Laitanpa tänne myös, jos täältäkin saisi vastauksia. Onko kokemuksia isosta ikäerosta.
Millaisia?
Mies on 17 vuotta vanhempi,raskaus aluillaan. Vähän aikaa vasta tunnettu. Vähän hirvittää nyt, onko iso ikäero rasite vai rikkaus?
Millaisia?
Mies on 17 vuotta vanhempi,raskaus aluillaan. Vähän aikaa vasta tunnettu. Vähän hirvittää nyt, onko iso ikäero rasite vai rikkaus?
Vastaukset 15
Vanhimmat
että hetken aikaa on "mukavaa", mutta sen jälkeen huomaat kaipaavasi oman ikäistä seuraa ja sellaista missä ei ole hyväksikäyttöä.
Hyväksikäyttö on kivaa ja toisten kiva naureskella. Älä vaan sekoa! Taitaa olla hyvä vaikka äidillesi!
Eipä minulla äitiä olekkaan. Sitä oon miettinyt, että onko vanhemman miehen kanssa suhteeseen ryhtyminen kenties menetetyn lapsuuden seuraamusta.
Toisaalta, ehkä juuri oman kovan elämänkoulun vuoksi omaikäiset tuntuvat tuntuvat hirmu lapsellisilta.
myöhästä sitä nyt enää on itkee ku maito on maassa eli nyt on turha vatkata ikäeroasiasta ku oot antanu ukolle piparias siihen malliin et oot paksuks ittes saanu!! älä huoli kyllä sä iteki alat muistuttaa elähtänyttä ja kulahtanutta tiskirättiä ku teet ukkos kans vielä pari kersaa lisää ja mietit ikäeroasioita kotona kynsien matosta bugleja vanish oxygelilla!!
ja vielä lisää: pillus ja utarees alkaa muuten roikkua jo ekan ipanan jälkeen et ehkei ukkos sua enää kauaa katsele!!sit ukkos voiki ihan hyvällä omatunnolla ottaa sua nuoremman muijan ja panna senki paksuks!!
Enpä usko, että ihan turhaa. Toki vastuumme kannamme ja siksipä kyselen vinkkejä ja neuvoja, jotta voisin mahdollisia karikoita kenties väistää.
Mietin sitäkin, että tämä ei ehkä ole kauhean järkevä paikka kysellä, kun aina on teitä, jotka haluatte vain pahoittaa toisen mielen.
Ihan turhaan, olen aika paksunahkainen;)
tuo vielä kovakaan ikäero. Semmonen 28vuotta taitaa olla ennätys, Suomessa.
itse pohdin samoja asioita. raskaus ei ole nyt kyseessä ja ikäeroa on "vain" 14 vuotta.. rakastan, mutta en tiedä mitä teen. itse en taas ole niin paksunahkainen, että kestäsin moista vittuilua, mitä täällä näköjään kaikki saavat osakseen.
ohjata tietäsi oikeille poluille, kun sinulla on selkeästi kertomasi trauman aiheuttama riippuvuussuhde, selviät ilman tätä miestä hyvin, sinua odottaa ikäisesi rakkaus muualla, voimia!
olet epävarma tästä ikäerosta. Ettekä tule toimeen? pelkäätkö että miehesi kuolee liian aikaisin tai ei jaksa kohta sängyssä? Ettekö voi keskustella asioista koska olette eri sukupolvea?
vai onko kysymyksen syynä vain se että mitä muut ajattelee?
ikäero jutuissa. Jos on löytänyt elämänsä miehen, vaikka reilusti vanhemmankin, ja haluaa olla hänen kanssaan ja tehdä yhteisiä lapsia, niin mitä sitä sitten enempää miettimään. Kyllä sen nyt järkikin sanoo, että eroa sukupolvien välillä on ja se ero senkun kasvaa vuosien myötä. Jos lähtee parikymppisenä naisena 20 vuoden ikäerolla olevan miehen kanssa, niin kannattaa seurata ympäristöään miltä tulevaisuus näyttää 10-20 vuoden päästä; itse on 30-40 v. ja mies ja lasten isä sitten 50-60 v. Mies vanhenee siinä missä saman ikäinen nainenkin, vaikkei kaikki sitä uskoiskaan. Luonto vain tekee tehtävänsä.
Mies kun vanhenee, se muuttuu usein kärttyiseksi ja asenteiltaan aika jäykkä-jyrkäksi. Ja jos sillä on huomattavasti nuorempi vaimo, saattaa muuttua myös synkän mustasukkaiseksi marisijaksi. Miehet rakastaa rutiineja ja vakaita oloja eikä niitä yht'äkkiä kiinnosta enää mikään uusi. Ei niitä saa innostuun mistään uusista kokemuksista, matkoista, harrastuksista, ystävistä ekä muistakaan nuoremman naisen mieleisistä menoista ja ystävistä.
sitä miehillä se 50 kympin villitys. Ja kyllähän se on persoonasta kiinni miten vanhenee. Jotkut näyttävät jo kolmikymppisinä siltä et on 50 lasissa. Toisaalta käsittääkseni vanhin ultrajuoksija (siis niitä maratonia pidempiä matkoja) on yli 70 vuotias mies.
Minä olin 13 vuotta mieskaveriani vanhempi ja voin vain sanoa, että itsellä oli ennakkoasenteita ja paljon. Parasta oli huomata se, että jotenkin omaan elämään tuli virtaa ja eloa toisen 'nuoruuden' kautta. Jotenkin kuitenkin ajattelin, että vanhenen ja ei tämä ole toiselle oikein: hänen tulee saada elää ikäisensä kanssa ja perustaa perhe jne.
Ikäero on rikkaus, niin kauan kuin sitä kestää. Nautitaan niistä hetkistä!
Mulla tilanne, että mies 15 vuotta vanhempi minua.
Oon täysin varma, että hän on mun unelmieni mies. Sen takia epäilen hänen tunteitaan mua kohtaan. Hän sanoo pitävänsä minusta kovasti ja viihtyvänsä seurassani. Ja itse sen myös tunnen.
Olen valmis lopettamaan edellisen paikalleen jumiutuneen suhteen hänen takiaan. Hän tietää sen myös.
Olen miettiny miksi silti tuntuu epävarmalta? Tai oikeastaan epätodelliselta. Suhteen toimivuutta en epäile, koska meillä on oikeasti TODELLA kivaa yhdessä. Ja kiinnostuksen kohteet ja harrastukset ovat samat.
Ulkopuolelta on tullut ikäerosta negatiivista kommenttia, joten se voi vaikuttaa tämän hetkisiin tuntoihini.
Itse en näe ikää ratkaisevana tekijänä suhteen toimivuuteen.
Meillä ikäeroa on 13,5 vuotta, mies on se vanhempi osapuoli. Kummatkaan eivät ole vanhoja vielä (mies täyttää tänä vuona 34).
Olen itsekin pohtinut ikäeroamme ja sen seurauksia. Muilta ihmisiltä on tullut kauheaa palautetta. Suhteen alussa se sai minut jarruttelemaan ja tuntemaan itseni epävarmaksi. Sitten ymmärsin, etten voi välittää muiden ihmisten mielipiteistä. Elämme kuitenkin loppujen lopuksi vain itseämme varten. Jos olen onnellinen tämän miehen kanssa, niin sitten olen. Muiden ajatuksilla ei ole väliä. Tämän kun todella sisäistää, niin asiat helpottuvat huomattavasti!
Toisen puolesta ei voi sanoa onko jokin ikäero liian suuri vai ei (oletetaan että molemmat ovat täysi-ikäisiä). Se riippuu niin ihmisistä. Jotkut ovat jo nuorena ns. pikkuvanhoja ja jotkut ovat vanhoinakin nuorekkaita ja viriilejä.
Jos kemiat toimii, olet onnellinen ja rakastunut niin anna mennä vain!!