Olen ollut nyt 2 vuotta tyttöystäväni kanssa yhdessä. Hän on lähestulkoon absolutisti ja minä en ole. Tähän asti hän on kestänyt ne harvat kerrat, kun olen käynyt kavereideni kanssa baareissa. Nyt minun pitäisi päättää otanko hänet vai kaverit, tai siis raitistun kokonaan tai jatkan näin. Kaikki muut asiat ovat kunnossa, mutta tämä kusee.
Mitähän tässä sitten pitäisi tehdä oikein, kun en tälläisen asian vuoksi halua suhdetta lopettaa? En osaa valita vaihtoehdoista kumpaakaan, koska en voisi kavereitakaan jättää tai haluaisi tyttöystävää satuttaa jättämällä hänet. Nuoriahan tässä ollaan, mutta silti... Olen kaiken lisäksi tyttöystäväni ensimmäinen jätkäkaveri, joten en missään nimessä haluaisi satuttaa häntä.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Mitähän tässä sitten pitäisi tehdä oikein, kun en tälläisen asian vuoksi halua suhdetta lopettaa? En osaa valita vaihtoehdoista kumpaakaan, koska en voisi kavereitakaan jättää tai haluaisi tyttöystävää satuttaa jättämällä hänet. Nuoriahan tässä ollaan, mutta silti... Olen kaiken lisäksi tyttöystäväni ensimmäinen jätkäkaveri, joten en missään nimessä haluaisi satuttaa häntä.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
No oon itse melkein samanlaisessa tilanteessa. Tai no, poikakaverini ei juo.. ja tiedän ettei hän tykkää että minä lähtisin baariin juomaan.. joten mä en sitte mee baariin :D. Mulle kuitenkin on tärkeämpää mun rakkaani kuin ryyppääminen. En ole koskaan miettiny ees että pitäskö mun jättää hänet sen takia että hän ei juo! Ehkä sun kannattais panna asiat tärkeysjärjestykseen?
Tottahan kaverien kanssa pitää aikaa viettää ja muuta.. hmm keskustelkaa.. ehkä pääsette kompromissiin?
...absolutisti, käyn baarissa ehkä kerran kuussa ja otan 2-3 jotain, koskaan en enempää. Otan myös muutaman kaveriporukkamme saunailloissa ja silleen.
En jaksaisi silti ikinä katsella humalahakuista juomista, tai en sietäisi sitä kumppanillani. Jopa kerran kuukaudessa kunnon känni ON liikaa. En välittäisi, jos se parit ottaa. Ja jos ottaisi parit, en silti kyllä tykkäisi, jos se monena iltana kävisi niitä ottamassa.
Syy: olen alkoholistiperheestä. Olen tälle elämälle jo saanut katsella ihan tarpeeksi viinaa, krapulaa, viinaista örheltämistä, viikon parin ryyppyputkia, sänkyyn kusemista, rahattomuutta, ulosottoa. Sähköt poikki.
Jos kaverini joisi, pelkäisin kuitenkin koko ajan, että hän tulee olemaan tuossa tilanteessa 5-10-15 vuoden kuluttua. En uskaltaisi.
Ja minä inhoan sitä vanhan viinan hajua. Oksennus tulee. Jos siihen yhdistää vielä valkosipulin, tupakan ja hien hajun, niin menee jo taju kankaalle. En siis voi päästää, en voi kestää tuollaiselta haisevaa ihmistä lähelläni.
Ja kaikki pirun selitykset olen kuullut jo tuhat kertaan. Niistä tulen todella vihaiseksi.
Siispä mieluummin lähtisin pois.
Suhteestanne ei tule mitään..olen pahoillani! Jos toinen pistää valitsemaan ystävien ja itsensä välillä niin aika huonosti menee. Tosi asia on että ystävyys on pysyvää, rakkaus ei. Jos hylkäät nyt ystäväsi ja jatkat tyttösi kanssa, ja ero tuleekin myöhemmin niin kenen puoleen sitten käännyt kun ne ystävätkin on poissa. Ero on aina kamalaa mutta siitä selviää! Niin tein minäkin, ei se maailmanloppu ole vaikka aluksi siltä tuntuukin. Ja löydät jonain päivänä uuden tytön joka hyväksyy myös ystäväsi, se on varmaa!
Mun mielestä tossa ei oo kysymys siitä, että pitäs valita ystävät tai tyttöystävä, vaan se halavatun alkoholi! Minä lopetin juomisen kun löysin ihanan miehen joka on absolutisti =)
Kuten tuossa jo joku muukin kirjoitti, aina kannattaa muistaa, että uusia rakkauksia tulee ja menee, mutta "aitoja, oikeita" ystäviä ei. Ystävät eivät koskaan jätä (siis ne aidot...), mutta rakkaus, jonka luuli olleen ikuista, saattaa yhtäkkiä loppua. Tiedän kokemuksesta.
Sinun, tiikerikarhu, pitäisi nyt puhua asia selväksi tyttöystäväsi kanssa. Kerro hänelle tuo mikä mieltäsi painaa ja ettet halua häntä jättää (jos kerran todella olet sitä mieltä). Jos hän rakastaa sinua yhtä paljon, hän ei laita sinua valitsemaan ystävien harvojen baarikäyntien ja hänen välillä.
Itse juon silloin tällöin, kohtuudella. Olen seurustellut miehen kanssa, joka on absolutisti. Myönnän, että erilaisuutemme joskus hieman mietitytti (nuoruuden "haparointia"), mutta ei se mikään ongelma ollut. Hän oli (ja on) kova urheilija, kyllä ylpeys hänestä meni tuon juomattomuuden edelle. Olen seurustellut myös sellaisen kanssa, joka joi joskus aika paljonkin. Muutaman kerran jouduin katselemaan häntä sammuneenakin ja silloin tuli kyllä tätä absolutistia ikävä...
Poikaystäväni on lopettanut alkoholin käytön kokonaan. Hän on sitä pohtinut nyt jonkinaikaa. Olimme juuri isolla porukalla risteilyllä eikä hän ottanut tippaakaan, eikä ollut kuulemma vaikeaa. Mutta päätöksensä on hänen; ei minun. Eipä tullut mieleenkään, että joku voisi ulottaa oman päätöksensä noinvain toisillekin. Minä olen kasvissyöjä lapsesta saakka, mutten ole koskaan tyrkyttänyt omaa tyyliäni muille.
Ymmärrän alkoholistiperheessä kasvaneen pointin toisaalta, mutta eikö säännöt pitäisi sitten tehdä selviksi jo ennen kuin aloittaa seurustelun? "Minun kanssa jos oot niin ulos et mee."
voihan ulkona käydä vaikka ei joisikaan alkoholia!Olipa hölmö lausahdus edelliseltä...
...kumpi on se suurempi ongelma: sinun parit paukkusi vai sinun ulkonakäyntisi?
käytin ulkonakäymistä synonyyminä juomiselle, koska olis ollu turhan pitkä, eikä lainkaan napakka tälleen: "mun kanssa jos oot niin ulos et mee, ellet sitten mene viettämään iltaa ystäviesi kanssa siten, että he voivat ottaa mutta sinä et"?
Tietysti tiedän että ulkona voi käydä vaikkei jois, justhan tuossa viestissäkin kuvailin risteilyreissuamme, joka poikaystäväni kohdalta sujui tipattomasti, mutta hauskasti.
Minusta tässä aiheessa on yksi kummallinen juttu. Miten niin baarikäyntien lopettaminen tarkoittaisi sitä että hylkäät kaverisi?? Kai te nyt muuallakin hengaatte ja harrastatte kuin BAARISSA ja RYYPPÄÄMÄSSÄ!? vai? Jos kaverisuhteesi ovat vain viinaa ja clubeja, olen aivan varma, että rakkaus on sata kertaa tärkeämpää. Mielestäni on outoa, että edes mietit tyttösi jättämistä viinan takia. Entä jos et enää koskaan löydä yhtä suurta rakkautta ja kaipaat häntä ikuisesti? Lisäksi saatat tulla katumaan sitä, että viina voitti oman kultasi.
Alkoholi ei tosiaan ole elämän perusedellytys, rakkaus on. Ja kavereita voi nähdä (ja yleensä nähdäänkin) muuallakin kuin baareissa.
Ensinnäkin...Jos minun mieheni kieltäisi käymästä baarissa niin lähtisin. Käyn baarissa kerran kahdessa viikossa ja se ei ole paljon. Kyse on toisen rajoittamisesta ja vangitsemisesta. Seuraavaksi tyttösi sanookin sinulle ettet saa mennä harrastuksiisi ja sitten kieltää taas jotain muuta. Kyllä ystävät täytyy säilyttää. Ei toisella ole oikeutta kahlita. Ymmärrän kyllä sen että jos baarissa ramppaaminen on joka iltaista niin menee liiallisuuksiin.
Ei kai toisen päätös ole kummankin päätös? Meillä mieheni juo tosi harvoin, max.3 vuodessa ja minä taas aina silloin tällöin kun siltä tuntuu. Hän on päätöksensä tehnyt ja minä omani eikä siinä ole kummallakaan mitään sanomista asiaan. Ei se ole ainakaan meidän suhdetta vaikeuttanut, ainoa mikä harmittaa on se että on niin vaikeaa saada ukkelia mukaan baariin.
tuli vähän sellainen olo ettei tyttöystäväsi luota sinuun tarpeeksi vaan pelkää että alkoholin vaikutuksen alaisena töpeksit jotain. Ihan normaali pelko se...Yritä kompromissiä, tai lähtekää yhdessä selvin päin baariin. Ei kai kaveripiirisi mikään salaseura ole johon ei tytöt pääse. Itse olen ollut monta kertaa baarissa selvin päin ja aina on ollut hauskaa. Kokeile itsekin. hauskaa on muutenkin kuin humalassa (itse olen 20) Eikö hän kestä sinua kun olet humalassa vai miksi hän käskee kohtuuttomasti valitsemaan rakkauden ja ystävien välillä. Kummatkin ovat todella tärkeitä, et kai sinäkään estä tyttöäsi käymästä kavereidensa kanssa ulkona?