Miten korjata tilanne?

Ensimmäinen 26-vuotias mies Suomessa, joka onnistuu suoltamaan 17-vuotiaan teinitytön tasoista tekstiä palstalle. Vai olisiko kuitenkin niin, että joku 17-vuotias teinix-tyttö näkee kovasti vaivaa esiintyen miehenä?

Aika väsynyt yritys :)

Keskusteleminen asioista yleensä ainakin auttaa tietämään, missä mennään. Istu vaimosi kanssa saman pöydän ääreen ja keskustelkaa asiat selviksi. Kerrot kaiken, mikä mieltäsi painaa, ja pyydät vaimoasi tekemään saman. En voi taata että toimii, mutta kannattaa varmaan yrittää, mikäli haluat pelastaa avioliittosi.

Sun vaimo tulee?

Sää sanot niinkuin asiat on. Ensin sää kysyt mitä ne mesejutut on, sitten sää sanot, että sää oot hankkinu ittelles muijan etkä mitään vitun lomaseuralaista ja koska tää ei sille näytä tulleen selväksi niin sitten se saa lähtee lomamatkalle samantien ja tavaransa voi ottaa mukaan eli takaisin ei ole tulemista. Voi kuulostaa karulta mutta se muija lähtee sun elämästä joka tapauksessa niin että parempi se kertakirpaisu. Sitten etit ittelles viisastuneena ja kaikessa rauhassa uuden muijan.

"hän on elämäni tärkein henkilö ja en voi kertakaikkiaan elää ilman häntä - ja se on faktaa"

Kyllä voit elää ilman häntä! Jos yrität kynsin hampain pitää hänestä kiinni, otat kaikesta syyt niskoillesi ja pyrit miellyttämään vaimoasi niin pilaat oman elämäsi ja menetät myös vaimon kunnioituksen. Aikuisen ihmisen pitää kehittää selkäranka, vaikka kuinka tykkäisi toisesta ihmisestä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni kuten edellinen kirjoittaja kirjoittikin eli nostaa kissa pöydälle. Kertoa että olet huomannut vaimon olevan lähes aina tyytymätön. Keskustella mitä te elämän realiteetit (asuminen pohjoisessa, sinun työsi) huomioiden voisitte tehdä tilanteelle. Jos vaimosi rakastaa sinua, hän ottaa itse vastuuta omasta onnellisuudestaan, eikä märise kunhan saa kohtuullisesti sitä mitä haluaa. Tehän voisitte suunnitella vaikka lomamatkan valmiiksi päivämääriä myöten, vaikka se olisikin joskus tuonnemmassa. Jotain tekemistä pitää myös ihmisellä olla. Ellei vaimosi käy töissä, niin harrastuksia tai menemisiä sitten. Monelta paikkakunnalta löytyy urheilumahdollisuuksia, yhdistystoimintaa, kansaopistoja.

Kyllä ihminen on pääosin itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos onnelliseksi tekemisen lataa puolisonsa niskaan, ei kyllä rakasta oikeasti.

Oleskelu ja asumislupa-asioissa tuskin tulee ongelmia, koska olette naimisissa. Muuten suhteenne tulevaisuus riippuu paljolti siitä, miten puolisosi haluaa sopeutua Suomalaiseen yhteiskuntaan, Suomen kielen opiskelu ja sen jälkeen halu löytää jotain töitä. Nämä ovat ongelmallisia asioita, varsinkin jos olette menneet naimisiin pelkän ihastumisen takia, mutta ymmärrän sinua, inhimillistähän se on. Keskustelemalla asiat selviää, ja kun molemmat olette rehellisiä.

hommassa ei kannata tunteilla. Laita meneen takaisin kotimaahansa, ja anna britin yrittää:)

Menee kuukausi ja muija itkee perääsi, nää britit ja muut eurooppalaiset on siittä hauskoja, että ne osaa paskan puhumisen jalon taidon, mutta luurangot tulevat ennen pitkään esille. Naisesi nyt vain joutuu opettelemaan elämää kantapäänkautta.

Sieltä löytyy hyviäkin naisia, mut muista prässätä, niin tietää et jos alkaa kusettaan, niin Finnair vie ja nopeasti pois.

"teen töitä niska hiessä, joka päivä,
tuun himaan puolikuolleena, ja sit ku tulee sisään ovesta, niin vaimo rupee väittelemään että ku "ei käydä missään", "hänellä ei ole mihinkään mihin mennä" ja niin edelleen...

jees jees... -kaikki on mun syytä (niinku aina..) "

Äkkiä tulis mulle kyllä mieleen, että jos mun mieheni tulisi puolikuolleena kotiin joka päivä, niin aika tylsiä olisivat illat, eli se aika, jonka saisin armaani kanssa olla.

Hyvänen aika, jos tosissasi haluat liiton kestävän, niin mieti, mitä sinä voisit tehdä, jotta vaimosi voisi olla onnellinen ja tuntea elämänsä mielekkääksi uudessa kotimaassa.

Keskustelkaa, puhukaa suoraan, mitä haluatte elämältä, asettakaa tavoitteita ja pyrkikää niihin.

Yhdessä, yhdessä, yhdessä!

Älkää keskittykö siihen, mikä on kenenkin syytä, vaan miettikää, mitä haluatte elämältä, ja miten voitte sen saavuttaa. Millaisia kompromisseja olette valmiita tekemään, mistä omista henkilökohtaisista toiveistanne olette valmiita tinkimään, jotta toinen olisi onnellinen, ja parisuhde voisi hyvin?

Kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa tarvitaan aina, jos jonkun kanssa haluaa pitempään (tai aina) elämäänsä jakaa.

Olette aikuisia ihmisiä, ette omista eduistaan riiteleviä alakouluikäisiä sisaruksia!

Voin ymmärtää vaimoasi... Hän tarvitsee nyt ohjelmaa omaan elämäänsä esim. harrastuksia, maahanmuuttajien kursseja, ja uusia ystäviä... Hän on varmasti yksinäinen kun sinä olet töissä. Eli auta häntä löytämään harrastuksia jne. omalta paikkakunnaltasi.