Olimme yhdessä jo kolme vuotta ja siihen aikaan on mahtunut paljon muistoja ja yhdessä koettuja asioita.
Olemme pitäneet yhteyttä enemmän ja vähemmän säännöllisesti, ja raskaimmaksi asiaksi olemme kokeneet erossa olo aikaisen yhteyden pidon, kun kummallakin on välillä aina mieli maassa johtuen välimatkasta. Mutta aina kun näämme on kaikki asiat hyvin, ja ainoastaan sen vuoksi olemme jaksaneet olla kauko suhteessa..
Nyt kuitenkin tilanne on se että hän on yht'äkkiä vain kadonnut, hän ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin.
Olen aivan lyöty, enkä kestä tälläista tilannetta,
En kestä elää tälläisessa epätietoisuudessa, Sen verran ainoastaan on jo toista viikkoa sitten sanonut, ettei hän pitänyt sanomastani mielipiteestä, jonka jälkeen ei ole kuulunut mitään. Sanomani asia oli vitsi ja harmiton, mutta hän tarttui siihen, ja sai siitä sitten ikään kuin syyn...
Minä ymmärrän että jos hän on löytänyt jonkun toisen, ja haluaa aloittaa uuden jakson elämässään, mutta en ymmärrä sitä miten julmasti voi noin vain hävitä! Hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa, hän tietää nytkin miten paljon hän surua aiheuttaa minulle, mutta ei tee mitään..
Hyväksyisin ja surisin normaalisti eron, mutta en tiedä mikä on tilanne, en tiedä mistään mitään, haluausin tietää edes syyn miksi!!!
Hän vain hävisi pois.. minä en pääse tämän asian yli ennenkuin tiedän mitä tein väärin, ja miksi kauken tämän jälkeen hän voi vain hävitä...
Hän on ainut ihminen ketä olen koskaan rakastanut, siksi tämä murtaa minut täysin, että miten hän toi tehdä tälläistä.
olen niin väsynyt etten enää jaksa oikein itkeäkkään...
Olemme pitäneet yhteyttä enemmän ja vähemmän säännöllisesti, ja raskaimmaksi asiaksi olemme kokeneet erossa olo aikaisen yhteyden pidon, kun kummallakin on välillä aina mieli maassa johtuen välimatkasta. Mutta aina kun näämme on kaikki asiat hyvin, ja ainoastaan sen vuoksi olemme jaksaneet olla kauko suhteessa..
Nyt kuitenkin tilanne on se että hän on yht'äkkiä vain kadonnut, hän ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin.
Olen aivan lyöty, enkä kestä tälläista tilannetta,
En kestä elää tälläisessa epätietoisuudessa, Sen verran ainoastaan on jo toista viikkoa sitten sanonut, ettei hän pitänyt sanomastani mielipiteestä, jonka jälkeen ei ole kuulunut mitään. Sanomani asia oli vitsi ja harmiton, mutta hän tarttui siihen, ja sai siitä sitten ikään kuin syyn...
Minä ymmärrän että jos hän on löytänyt jonkun toisen, ja haluaa aloittaa uuden jakson elämässään, mutta en ymmärrä sitä miten julmasti voi noin vain hävitä! Hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa, hän tietää nytkin miten paljon hän surua aiheuttaa minulle, mutta ei tee mitään..
Hyväksyisin ja surisin normaalisti eron, mutta en tiedä mikä on tilanne, en tiedä mistään mitään, haluausin tietää edes syyn miksi!!!
Hän vain hävisi pois.. minä en pääse tämän asian yli ennenkuin tiedän mitä tein väärin, ja miksi kauken tämän jälkeen hän voi vain hävitä...
Hän on ainut ihminen ketä olen koskaan rakastanut, siksi tämä murtaa minut täysin, että miten hän toi tehdä tälläistä.
olen niin väsynyt etten enää jaksa oikein itkeäkkään...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siis ymmärsinkin että kaksi viikkoa on jo piileskellyt ja sinä olet ollut tuon ajan epätietoisuudessa? Voihan perkele mikä jätkä!
Ellei tyyppi ole sairaalassa koomassa tai kuolleena niin kaksi viikkoa kateissaolo roikottamalla toista epätietoisuudessa on hyvin hyvin julmaa ja itsekästä ja sanonpa sulle että oot onnentyttö kun pääsit ajoissa eroon kerran tommonen on!
Joo sä ilmeisesti sanoit jotain , ok.
Mutta en tiedä miten joku voi tehdä tollasta, mutta sen tiedä ettei tää sua tosiaankaan "murra",
vaan se olis saattanut murtaa kun olisit kyseisen jannun kanssa naimisissa lapset siinä asuntovelat ja sitten siippa katoaa samalla tavalla ykskaks yhtäkkiä kun satut valitsemaan väärät sanat.Helppo feikata kun kaukosuhteessa ollaan vaikka kolme vuotta.
olen tosi vihainen sun puolesta , noin ei hyvä tyyppi tee!
aikaa, niin kyllä se mies vielä antaa kuulua itsestään. Minulle kävi aikoinaan samalla tavalla kuin sinulle (tosin me emme koskaan riidelleet, eikä mitään muutakaan ikävää ollut tapahtunut) ja olin aivan sokissa, kun en tiennyt, mitä oli tapahtunut ja miksi en saa yhteydenottoihini vastausta. Meni pari kuukautta, jona aikana aloin päästä jotakuinkin jaloilleni ja elämänhaluni palaili vähitellen, kun tämä mies sitten alkoikin ottaa jälleen yhteyttä. Jos jonkin neuvon voisin sinulle siihen tilanteeseen antaa, niin se olisi, että älä vastaa hänelle mitään, älä ainakaan suostu tapaamaan häntä enää. Minä suostuin tapaamiseen ja koko eroprosessi oli taas käytävä läpi uudelleen, sillä eihän siitä jutusta enää tuollaisen asian jälkeen mitään tullut. En voinut luottaa enää yhteenkään sanaan, jonka hän sanoi ja pelkäsin koko ajan, että hän häipyy taas jonnekin.
Mulle tapahtu ihan sama.
kimpassa oltiin kauan ja sitten yhtäkkiä
vaan jätkä teki taikatempun ja katos, eikä vastausta soittoihin ei tekstiviesteihin.
Se oli todella karmea ja hermoja raastava kokemus."valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä" tai "tuut-tuut-tuut-naks."
Mitä mä olin tehnyt? Oliko se vaan löytänyt jonkun mieluisemman ja siksi ei jaksanut setviä välejä vaan nautti nyt onnestaan? Oliko se joutunut onnettomuuteen? Olinko loukannut sitä?
Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Viikkokausia. Ekana aamulla, koko ajan päivällä huoli mielessä ja viimesenä illalla. Huippukokemus rakkaudesta, eiks vaan!
Onneksi oli sen verran sisua vaikka otti päähään, että kun se viikkokausien jälkeen soitteli niin en vastannut. Mihinkään. Koskaan. Ikinä.
Nimittäin jos jotain vakaa sille olis sattunu sillon (esimerkiksi juuri maannut koomassa sairaalassa) niin siitä olisi todennäköisesti ilmoitettu. Ja kaikki muut syyt olivat huonoja syitä tehdä noin pahasti toiselle.
käytöstä mieheltä. Myös minä olen joutunut kokemaan samanlaista kohtelua. Mikä näitä nykymiehiä vaivaa? Eikö todella miehinen rohkeus riitä ilmoittamaan jos haluaa suhteen lopettaa?
Älä ota sitä takaisin jos hän jossain vaiheessa suvaitsee itsestään jotain ilmoittaa. Ei hän ansaitse sinua.
Pidä hautajaiset ystäviesi kanssa sille miehelle ja sure, mutta jätä sitten taaksesi.
vaan siitä, ettei tosiaan jaksa alkaa setviä, lue:riidellä, kun itselläkin hämmentynyt olo. tulee kaikenlaista syyllistämistä ja itkua sun muuta, mikä rassaa viel lisää. Piste ja hasta la vista.
Uskoakseni täsmälleen juuri noin tuonkaltaiset miehet ajattelee kuten hän tuossa edellä suoraan asian kuvasi.
Kun ei hotsita niin ei hotsita.
Eikä paljon jaksa siis pusertaa ajatus että yks kituu siellä jossain epätietoisuudessa.Aivan sama.
Osataan siis aloittaa suhde muttei osata lopettaa. Hasta la vista vaan. tollasta se joskus on.
nimen omaan rohkeuden puutteesta ja vastuuttomuudesta! Jos alkaa vakavaan suhteeseen,niin siitä suhteesta ja siitä suhteen toisesta osapuolesta on otettava myös vastuu. Persoonaltaan terve aikuinen ihminen tajuaa, ettei yhteydenpidon äkkinäinen lopettaminen (lue: hylkääminen) ole mikään vaihtoehto edes. Minä olisin mieluummin kuullut vaikka valheen, kuin kärsinyt epätietoisuuttaa viikko tolkulla. Sellaiset henkilöt, jotka tällaiseen hylkäämiseen kykenevät, ovat totaalisia luusereita, eivätkä ansaitse parisuhdetta tai mitään muutakaan luottamukseen perustuvaa ihmissuhdetta!!! Miten sitten, kun teillä vastuunpakoilijoilla on joskus lapsia, hylkäättekö lapsenkin, kun ei ole enää kivaa ja ei kiinnosta? Itse asiassa tiedän, että teette juuri niin.
kyllä näitä tyyppejä löytyy, itselläni on parikin kolahtanut vastaan jotka vain ovat hävinneet.
Ymmärrän täysin tunteesi miltä tuntuu kun ei vastata, raivostuttavampaa tunnetta en tiedä.
Mutta kyllhän se kertoo melkoisesta vastuuttomuudesta, tälläinen ihminen ei yleensäkkään ole valmis sitoutumaan parisuhteeseen jos ei ole kypsä selvittämään asioita. Totta kai tulee keskustelua .riitaakin ja itkua, mutta ainkin kunniotus jää jos asit on reilusti puhuttu läpi.
Eipä näissä tyypeissä paljon ole menettänyt, voi vain onnitella itseään kun eroon on päässyt. Samaa
kyllä harrastaa naisetkin ei tämä miesten juttu pelkästään ole vaan yleensäkkin vastuuttomien ihmisten. Minuunkin otti nyt yhteyttä tämä kadonnut lammas mutta ei vähempää voisi enää kiinnostaa.
Vaikuttaa siltä että kukaan ei edes vaivautunut oikeasti ottamaan selville, josko toiselle osapuolelle olisi sattunut jotain, joka olisi estänyt kommunikoinnin. Todella vastuuntuntosta.
"Vaikuttaa siltä että kukaan ei edes vaivautunut oikeasti ottamaan selville, josko toiselle osapuolelle olisi sattunut jotain, joka olisi estänyt kommunikoinnin. "
Siis osaat sä lukea?
Kai tosta nyt käy ilmi että yhteyttä on yritetty ottaa ja asioita selvittää, että mitä sille ihmiselle tapahtu?
Kyse voi hyvinkin olla siitä, ettei jäbä edes tiedä mitään erityistä syytä eroamiselle. Ehkä juttu alun perin on ollut hauska, mutta kun pitäisi miettiä syvempää sitoutumista niin alkaakin tökkiä. Voi olla, että on jonkin aikaa miettinyt tapailevansa jotain toista tai tapaillutkin. Ehkä jätkällä on suurimmat tunteet jo menneet ajat sitten ja on itse ns. surrut ja miettinyt eroa pidemmän aikaa. Ei se välttämättä tajua mitä mielipahaa aiheuttaa.
Mut aika vellipersehän se on, jollei edes ilmoita, ettei enää kiinnosta.
Mä tunnen myös yhden tapauksen, koska on niin läheinen - omalla kohdalla.
Ukko käyttää netin kaukorakkautta "uhkailumielessä" eroamisen syyksi, mutta ei osaa päättä kumman kanssa tulevaisuutensa jakaa.
On tämä tuttu, turvallinen ja luotettava ja sitten se "kaukorakkaus", josta ei oikein tiedä eikä vielä tunne tarkemmin, että elämä on yhtä helvetillistä vahtaamista kännyn kanssa ja e-maileja tsekataan joka tunnin välein.
Mä oon kahden vaiheilla, koska en ole koskaan pelehtinyt samaan aikaan kahden kanssa.
Voin yhtä hyvin olla yksin - rakkaus ei koskaan ole ollutkaan intohimoista (vaikeaahan narskun kanssa on kaikilla) - tilanne vain on jatkunut...
Jäbät milellään kurkkaavat aidan toiselle puolelle
...ja aika usein luikkivat "häntä koipien välissä" kinuamaan entisen perään.
Aika kätsyä ja itsetuntoa kohottavaa "omata" virallinen ja vakaa ja toitottaa ympäriinsä salarakkaasta ja varakkaasta naisesta.
...Kesäaikaan miesten ego on korkeimmillaan ja luulot yläkantissa (ei tietenkään kaikilla).
..vaan kun menneestä voi enteillä tulevaa........?
Mä otan hatkat pian.
Mulla on menossa juuri tällä hetkellä samantapainen tilanne. Toinen asuu 500 kilometrin päässä. Tutustuttiin noin puolitoista vuotta sitten. Hiljaa ollaan menty eteenpäin ja tavattu pari kertaa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes nyt on muutama viikko mennyt ettei jätkästä ole kuulunut mitään. Olen yrittänyt soittaa, laittaa viestiä ja sähköpostia ja kirjoittanut kirjeenkin. Mihinkään ei tule vastausta. Olisin ymmärtänyt jos hänellä olisi joku toinen ja sanonut sen suoraan. Olisin senkin ymmärtänyt jos hän olisi vaikka haukkunut minut tai sanonut etten ole hänen mieleen. Mutta mä en voi käsittää ettei asioita voi selvittää loppuun asti!!! Olenko mä kenties loukannut jotenkin vai mitä helvettiä...
Siitä tosiaan jäisi jonkilainen kunnioitus toista kohtaan ja voitaisiin jopa olla vielä ystäviä jatkossakin. Mutta kun ei niin ei!
Eipä muuta tarvita kuin viesti että : tämä ei toimi. Goodbye.
Ihminen suree, mutta saa pisteen asialle ja pääsee eteenpäin.
Ihmisen psyyke tarvitsee tuollaisen "päätepisteen" tai tiedon siitä mitä tapahtui.
Sama juttu jos omainen on kadonnut. Surutyö ei voi käynnistyä ennenkuin omainen löytyy. Siihen saakka ihmisen mieli järjenvastaisesti odottaa toisen paluuta. Siis järki sanoo etti enää palaa mutta mieli(emotionaalinen puoli) toimii toisin: se odottaa paluuta.
Laittakaa edes se bänäviesti kun ei enää huvita hengailla:
Siis vaikka klassinen:
Se oli sitten siinä. Ei kiinnosta enää tapailla.
noin juuri sen pitää mennä! Edes se tekstari pitää viitsiä laittaa, että toinen voi aloittaa surutyön ja mennä eteenpäin. Se tekstarin laittaminen ei vaadi paljon, ja loukkaa huomattavasti vähemmän, kuin se ettei tiedä, mitä oikeasti tapahtui ja miksi. Minulla ei oikeastaan kiinnostanut lopulta edes se syy, miksi tyyppi vain katosi, vaan olisin halunnut tietää, että homma on ohi. Tai siis, eihän se ollut ohitse, kun kaveri palasi ikävissään takaisin :D
Ja koska he ovat Marsista, he eivät käyttäydy kuten Venuksessa, jossa naiset elävät, ja molemmat yrittävät elää toisen kanssa Maassa, jossa kumpikaan ei toimi? Miehet ovat kuin kumilankoja - kimpoavat välillä kauas ja palaavat taas takaisin. he etsivät omia tunteitaan ja mitä useammin he palaavat saman naisen luokse, he löytävät viimein varmmuden siitä, haluavatko jäädä. Vai olenko ymmärtänyt miesten marsilaisuuden ihan väärin?
Ilmeisesti ei kannata lukea parisuhdeoppaita elämisen asemasta. Mitä jos havainnoisit itse omin aistin ja tintein elämää ja kokemuksia ilman että luet noita parisuhdeoppaita .
p.s Joidenkin mielestä miehet on p*****stä ja naiset on saturnuksesta.
Saturnuksessahan on se planeetan ympäri kiertävä kaasurengas jota naiset niinku kiertävät ympäri-ympäri nalkuttaessaan.
ja miehet on p*****stä koska oma mamma on ne usein pilannut lellimällä. Vai ymmärsinkö oikein?
Kun mies ottaa etäisyyttä, anna hänen mennä. Jos hän rakastaa sinua, hän palaa takaisin. Anna hänelle tilaa. Älä kysele. Älä, vaikka et mitään muuta haluaisi kuin vastauksia. Hän ei nyt halua puhua. Kunnioita hänen vapauttaan. Anna hänelle tilaa olla mies omien ajatustensa ja tunteidensa kanssa. Luota siihen, että hän puhuu tunteistaan ja ajatuksistaan sitten kun haluaa. Jos haluaa. Jos hän on kohdellut sinua aikaisemmin hyvin, hän ei halua loukata sinua nytkään. Jos mies on epävarma, hän ei yleensä tee mitään. Hän ei ainakaan halua puhua sinun kanssasi. Mies puhuu silloin kun tietää, mitä sanoa. Anna hänelle aikaa.
Mä olen oppinut tämän kantapään kautta ja oppinut myös arvostamaan miehissä tätä piirrettä. Toisaalta, jos mies on rakastunut sinuun, et voi tehdä kovinkaan paljon väärin. Siis vaikka kyselisit kuinka paljon, et varmaan onnistu pilaamaan mitään, mutta se vie sun oman energian ja hermot. Neuvoisin siis olemaan kyselemättä ja sen sijaan "unohtamaan" miehen joksikin aikaa, harrastamaan kaikkea muuta ja juttelemaan ja tuulettamaan tunteita ja ärtymystä ystäviesi kanssa. Opetellaan hyväksymään se, että miehet kokevat ja tuntevat eri tavalla kuin me naiset. He sitoutuvat naiseen sen jälkeen kun kokevat olevansa vapaita ja siksi tarvitsevat sen etäisyyden. Me naiset emme voi pakottaa miehiä puhumaan eikä jäämään. On paljon ihanampaakin, kun mies lähestyy meitä omasta tahdostaan ja silloin kun on siihen valmis.
"Mies puhuu silloin kun tietää, mitä sanoa. Anna hänelle aikaa. "
"On paljon ihanampaakin, kun mies lähestyy meitä omasta tahdostaan ja silloin kun on siihen valmis."
Tässä oli nyt kyse siitä että sulhanen katoaa tyystin ilmoittamatta ja vastaamatta puhelimeen. Jopa kuukausiksi. Niin ei saa tehdä kenellekään.
"Älä kysele. Älä, vaikka et mitään muuta haluaisi kuin vastauksia. Hän ei nyt halua puhua."
Voi saamari! Miksi et yksinkertaisesti kirjoita suoraan että mies on kunkku jonka tunteet on aina etusijalla ja HÄN saa tieddä mitä haluaa, koska haluaa?
Ja naisen on paras tyytyä vaan ja ootella ja toivoa parasta mitä mies sattuu päättämään JOS sattuu päättämään?
Toivottavasti sulla ei ole lapsia , jotka kasvatat:
tytöt miehen tahtoon alistuviksi lampaiksi ja pojat "villeiksi ja vapaiksi".
Toivottavasti minun tyttäreni ei rakastu sinunkaltaisesi kasvattamaan poikaan. Ikinä.
No tietysti voi valita vaihtoehdon, että naisen tunteet on etusijalla ja silloin nainen saa tehdä ja sanoa mitä haluaa ja vain se on oikein ja hyväksyttävää. Parisuhde on parin ihmisen suhde ja molempien erilaisuus tulis ottaa huomioon. Sen opetteluun menee kai koko elämä.
Niin, on tietysti eri asia silloin kun suhde on jo vakituinen. Sorry. Ajattelin yleisemmällä tasolla vähän kärjistää miesten ja naisten kokemusmaailman eroja.
"No tietysti voi valita vaihtoehdon, että naisen tunteet on etusijalla ja silloin nainen saa tehdä ja sanoa mitä haluaa ja vain se on oikein ja hyväksyttävää."
Aha. Ja tossako on sun vaihtoehdot. Että joko nainen määrää. Tai sitte mies.
Kyllähän parisuhteessa määrää ne säännöt jotka yhdessä sovitaan.
Kuten esimerkiksi tämä että kerrotaan toiselle selkeästi jos haluaa erota. Eikä vaan kadota sanomatta sanaakaan. Näköjään siis tuo erojuttukin on hyvä päättää kimpassa heti suhteen alussa. Se kun ei näköjään ole kaikille ihan itsestäänselvää.
Ainahan se tuntuu maailman lopulta kun toinen jättää, lakkaa rakastamasta tms. Mutta sille ei vain voi mitään.
Toista ei voi omistaa, ei kahlita, ei ohjailla, toiseen ei voi vaikuttaa, toista ei voi pakottaa rakastamaan. Rakastaminen ja yhdessä oleminen, eläminen on vapaaehtoista. Joskus rakkaus vain loppuu. Tai huomaa että ehkä onkin ollut toisen kanssa vääristä syistä. Joskus jatketaan vain tottumuksesta, joskus koska toista ei halua satuttaa.
Poikaystäväsi on tehnyt väärin kun on lähtenyt lätkimään tosta vaan. Mutta on ihmisiä, joiden on pakko tehdä radikaaleja ratkaisuja. Pelkurimaista ehkä, mutta nykyisin ymmärrän jo tuollaistakin.
Ymmärrän myös jätettyä osapuolta; tiedän kokemuksesta, että luottamus menee pitkiksi ajoiksi. Miten enää luottaa keneenkään ihmiseen, kun kerran on tullut niin loukatuksi.
Mun on helppo näin sanoa, mutta uusi rakkauksia tulee. Ajan kanssa helpottaa, vaikka juuri nyt tuntuu vaikealta.
Minä itse roikuin miehessä pari vuotta. En voinut ymmärtää miksi hän minut jätti, miksi ei halunnut minua enään, miksi ei rakastanut minua yhtä paljon kuin minä häntä. Kaksi vuotta meni kuin horroksessa, elin mutta näin jälkeenpäin mietin miten paljon meni aikaa hukkaan, miten en huomannut muita miehiä, miten en elin "puolinaisena", miten elämäni meni sekaisin yhden miehen takia. Kunnes tuli mies, joka välitti ja oli aluksi pelkkä ystävä. Vieläkään en ole tähän mieheen samalla tavalla rakastunut kuin hän minuun. En tiedä voinko enää rakastaa ketään tuon edellisen jälkeen samalla lailla. Minun on kuitenkin hyvä olla, kun tietää että on olemassa tämä uusi ihminen, johon voin täysillä luottaa. Vähitellen tunteeni tätä miestä kohtaan ovat voimistuneet. Olen oppinut uudelleen nauramaan ja joskus olen jopa onnellinen.
Sinulle Toivon Jaksamista. Olet vielä niin nuori. Sinulla on koko elämä edessäsi. Kaikkea hyvää ja Paljon Rakkautta !
Toivottavasti asiasi ovat nyt vähän paremmin. Jos haluat jutella, laita viestiä, olen kokenut samanlaisia tunteita ja asioita kaukana asuvaan mieheen rakastuneena. Minunkin tilanne jatkuu edelleen.
Merde
En tietääkseni tehnyt miehelle mitään,mistä se olisi voinut suuttua, loukkaantua tai muuten vaan alkaa vihata mua. mutta se vaan alkoi etäisemmäksi, ja yhtäkkiä en enää saanut vastausta viesteihini ja jos yritin soittaa, ei vastannut. lopulta vaihtoi numeronsa eikä antanut mulle uutta. En saanut kuulla mitään syytä,miksi näin kävi ja mietin sitä vieläkin ajoittain, vaikka siitä on jo jonkun aikaa. se oli ihan kamalaa,kun vaan mietti ja mietti koko ajan, että mikä meni pieleen ja mikä mussa on vikana kun noin lapsellinen ja itsekäs teko pitää tehdä. Jos se ei enää mua rakastanut,niin se olisi voinut kertoa sen, olisin ehkä jopa päässyt helpommin yli miehestä,jos tämä olisi ollut rehellinen ja kertonut mitä ajattelee. mutta kun ei mistään mitään tiennyt,eikä saanut kuulla miksi,niin se jäi kaivelemaan mieltä.