Aloititte jo niin mukavan pikku väittelyn tuonne toisen keskustelun perään, että on pakko yrittää jatkaa sitä..
Minusta suomi on vaikea kieli. Se on vaikea suurimmalle osalle meistä syntyperäisistäkin, vaikka tottahan on, ettei kieltä tarvitse täysin hallita voidakseen täysin sillä kommunikoida. Ääntäminen on pääpiirteissään helppoa, mutta kielioppi.. Toki epäsäännöllisiä verbejä ei tarvitse opiskella listoittain, mutta vaikeita ne ovat ilmankin. Ja ne sijamuodot. Voi voi.
Omalla miehellä on ääntämisessäkin edelleen hauskoja pikku ongelmia. Esimerkiksi "hyi hyi" on hänelle lähes mahdoton sanoa, vakaalla keskittymisellä onnistuu mutta harvoin useampaa kertaa peräkkäin. Ä:t ja ö:t sen sijaan eivät ole mitenkään vaikeita hänelle, ainakin ä:tä esiintyy arabiassakin varsin paljon. Viime aikoina tuo on alkanut myös tarjota konditionaalia imperfektin tilalle puheissaan. Mitenkäs teillä?
Minusta suomi on vaikea kieli. Se on vaikea suurimmalle osalle meistä syntyperäisistäkin, vaikka tottahan on, ettei kieltä tarvitse täysin hallita voidakseen täysin sillä kommunikoida. Ääntäminen on pääpiirteissään helppoa, mutta kielioppi.. Toki epäsäännöllisiä verbejä ei tarvitse opiskella listoittain, mutta vaikeita ne ovat ilmankin. Ja ne sijamuodot. Voi voi.
Omalla miehellä on ääntämisessäkin edelleen hauskoja pikku ongelmia. Esimerkiksi "hyi hyi" on hänelle lähes mahdoton sanoa, vakaalla keskittymisellä onnistuu mutta harvoin useampaa kertaa peräkkäin. Ä:t ja ö:t sen sijaan eivät ole mitenkään vaikeita hänelle, ainakin ä:tä esiintyy arabiassakin varsin paljon. Viime aikoina tuo on alkanut myös tarjota konditionaalia imperfektin tilalle puheissaan. Mitenkäs teillä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
haluaa. Miehet varsinkin ovat usein niin laiskoja, etteivat viitsi paneutua kielen opiskeluun. Exani oppi silloin tosi hyvin, kun paatti opiskella ja kavi tunneilla, mutta kun kielitunnin loppuivat, loppui motivaatio ja unohti kaiken. Siina sitten oli tekosyy, etta kun se on liian vaikea kieli opetella. Tunnen esim. muutaman saksalaisen ja italialaisen, jotka ovat muutamassa vuodessa oppineet taysin sujuvan suoomen kielen, eivatka he todellakaaan ole mitaan kieliammattilaisia muuten.
Netissä on kaikenlaista kivaa suomea opiskeleville, kannattaa etsiä. Esim.
http://donnerwetter.kielikeskus.helsinki.fi/FinnishForForeigners
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymmarrasuomea/
http://venla.olento.net/links.php
http://www.yle.fi/opinportti/supisuomea
Tämä on minusta loistava idea:
http://hopohopo.finnishschool.com
Tällaistakin kun ei muuta jaksa:
http://www.kisu.fi
...näin alkajaisiksi!
Kieli on sellainen juttu, ettei kukaan sitä TÄYDELLISESTI voi hallita. Mitään ylärajaa ei taida olla olemassakaan.
Y:n ääntämistä voi opetella niin että ääntää i:tä piiiiitkään ja kesken kaiken suipistaa huulet vihellysasentoon... joillekin toimii!
Se konditionaalin heitto imperfektin tilalle tulee tavallisesti siinä vaiheessa, kun nelostyypin (haluta) verbien imperfektin si (halusi) on aktivoitunut ja puhekielen muodot alkavat tulla mukaan.
Nelostyyppi on aika tavallinen ja joskus se pyrkii yli äyräidensä (meilläkin kuului sinnikkäästi jonkin aikaa rikkosi, laittasi yms.) ja sekoittuu siihen koheliaaisuusmuotona jo tutuksi tulleeseen konditionaalin preesensiin (haluaisi), jossa puhekielessä usein kumpikin i jää pois! (Esim. Jos se rikko mun pyörän (ind.imperf.). Jos se rikkos mun pyörän,...(kond.prees.))
Parhaimpia tuloksia tulee mielestäni muutaman mallisanan käytöllä. Kun muistaa pari mahdollisimman tavallista ja itselle tarpeellista mallisanaa joka verbityypistä, muut voi tehdä niiden mukaan.
Minua kiinnostaa tietää mikä teidän tapauksessa niissä sijamuodoissa on vaikeaa? Onko se vartalo, pääte, vokaalimuutokset vai käyttö (esim. rektiot)?
Itseasiassa se oli ihan henkilökohtainen mielipiteeni niistä sijamuodoista, ei niinkään miehen kielitaitoon liittyvä. Joskus hänen on kyllä vaikea tietää, mikä sijamuoto johonkin verbiin sopisi. Mies osaa myös sanoa y, yi on se vaikea osuus. Alusta asti on esim. "hyvä" tullut aivan oikein, kun taas joillakin afrikkalaisilla ystävillä (joiden oma kieli on muu kuin arabia) tahtoo pitkänkin oleskelun jälkeen olla enemmänkin "hjuva". Mutta kiitos vinkeistä.
Olemme asuneet puolisoni kanssa yhdessä viimeiset 6 vuotta, ja olemme alusta asti puhuneet kumpikin omalla kielellämme. Minun piti opettaa hänelle suomen kieli pelkästään sitä itse puhumalla, mutta hyvin on oppi mennyt perille. Mm. sukulaisille ja ystäville/naapureille olen kuullut hänen puhuvan suomea, ja ihan oikealta kuulostaa (joskin hitaalta vähäisen käytön vuoksi). Olemme molemmat sitä mieltä, että tämä nykyinen systeemi on hyvä ja toimiva, ja meidän kannattaa molempien käyttää omaa kieltämme aktiivisesti ihan vain jo tulevia lapsiakin ajatellen. Ja toki opimme kuuntelemalla toisen kieltä koko ajan enemmän. Suomessa asumisen takia hän ei suomen kieltä tarvitse - opiskella voi omalla kielellä, töitä saa ilman suomen kielen taitoa. (Hän on sellaisella alalla, jossa ei katsota kansalaisuutta vaan taitoa.)
Miksi Suomessa asuvien ulkomaalaisten edes pitäisi käyttää suomen kieltä? Olen huomannut, että useat ystäväni haluavat puhua puolisolleni hänen kieltään, jotta oppisivat sitä itse lisää... :)
ihan kiva, jos ei tarvitsisi opetella suomen kieltä työn/opiskelun takia, mutta valitettavasti kaikki eivät ole sellaisella alalla, jossa voisi käyttää omaa kieltään.
Olet aivan oikeassa... Kerroin vain oman näkemykseni asiaan. Olemme todella onnekkaassa asemassa, sillä voimme mennä työn perässä mihin maahan tahansa ilman että kumpikaan osaa sen maan kieltä. :) Jännittäviä seikkailuja edessä, toivon!
Onnea uusiin seikkailuihin :)
Ihmiset yleensä opiskelevat sitä mitä tarvitsevat tai mikä muuten vaan kiinnostaa. Joidenkin mielestä on tärkeää ymmärtää paikallista kulttuuria ja pystyä seurustelemaan paikallisten kanssa, toisten mielestä se on minimikohteliaisuutta asemamaan asukkaita kohtaan, jotkut hermostuvat ajan mittaan puhumaan omaa kieltään suomalaisten kanssa, kun vastapuolen kielitaito ei kovin pitkälle riitäkään (riippuu tietysti ihmisistä), jotkut jopa harrastavat kielenopiskelua, anoppikin riittää syyksi...
Itsestäni tuntuisi aika ulkopuoliselta, jos olisin vieraassa maassa ihan ummikkona ja joutuisin jatkuvasti vuosien ajan turvautumaan omaa kieltäni (tai jotain osaamaani kieltä) puhuvien apuun. Mutta tilanteet ja mielipiteet vaihtelee ja meitä on moneksi ja hyvä niin.
Lasten kannalta olette mielestäni tehneet fiksun ratkaisun. Usein se vanhempien kielistä, joka ei ole asuinmaan kieli, jää vähemmälle, mutta kaikki pienikin on aina hyvä alku ja pohja myöhemmin lapsen niin halutessa tai tarvitessa kasvattaa toisenkin äidinkielensä osaamista.
Hanen on opittava suomea ihan vain siksi, etta asuu Suomessa. Siina on syyta tarpeeksi.
Ja kylla, kirjoitin taman ulkomailta. But I'll be back.
Jos vain kotona kotimaastaan satellittilähetyksiä katselee ja vaimo noutaa sossusta rahat elämiseen kaikki muutkin kauppa- ja virastoasiat hoitelee, mutta jos meinaa jotain suomessa tehdäkin niin kyllä kieltä on osattava,,
Eipä ole tarvinnut häntä elättää eikä virastoasioita puolestaan hoidella! Luulisi nimenomaan teidän tietävän, että Suomessa asioiminen onnistuu aivan mainiosti muillakin kielillä kuin suomella! Kyllähän puolisoni suomen kieltä sujuvasti ymmärtää (se on ainoa kieli mitä minä hänelle puhun) mutta opiskelupaikassa ja töissä hän käyttää omaansa - varsinkin kun siellä ihmiset ovat ympäri maailmaa hekin.
Minusta on hyvin ahdasmielistä ajatella että Suomessa asuvien tulisi puhua ainoastaan suomea - monikulttuurisuus on rikkaus. Jokaista ihmistä tulisi kunnioittaa sellaisena kuin hän on, eikä yrittää laittaa samaan muottiin kuin muitakin!
Niin, tuota...
Toivoisin kielten ja kulttuurien monimuotoisuuden saavan tukea monikulttuurisuudesta, ettei kävisi niin, että monikulttuurisuuden nimissä itse asiassa globalisoituminen johtaa yksipuolistumiseen. Minua ei ainakaan viehätä yksikielinen ja -kulttuurinen maailma. Jos haluamme monikulttuurisuutta meidän pitää tukea pieniä ja statukseltaan heikkoja kieliä ja kulttuureja eikä vaatia kansainvälistymisen tai monikulttuurisuuden nimissä pienten mukautuvan aina isompien tahtoon.
Ehkä jossain päin Suomea tulee eri elämänalueilla toimeen sujuvasti muillakin kielillä kuin suomella tai ruotsilla ja pohjoisimmissa kunnissa saamella. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että useimmilla paikkakunnilla, joilla olen vieraillut, ei saa edes kioskista tupakkaa kuin suomella ja tönkköenglannilla. Moroa, kiinaa, farsia, arabiaa, draita, venäjää, kikongoa, vietnamia, albaniaa, romaniaa, ranskaa.... ym. ym. on turha odottaa palveluhenkilökunnan osaavan niin että esim. pystyisi puhelimitse varaamaan auton katsastusajan tai hammaslääkärin.
Kertokaa minulle jo mikä on se vieraan maan ihmekieli, jolla täällä pärjää niin hyvin, ettei ole mitään tarvetta oppia yhtään täkäläistä kieltä!
Veikkaan, että vain englanninpuhujalle sellainen tulee edes mieleen.
Tiedän kyllä muutamia maahanmuuttajia, jotka ovat onnistuneet eristäytymään yhteiskunnasta aika lailla kielimuurinsa taakse. Useimmat ihmiset kokevat kuitenkin sellaisen eristäytyneisyyden viihtymättömyytenä.
On hieno juttu, jos meillä on monen kielen osaajia ja kulttuuria taitavia, mutta onhan se öykkärimäistä siirtomaaherramentaliteettia saapastella johonkin paikkaan ja vaatia kaikkien muiden alkavan toimia ihan vaan tulijan ehdoilla... Vaatii aikamoista pokkaa. Tai härkäpäisyyttä kuten niiltä Ruotsiin menneiltä suomalaisilta, jotka eivät periaatteessa suostu oppimaan ruotsia.
"Kertokaa minulle jo mikä on se vieraan maan ihmekieli, jolla täällä pärjää niin hyvin, ettei ole mitään tarvetta oppia yhtään täkäläistä kieltä!"
Se on englanti. Edelleen toistona kahdesta aiemmasta viestistä - puolisoni osaa suomea siinä mielessä mainiosti että ymmärtää kaiken mitä minä puhun. Minun ei ole enää vuosikausiin tarvinnut puhua hänelle englantia. Hänen ei vain tarvitse itse käyttää suomen kieltä muutoin kuin (kuten aiemmin jo sanoin) keskustellessaan minun sukulaisteni kanssa, tai naapureiden tai ystävien, jotka eivät englantia osaa tai halua sitä puhua.
"onhan se öykkärimäistä siirtomaaherramentaliteettia saapastella johonkin paikkaan ja vaatia kaikkien muiden alkavan toimia ihan vaan tulijan ehdoilla..."
Emme ole Suomeen jäämässä - osasyynä siihen tämän maan ahdasmielinen kansa... ja toisaalta oma halu tutustua muihin kulttuureihin ja nähdä maailmaa. Toistaiseksi hän on täällä "röyhkeästi saapastelemassa" opiskelijaviisumilla - yhteinen ystäväpiirimme muodostuu suomalaisista ja muista ulkomaalaisista opiskelijoista. Heidän kanssaan ei tulisi mieleenkään keskustella suomeksi, vaikka lähes kaikki sitä ymmärtävätkin!
On se vaan kummallista, millaisia tuntemuksia tämä herättää isänmaallisessa kansassamme, jos joku ulkomaalainen ei syystä tai toisesta käytä suomea koko ajan kun suunsa aukaisee...
pysyy hengissa, vaikkei suomea osaisikaan, mutta yhteiskunnan ulkopuolelle silloin auttamatta jaa. Ei pysty osallistumaan yhteiskunnalliseen elamaan, ei lukemaan suomenkielista kirjallisuutta eika sanomalehtia, teatterista ei tajua mitaan jne. Televisio- ja radio-ohjelmia ei ymmarra. Kaikessa on toisten avun varassa. Suomen kielen osaajat vievat tyopaikat nenan edesta, eika lopulta ymmarra omien lastensa puhetta.
Ei kai kukaan sellaista toivo rakkaalleen?
En oikein ymmärrä, miksi viesteihini kommentoidaan jatkuvasti siihen tyyliin, että ulkomaalainen puolisoni ei ymmärrä suomea. Voi hyvänen aika sentään.
Ei hän mikään ulkopuolinen ole, katselee uutisia niin kuin normaalit ihmiset ja seuraa tapahtumia. Työpaikkoja eivät suinkaan vie suomalaiset nenän edestä - kuten sanoin, puolisoni alalla ei kansalaisuudella tai kielitaidolla ole mitään merkitystä! Hyvin on työtarjouksia Suomesta riittänyt. Jos omia lapsia saamme, he tulevat oppimaan molemmat kielet.
Epäilemättä tuo viestisi voi jonkun kohdalla pitää paikkaansa, mutta älä vastaa sillä minun viestiini vaan tee uusi viestiketju. Rasittavaa.
"En oikein ymmärrä, miksi viesteihini kommentoidaan jatkuvasti siihen tyyliin, että ulkomaalainen puolisoni ei ymmärrä suomea. Voi hyvänen aika sentään. "
Luulen, että ihmiset vain kommentoivat tätä kommenttiasi:
"Miksi Suomessa asuvien ulkomaalaisten edes pitäisi käyttää suomen kieltä? Olen huomannut, että useat ystäväni haluavat puhua puolisolleni hänen kieltään, jotta oppisivat sitä itse lisää... :)"
Itse olen kuullut samaa, suomalaiset haluavat puhua vieraita kieliä ulkkarin kanssa - viimeistään humalassa - mutta se saattaa hidastaa sellaistenkin ulkomaalaisten kielenopiskelua, jotka aidosti haluaisivat oppia suomea. Itsekin olen huomannut vaihtavani jotenkin automaattisesti englantiin (/ranskaan), jos huomaan toisen puhuvan suomea hitaasti tai aksentilla. Luultavasti tuntuu hyvin epäkohteliaalta ja turhauttavalta ulkomaalaisesta, joka haluaisi harjoitella nimenomaan suomea, ei englantia...
Ei Ranskassa kukaan kysele, pitäisikö ulkomaalaisen osata ranskaa. Tottakai pitäisi, ellei halua olla "jenkkimoukka" tai muuta mukavaa. Itse tunnen joitain Suomessa vuosia asuneita ns. nokialaisia, jotka kuvittelevat integroituneensa ja tuntevansa suomalaisen mentaliteetin - mutta eivät puhu suomea. Minusta se on säälittävää.
Tietysti, jos asuinmaata kohtaan ei ole mitään kulttuurista kiinnostusta, eikä aikomuskaan ole viettää maassa parin vuoden työkomennusta pidempään, mikäs siinä. Bad englishillä selviää melkein missä vaan.
Huomaa, en kommentoinut miestäsi. :P
Minä tarvitsen arjessani oikeasti vain hyvää suomea.
Minulla on sellainen työ ja osaamiseni sellaista luokkaa, että hyväpalkkaisia töitä riittää. Opintoni olen suorittanut jo vuosikausia sitten ja huolehdin täydennyskoulutuksestani jatkuvasti. Teen sen suomeksi. Minulla on monipuolinen työkokemus alaltani. Opinnoissani ja työssäni olen tarvinnut vain suomea. Perheeni, työtoverini, naapurini, sukulaiseni, tuttavani ja asiakkaani puhuvat suomea. Kaupoissa ja virastoissa asioin sujuvasti suomeksi. Päiväkotiin ja kouluun hoidan asiat myös suomeksi. Selviydyn hyvin suomeksi myös vaativimpien asiakirjojen laadinnasta. Nautin suomenkielisestä ja suomennetusta sanataiteesta vapaa-aikanani. Rakastan kielen vivahteita ja ilmaisuvoimaa.
En ole halukas muuttamaan ulkomaille, koska viihdyn hyvin täällä. En pidä kuumasta ilmastosta ja rakastan hiljaisuutta, luontoa ja täkäläistä yhteiskuntarauhaa ja yhteiskunnan toimivuutta. Minulla on täällä rakkaat sukulaiset ja ystävät, hyvä työ ja koti.
Kun matkustan ulkomailla, käytän kyseisen maan kieltä. Osaan siis myös muita kieliä. Opiskelen mielenkiinnosta myös hissukseen puolisoni äidinkieltä. Hän on asunut Suomessa pitkään ja osasi sujuvaa suomea jo tavatessamme. Myös hän haluaa asua tässä maassa samankaltaisista syistä kuin minä.
Suomessa vieraita kieliä käytän pääasiassa internetissä tiedonhakuun ja satunnaisten turistien auttamiseen. Jos minua sattumalta ei huvita olla ilmaisopas, eikä kyseessä ole hengenvaara, tarjoan turistille eksoottisen elämyksen: alkukantainen eksoottisen pohjoisen edustaja, joka ei ymmärrä MITÄÄN kieltä! (Suomeahan ei lasketa.) Siinäpä hänelle SEIKKAILU, josta kertoa vielä lastenlapsilleenkin.
Minua naurattaa ajatus, että sitä, että suomalainen puhuu Suomessa suomea, pidetään joissain piireissä junttiutena. JEES, olen mielelläni juntti!
Minun puolestani jokainen voi vapaasti valita, mitä kieliä opiskelee ja käyttää. Kerroin tässä vain oman valintani. Minun puolestani jokainen saa olla myös isänmaallinen ihan mitä maata kohtaan haluaa. Itse tunnen kiintymystä tiettyjä seutuja, maisemia ja ilmapiiriä kohtaan, en niinkään valtioita.
Ole siihen puuttunut osaako puolisosi suomea vai ei :)
Ainoastaan tuo vättämä että jossain maassa voisi elää täysipainoisesti ilman että osaisi paikallista kieltä on vain ihan absurdi :).
Asuupa missä maassa tahansa, niin jatkuvasti törmää tilanteisiin jossa ko. maan kielitaitoa tarvitsisi. Samoin kaikissa työpaikoissa!
Tottakai useassakin työpaikassa voi työtä tehdä vaikkei paikallista kieltä osaisikaan. Kuitenkin henkilö joka ei täysipainoisesti paikallista kieltä ymmärrä, jää auttamattomasti jonkin verran ulkopuoliseksi yleisessä "huulenheitossa" työkavereiden kanssa :(.
Eri juttu sitten jos on työnarkomaani jota ei keskustelut kiinnosta...
"Viime aikoina tuo on alkanut myös tarjota konditionaalia imperfektin tilalle puheissaan."
Jos asutte Turussa niin tuo ei ole mikään ongelma.
Mies osaa kyllä varmasti ääntää nämä ää:t ja öö:t, jos on kyse vaikka sanasta syödä tai toivotuksesta hyvää yötä (Ei aina mutta joskus menee ihan ääntäminen oikein)... jos taas pyytää erillisenä sanomaan ä tai ö niin kyllä menee ihan eriäänteeksi eikä kieli muka taivu millään... y on vähän hankala ja j-kirjain ääntyy uusissa sanoissa z:na (jakolasku mutta zoutsen).
vokaalit ovat ihan erit ainakin kirjoittaessa mänty on mantu, huoli on huole jne.
ja aivan kuin mies ei erottaisi kuultaessa uusissa sanoissa b:tä ja v:tä (bengalin kielessä näitä vastaakin sama merkki)vapaa=bapaa
Bangladeshilaiset väittävät, että suomi olisi vaikea kieli... kylläpä noista aika monet suomea käyttää toiset paremmin ja toiset huonommin (jopa ne joilla on oman maalainen puoliso, ovat opetelleet suomen ja varmaankin käyttävät sitä joskus pitääkseen sen yllä (no töissä ainakin)... eräille on tosin vasta syntynyt lapsi, että mitenhän sen kielen oppimisen kanssa sitten käy, toivottavasti eivät opeta omaa suomeaan;D)
Omasta mielestäni mies on oppinnut ihan kiitettävällä vauhdilla suomea... ei nyt tule mieleen edes tilannetta lähiaikoina, milloin olisin turvautunut englantiin hänen kanssaan keskustellessa... bengalia puhun joskus etten unohda kaikkea oppimaani.
Eräs intialainen poika on ottanut tavakseen puhua kanssani suomea... kuitenkin "tyttöysäviensä" ja ex/nyksävaimonsa kanssa hän puhuu englantia... meinasi opettaa lapselleenkin englantia amutta yritin toppuutella, että pienelle lapselle on ihan tarpeeksi tekemistä hindin/punjapin ja suomen kanssa, että ei kannata sille omaa Abuenglantia alkaa vääntämään;D (kovasti tuo väitti osaavansa)
Oppikoon sitten koulussa...
Ihan hyvin kyllä osaa suomea... sanavarasto on laaja ja näyttäisi ymmärtävän tarpeellisen osan puheestani, vaikka puhuisinkin ihan normaalisti sen kummemmin selittelemättä ta omituisia verbejä (rötköttää, hurahtaa möyriä jne.) viljellen... (vähän niin kuin miehenikin... ehkä jopa paremmin)
Ei taida tuo konditionaali tulla kuin vain joskus... kyllä se menee yleensä voitko hakee kuin hakisitko tai voisitko hakea;D
Voisitko-sanaa käytetään vain silloin kun mies haluaa minun tekevän jotain epämieluista (voisitko siivota;D) tai muuten on aiheellista olla kohtelias...
Eihän sitä silloin voi niin kieltäytyä kuin jos toinen alkaa käskemään, että siivoa/si(i)voo... silloin ei vain huvita edes olla mieliksi... jos se mies siten oppisi sen konditionaalin kun tulisi kotiin enkä olisikaan siivonnut kun ei hän sanonut että voisitko siivota/siivoaisitko.
Sijamuodot ovat joskus miten sattuu...
esim. "Ota Nasirista rahaa." vrt. "Ota kukkarolta rahaa", "(Hän) juo tiskistä olut(ta) vrt. "Hän juo lasilla olut(ta)". "Menen kylässä" mutta kumminkin osaa sanoa "menen kotiin". "Ostetaan se kodille" (onneksi ei kuitenkaan ostetaan se Nasiiriin vaan ostetaan se Nasirille)
Nämä nyt ovat ihan vängättyjä esimerkkejä mutta tuosta nyt saa jonkin käsityksen miten vinksin se miehen puhe vielä on vaikka sanat ovat muuten hallinnassa (no samat ongelmat ovat sanaparien kanssa kuin muillakin konsonantin tai vokaalin kahdentumisessa ("voitko anta minu(l)le sinu(n) (puhelin)numero? Lakaan koko pöydän pinnasta.)
Uuden sanan saattaa taivuttaa ihan miten sattuu
maalaus, maalaussia;D Sitten on ihmeissään kun kaikki suomalaisten sukunimet eivät olekaan nen-loppuisia... (ei nyt muistu esimerkkiä tästä )
Sitten nimien kanssa on joskus ihmeissään kun kaikki eivät olekaan Pekkoja ;D Joskus kun pitää etsiä miehen kännykän muistiosta joku puhelinnumero se ei olekaan kirjoitettu siten kuten itse sen kirjoittaisin (virpi=birbi)Saija=saja Jyrki = yurke jne. että on joskus kiva jos pitää löytää heti jonkun numero kun ekaksi pitää miettiä, että miten monella tavalla mies on voinut sen väärin kirjoittaa;D
Bengalin kielessä esim pikku o/a jätetään merkkaamatta vaikka se kuluisikin lausuttaessa (paitsi jos o/a on ensimmäinen )iso a ja o merkitään, lisäksi e voidaan lausua i:nä ja o u:na ja muitakin pikku vokaalin vaihteluja löytyy kaikkia en ole viitsinyt edes opetella vain käytetyimmät (on ainakin yli 100 erillaista merkkiä (mm. viisi s/sh kirjainta, erilliset merkit vaikkapa yhdistelmille ndh, tr (ja näitä riittää onneksi ne ovat peruskirjainten yhdistelmiä että periaatteessa peruskirjaimilla pääsee jo aika pitkälle kun tietää miten niitä voidaan yhdistellä toisiinsa).
Jossain vaiheessa kyllä luovutin tuon kirjoittamisen opiskelun ja päätin opiskella vain sanoja ja puhetta moppiutta oppikirjani on bengalin kielinen englannin kirja, että on melkein pakko osata kaikki yhdistelmät, jos haluaa lukea ne sanat (aantöohjeet ovat tietysti bengaliksi englannin kielisille sanoille... Kirjastosta löytyy kyllä Teach yourself bengoli mutta niilläkin on rajoitetut lainaajat, että pitäisi melkein ostaa kun ei tule niin ahkerasti opiskeltua ja miehen mielestä on ihan turhaa... luulee varmaan, että minusta on kiva kun tunnen itseni joskus ulkopuoliseksi hänen kaveriedensa kanssa kun en ymmärrä kuin sanan sieltä ja toisen täältä, jos eivät vaivaudu englantia tai suomea puhumaan (jotkut kyllä tekevät näin mutta silti tuntuu, että ne herkullisimmat ja hauskimmat jutut puhutaan bengaliksi, jota minä en ymmärrä, minulle vaan kerrotaan ne asiat jotka voidaan:(
Tosiaan epäreilua tuommoinen, jos minulla on kavereita en voi puhua mitään salaista niin ettei mieheni ymmärrä... pitää aina soittaakin vessasta tms. että saa rauhassa ruotia vaikkapa kavereiden kanssa joitain miesjuttuja/miestuttuja, joita/joista ei välttämättä tarvitse miehen kuulla... eikä varsinkaan, jos tulee miestä haukuttua tai vertailtua).
b/v -vaikeutta on joillakin muualtakin tulleilla. Voi kokeilla tätä: v:ssä "isketään" etuylähampaat alahuuleen kiinni ja vaikka etusormella pidetään ylähuuli erillään alahuulesta. Ylähampaiden pitää näkyä. Tätä ensin peilin edessä kaikilla tutuilla v-sanoilla. Kun hampaat tuntuvat alahuulessa ja ylähampaat näkyvät, tulee kunnon v.
Kerropa vielä miten suomalainen oppisi ääntämään muiden kielien erilaiset s-äänteet, esim. enkussa ja ranskassa. :) Minulle juuri valotettiin, että suomalaisen tuntee viimeistään siitä, miten se lausuu englanniksi "kanasalaatti".
Nyt venäjän ja englannin opettajat kehiin! He varmaan tietävät parhaat konstit näihin s-ongelmiimme. Suomen opellehan lähes kaikki ässät kelpaavat, kunhan ne vaan sihisevät tai suhisevat. (Helpotuksen huokaus!!)
Helsingissä apua ääntämisen hiomiseen voisi saada englannin ääntämiskursseilta, jos sellaisia onnistut löytämään tai esim. Eiran aikuislukion Kari Moilaselta. Muistan hänen joskus kertoneen tehokkaita vinkkejä venäjän opiskelijoille.
Oliko se ongelma muuten siinä salaatissa vai kanassa? Vai molemmissa? (Ihan vain mielenkiinnosta.)
Oiskohan tästä apua:
http://www.soundsofenglish.org/pronunciation/sounds.htm
Varmaan netistä löytyy lisää ja ehkä parempiakin.
Noin periaatteessa uskon kyllä kaikkien (jos ei ole erityisongelmia suussa) oppivan ohjatusti harjoittelemalla tuottamaan melkein äänteen kuin äänteen ja siirtämmään sen puheeseensa. Ääntämistä vain varsinaisesti opetetaan kunnolla harvinaisen vähän. Enimmäkseen tyydytään matkimismenetelmään, mutta eihän se auta, jos korva ei kuule eroa.
Päinvastoin toimii ainakin itselläni: kun olen ymmärtänyt ja oppinut tuottamaan eron, alan myös kuulla sen! Mutta minulla onkin huono auditiivinen erottelukyky ja oppimistapani on kaikkien kompensoivien kikkailujen sekasoppa. Menee se niinkin, mutta onnellisia ne, jotka vähemmällä pääsevät.