Usein kuulee työttömien mainitsevan, että menisin niihin ja niihin töihin, jos minulla olisi varaa opiskeluun. Kuinka Suomessa voi olla sellaisia ihmisiä, joilla ei olisi varaa opiskella? On opintotuet ja -lainat, pankit suorastaan tyrkyttävät rahaa. Kuinka työttömät kuvittelevat, että työnantaja voisi heihin luottaa, jos he eivät luota edes omiin kykyihin maksaa lainat opiskelun jälkeen pois. Itse ainakin läksin edellisen laman aikana opiskelemaan, kun edellisessä työpaikassa alkoi olla merkkejä töiden loppumisesta. Minulla oli vasta valmistunut asunto, joka oli velkarahalla tehty. Sopimalla pankin kansa kaikki ongelmat selvisivät. Nykyisin olen hyvässä työsuhteessa velattomassa asunnossa, enkä ole katunut opiskelemaan lähtöä.
Varaa kouluttautua?
usein ihmetellyt
633680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Ei perseaukinen pitkäaikaistyötön mitään lainaa saa ilman takauksia, missä vitun fantasiamaailmassa oikein elät? Ja työkkärin orjatyökursseilla et mitään ammattia itsellesi saa.
Opintotuesta ja asumislisästä jää käteen noin 430 euroa kuussa. Sillä ei elä. Opintolainaa taas ei kannata ottaa, koska työpaikka ei ole varma opintojen päättyessä. Pahimmassa tapauksessa työtön on siis "parantanut" asemiaan sillä, että on edelleen työtön, mutta lisäksi päällä on tuhansien velka. Turvallisempaa on siis jäädä työttömäksi.
Kyl huomaa että taas puhuu ihminen joka ei tiedä työttömyydestä mitään.
Työtön ihminen, varsinkin sellainen joka on ollut pitkään työttömänä on oppinut hyvin varovaiseksi tehdessään päätöksiä. Koska jokainen päätös, jonka työtön ihminen tekee työnsaantiaan edistääkseen, aiheuttaa aina taloudellisessa tilanteessa ison ketjureaktion eikä tuloksesta voi koskaan olla varma jääkö lopulta taloudellisessa tilanteessa miinukselle. Useimmiten työtön on oppinut sen, että jos jostakin tulee vähän lisää rahaa, se on jostakin tuesta pois, ja lopputulos on lopulta plus miinus nolla. Moni työtön on kokenut myös sen, että päätös kuin päätös, koski se sitten työn vastaanottamista tai koulutukseen/kurssille tms. menemistä, on johtanut vain entistä syvempään taloudelliseen kriisiin.
Työtön työmarkkinatuen varassa elävä ihminen elää jatkuvassa taloudellisessa katastrofissa varsinkin jos sitä tilannetta katsoo useimpien työssäkäyvien näkökulmasta. Moni suomalainen työtön on kokenut kaikkien lupausten, työvoimakoulutusten, kurssien ja tukitöiden jälkeen että ne eivät ole johtaneet mihinkään. Puhumattakaan monenlaisten paskatöiden vastaanottamisesta, jotka useimmiten johtavat vain vieläkin suurempaan taloudelliseen katastrofiin sekä eurojen ynnäily ja tilittämishelvettiin, kun jokaista ansaittua senttiä pitää raportoida joka luukulle ja rahojen tulo pitkittyy päätöksiä odotellessa... ja vuokrakin pitäisi maksaa....
Työttömän ihmisen elämää voi oikeastaan verrata jatkuvaan veroilmoituksen täyttämiseen sillä erotuksella että veroilmoituksen kohdalla toisena osapuolena on vain yksi taho, verotoimisto, kun työttömällä on kela ja sossu.
Työtön joutuu jatkuvasti ynnäilemään, tilittämään, selvittämään tulojaan ja menojaan, perustelemaan mihin tarvitsee rahaa jne. Jos teet yhdenkin ynnäilyvirheen, sinua rangaistaan rahojen takaisin perimisellä, karenssilla tms. Se on itsessään todella rasittavaa ja voimia vievää elämää.
Ja jokainen päätös, jonka työtön tekee työnsaantiaan edistääkseen vain syventää tätä stressiä koska jokainen päätös kymmenkertaistaa tämän ynnäily/tilittämishelvetin ja vaikuttaa ketjureaktion tavoin jokaiseen tukeen jonka työtön saa.
Jos työtön tekee yhdenkin päätöksen lähteä vaikkapa työvoimakoulutukseen tai ottaa jotain hanttihommaa vastaan KAIKKI menee uusiksi, päätöksiä joutuu odottelemaan, joka luukulle täytyy taas selittää, perustella, tilittää, ja auta armias jos tulee yksikin ynnäilyvirhe. Rangaistus kirpaisee aina jo valmiiksi tyhjää lompakkoa. Jos työtön uskaltaa tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen työnsaantinsa suhteen, sitä seuraava aika on yhtä helvettiä, koska vuokrat pitäis maksaa, syödäkin pitäis, laskut pitäis maksaa..... ja lopulta saat vääränlaisen päätöksen josta pitää valittaa... ja taas odotellaan...
Työssäkäyvä ei voi sen elämän stressaavuutta tajuta.
Työtön siis elää jatkuvasti selviytymisvaihteella päivästä päivään. Siinä tilassa on hyvin vaikea alkaa miettimään tulevaisuudensuunnitelmia. Joku vakavasti otettava opiskelu kuulostaa siinä tilassa täysin epärealistiselta, ja se usein myös on sitä. Miksi pitäisi uskoa, että opintolainan ottaminen ja vuosiksi koulutukseen sitoutuminen johtaisi oikeasti johonkin kun ei ne lyhyet "käy-tämä-kurssi-ja-työllisty-heti"- lupauksetkaan ole koskaan mihinkään johtaneet?
Miten uskaltaa sitoutua jonkin alan opiskelemiseen josta ei voi olla varma kiinnostaako se edes, kun ei ole työttömänä ollessaan tottunut miettimään sitä mikä kiinnostaa koska on koko ajan vain yrittänyt selviytyä?
Miksi mennä taakoittamaan itseään vielä lainoilla kaikkien tukihelvettien lisäksi, kun oikeiden töiden saamisesta ei ole minkäänlaisia takuita. Työttömän näkökulmasta joku opintolaina kuulostaa todella itsetuhoiselta vaihtoehdolta kun takeita ei ole mistään. Lisäksi koska työttömän on vaikea ajatella elämää kovin pitkälle eteenpäin, merkitsee parinkin vuoden opiskelijabudjetilla elämiseen sitoutuminen todella ahdistavalta, vaikka järjellä ajateltuna pitkäaikaistyöttömän elämä ei tietystikään ole yhtään sen parempaa. Mutta työttömän näkökulmasta ei nähdä niin pitkälle. Työttömän elämässä selviydytään päivä kerrallaan.
Tätä asennetta, että "miksi et mene töihin tai koulutukseen?" kuulee usein työssäkäyvien suusta myös. Ku ei työssäkäyvät ihmiset, he jotka ovat aina olleet töissä ja siksi myös saaneet aina helposti töitä tajua, että sinne töihin ei vain mennä. Sinne pitää päästä. Työtöntä ihmistä ei tässä yhteiskunnassa hyväksytä helposti sen enempää töihin kuin koulutuksiinkaan.
Kaiken tämän helvetin lisäksi työtön joutuu elämään jatkuvasti tämänkin aloituksen tehneen henkilön kaltaisten ihmisten asenteiden vaikutuspiirissä. Työtön on se ihminen tässä yhteiskunnassa, johon jokainen voi verrata itseään vakuuttaakseen itselleen ja muille olevansa itse niin paljon järkevämpi, viisaampi, parempi ihminen kuin se työtön - siis se huono, heikko, sairas, tai muuten säälittävä ihminen verrattuna "juuri minuun". Työttömistä puhuttaessa voi kuka tahansa ei- työtön todeta tehneensä niin paljon järkevämpiä valintoja elämässään kuin ne kelvottomat työttömät ihan vain siksi koska ei ole itse päätynyt työttömäksi. Kuinka juuri minä tein sitä ja tätä järkevää ja siksi päädyin näin paljon parempaan tilanteeseen kuin se työtön. 'Kyl mä oon sit niin paljon parempi' *myhäilee itsetyytyväisenä*
Jokaisessa ihmisyhteisössä ylläpidetään tiettyä ihmisryhmää juuri tätä tarkoitusta varten. Se kuuluu ihmisluontoon. Ihmisyhteisöissä täytyy olla se ihmisryhmä joka toimii muun yhteiskunnan jalustana, jonka päällä seistessään muu yhteiskunta voi kokea olevansa edes hiukan normaalimpi, olemassaolonsa paremmin ansainnut.
Varmasti luettelemasi asiat ovat totta monien pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Pitäisikin ryhtyä ajoissa tuumasta toimeen, niin silloin kaikki olisikin helpompaa. Kuten kirjoitin, itselleni lähtölaukauksen opiskeluun antoi epäilys "turvallisesta" työpaikasta. Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä, että työttömiä syyllistetään turhaan, mutta muissakin asioissa, esim. ihmissuhteet, rahavaikeudet yms. on tärkeätä ryhtyä toimeen ennenkuin asiat ovat menneet liian pitkälle. En kannattaisi esimerkiksi ansiosidonnaisen korvauksen alentamista, lyhentämistä enkä edes velvoitetöitä. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että suurinosa työttömistä voisivat opiskella tms.
Haha, ja taas näkyy kulttuuriero aina työssä olleen ja työttömän välillä. Aina työssä ollut luulee tietävänsä työttömän elämästä jotain.
Tiedätkö sinä ollenkaan, että suomessa on kokonainen sukupolvi ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista kokemusta normaalista työsuhteesta, jossa työntekijällä on ihan oikeita oikeuksiakin, eikä pelkkiä velvollisuuksia? Täällä on kolmekymppisten sukupovi joista käsittämättömän suuri osa ei ole koskaan kokenut oikeaa työsuhdetta, eikä näin ollen edes tiedä mitä kaikkea siihen kuuluu. He ovat niitä jotka ovat KASVANEET työttömän ja orjan asemaan eivätkä paremmasta tiedä. He ovat tottuneet siihen asetelmaan, että he eivät osaa edes peräänkuuluttaa oikeuksiaan, eivätkä johtaa itse omaa elämäänsä, koska he ovat tottuneet siihen että heille ladellaan yläpuolelta uhkavaatimuksia ja koska tahansa heidän elämältään voidaan vetäistä pohja pois.
Täällä on nuoria, terveitä ja työkykyisiä ihmisiä, joiden elämällä pelleillään!
Jos rikkaiden vanhempien lapsia ei lasketa, onnekkaimpia ovat ne, jotka ovat saaneet jalan työelämään jo varhain, ja jotka eivät ole koskaan pysähtyneet esimerkiksi miettimään mitä oikeasti haluavat elämältään vaan ovat aina ylittäneet itsensä todistellessaan ahkeruuttaan ja lojaaliuttan työnantajaa kohtaan. Onnekkaimpia ovat he, joiden elämä on mennyt kaikkien ideaalien mukaan, ongelmia ei ole tullut vastaan elämässä, sairauksia ei ole ollut, ja on ollut suhteita joiden avulla on saanut kannattavaa työtä.
Tavallinen työtön kuolevainen sen sijaan on tullut hyvin tutuksi kaikenlaisten keksimällä keksittyjen muka- töiden kanssa. Kyllä jumalauta täytyy ihmetellä mitä kaikkea paskaa sitä yritetäänkin työttömälle ihmiselle markkinoida "mahtavana uramahdollisuutena"! Oudosti on yhtäkkiä, tänä työvoimapulan aikana suomessa, tullut yrityksille akuutti tarve seinän pystyssäpitäjistä, yhdellä jalalla seisojista sekä pellenaamarin naamallaan pitäjistä. Eihän työttömästä ihmisestä sentään mihinkään muuhun ole.
Suurin osa työttömistä voisivat opiskella. Haloo. Suomi on jo valmiiksi täynnä ylikoulutettuja työttömiä ihmisiä. Siinä nähdään, ettei koulutus todellakaan takaa töitä, taloudellista turvaa eikä mitään muutakaan. Akateemisiakin ihmisiä kierrätetään pätkätöissä, vaikka suomi on rikkaampi kuin koskaan.
Työttömät tarvitsevat töitä jota KANNATTAA tehdä. Kannattaminen tarkoittaa taloudellista kannattamista. Työttömät eivät tarvitse mitään saatanan päivätoimintaa.
Sen jälkeen, voidaan miettiä jatkokoulutuksia, kunhan ensin tasapainotetaan taloudellinen tilanne ja sitä kautta saadaan normalisoitua elämä, ja toivuttua selviytymisvaihteesta.
Joten älä hurskastele siellä. Jos sinulla on asiat hyvin, ole hiljaa, ja nöyrästi kiitollinen. Älä koskaan erehdy luulemaan että hyvä asemasi on vain omaa ansiotasi.
Nykyään koulutus on todella syvältä, kaiken maailman pääsiäismunien maalauskursseja vedetään veronmaksajien rahoilla. Tästä mukatouhusta hyötyvät ainoastaan konsulttifirmat jotka noita kursseja myyvät kovaan hintaan TE-keskuksille.
Ja tuon aloittjan kannattaa muistaa, että voi koska tahansa pudota alan miesten remmiin jollei ole jossain valtion suojatyössä.
Juha Siltanen tiivisti tänään Arto Nybergin ohjelmassa asian hyvin, on kolme ryhmää: ylityöllistetyt työlliset, silpputyöntekijät ja työttömät. Viime vuosina yritysten voitot ovat kuusinkertaistuneet ja talous ollut voimakkaassa noususuhdanteessa. Palkat ovat nousseet vain 15% maltillisten tupojen ansioista. Nyt on tullut aika ulosmitata nuo voitot reiluina palkankorotuksina.
Joo, ainoat joilla taitaa olla takuuvarmasti töitä, ovat työnvälittäjät, jotka välittävät tyhjää tai paskaa työttömille. Kyllä ne matonkutomispuut on tulleet monelle jo tutuksi.
On se vaan jännä juttu kuinka sitä rahaa ei riitä ihan oikeiden työsuhteiden luomiseen, mutta sitä riittää vaikkapa näiden perverssien cv:n pilkunviilauskurssien järjestämiseen, sekä pitkän työuran tehneiden "työelämään valmentamiseen" ynnä muuhun ynnä muuhun. Ja ketä se 8 euron päiväpalkka motivoi ja mihin? Ketä se auttaa? Onks se olevinaan terapiaa työttömälle looserille vai? Itsetunto kohoo tai jotai...?
Kuinka monta ihmistä voisi ihan OIKEASTI työllistää näidenkin muka- töihin ja muka- koulutuksiin tuhlatuilla rahoilla. Miettikää sitä!
....annan kirjoituksellesi täyden kympin, niin hyvin osasit työttömän tuntoja kuvata.
"Miksi et menen vain töihin, kun niin hirmuinen työvoimapulakin vallitsee?" - kysytään liian usein.
Ei voi mitään että tuollainen kirpaisee kun itse on hakenut tolkuttomaan moneen paikkaan ja läheteelyt hakumuksiaan sinne ja tänne. Enkä ole minnekkään kelvannut, ei edes julkisen sektorin lyhyisiin sijaisuuksiin.
Suomi on niin pieni maa, että jos työttömyys on pitkittynyt ja olet joutunut "uloslyödyksi", niin siellä pysyt kunnes pappi sanoo aamenen.
Toinen asia mikä harmittaa ovat puheet joiden mukaan työttömyyskorvauksella eläminen on "ylellisyyttä". Siinä satujen maailmassa haetaan vain tukia tukien päälle ja eletään kuin kroisokset veronmaksajien piikkiin. Todellisuus on 380€/kk
Mielestäni voi sanoa että Suomi kiduttaa pitkäaikaistyöttömiään. Ainakin näin itse sen koen.
Mutta toisin kuin muita kidutuksen uhreiksi joutuneita, heitä ei puolusta kukaan. Ei Amnesty Internationaol,ei työvoimahallinto, ei puolueet, ei eläinsuojeluyhdistys, ei rasisminvastainen liitto, ei Greenpeace tai jokin muu vastaava organisaatio.
Pitkäaikaistyötön on vapaata riistaa.
Olen yksi niistä "säälittävistä" akateemisista ihmisistä, jotka eivät ole koskaan tehneet omaa koulutustaan vastaavaa työtä.
Olen yhä samalla tiellä, jolle onnekseni päädyin hakiessani työpaikkaa, jolla voisin rahoittaa opiskeluni ja asuntolainan vuonna 1990 ollessani vielä hyvin nuori ihminen. Silloin oli vielä hyvä työtilanne. Hain lukuisiin paikkoihin, olisin päässyt kaikkiin hakemiini paikkoihin -- jollakin ihme vaistolla päädyin tämän konsernin paikkaan.
En ole ihan samoissa tehtävissä kuin silloin opiskelijana, kun tein vuorotöitä ja lauantai-sunnuntaivuorot, mutta "saman työnantajan" paikassa kuitenkin.
Jossain vaiheessa yritin löytää koulutustani vastaavaa työtä. Huonolla menestyksellä. Palkka olisi noussut n. 200 euroa, ei vieläkään yli 2000 euron, ja työsuhde olisi ollut poikkeuksetta määräaikainen tai työsuhdemuotona projekti tai osa-aikaisuus. En ollut valmis luopumaan perusturvasta epämääräisten työsuhteiden takia.
En ole ainoa ikäpolveni edustaja, joka on täysin koulutustaan vastaamattomassa työssä pitääkseen vakinaisen työsuhteensa voimassa. Meitä on paljon, syntymävuosinamme 1965 - 1975, nk. lama-ajan sukupolvi.
Nuoremmat ystäväni sinnittelevät ilman lomia määräaikaisuudesta toiseen, saavat toki parempaa palkkaa, mutta ovat välillä työttöminä.
Itse pidän osaamistani yllä tekemällä vapaaehtoistyönä oman alani hommia. Näin vältyn syyllisyydentunteelta: en ole käyttänyt valtion koulutusmäärärahoja turhaan, vaan annan panokseni edes johonkin hyödylliseen.
Velattomassa asunnossa asumisessa on se etu, että voisin toki uskaltaa heittäytyä tuohon epävarmuuteen, mutta en uskalla. Lisäkoulutusta olen hankkinut kerran, sekin meni metsään. Yhtä huonosti työllistävä ala.
En ymmärrä tätä ihmeellistä vimmaa syyllistää työttömiä. Voin kertoa, että uuden työpaikan löytäminen työpaikastakaan käsin ei ole helppoa, kuinka se voisi olla helppoa työttömänä? Paras ystäväni asuu Keski-Suomessa ja on ollut pitkäaikaistyöttömänä vuosikausia, nyt viidenkympin jälkeen saa enää pelkkää työpajatyötä. Hän on hankkinut lisätutkintoja, nyt on jo neljä koulutusta. Ei ole auttanut työllistymiseen sillä seudulla.
Ei myöskään pidä unohtaa sitä seikkaa, että suurella osalla työttömistä on jo yksi tutkinto rahoitettuna opintotuella, eikä käsittääkseni toista tutkintoa enää saa tukirahoilla. Sellaista rahoituslaitosta tuskin myöskään on, joka antaa työttömälle minkäänlaista katteetonta lainaa varsinkaan pk-seudun ulkopuolella.
Olen sen verran monessa yt-liemessä myöskin keitetty, että olen nöyrästi kiitollinen tästä työpaikasta, mikä minulla on. Vaikka en pääsekään käyttämään koko osaamiskapasiteettiani, saan joka kuukausi tilipussin ja voin olla melko turvallisilla mielin.
Ja yksi asia vielä: ratkaisu asioihin ei ole kaikkien työttömien pakkomuutto pk-seudulle. Suomi jatkuu pitkälle Tampereen pohjoispuolelle, ja monella on perhe, ikääntyvät vanhemmat ja muita velvollisuuksia kotikonnuillaan. Kaikkea tätä ei voi tuoda mukanaan pk-seudulle, eikä täälläkään loputtomasti töitä riitä.
Itsekin lähdin lapsuudenkodistani vain putkikassi mukanani. Otin lainaa ja opiskelin. Opiskelut kestivät yli 5 vuotta. Opiskelujen jälkeen seurasi samanpituinen työttömyyskausi. Tosin pätkätöitä sain aina silloin tällöin, mutta se oli sitä tukiruljanssia. Tuki päälle, tuki pois. Mitään ei jäänyt käteen. Sittemmin pääsin vakitöihin ja nyt nautin palkkaa jota moni voisi luonnehtia hyväksi. Itse en kuitenkaan sitä tee. Verottaj pitää huolen siitä että keskivertopalkan ostovoima ei ole häävi. Maksan veroja tonnin kuussa. Opintolainojen takaisinmaksu on loppusuoralla. Makselen muuten 90-luvun taitteessa ottamiani opintolainoja takaisin. Olen tyytynyt kohtalooni enkä ole kerjännyt velkasaneeraukseen kuten "laman raskauttamat", haihatellen yrittämään lähteneet. Vähitellen työstä saamani palkka alkaa kantaa. On täyttä paskapuhetta että Suomessa olisi ketään jolla ei olisi vara opiskella. Kysymys on omista valinnoista. Vähään oli itsenikin tyydyttävä vuosien ajan opiskellessani. Nuorena vähään tyytyminen on tietty helpompaa, mutta silti. Kyllä joka euro palkassani on itse koulutuksen kautta hankkimieni taitojen avulla ansaittu.
Hieno asenne. Itse olen hankkinut kolme ammattia, joista viimeisen suoritin monimuotokoulutuksessa. Olin päivät työllisyystöissä ja illat koulussa. Työnantaja antoi vapaan kun oli pakollinen läsnäolo parina päivänä, kun pyysin sitä nöyrästi. Ja kahden kuukauden työssäoppimisjaksolle hain opintolainan. Nykyisin varmaan tuonkin voi hoitaa, niin että saa opintojensa käytännönharjotteluihin rahaa ilmaiseksi.
Olen ollut välillä työssä välillä työtön. Ja fyysisesti vajaakuntoisenakin pärjännyt kohtalaisesti työmarkkinoilla, niin että työttömyysaikani olen saanut ansiosidonnaista.
Nyt sain työn elokuusta ensi vuoden toukokuuhun. Palkka 10 euroa tunti ja työtä kuusi tuntia per päivä. Tulen sillä toimeen ja työ on mieleistä. Pitkäaikaisista opinnoistani on tähänkin työhön apua ja etsisestä työpätkästä, minkä loppuvaiheessa nytkin olen, sain suosittelijan tähän uuteen työhön.
Olen kanssasi ehdottomasti sitä mieltä, että opiskelu kannattaa, ja nyt sitä koulutusrahaa jaetaan ammattiliitoistakin työttömille. Voi kun olisi silloin tullut kun itse opiskelin.
Kertokaas vielä minkä alan töitä teette? Mikä on tämä teidän koulutuksenne jolle kannatti opiskella?
Opiskeluaikanani oli lama-aika. Silloin vielä puhuttiin, että ihmisiä "revittäisiin töihin" minun laitokseltani. Ei sieltä ketään minnekään revitty. Se oli jo ensimmäinen tumma pilvi taivaalla. Kesätöitä silloin vielä oli.
Ei ollut suhteita. Kaveri sanoi ettei Rautavaaralla saanut töitä muuten kuin Keskustan jäsenkirjalla. Lisää tummia pilviä. On niitä rautavaaralaisia muuallakin kuin Rautavaaralla.
Kansantaloustieteen laitoksella sanottiin että teillä on varma ura pankissa. Sen jälkeen pankkitoimihenkilöitä ruvettiin pistämään pellolle. Se, että opettajalle oli sattunut moka tulevaisuuden ennustamisessa, ei kyllä hymyilyttänyt.
Huomasin, ettei matematiikan taidot riittäneet. Sain tietää, ettei lyhyellä matematiikalla pärjää yliopistossa luonnontieteellisellä puolella. Tätä ei oltu viitsitty mainita minulle eikä kenellekään muullekaan hakuprosessissa. Nyt jo salamoi ja jyrisee.
Maantieteen laitoksella sanottiin, ettei tällä kaupungilla ole olemassa kasvuedellytyksiä.
Lisäksi minua vaivasi masennus.
= olen masentunut, uupunut, opinnot eivät suju koska lukion ja yliopiston välissä on aukko, minä saan koko ajan uhkaavaa informaatiota tapahtumien kehittymisestä. Mitä minä teen?
=> muutan ulkomaille menemällä naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Teen töitä ulkomailla muutaman vuoden kunnes tulee avioero. Työ ja oleskelulupa ovat sidottuja niihin.
Mutta ei se mitään, Suomesta tulee uutista, että lama on ohi ja että on työvoimapula.
Palaan Suomeen, kaikki on hirveän köyhää ja puutteenalaista niin kuin jossain Meksikossa. Entinen puolisonikin sanoi, että Suomi on kuin Meksiko. Jo lentoasemalla tajusin virheeni, mutta paskaakos voit.
Meksikoonkin minua haluttiin, mutta minä tiedän, että kun sinne menee, niin sinulle pistetään tropit lasiin ja seuraavaksi annat miehille suihin baarin takahuoneessa ja passisi on viety sinulta etkä pääse pakoon minnekään.
Suomi ei ole kohdellut paljon paremmin.
Miten olisin voinut tehdä toisin? Miten? Miten?
Suomalaisen palkansaajan ostovoima on euroopan huonoimpia vaikka suomalaisen työntekijän työmoraali on maailman huippua, ja suomen kilpailukyky on maailman huippua myös.
Suomalaista työntekijää arvostetaan kaikkialla muualla paitsi suomessa. Suomalaiselle uskotellaan lapsuudesta saakka, että me elämme jonkinlaisessa eedenin paratiisissa, lottovoittosuomessa, joka on paras maa koko maailmassa. Täällä ihmisellä on arvoa. Hmmm. Ja sit kun uskaltaudut käymään siellä kurjuuden pesäkkeessä jota myös "ulkomaaksi" kutsutaan, niin kas kummaa, huomaat ettei siellä monessakaan muussa maassa niin kovin huonosti menekään. Rahaa jää käteen enemmän, elämä on rennompaa, koko aikaa ei tarvitse suorittaa ja selviytyä, välillä voi ihan elääkin, ja jopa nauttia olostaan. Sinua ei luokitellakaan joko ihmiseksi tai epäihmiseksi pelkästään sen mukaan oletko ansiotyössä käyvä vai et. Jopa perheen äitinä oleminen on itsessään arvokasta, mitä mitä, eihän se niin voi mennä...?
Terv: kaksi diagnoosia ja papukaijamerkki
Tilanteesi ei kuulosta sellaiselta, että opiskelusi olisivat kannattaneet. Teet pätkätöitä ja palkkasi on pienempi, kuin minulla vuonna 1980, kun aloitin työurani peruskoulupohjalta.
Koulutusyhdistelmäni on jokseenkin harvinainen. Omaan kuitenkin kaksi koulutusta. Keskiasteen tutkinto ja yliopistotutkinto. Opiskeluni eivät kuitenkaan näy palkassa. Viidesosalla koulutusta voi yltää parempiin ansioihin, mutta niin se on työelämässä aina. Kuppikunnan valinta, myötämielisyys ylempiä kohtaan, sattuma ja ruskekielisyys ovat palkanmaksun perusteita siinä missä koulutus, ammattitaito ja kokemus.
Sen sijaan että mainitsisin alani, lähestyisin asiaa mieluummin siltä kantilta että opiskelu ja itsensä kehittäminen kannattaa aina. Siis pidemmän päälle. Mielekäs opiskelu kannattaa jo ihan siltä kannalta että se luo elämään sisältöä.
Jos omalla asuinpaikkakunnalla on synkät työllistymisnäkymät suosittelen ottamaan sen ratkaisevan askeleen ja hakemaan työtä myös kauempaa. Muuttaminen työn perään kannattaa pidemmän päälle. Jossakin vaiheessa on sitten yleensä mahdollista palata kotiseudulleen.
Oli täällä käyneen amerikkalaisen lausahdus. Vertasi Suomen Lapin sykähdyttävää luontoa Nevadan autiomaahan ja ihmetteli, miksi männyt kasvavat tässä maassa joksikin ihmeen risuiksi.
Maaseudusta hän sanoi, että tienvarret täynnä törkyä ja ihmiset käyttävät ulkohuusseja niin kuin Amerikassa joskus cowboy-ajalla.
Ihmetteli miksi armeija on kaduilla, onko täällä meneillään jokin vallankaappaus (varusmiehet olivat menossa lomalle) ja kun näki sellaisen ruusukenatsan, kysyi onko Suomessa jokin homoarmeija kun miehillä on ruusut kauluslaatoissa.
(Kansallista itsetuntoa hivelee se, että Suomi ja Ruotsi olivat heikäläisten mielestä samanlaisia tylsiä maita)
"Jäätynyt Albania", sanoi australialaismies Suomesta.
Kaikkein ihmeellisintä amerikkalaisille Suomessa oli muurahaiskeko. "Eikös tällaisia ole vain Afrikassa?" Kurki herätti myös ihailua. On huomattava, ettei kurki eikä muurahaiskeko riipu Suomen hallituksesta mitenkään.
...On täyttä paskapuhetta että Suomessa olisi ketään jolla ei olisi vara opiskella. Kysymys on omista valinnoista. Vähään oli itsenikin tyydyttävä vuosien ajan opiskellessani...
Siinä taas besser wisser asialla.
Monella työttömällä on monivuotinen ammattikoulutus takana, monella on akateeminen loppututkinto. Moni on maksanut opintolainojaan takaisin vuosikausia, moni maksaa niitä edelleen työttömänäkin. On kohtuutonta edellyttää, että työtön lähtisi uudelleen opiskelemaan epävarmaa tulevaisuutta varten ja että työtön ottaisi uudelleen opintovelkataakan niskaansa ja toistamiseen makselisi vuosikausia opintolainojaan.
Niin en tietenkään tarkoittanut että kaikilla olisi mahdollisuus opiskella useampia tutkintoja, mutta yhteen on vara kaikilla, väittäisin.
Olen muuten itsekin kokenut pitkäkestoisen työttömyyden ja nälkäpalkkaiset pätkätyöt 90-luvulla. Oma ulospääsyni tilanteesta oli osin pätkätyöt, mutta varsinkin muuttaminen työn perässä. Huonopalkkainen työ voi poikia uusia henkilösuhteita, osaaminen, kokemus, ymmärrys ja tietämys kasvaa. Työpaikka vaikka pätkäsellainen on aina mahdollisuus. Omaa työhistoriaani jäljestäpäin tarkastellen pätkätyösuhteiden pidentyminen alkoi selvästi ennustella vakituisemman työn saantia.
Hoitoala. Viimeinen koulutukseni on psykiatrinen sairaanhoitaja. Teen sijaisuuksia seurakunnalle. Nyt menen yksityiseksi hoitajaksi, työ alkaa elokuussa.
Jos kuuluu ammattiliittoon ja omistaa 10 vuotta työhistoriaa yhteensä takanansa. Myös alle 18vuotiaana tehdyt työt hyväksytään ja myöskin äitiys- ja vanhempainraha saatu aika rinnastetaan työhön samoin kodinhoitotuella oloaika.
Silloin saa liitolta tai KELA.lta samansuuruista päivärahaa opiskeluaikanansa kuin työttömänäkin, ei tarvitse hakea lainaakaan.
Fyysisesti vajaakuntoisena tyydyn 10 euroa tunti palkkaan. Syy, työ on kevyttä ja sopii minun sairauteeni ja minun ei tarvitse hakea eläkettä vaan voin elättää itse työllä itseni.
Me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja toinen arvostaa toista asiaa, meillä ei kaikkilla ole samoja eettisiä arvoja. Minun arvoihini ei raha kuulu ensimmäisenä arvojärjestyksessä.
..työtöntä. Vähintään yksi tutkinto on kaikilla. Aika yleistä on, että vähintään vanhan ajan opistotutkinto amk, amk:n moni on aloittanut suurin toivein ja tippunut pää edellä maahan, kun työtä ei ole ollut yhtään sen helpompi saada kuin ennenkään. Kaikilla on sama ongelma työn saannissa: Ei ole työkokemusta uudelta alalta, vastavalmituneita palkataan mieluummin nuoria.
Joskus reilu 10 v sitten tunsin noita kouluttamattomia sekatyömiehiä ym. itseoppineita, jotka jäivät työttömäksi pienen kotikuntani tehtaan lopettaessa. Nyt he kaikki ovat jo eläkkeellä ja pari jo kuollutkin, osa putkessa, osa sairaseläkkeellä ja osa jo ikänsäkin puolesta pois työelämästä.
Ja mikähän saa sinut luuleman, ettei työttömillä ole koulutusta? Itselläni on kolme, kaikilla niillä aloilla sai hyvin töitä siinä vaiheessa kun aloitin koulutuksen, mutta kun moni muukin oli keksinyt kouluttautua lisää..No en ole juuri nyt työtön minäkään ja yllätys yllätys, työni vastaa lähimmäksi sitä ihan ensimmäistä koulutustani!
Lainaa ei saa rajattomasti eikä se koulutus takaa työpaikkaa - työkokemus menee 90% tapauskista koulutuksen edelle. Esimerkki: Kumman itse ottaisit; merkonomin, jolla on kymmenen vuoden kokemus kirjanpidosta vai vastavalmistuneen tavanomaisia toimistotöitä pari vuotta tehneen merkonomista kouluttautuneen tradenomin, joka on ollut puoli vuotta työharjoittelussa tekemässä avustavaa kirjanpitoa? Kyllä minä ainakin sen ensimmäisen itse ottaisin - tilitoimistoalalla kun on pakko kouluttaa muutenkin ajantasalle ihmiset. Sama tietotekniikassa: kun teknikkopuolisoni vaihtoi työpaikkaa, ei vastavalmistuneet insinöörit kelvanneet tilalle, vaan haluttiin kokenut ja osaava.
Minäminäminä, ei kukaan voi kouluttautua rajattomasti. Pankit eivät tyrkytä rahaa työttömälle!
Tuli vielä mieleen, alalla, johon kouluttauduin aikonaan, on alkanut töitä olla, onneksi on takaraivossa työkokemustakin. Sille alalle ei juuri sillä nimikkeellä enää kukaan valmistu, joten meitä antiikinaikaisia henkilöitä on alettu jälleen haluta töihin. Että silleen, en tiedä ymmärsitkö, mutta viestini pointti oli, että ne kaksi muuta koulutusta olivat oikeastaan puoliturhia, no tietotekniikan osaamista on, siitä on apua, mutta sen olisi saanut vähemmälläkin kuin kolmen vuoden kituuttamisella.
Kouluttauduin viimeksi nimenomaan opintotuen avulla, en halunnut ottaa lainaa, koska entisiäkin oli tarpeeksi enkä sinisilmäisesti onneksi uskonut työllistymiseen. Siltä "alalta" sainkin puolen työllistämistyön, sellaisen, johon olisi pystynyt kuka tahansa.
on aika pieni - monet työttömät ovat perheellisiä, joten opintotukea ei saa kuin parisataa kuussa ja senkin vain koulukuukausilta - kesäksi pitäisi löytää töitä, mutta eipä niitä töitä ole tähänkään asti löytänyt. Ja jos niskassa on asuntolainaa, ei se opintolainan ottaminen siihen lisäksi houkuta. Työvoimapoliittisessa koulutuksessa kun korvaus on 400-700 euroa kuussa työmarkkinatukilaisellakin (ja ansiosidonnaisella vielä enemmmän), niin kyllä se vaihtoehtona jostain syystä enemmän houkuttaa kuin tuo parisataa...
..koulutettuja työttömiä. Pulaa on nimenomaan hyvästä työkokemuksesta.
Pulaa on nimenomaan hyvästä työkokemuksesta ja millä sitä työkokemusta saa kun ei saa töitä siksi koska ei ole työkokemusta?
Lisäksi ihmettelen miten ihmisistä on yhtäkkiä tullut mukamas niin tyhmiä ja avuttomia, ettei tavallinen ihminen osaa edes siivota ilman koulutusta? Työn oppii parhaiten työtä tekemällä, mutta sen sijaan että ihmiset otettais töihin oppimaan työnsä ja olemaan oikeasti hyödyksi, heidät lähetetään kursseille ja koulutuksiin opiskelemaan työn oppimista. Ja miettimään sitä mikä olisin jos olisin työkalu, kukka tai eläin.
VÄÄRIN. Työkokemusta saadaan tekemällä töitä. Jos töitä on puolestaan normaalisti tarjolla, niin löytyy työkokemustakin hakijoilta. Tästä voimmekin päätellä, että työkokemuksesta taikka koulutuksesta EI ole puutetta. Työpaikoista sen sijaan on puutetta. Niin yksinkertaista se on, rakas watson.
Vastasit varmaan minulle. Minun työnsaantini suurin este on ollut työkokemuksen puute - ei koulutuksen puute. Nyt jotain räpläämistä on, mutta ei luvattu ikuisesti.
Kukaan ei omaa syntyessään pätkääkään työkokemusta. Työkokemus tulee vai töitä tekemällä.
Hyvää työkokemusta omaavatkaan eivät ole siihen ensimmäiseen työpaikkaansa työkokemuksen perusteella päässeet.
Työkokemuksen saaminen EDELLYTTÄÄ sitä että löytyy työnantajia jotka palkkaavat töihin ihmisiä joilla EI OLE työkokemusta. Jos työnhakijalta ei löydy työkokemusta, ei se ole merkki työnhakijan kelvottomuudesta, vaan kelvottomista työnantajista jotka eivät suo työnhakijoille mahdollisuutta kartuttaa työkokemustaan.
Eteenpäin on mahdoton päästä jos ei anneta mahdollisuutta ottaa edes sitä ensimmäistä askelta.
On järjenvastaista ja kohtuutonta vaatia että jokaisella työnhakijalla pitäisi olla jo valmiiksi työkokemusta pyrkiessään töihin. Luulisi että tämän HUUTAVAN työvoimapulan aikana jokaista halukasta käsiparia tarvittaisiin tekemään töitä aikaisempaa työkokemusta kysymättä.
Ensimmäiseen työpaikkaan päästessä, oli se kuinka lyhyt tahansa, TÄYTYY antaa työnantajalle käsitys, että olet korvaamaton. Mikäli työnantajalla ei ole tarjota jatkoa, niin tulevaisuudessa hän varmasti ottaa yhteyttä tai puskaradion välityksellä suosittelee toiselle työnantajalle.
Nykyisessä työssäni, rekrytoin uusia työntekijöitä. Kuitenkaan emme pysty tarjoamaan kovinkaan paljon vakituisia työsuhteita. Alamme yritykset tekevät jatkuvaa yhteistyötä, jotta parhaimmat tekijät saisivat kokemusta.
Vaikka kilpailu on yhtiöiden välillä kovaa tuotteissa, ei se tarkoita ettemmekö tarjoaisi hyviä työntekijöitä niille ketkä pystyvät parhaiten työllistämään.
Jaaha ja sieltä tulee taas ohjetta ja neuvoa tyhmille työttömille viisaalta tössäkäyvältä pilvilinnalaiselta. Kyl sä oot niin viisas, niin viisas.
Olet siis sitä mieltä, että ne henkilöt jotka ovat työttömiä, ovat työttömiä siksi etteivät he ole antaneet tönantajalle käsitystä olevansa korvaamattomia? Taas on vika ainoastaan työttömässä itsessään.
Rekrytoit uusia työntekijöitä. Ja puhut "heistä, jotka PYSTYVÄT parhaiten työllistymään". Voi auta armias. Näet työllistymis"kyvyn" siis työnhakijan omana ominaisuutena, kykynä, ja jätät täysin huomioonottamatta työnantajan ja erityisesti rekrytoijan roolin siinä kuka työllistyy ja kuka ei. Ihan niinkuin sinulla ei rekrytoijana olisi mitään tekemistä siinä kuka työllistyy ja kuka ei. Työllistyminen tällaisena aikana on kiinni paljon muustakin kuin työnhakijasta itsestään. Itse olet se henkilö joka joko hyväksyy tai ei hyväksy työntekijän palkkaamisen, ja kuitenkin näet työllistymisen vain työntekijän omana "kykynä" ihan kuin sinulla ei rekrytoijana olisi itselläsi sitten mitään osaa eikä arpaa siinä. Luoja armahda!
"Alamme yritykset tekevät jatkuvaa yhteistyötä, jotta parhaimmat tekijät saisivat kokemusta."
Kenet määrittelet "parhaaksi" työntekijäksi? Perustele miksi vain he, jotka sinä itse määrittelet "parhaaksi" työntekijäksi, ansaitsevat työkokemusta ja ansiotyötä? Miksi haluat jättää osan ihmisistä (siis he jotka sinä itse määrittelet ei- parhaiksi) työelämän ulkopuolelle? Nyt on työvoimapula. Jokaista käsipäria tarvitaan. Mistä tämä ihmisten jaottelun tarve?
"Kuitenkaan emme pysty tarjoamaan kovinkaan paljon vakituisia työsuhteita."
Miksi ette pysty? Nyt on työvoimapula. Luulisi että työvomapulan aikana työnantajat olisivat nöyrän kiitollisia jokaisesta työntekijästä joka on valmis sitoutumaan pitkäksi aikaa yhteen työpaikkaan, ja uhraamaan kallisarvoisesta elinajastaan ison osan juuri sille yhdelle tietylle työnantajalle. Kukaan ei kuvittele saavansa heti ensimmäisenä vakituista työpaikkaa, mutta vakituisia työpaikkoja ei saa nekään jotka olisivat sellaisen ansainneet jo ajat päivät sitten.
Mitähän sinä oikein teet palstalla "potkut ja työttömyys"? Henkilönä joka itse tekee työkseen rekrytointityötä, tulet tänne ilmoittamaan työttömille olevasi tyytyväinen elämääsi, ja kertomaan työttömille että he ovat itse syyllisiä tilanteeseensa?
Sinä itse olet avainasemassa työttömien työnsaannissa. Taas kerran näemme, kuinka tarkasti pitäisi harkita kenelle sitä VALTAA annetaan. Valtaa muihin ihmisiin, valtaa päättää muiden ihmisten elämästä. Hirvittää ajatella, että sinun kaltaisesi asenteen omaava ihminen on ovenvartijana työelämään, ja päättää siitä kuka saa töitä ja kuka ei. Eipä ihme että työtilanne on tämä mikä on.
Sinulla ei selvästikkään ole käsitystä nykyaikaisesta, pörssiyhtiöiden, rekrytointipolitiikasta. Päätösvalta vakituisien työpaikkojen tarjoamisesta, on viety pois paikallistasolta.
Paikallisesti ei voida päättää kuin max. 1kk sopimuksista, tähänkin tarpeen hyväksyy tarvitsevan esimiehen esimies ja hyväksynnän antaa paikallisjohtaja.
Ennen pystyttiin kaikki määräaikaiset sopimukset tekemään paikallistasolla, ja vakituisen työpaikan hyväksyntäänkin riitti Suomessa olevan johdon hyväksyntä.
Onneksi vallinnat tehdään VIELÄ osastotasolla, vaikka hyväksyntäoikeus onkin viety meiltä pois.
Kyseinen työllistämispolitiikka on käytössä lähes kaikkissa alamme yrityksissä, joten ongelmat ovat samoja. Alallemme on onneksi paljon enemmän tulijoita, kun pystymme heitä rekrytoimaan, joten uuden työntekijän tullessa ensimmäistä kertaa, on hänellä todellinen näytönpaikka.
Kaukana on ne ajat, kun yrityksiin otettiin "kasvamaan" henkilöitä, ilman tarvetta. Etenkin, työntekijätasolla, säännöt ovat ehdottoman tiukat. Toimihenkilöiden osalta pystytään "hyville" työntekijöille, ehkä helpommin järjestämään tehtäviä, jotka mahdollistavat, jos ei vakituista työpaikkaa heti, niin ainakin pitkäaikaisia määräaikaisia työsopimuksia.
Kyseistä politiikkaa en itse todellakaan ymmärrä, mutta tehtäviini ei kuulukkaan arvostella, johdon määräämiä rekrytointi perusteita.
"Mitähän sinä oikein teet palstalla "potkut ja työttömyys"? Henkilönä joka itse tekee työkseen rekrytointityötä, tulet tänne ilmoittamaan työttömille olevasi tyytyväinen elämääsi, ja kertomaan työttömille että he ovat itse syyllisiä tilanteeseensa?"
Vastaan kysymykseesi, OLEN ERITTÄIN HUOLESTUNUT NYKYNUORTEN TYÖLLISTYMISESTÄ. En todellakaan ole täällä ilkkumassa työttömille, vaan hakemassa oppia, mitä on olla nykypäivänä työtön. Tietenkin mikäli pystyn, antamaan edes yhden vinkin jollekkin työttömälle, ja auttaa häntä työllistymään, on täällä käymiseni tuottanut silloin tuloksen.
ps. En roiku näillä palstoilla työaikana, vaan olen tällähetkellä lomalla.
Olen tässä epätoivoisesti yrittänyt löytää mielekkäämpää työtä ja paremmin palkattua työtä kuin tämänhetkinen toimenkuvani.
(käännän, oikoluen ja kirjoitan artikkeleita samalla kun olen yrityksen vaihteessa). Palkkaa saan tästä lystistä 1760 euroa/kk.
Luulin olevani pohjapalkattu, kunnes aloin hakea uusia töitä. Tarjolla ei ole kuin määräaikaisuuksia, palkkataso 1800-1900/kk.
Ei sellaiseen uskalla lähteä, kun tiedossa voi olla pitkäkin työttömyysputki tämän jälkeen. Tässä paikassa olen ollut nyt jo useita vuosia, ja saan kuulemma korkeampaa palkkaa kuin taulukossa, eli sitä ei voi nostaakaan enää.
Pörssiyhtiössä olen minäkin töissä. Lisää henkilöstöä ei tännekään saa palkata kuin vuokrafirmojen kautta, kuukaudeksi kerrallaan. Todella kannustavaa.
Saan olla nöyrästi kiitollinen tästäkin paikasta. On sentään kokoaikainen ja vakinainen työ lomineen päivineen.
mitään järkevää vinkkiä minulle viime yönä tuolla alempana. Heti olit syyttelemässä, että oma vika, jos on valinnut sellaisen alan, jonka tietoja ei voi käyttää laajemmin. Niin siis todella syyttelit taas oma vika! Joo-o kun niille muille aloillekin katos pitäis saada sitä työkokemusta ensin, että joku ottais töihin. Ja mistähän sitä sais, ei ilmeisesti mistään, jos sinunlaisesi päättävät asioista! Täällä sitä parhaassa työiässä olevat istuskelevat.... Kaikkihan tietysti on työttömän oma vika, mitä on niin vääriä ratkaisuja tehnytkin, että mennyt opiskelemaan ihan väärää alaa ja ihan oma vikakin, jos ei ole työtä, mitä ei ole korvaamaton. ;) Todellisuudessa kukaan ei ole korvaamaton, et sinäkään.
Varsinkin aikuiskoulutuskeskusten kurssit ja koulutukset ovat mitä suurimmassa määrin perseestä. Opettajat eivät opeta, eivätkä ole edes paikalla, ja oppiminen laitetaan kokonaan opiskelijan omalle vastuulle. Aikuiskoulutuksen opettajat menevät tasan siitä missä rima on matalin, ja missä he itse pääsevät helpoimmalla. Tuntuu että nykyään opettajien suurin pelko on se, että he ihan oikeasti joutuisivat opettamaan. Lisäksi koulutusten sisällöissä on paljon aivan turhaa jaaritusta, jonka pois jättämisellä koulutusaikaa voisi helposti lyhentää rutkastikin.
Ihan liian moni opiskelija lähtee koulutuksesta ihan yhtä tietämättömänä alasta kuin koulutukseen menikin, mitään oppimatta.
Joo lähtisin ilman muuta täydentämään korkeakoulututkintoani, jos minulla olisi rahaa...
Mutta näin työttömänä se ei ole mahdollista, jos haluan syödä... Tutkinnon täydentäminen voisi parantaa sijoittautumistani työmarkkinoilla tai sitten ei, koska alalla on tällä hetkellä liikatarjontaa, vaikka joitakin vuosia sitten huudettiin, että kaamee pula iskee... ja opintoja aloittaessa työllisyysnäkymät olivat vielä hyvät. Kaksi viimeistä vuotta olen elänyt korvausten lisäksi lyhyitä pätkäkeikkoja tehden. Syynä siihen, miksi en voi täydentää opintojani on:
a) Olen käyttänyt jo korkeakouluopintoihin myönnettävät maksimi tukikuukaudet eli opintotukea ei tipu
b) aikuisopintotuen ehtoja en täytä
c) kyseisen tason opintoja ei voi suorittaa avoimessa yliopistossa, eli en voi olla työtön, jos opiskelen ja en voi opiskella, koska minulla täytyisi olla työtä, jotta voisin rahoittaa opinnot
c) pankista työttömille ei todellakaan lainoja tyrkytetä, edes kulutusluottoa ei tipu, jos ei ole varmaa takaajaa. Toisaalta edellisetkin opintolainat ovat maksutauolla, koska en pitkäaikaistyöttömänä voi niitä tällä hetkellä maksaa
C)pääsy kyseisiä opintoja suorittamaan ei ole edes varmaa, koska en ole valmistunut asuinkuntani yliopistosta, joten minun täytyisi pyrkiä sinne erikseen ja tällä hetkellä ko. opintoihin varmasti on tunkua, koska tiedän, että en ole ainut tässä tilanteessa oleva kyseisen alan työtön tai pätkätöillä elävä maisteri.
Jos muuta ammattiin tähtäävää koulutusta harkitsisin, niin muistaakseni tällä palstalla joku mainitsi, että korkeakoulututkinnon suorittajaia ei oteta oppisopimuskoulutukseen, joten jo tutkintoni rajoittaa mitä voin opiskella tai miten....
Että ei kun avoimen yliopiston kursseja lisää, halvimmillaanhan ne on n. sata euroa per kurssi...., mutta onko niistäkään mitään hyötyä on asia erikseen...
Jos sinulla oli mahdollisuus opiskella, niin ehkä sinulla oli työstäsi säästöjä ja sait opintotukea, mutta näin ei ole kaikilla, joten älä yleistä sitä, että työttömät ovat laiskoja kun eivät viitsi opiskella tai että heillä ei ole koulutusta. Minullakin on ylempi korkeakoulututkinto ja yli kaksisataa opintoviikkoa, että ei voi sanoa, että olisin ollut laiska opiskelemaan, mutta ikävä kyllä kun tämäkään ei auta tämän päivän työmarkkinoilla. Ja lisäksi alani ei ole mitään marginaalisesti työllistävää alaa kuten esim. antropologia tms., vaan minulla on ihan täsmällinen ammattinimikekin ja jopa joitain vuosia työkokemusta takana, mutta ei auta, kun markkinat ovat tällä hetkellä niin kilpaillut ja paikkoja vähän auki.
Mikä ihmeen kultalusikka suussaan syntynyt, "pappa betalar" siellä näpyttelee isukin lahjoittamalta kannettavalta? Onkos vielä edes päästy peruskoulusta läpi?
Jos olisit opiskellut, tietäisit toki, että jokaisessa oppilaitoksessa sinun pitää hankkia itse opiskelumateriaalit. Yliopistossa ja ammattikorkeassa niiden hinnat voivat olla kuukaudessa helposti satojakin euroja. Asuminen maksaa ja niin maksavat vaatteet ja ruokakin. Koitappa nyt vähän ajatella kakara, mitä tuollainen merkitsee esimerkiksi yksinhuoltajalle, jolla on lapsi taikka lapsia elätettävänä, jos perustoimeentulotuellakin on jo tiukkaa.
Opintotuki on tarkoitettu nimensä mukaan tueksi, ei toimeentulotueksi. Sillä ei elä, eikä sitä ole tarkoitettu elämisestä syntyvien pakollisten menojen kattamiseen. Tutkimusten mukaan lähes 2/3 opiskelijoista saa enemmän tai vähemmän rahaa vanhemmiltaan. Mistä ihmeen huitsin nevadasta luulet 30 saavan rahaa? Kiristämällä eläkkeellä olevia vanhempia? Ja ehei, läheskään kaikilla opiskelijoilla ei ole (kesä)työpaikkaa, eikä opiskelijoiden toimeentulotukea korjata Kokoomuksen ehdottamilla ansaintarajojen korotuksilla :)
Tästä maasta löytyy jo niitäkin, joilla ei ole varaa opiskella, siitä huolimatta, että tässä maassa ei ole (nimellisesti) mitään lukukausimaksuja. Esim. lukion suorittaminen saattaa jäädä jo joillekin teini-ikäisille pelkäksi haaveeksi, koska työttömillä vanhemmilla ei ole kustantaa kalliita oppikirjoja. Hei herätys, missä ihmeen todellisuudessa siellä päässä eletään? Suomi EI ole mikään hyvinvointivaltio, eikä porvarilliseen politiikkaan kuulu tasa-arvo. Köyhyys on jo periytyvää, eikä köyhien syyllistäminen onnistu enää sillä, että Suomi mukamas takaisi kaikille samanlaiset alkulähtökohdat.
Tuollaista ilmaisen koulutuksen hokemaa viljelee vain sellainen henkilö joka ei tiedä asioista hevon paskaa. Tuollaisen soopan syytäminen kyllä paljastaa tehokkaasti kuinka tyhmä ihminen voi olla.
Työvoimapoliittinen koulutus jos saa ansiosidonnaisen päivärahan voi olla taloudellisesti mahdollista. Ne vain tahtovat olla niitä pääsiäismunien maalauskursseja joista ei ole kuin kuluja yhteiskunnalle.
..lapsen tilille kirjoja varten, kun ensi syksynä niitä pitää ostaa, nyt on vielä peruskoulussa. En ole työttömänä juuri nyt, joten kaukaa viisaana säästän. N. 600 euroa kerrottiin kustannusten olevan, epäilen kyllä että kirjoihin tuo saattaa riittää juuri ja juuri, tuskin enää koulutarvikkeisiin ja muihin menoihin enempää.
Olen erimieltä, taloudellinen tilanne EI OLE SYY, VAAN SELITYS.
Nuorena, vanhempien arvoilla on tietysti väliä, sijoitetaanko lasten opiskeluun vai ei. Mikäli vanhemmat haluavat, jokaisella on mahdollisuus tarjota lapsilleen asianmukainen koulutus.
Usein vaan on, että työttömien lapset ovat saaneet arvomaailmansa omista vanhemmistaan, jolloin asetetaan nopea rahan saanti koulutusta tärkeämmäksi.
Aikuisena, opiskelemaan lähtö on taas TÄYSIN itsestä kiinni.
Velkarahalla opiskelu on mielestäni järkevää, mikäli opiskelu on tutkintoon valmistavaa. Esimerkiksi tekniikanalan insinööri pystyy toimimaan monilla eri aloilla, jolloin riski opiskelujen jälkeen työttömäksi jäämiseen on erittäin pieni. Tietenkin koulutusta vastaavan työpaikan etsiminen vaatii usein "hanttihommia", mutta sieltä se alan lopullinen valiseminen onnistuukin.
Mitä perheen elättämiseen tulee, on mielestäni aivan turhaa selittää, että avo-/aviopuolison olemassaolo vaikeuttaisi toimeentuloa. Kyllä sinkkuelämä on kuitenkin kalliinpaa kuin parisuhteessa. Lapsien olemassaolo on yleensä niitä omia valintoja, jotka tulisikin tehdä vasta silloin, kun elämän perusasiat ovat kunnossa.
Kuten otsikosta huomaat, olen jo "kypsässä" keski-iässä oleva.
Kypsässä iässä voit olla mutta mielipiteet ja tieto asioista ei kyllä ole kypsiä. Kerropa miten toimeentulotuella elävä pitkäaikaistyötön rahoittaa opiskelunsa insinööriksi? Nelisen vuotta kaiketi minimissään.
Opintotuella/ -lainalla/ lomilla työtä tekemällä ja mikä tärkeintä nuukailemalla.
Eläminen on todellakin halpaa, jos itsekuri on kohdallaan. Vajaa neljä vuotta on lyhyt aika, jos luvassa on loppuelämän toimeentulo.
Opintolaina aiheuttaa tietenkin sen, että nuukailua on myös jatkettava opiskelun jälkeen, kunnes velat on maksettu.
Monella "köyhällä" onkin perusvika siinä, että hieman tavallista enemmän rahaa saatuaan halutaan tuhlata, "vain tämän kerran".
"Lapsien olemassaolo on yleensä niitä omia valintoja, jotka tulisikin tehdä vasta silloin, kun elämän perusasiat ovat kunnossa."
Jos ihminen on vastuuntuntoinen, hän ei tee lapsia huonoon elämäntilanteeseen. Tässä valossa suurin osa nykyisistä kolmekymppisistä, joiden hedelmällisyys on jo alkanut laskea, joutuvat jättämään sellaisen perusasian, kuin PERHE, kokonaan perustamatta jos ovat vastuullisia. Onko se sitten ihan oikein, riistää tällainen perheenperustamisoikeus tietyltä ihmisryhmältä?
Suomalainen yhteiskunta on erittäin lapsi- ja perhevihamielinen. Ihmisen pitäisi elää työlleen ja ansiotyön (lue= työpaikan, oli se sitten yritys tms) odotetaan olevan ihmisen elämässä tärkeysjärjestyksessä numero yksi. Kaikki muu, kuten ihmissuhteet, perhe, lapset, tulee kaukana jäljessä.
Perhe on se, jota varten ansiotyön ja yhteiskunnan yleensäkin pitäisi olla olemassa eikä päinvastoin. Nykyisessä arvomaailmassa perhe ja lapset ovat rasitteita, jotka häiritsevät työntekoa.
Lasten tekeminen ja perheen perustaminen on yksi suurimmista synneistä mitä tässä yhteiskunnassa voi tehdä, oli ihminen sitten töissä tai työtön.
Jos mielestäsi lapset pitäisi tehdä vasta sitten kun perusasiat ovat kunnossa, merkitsee se sitä että mielestäsi siis vaikkapa nykyisten kolmekymppisten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan koskaan, koska suurimmalla osalla heistä ei elämä ole eikä tule olemaankaan vakaalla pohjalla, jossa on taloudellinen turva. On naurettavaa edes kuvitella että nykyisillä lapsentekoiässä olevilla olisi minkäänlaista vakuutta siitä että lapsen teon jälkeen työpaikka säilyy, tai että uutta työtä saa kun tunnustaa tehneensä sellaisen karmean synnin, kuin lapsen.
Lapsihan on työnantajan kuin työnantajan mielestä aina kauhea uhka, koska se vie (saattaa viedä vaikka ei läheskään aina) tärkeysjärjestyksessä ykkössijan työntekijän elämässä. Suomen työnantajat eivät ajattele, että "jaa, tuolla henkilöllä on lapsi elätettävänä, joten hän tarvitsee töitä" vaan suomalainen työnantaja ajattelee että "jaa, se pirun lapsi on uhka työntekijän tehokkuudelle, pompoteltavuudelle ja joustavaisuudelle työnantajan vaatimusten edessä, enpäs palkkaa tuota henkilöä töihin"
Lapsen olemassaolo vaikeuttaa huomattavasti työnsaantia.
"Vajaa neljä vuotta on lyhyt aika, jos luvassa on loppuelämän toimeentulo."
Niin, JOS on luvassa loppuelämän toimeentulo. Siitähän ei ole mitään takeita ja sinäkin sen varmasti tiedät.
Kyl on peiliin katsomisen paikka sulla jos mielestäsi köyhyys on pelkkä asennevika.
"Monella "köyhällä" onkin perusvika siinä, että hieman tavallista enemmän rahaa saatuaan halutaan tuhlata, "vain tämän kerran""
Ja niin taas niputetaan tietty ihmisryhmä samaan nippuun. Työttömät ja köyhät ovat kaikki yhtä suurta homogeenista massaa. Kaikki samanlaisia, kaikilla samat ongelmat. Hyvä hyvä. Oliko sulla vielä jotain "järkevää" sanottavaa?
Jos näet ihmisen rähmällään ojan pohjalla, onko sinulla yleensä tapana mennä hyppimään hänen päälleen? Mitä sinä saat siitä itsellesi?
Opintotuella/ -lainalla/ lomilla työtä tekemällä ja mikä tärkeintä nuukailemalla.
Eläminen on todellakin halpaa, jos itsekuri on kohdallaan. Vajaa neljä vuotta on lyhyt aika, jos luvassa on loppuelämän toimeentulo.
Opintolaina aiheuttaa tietenkin sen, että nuukailua on myös jatkettava opiskelun jälkeen, kunnes velat on maksettu.
Monella "köyhällä" onkin perusvika siinä, että hieman tavallista enemmän rahaa saatuaan halutaan tuhlata, "vain tämän kerran".
-------------------
Jos sulla ei ole muuta tarjota aikuiselle ihmiselle kuin vuosien velkavankeus niin heikoilla eväillä olet liikkeellä. Ja luuletko, vitun idiootti, että toimeentulotuella sinnittelevä työtön ei osaisi ja tietäisi mitä on nuukailu? Ja millä se laina maksetaan kun töistä ei ole tietoakaan vaikka kuinka koulutat itsesi insinööriksi? Olet selvästi joku akateeminen pelle joka ei tiedä työttömän elämästä yhtään mitään. Vaikka tämä S24 on netin pahimpia sontatunkioita niin harvoin saa täälläkään noin typerää tekstiä lukea.
Ainakin sinun kohdallasi? Pysähdyppä hetkeksi miettimään, mitä sellaista et ole uskaltanut tehdä, mitä esimerkiksi joku sinun tuttavistasi on tehnyt. Itsearviointi aika-ajoin tekee hyvää.
miten sitten rahoitan insinööriopintoni, kun maksimiopintotuki on jo yhteen yliopistotutkintoon käytetty, samoin opintolaina??? Jotta voisin ruveta opiskelemaan insinööriksi on minun ensin saatava töitä koko opiskeluajaksi, jotta selviäisin hengissä. Toimeentulotukeakaan ei käsittääkseni opiskelijoille makseta, jos ei opintotukea saa.... virkailijoiden mielestä on oma valinta, jos haluaa opiskella. Niin jä nuukailtu on ja nuukaillaan edelleen, kun työttömyyspäivärahasta makselen edellisiä opintolainoja.
työttömiä, että akateeminen ei ole yhtä kuin työttömän elämästä tietämätön pelle.
Sorry, mutta minun ei tarvitse päteä titteleillä ja opinnoilla. Elämässäni on paremmat arvot kuin kilpailu titteleistä ja orjatyöpaikoista. Uskon ja ymmärrän, että se on sinulle täysin tuntematon maailma.
...tittelin kipeä. Olen vain yksinkertaisesti tyytyväinen elämääni.
sormi suuhun kysymykseni kohdalla? Odotan innolla hänen ratkaisua pulmaani.;)
Jos olet valinnut sellaisen koulutuksen, jonka tietoja ei voi soveltaa laajemmin, on syyllisiä vain yksi, siis sinä itse. Kyllä yliopistossakin voi opiskella siten, että on valmiuksia moniin erialan tehtäviin.
työttömiä, että akateeminen ei ole yhtä kuin työttömän elämästä tietämätön pelle.
----------------
Tarkoitin vertauksella teoreetikkoa jolla ei ole käytännön kokemusta asiasta kunhan on jostain näin lukenut. Sen pystyy helposti lukemaan tuon trollaajan tekstin rivien välistä.
Pahoitteluni kaikille akat. työttömille ;-)
työttömiä, että akateeminen ei ole yhtä kuin työttömän elämästä tietämätön pelle.
----------------
Tarkoitin vertauksella teoreetikkoa jolla ei ole käytännön kokemusta asiasta kunhan on jostain näin lukenut. Sen pystyy helposti lukemaan tuon trollaajan tekstin rivien välistä.
Pahoitteluni kaikille akat. työttömille ;-)
Aina paranevat nuo selityksesi, hohhoijaa. Tästä muistuu mieleen erään palopäällikön kertomus kun palopaikalle ilmestyi aina sama kylähullu joka hoki "väärin sammutettu".
alat eivät työllistä sen paremmin. Ja alalleni toitetiin joitain vuosia sitten myös huutavaa työvoimapulaa.... Että en ihan joutavia opiskellut... Mutta tosiaan totakaan työvoimapulaa ei tullut, koska ups! joillain viisailla oli sattunut pieni laskelmointi virhe. Ja luuletko, että korkeakoulututkinnolla ihan helposti saa mitä tahansa hanttihommia, jos ei ole suhteita tai ei valehtele koulutusta??? Ei se tällä tutkinnolla ihan yhsinkertaista ole... kokemusta on... Ja lisäksi, kun se toimeentulo olisi turvattava siis ainakin neljäksi vuodeksi, kun tukia ei tule, eli ei siinä pätkät silloin tällöin hengissä pidä.
tällaisia asioita: "Lapsien olemassaolo on yleensä niitä omia valintoja, jotka tulisikin tehdä vasta silloin, kun elämän perusasiat ovat kunnossa."
Siis tyhmyyden huippu! Eikö tuo idiootti tajua, että monella meillä esim. 60-luvulla syntyneillä oli vakituiset työpaikat kun teimme lapsia 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa? Eikö tuo idiootti tajua,että kukaan ei voi tietää esim. sairastumistaan tai muuta yllättävää etukäteen. Lapsia ei voi tehdä kuin ökyrikkaat, sillä keskituloisen perheen elämä voi romahtaa hyvinkin yllättävästä syystä: vakavara sairastuminen, tulipalo yms.
Itse jäin työttömäksi äitiysloman aikaan yhdestä todella suuresta valtakunnallisesta firmasta, meitä potkittiin tuhansia pellolle ympäri suomen, kun yhden osaston toiminnot lopetettiin kokonaan. Mutta turha kai tätä on rautalangasta vääntää, sillä tuskin tuo idiootti ymmärtää kuitenkaan. En tarkoita sinua edellinen, vaan tuota joka tuollaisia aina suustaan päästää. Siis summa summarum: Älkää tehkö lapsia ollenkaan, voitte jäädä työttömäksi!
joidenkin siis tollasia asioita kirjoittavan mielestä työttömät ovat jotain rupusakkia, oma vika, kun on työttömänä, ja niin edelleen. Hänen mielestään lapsien hankintakin kuuluu etuoikeutetusti vain rikkaille. Jos työttömät hankkii lapsia, niin oma vika jos rahat eivät riitä mitä niitä lapsia hankkii.... Joten enpä ole työttömänä hankkinut, aikaa kyllä niille lapsille olisi, muttei rahaa elättää varsinkaan yksinhuoltajana. Eihän työttömillä ole kohta mitään ihmisoikeuksia...
Kuulehan, usein ihmetellyt.
Nykyään voi yliopistolla kuulemma opiskella poikkitieteellisiä JOO-opintoja, mutta aikaisemmin tämä ei ollut mahdollista.
Erityisen karvaasti tämän kokivat kielitieteilijät, jotka eivät halunneet opettajiksi ja olisivat halunneet opiskella kaupallisia aineita työllistymisensä varmistamiseksi. Siihen aikaan ei saanut ottaa edes yksittäisiä kursseja hkkk:sta, joten aika ohueksi jäivät sitten opinnot pelkällä humanisti-pohjalla.
Allekirjoittanut rahoitti koko opintonsa ilman tukia tekemällä kokoaikatyötä, joten en voinut suorittaa opettajan opintoja palkattoman pakollisen auskultoinnin takia. Toisaalta, eipä nyt olisi kovin helppo saada vakitöitä edes opettajana.
Jos jostakin syystä nyt jään työttömäksi, nautin kyllä hyvällä omallatunnolla ansiosidonnaisesta. En ole vielä tähän päivään mennessä ottanut lainaa enkä tukea opintoja varten, ainoa - jo maksettu - laina on asuntolaina. Eipä tässä poikamiehellä niin kiire ole nyt mitään tehdäkään. Olen töissä kirjakaupassa kirjamyyjänä. Kyllä sillä itsensä elättää.
Jaahas, tämä kirjoitus todistikin oleellisen; kypsään keski-ikään voi näköjään päätyä henkisesti kypsymättäkin. Ikää kertyy kyllä mittariin automaattisesti itse kullakin, kokemuksia ja elämää ei niinkään. Mutta ladotaanpa muutamia elämän kiperiä perustotuuksia tällekin Westendin hienostorouvalle, joka on "kypsytellyt" elämäänsä rikkaan puolison tuella. Kas kun et muuten neuvo samantien naisia rikkaisiin naimisiinkin xD
Alle puolet nykyisistä työsuhteista on nk. normaaleja työsuhteita. Pitäisikö meidän sinun puheittesi perusteella tehdä sellainen johtopäätös, että puolet kansasta jättää lapset tekemättä, koska tulevaisuus ei ole varmaa seuraavien 18 vuoden aikana? Koitappa nyt aikuisena yksilönä miettiä hiukan näiden puheittesi seuraamuksia omaa napaasi pitemmälle; kenen luulet esimerkiksi vaihtavan sinunkin vaippasi siellä vanhainkodissa? Huonosti tehtyjä päätöksiä tekee meistä jokainen, se on sen sijaan yhteiskunnasta kiinni, moniko niistä joutuu kärsimään.
Velkarahalla opiskelu ei ole järkevää. Voit toki tiedustella asiaa nykyisiltä korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoilta; siinä joukossa MARKKINAKORKOISTA velkarahaa vältetään nimittäin kuin ruttoa. Sen jälkeen voit verrata keskenään todennäköisyyttä työllistymiseen parikymppisen ja nelikymppisen inssin välillä. Käsittääkseni niiden välillä ON eroa ja kortistosta löytyy vielä siihen päälle iso joukko työttömiä inssejä. Sen sijaan perheen elatukseen otettua "sosiaalista" lainaa maksetaan vielä monia vuosia eteenpäin - olit sitten töissä tahi et.
Puhut rahan ansaitsemisesta? Ymmärränkö nyt oikein, että sosiaalituet, joista jokainen meistä on maksanut kykyjensä mukaan, ovat "ansaitsematonta" rahaa. Kerron sinulle jotain; samalla logiikalla myös lapsilisät, eläkkeet, sairaspäiväraha ja kehumasi opintotuki ovat myös "ansaitsemattomia" tukia. Sinun logiikkasi on tasan tarkkaan sellaisen ihmisen päättelyä joka ei ole koskaan ollutkaan työttömänä, joka ei pelkää työttömäksi joutumisen riskiä ja koe siksi tarvitsevansa mitään tukia ja joka EI MISSÄÄN NIMESSÄ halua maksaa muiden tukemisesta (korkeiden) verojen muodossa.
Kuten sanoin aikaisemmin jo viestissäni, siellä päässä selvästi puhuu joku "pappa betalar" kokoomuslainen, joka on aina voinut turvata oman "selustansa" ja joka todellista elämää kokemattomana, moraalista ylemmyyttä potevana sekä tietysti eri sosiaaliluokkaan kuuluvana hokee idioottimaisuuksiaan työttömien palstalla. Ja kun tuli tässä yhteydessä mainittua tuo sosiaaliluokka, niin totean vielä uudestaan, että tämä maa on jo luokkayhteiskunta; puheesi lukemattomista "mahdollisuuksista" todistavat sen tasan tarkkaan.
..miten ihmiset kulkevat niin laput silmillä, että näkevät vain oman elämäntilanteensa. Empatiakyky puuttuu täysin ja näitä tomppeleita sitten työllistetään.
Kun itselläni loppui kodinhoidontuki, huudettiin tradenomit viedään käsistä. Niinpä hakeuduin amk:aan, tehtyäni ensin määräaikaista toimistohommaa valtion virastossa. Koska puolisoni oli töissä, maksoimme päivähoidosta kalleimman mukaan. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä koulupäivät saattoivat kestää joskus kuuteen ja tenttejä olla iltaisin. Koska puolisoni oli hyvin paljon työmatkoilla eikä meillä ollut ketään läheistä paikkakunnalla, jouduin käyttämään todella usein MLL:n hoitajia päivähoidon lisänä tai kun lapset sairastuivat, kuukausimaksu oli kuitenkin koko kuukaudelta.
Opintotukeni ei riittänyt edes lastenhoitoon, joten kirjani yms. menivät puolison rahoista. Mitä sain sen jälkeen? Määräaikaisia toimistotöitä valtion virastoista. Kannattiko opiskelu? EI! On minun vikani, etten osannut ennustaa, että jutut tradenomien hyvästä työllisyydestä eivät pitäneet paikkaansa enää kolme vuotta opiskelun aloittamisen jälkeen.
En edelleenkään kouluttaudu hnoitoalalle, koska se ei ole minun alani, enkä varsinkaan siksi, että en osaa vieläkään ennustaa. Ei kukaan osannut ennustaa it-alankaan romahdusta! Hoitoalalle koulutetaan tällä hetkellä aika paljon, samalla kun lähihoitajan tehtäviä on jo alettu automatisoida. Sitä paitsi hoitajat haluavat mieluummin enemmän palkkaa kuin lisää hoitajia, katso kysely tuolta hoitsutyöosastolta.