Amatöörit etsivät suuria emootioita musiikista. Niitä heille suo lähinnä sentimentaalinen (Melachrino) tai "reipas" (saksalaiset sotilasmarssit) MELODIA ja jos mahdollista dramaattiset SANAT jonkun lihavan naisen tai homoseksuellin kastraatin kirkumana (Verdi). Amatööri aloittaa välittömästi kovan nyyhkeen tai saappaan paukutuksen lattiaan. Emootioden esiintuloa helpottaa alkoholin runsas nauttiminen ennen kuuntelua ja sen aikana. Siksi konserteissa juodaan keppanaa, räästetään, röyhdätään ja paukutetaan saapasta. Vessoissa on kovat jonot musiikin vielä soidessa, ja monella valuu jo salissa punttiin. Ammattilainen taas löytää kaikki aspektit, ja selvin päin. Amatööri ei ymmärrä kompleksista musiikkia koska ruumiinnesteet eivät rupea valumaan eikä saapas paukkumaan, vaan musiikki lähinnä häiritsee hänen humalaista katharsistansa, ja hän saa kiusallisia kohtauksia.
Saapas paukkuu, amatööri!
Ammattilainen
11659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Loppujen lopuksi, suurten emootioiden etsiminen on loputonta...angsti ei koskaan lopu. Mutta koska pelkkä etsiminen aiheuttaa suunnatonta sielullista rasitusta (seelische belastung), on vaivuttava keppanan antamaan suloiseen....turrutukseen.
Jalka polkee tahtia, mutta kun kuset on housussa, on vaikea ajatella muuta kun että hetki on lämpöä....
Taide ei saa missään tapauksessa olla sen enempää itseilmaisua kuin tunneilmaisuakaan, vaan taiteilijan tulee vapautua oman subjektiutensa rajoituksista ja luoda absoluuttisen totuuden kuvia. "Sielu on ylitodellinen, materia on alitodellinen. Mutta samalla näyttäytyy heikko valonhäivä toisesta maailmasta."
Rahvas ei kuule musiikkia vaan ainoastaan sen miltä musiikki kuulostaa.
Mozartin ja Schubertin melodiat ovat tietysti jotain muuta kuin Beethovenin neljän nuotin ihmeet ja kapakkarenkutukset.
Tekee mieli sanoa eräistä säveltäjistä se mitä Miles Davis sanoi julkisesti (Down Beat-lehdessä) 1970-luvulla Stevie Wonderista: "Now there´s a sad motherfucker".
Olin huumorimielellä yhtenä päivänä ja lainasin kirjastosta Sibeliuksen 1. sinfonian, enkä joutunutkaan pettymään. Oli pakko nauraa ääneen aina suunnilleen puolen minuutin välein... Onhan tuolla kaikella aikoinaan ollut poliittisista syistä jotain merkitystä, mutta eiköhän nyt 2000-luvulla voisi jo jättää tämän kansallisen musiikin spedeosaston armeliaasti unohtumaan.
mukava ajatus, että kaikkiin Suomessa järjestettäviin konsertteihin tulisi vain kaltaisiasia miellyttäviä "ammattilaisia"! Konserttiyleisön määrä putoasi 95% ja orkesterit, ooppera ja kaikki muutkin yhteiskunnan tukemat instituutiot saisivat sulkea ovensa. Jäljelle jäisi 1-2 harvakseen keikkailevaa pientä kokoonpanoa. Itse en tunne muusikoita, jotka kävisivät konserteissa kuin hyvin harvoin, heille riittää oma harjoittelu ja konsertit. Kuvauksestasi päättelen, että olet käynyt rockteltoissa etkä klassisen musiikin konserteissa.
Kielenkäytöstäsi päättelen, että sinun kannattaisi hakeutua psykiatrille ja kiireesti.
Ihmiskunnan henkinen elämä, toisin kuin aineellinen, kuuluu vain niille harvoille joilla on kiinnostusta abstraktiin ajatteluun, todellisuuden olemuksen pohtimiseen ja sen rakenteiden kuvastamiseen taideteoksissa.
villi mutta tavanomainen mielikuvituselämä. Päivästä toiseen tuollaista egoa? Tutut samalla puolen katua?
Luulenpa että et mitään ! jOS Soittaisit et esittäsi moisia mielipiteitä. Siis millä soitat,
ja millaisessa yhtyeessä ?
JEngi koittaa identifioida. Hah hah. Sanon, enimmäkseen sävellän.
Minkämerkkistä saapasta paukutat? Nokiaa? Mitä keppanaa ryystät? Kuppikokosi? Slaban pituus?