulla oli
Omasta kokemuksesta voin antaa sen neuvon,että pidä ystäviesi kanssa säännöllisesti yhteyttä ja käy myös ulkona heidän kanssa. Tykkää miehesi siitä tai ei.
Itselleni kävi surkeasti,kun jätin ystäväni toissijaisiksi.Mieheni oli mustis eikä tykännyt kun kävin ystävieni kanssa ulkona tai ihan vaan heidän luonaan kylässä.Ystäväni jäivät pikku hiljaa kokonaan pois kuvioista 4.5 vuoden aikana.Olin vain mieheni kanssa liikenteessä tai kotona ja lopulta hän sanoi haluavansa oppia elämään yksin. Joten jäin ihan yksin koska en halunnut katsella mieheni myrtsiä naamaa ja kuunnella niitä epäilyjä mitä siitä tuli jos kävin jossain.Nyt ei ole ystäviä eikä miestä jota ikävä kyllä edelleen rakastan.On todella yksinäinen olo.Eli muista ystäväsi ja käy välillä tuulettumassa.
Ukko menee kun tykkää.Paskat välittää miun mielipiteistä....Kai mustis jollakin lailla olen ku epäilen mitä reissuil vois tapahtua mutta se on lohtuni et ei sil seiso enää ku tarpeeks juo et ei hirveest voi kyl pettääkkä...Mutta auta armias jos minä menisin ni kyllä nitinää ja natinaa kuulisin ja pitkään...
Olen harrastamaan käskeny mut ku ei kiinnosta ei jaksa mut riidaks ain noi ryyppyreissut menee se ei oo minusta oikein et joka vkl ukko painaa pitki ja poiki...
eli mies menee millon tykkää, aivan sama mitä mä sanon tai oon suunnitellu illaksi. Ja tulee takas millon huvittaa ja puhelimeen ei tasan vastaa ku on riittävästi kännissä...ei vissiin uskalla tai ei vaan kiinnosta? Ja tätä tapahtuu nykyään pari kertaa viikossa, eikä väliä onko rahaa tai aamulla töitä...sit seuraavana päivänä ollaan omantunnon tuskissa ja yritetään siivota ja olla kunnolla. Miehellä ei harrastuksia ole, joten nää menot on aina siis jotain kännireissuja!
En oo enää pitkiin aikoihin viittiny asiasta räkyttää mut alkaa pikku hiljaa rakkaus loppumaan ja mietin jo eroakin. Seurusteltu on vajaa kolme vuotta ja alku oli ihanaa aikaa, mut tällaseksi se on pikku hiljaa sit muuttunu...Sanokaa joku mitä h****a mun pitäis tehä? Tiedän et mies mua rakastaa mut rakastaa se viinaaki yhtä paljon ja näköjään se vie aina voiton...ja omia menoja mullakin tietty on, mut sillä erotuksella et arkisin en baareissa käy ja jos ei rahaa, en baariin lähe. Ja harvoin tulee käytyä, noin kerran kuukaudessa. Pitäähän sitä jonku säästää rahaa ruokaankin. Alkaa tää homma jo väsyttämään, pitäskö mennä johonki terapiaan? Erota en kuitenkaan haluais.
"Minun mies taas varmaan luulee, että käyn katselemassa vieraita mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.. "
Kokemus on osoittanut, että suuri osa suomalaisista naisista käy katselemassa vieraita. (ja varmaan miehistäkin, mutta kun minulla ei ole heistä kokemuksia)
Itsellä takana 5 vuotta kestänyt suhde joka päättyi 3kuukautta sitten..Omasta mielestä ei ollut suurempia ongelmia. Ja annoin tyttöystävän mennä baariin kavereittensa kanssa silloin tällöin.Ja yhtenä päivänä Hän kertoi ihastuneensa Erääseen baarityöntekijään.On ottanut koville kun on luottanut toiseen ja luottamus osoittautuu turhaksi=(