Mistä te saatte energianne ja voimia siivota jatkuvasti muiden jälkiä? Lasten huoneet on mun kompastuskivi, niiden kanssa menee aina hermot.
Oon ollut yli 8kk yhdessä englantilaisessa perheessä ja nyt alkaa tuntua että riittää. Tähän asti oon jotenki kai vain ajatellut että tästähän mä saan palkan ja kun perhekin on mukava, niin ei valittamista.
Vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan oikein mitään, eivät ainakaan mitään mikä vaatisi omien jälkien siivoamista tai vastuun ottamista. Juuri lopetin perheen 7v tyttären huoneen siivoamisen tai itse asiassa pelkän järjestelemisen, meni 40min. 9v pojan huone odottaa vuoroaan, lähes samanlainen sotku siellä meneillään. Viikonloppusin kun olen vapaalla niin kukaan ei edes likaisia vaatteita vie pyykkiin. Roskiksia ei yläkerrassa edes ole, paitsi mun huoneessa, joten niiden noukkiminen aivan liian ylivoimaista.
Mun pitäisi löytää taas inspiraatio jostakin. Any ideas?
Oon ollut yli 8kk yhdessä englantilaisessa perheessä ja nyt alkaa tuntua että riittää. Tähän asti oon jotenki kai vain ajatellut että tästähän mä saan palkan ja kun perhekin on mukava, niin ei valittamista.
Vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan oikein mitään, eivät ainakaan mitään mikä vaatisi omien jälkien siivoamista tai vastuun ottamista. Juuri lopetin perheen 7v tyttären huoneen siivoamisen tai itse asiassa pelkän järjestelemisen, meni 40min. 9v pojan huone odottaa vuoroaan, lähes samanlainen sotku siellä meneillään. Viikonloppusin kun olen vapaalla niin kukaan ei edes likaisia vaatteita vie pyykkiin. Roskiksia ei yläkerrassa edes ole, paitsi mun huoneessa, joten niiden noukkiminen aivan liian ylivoimaista.
Mun pitäisi löytää taas inspiraatio jostakin. Any ideas?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuohon auta muu kuin homman ajatteleminen _työnä_.
Tämä vertaus on jo vanha, mutta toistanpa kuitenkin: jos olisit jossain esim. kahvilassa töissä, niin olettaisitko, että joku muu siellä tiskaisi ja tarjoilisi puolestasi? Kotihommat ovat au pairin työtä jos niin on perheen kanssa sovittu. Alkaisitko tarjoilijana valittaa, että en enää halua kantaa näitä kahvikuppeja..?
Jos et ole vielä sopeutunut ajatukseen olla työntekijä, ja mielummin haluat ajatella itseäsi perheenjäsenenä, niin sitten vaan lokeroi siivoushommasi "perhevelvollisuuksiksi", eli jokaisella perheenjäsenellä on oma panoksensa arjen sujumiseen. Vanhemmat tuovat rahaa ja pyörittävät ns. infrastruktuuria ja sinun hommasi on pyörittää arjen hommia. Niin se vaan on. Ja jos vanhemmat eivät vaadi lapsilta osallistumista, niin se on heidän vallassaan. Tää on näitä perustavanlaatuisia ongelmia au pairin duunissa ja parhaiten siitä selviää vain hyväksymällä asian. Muuttaa sitä au pairina ei voi. Sulla on sitten tulevaisuudessa valta päättää oman perheesi menosta, mutta toisten asioihin on paha mennä puuttumaan. Ja jos sitä märehtii joka päivä ja aina kiroilee mielessään, niin ei tee itselleen kuin harmia.
Koita mielummin saada jotain pieniä helpotuksia hommaasi, esim. ne roskikset yläkertaan joista kirjoitat.
Tuttuja tunteita! Olen ollu tosi paskas perhees vuoden, ja pysyin perhees ehkä sen takia vaan et yritin miettii kaikki positiiviset jutut ja miettii miten tylsää suomes on. kuitenki ottaa päähän lopulta jos jättää homman kesken.
olen ollu myös toisen kerran au pairina (halpa tapa nähä maailmaa). Perhe oli jees, paikka paratiisi. Mut kyl mä sit tajusin et ei hemmetti, oli se perhe kiva tai kauhee ni aina se au pairin homma on sitä samaa. sä tanssit niitten pillin mukaan. etkä kommentoi hemmoteltujen pentujen käytöstä vaikka se menis niin suomalaisen hilseen yli. kolmatta kertaa en enää lähe :)
pistän viel paremmaks ton roskis-jutun: ekas perheessa 10 vuotias tyttö ei vaivautunut edes laittaan menkkasiteitään roskiin. ne jäi odottaan seuraa päivää ja siivoojaa. ellei sitten perheen koira syöny niitä. ja mitä teki perheen äiti (lääkäri-opettaja ammatiltaan). Silitti kullannupun päätä.