millaisia kokemuksia isäntäperheen äideistä?

Ongelmia tulee varmasti jos alkaa neuvoon perhetta etta kuinka lapset pitaa kasvattaa. Au pairithan lahtee hoitamaan perhetta ja huushollia, eika kasvattamaan lapsia. KUnhan pitaa mielessa et menee toisten elamaan ja toisten tapoihin, ja niihin on vaan sopeuduttava, niin varmasti pysyy suurimmat ongelmat poissa kuvioista :)Tietty tulee erimielisyyksia yms. mutta toienn hyva neuvo minka ite oon kylla huomannu helpottavan elamaa perheen lahinna host-aidin :D) kanssa huomattavasti, on ettei ota jokaista tiuskaisua itteensa, vaan antaa menna ohi korvien..

Niinpä, mulle ei tulisi mieleenkään alkaa neuvomaaan perhettäni kasvatuksessa. Siinä mielessä kyllä hyvä onni, että kasvatukseen liittyvät mielipiteet ovat lähestulkoon samanlaiset. Joskus äidin ja isän välillä käydään keskustelua kasvatuksesta, mutta minä en siihen puutu. Teen niin, kuin minulle on neuvottu.
Kysy heti alussa (parhaiten jo etukäteen)millaisia kasvatuskeinoja perheessä käytetään. Kuinka lapsia rangaistaan, kuinka hoidetaan hygienia yms. Toi hygieniä siksi, että erään kaverini perheen muksut käyvät n. kerran kuussa suihkussa, mistä sitä koskaan siis tietää.

Kyllä se siitä, maalaisjärjellä menet eteenpäin ja et tee teatteria pienistä jutuista. =)

Kysy sen perheen edelliseltä aupparilta niistä kavereista, jos perheellä siis aikaisemmin on auppari ollut.

Mukavaa auppariaikaa!Mun tarvii lähtee kohta jo kotiin...

Itselläni oli ihan superhieno vuosi, tultiin loistavasti toimeen ja kouluikäisistä lapsista jäi hyviä kamuja keitä on kotiinpaluun jälkeen ollut aivan kauhea ikävä. Mutta silti, niin loistavia kuin kaikki olivatkin, pidä mielessä että olet soluttautumassa eri kulttuuriin ja vieraiden ihmisten arkeen - eihän se voi sujua ongelmitta. Mutta sinun tehtäväsi on pitää lapset kunnossa, joten älä ota turhia paineita. Kukin kasvattaa omat lapsensa tavallaan, ja sitä on vain kunnioitettava. Se ei ole sinun päänsärkysi, ellei sitten olisi kyse esim. väkivallasta, mihin tuskin tulet törmäämään. Mitä kavereihin tulee, ujojen suomalaisten kannattaa muistaa että maailmalla toimitaan eri tavalla. Reippaasti vain muiden mukaan, vaikka vähän tuputtautumalla, niin hyvin menee. Kannattaa kokeilla myös ah-niin-ihanaa internettiä, esim. myspacen avulla löytää hirveästi paikallisia kavereita. Kannattaa aloittaa jo ennen lähtöä niin on heti kontakteja solmittuina.
Toivotan hienoa vuotta, hyvällä ja reippaalla mielellä vain niin siitä tulee aivan mahtavaa :)

Meillä oli minimaalisen vähän ongelmia mun isäntäperheen kanssa, mutta mitä lasten kasvatukseen tulee niin eräs hyvin ärsyttävä ongelma ilmeni. Sen perheen lapsille oli opetettu, että ruokaa pitää maistaa, mutta jos siitä ei tykkää, niin ei tarvitse syödä: Mama tekee jotain muuta. Mulle taas opetettiin pienenä (ja taatusti tuun opettamaan tuleville omille lapsillenikin), että vaikka ruoasta ei tykkäiskään, niin lautanen syödään tyhjäksi, koska joskus elämässä joutuu tekemään asioita joista ei tykkää. No tästähän sitten kehkeytyi pieni ongelma aina kun mä kokkasin, enkä suostunut laittamaan montaa eri sorttia samalle aterialle (ruoanlaitto on mulle välttämätön paha). Kaiken lisäksi perheen vanhin lapsi oli supernirso myös äitinsä ruokia kohtaan...

Minua odotti varsinaiset pikkuhirviot taalla USAssa. Jatkuvasti paivakodissa valitettiin siita etta pojat ovat vakivaltaisia muita lapsia kohtaan. Naapuruston aideilta kuulin etta tama oli minun perheessa jo pitkaan jatkunut ongelma ja niinpa mina otin asian heti alkuvaiheessa esille. Vanhemmat suhtautuivat asiaan niin etta heita ei tarvitse neuvoa, mutta minulle perheen lapset olivat kovin tarkeita enka sitten antanut asian menna. Annoin Ultimatumin etta me tutkitaan yhdessa eri kasvatusmetodeja/ viedaan lapset terapiaan tai mina vaihdan perhetta. Niinpa me pohdittiin ongelmaa yhdessa ja muutettiin talon tapoja eri suuntaan. Kuukauden sisassa pojat muuttuivat kovasti ja tama ongelmakayttaytyminen loppui. Loppuaika oli oikein mukavaa ja pojat olivat aivan ihania. Pitivat huolta etta talo on siisti, vaativat etta kavellaan puistoon kun autot saastuttavat luontoa, tykkasivat halata ja kertoa avoimesti tunteistaan.

Perhe pyysi minua jaamaan toiseksi vuodeksi mutta mina menin taalla yliopistoon jatkamaan opintoja ja myohemmin naimisiin. Pojat asuvat 20 kilometrin paassa ja nyt tuntuu niin surulliselta nahda heita. Vanhemmat seuraavat taas omia kasvatusmetodejaan ja pojat ovat palanneet takaisin nollapisteeseen. Vanhempi poika ei sopeudu kouluun ja kay terapiassa opettajan vaatimuksesta. Kun he tulevat kaymaan niin huomaa miten hyvat tavat ovat poissa eivatka pojat jaksa enaa hillita kayttaytymistaan.

Aupair ajan jalkeen tyoskentelin pari vuotta myos yksityisena lastenhoitajana eri perheille ja aina keskustelin avoimesti vanhempien kanssa eri kasvatusmetodeista. Ei se ole koskaan ollut ongelma, lapsenhoitaja on taalla osa perhetta ja heidan mielipidettaan kuunnellaan. Mehan saatamme viettaa lasten kanssa enemman aikaa kuin heidan omat vanhempansa! Eli kannattaa keskustella vanhempien kanssa naista asioista. Ala anna vanhempien ainakaan vahingoittaa lapsiaan jos asiaan voit puuttua!