Vanhemmat avioerosivat juuri, samoin sisko, entinen työkaveri, kaveri, monet serkut ja veljeni ei edes naimisiin ehtinyt, kun pakkasi tavarat ja häipyi naisensa luota. Alakerran aviopari riitelee ja tappelee ja setäni keskustelee entisen aviovaimonsa kanssa vain lakimiehensä välityksellä!
Toiset haluavat elää alkuhuuman aina vain yhä uudelleen ja toiset vain kyllästyvät muutamassa vuodessa.... Ei kukaan halua sitoutua.
Eikös ole ihan hölmöä mennä naimisiin, kun on nähnyt ettei onnellinen avioliitto ole nykypäivänä mahdollinen?
Toiset haluavat elää alkuhuuman aina vain yhä uudelleen ja toiset vain kyllästyvät muutamassa vuodessa.... Ei kukaan halua sitoutua.
Eikös ole ihan hölmöä mennä naimisiin, kun on nähnyt ettei onnellinen avioliitto ole nykypäivänä mahdollinen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luepa alempaa tuo kirjoitukseni "Onnellisia avioliittoja?"
Olen tietysti miettinyt, miksi suvussani liitot onnistuvat huomattavasti tilastoja paremmin. Sukulaisissa on tietysti yhteisiä piirteitä, sekä geneettisiä että kulttuurillisia. Meidän suvussamme tyypillistä on älykkyys, optimismi sekä kateuden, mustasukkaisuuden ja riidanhaastamisen puute. Nämä asiat tulivat ensi alkuun mieleen. Samantyylisen puolison kun löytää, niin siinä ollaan ja pysytään ;)
Enää tarvitseekin sitten löytää älykäs optimistinen nainen, joka osaa olla kadehtimatta ja heittäytymättä mustasukkaiseksi.
Satunnaisesti olen törmännyt riitaa haastamattomiin kansalaisiin. Harvinaista sekin on nykyisessä idioottimaisessa stressisuomessa :(
IHAN OIKEESTI!
Minun lähisuvussani, meitä on suuri sisarusparvi, on ainoastaan yksi avioero. Jo edesmenneet vanhempani olivat naimisissa yli 60 v. Itse olen ollut samassa parisuhteessa yli 20 joista naimisissa 8 v.
Ystäväpiirissäni on yksi avioero ja yksi avoero.
Että kyllä niitä toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy. Se on täysin ihmisestä itsestään kiinni, miten onnistuu parisuhde ja avioliitto.
että eroaminen "tarttuu".. Siis silloin tuntuu että "eihän nuo muutkaan pysy yhdessä, en sitten minäkään".
Samalla ympäristössä muodostuu hyväksyvä ilmapiiri. Silloin on "helppo" erota, kun kaikki ympärillä olevat kannustavat omalla esimerkillään eroaamaan, ja jos kysyt jonkun mielipidettä ongelmissasi, niin saa aika varmasti vastaukseksi, ettei sinun ole pakko olla sen kanssa, eikä kestää sellaista ja sellaista, ota ero! Eikö niin?
Toisenlaisessa ympäristössä, jossa todella yritetään PYSYÄ suhteessa, on aivan erilainen suhtautuminen ongelmiin, niitä pohditaan yhdessä, pariskuntina, käydään periterapiassa, ystävät ja ympäristö suhtautuu ongelmien selvittelyyn myötämielisemmästi ja auttavasti. Siellä ymmärretään, että samantyyppisiä ongelmia tulee kaikille ja niihin annetaan neuvoja ja kannustetaan jaksamaan.
Sellaisessa ympäristössä myös parisuhteisiin sitoudutaan pysyvämmin, tehdään kaikkensa että suhde pysyisi ja paranisi. Siellä ei ero ole ensinkään ongelmien ratkaisumallina.
Alkuhuuma loppuu kaikilta ja silloin on sen "tahtomisen" aika. Tahdotaanko molemmat rakastaa ja kunnioittaa?...
alistua miehen mielivallan alle, nainen on usein paremmin koulutettu kuin mies ja ansaitsee itse toimeentulonsa ja lapset seuraavat erotilanteessa äitiä, miehen elatusavun puuttumisenkin korvaa yhteiskunta, joten nainen on vapautunut, jos ei sitoudu sielunsa syvintä sopukkaa myöten niin että tunnetilaksi jää onneton olo eron jälkeen.
Lähtökohta parisuhteessa ei tule olla ikuinen, elämän kestävä suhde, se on epärealistinen tavoite. Parasta ajatella, että suhde kestää kenties 2-3 vuotta. Siinä ajassa on eletty jo harmaata arkea ja kyllästytty toisen virheisiin, saamattomuuteen, avuttomuuteen, puhumattomuuteen jne jne jne. Viimeistään 2 vuoden jälkeen viisas jo katselee uutta kumppania, koska vain tällä tavoin saa edes hetken taas kokea olevansa haluttu ja hyväksytty ja arvostettu ja kunnioitettu ja hyvänä pidetty.
En ole alkuunkaan samaa mieltä nimimerkin "enää ei ole naisen pakko" -kanssa. Nimimerkin lähtökohta jo on omituinen. Ei pidä hakea itselleen mielivaltaista eli väkivaltaista tai itsekästä miestä.
Uskokaa tai älkää, aika usein lähipiiri näkee alta aikayksikön, tuleeko seurusteleva pariskunta olemaan kauan yhdessä.
Kannattaa kuunnella sukulaisia ja ystäviä, mutta itse tehdä päätös. Ja kannattaa katsella oman tasoisia kumppaneita, ei pidä tyytyä itseään huonompaan missään suhteessa.
Nimimerkki on naivi siinäkin, että luulee avioerolasten olevan samalla elämässä menestymisen lähtöviivalla kuin vakaassa suvussa kasvaneet lapset.
Selvähän se, että minun suvustani kukaan ei ole eronnut - ja suku on iso. Yhdessäpysyminen on päätös. Vaikeuksien tullessa vankka suku auttaa monilla eri tavoilla.
Jopas nopeasti kuluvat sinun omat suhteesi, jos kirjoitat omasta kokemuksestasi tai lähipiiristäsi. Ei ihminen kuitenkaan ole mikään kertakäyttöesine, vaikka monille tänä päivän niin näyttääkin olevan. Kun arki tulee, niin ei kiinnostakaan enää. Etsitään uutta ihastuksen kohdetta.
Kun elämäsi loppupuolella katselet elämääsi, niin mitä näet, sarjan ihmissuhteita, jota olivat ja menivät. Surullista ja säälittävää.
mutta päin seiniä.
Usko tai älä, mutta kukaan lähipiiristä ei NÄE minkään suhteen kestävyyttä, jollette ole "näkijäsukua".
Jos aina kuuntelet sukulaisiasi, niin miten siinä sitten teet "itsenäisen" päätöksen?
Tiesitkö että itsenäinen päätös tarkoittaa, ettei kysele muitten mielipiteitä, vaan selvittää asiansa vain asianomaisten kanssa ja tekee päätöksensä sen perusteella?
Minulla on parisuhde, jota on povattu kuoliaaksi jo 12 vuotta ja ei se sen huonompi suhde ole kuin povaajienkaan suhde, sitä vaan tarkkaillaan enemmän.
Ei se minua haittaa, mutta lapset ovat saaneet kuulla "ystävällisiltä" sukulaisilta useaankin kertaan, että kohta varmaan isi ja äiti eroaa... Sitten sitä tullaa itkussa silmin kysymään, että, mitä ne tarkoittaa sillä...
Joo, usko sinä AINA mitä muut sanovat äläkä ota koko elämäsi aikana yhtään kertaa vastuuta tekemisistäsi... Sinähän vaan toimit niin kuin on "tiedetty" käyvän.. ja kaikki läheisesi tulevat onnelliseksi..
Ja muista, että vaikka puolisosi olisi pahoinpitelijä tai kulkisi vieraissa, mutta sukulaisesi sattuisivat pitämään siitä vekkulista, niin sinun vaan on oltava sen kanssa, kun muut haluavat niin.. Sinun suvussasihan ei erota..
Aloin oikein miettiä lähipiiriäni. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä 40v. Miehen vanhemmat olivat naimisissa "kunnes kuolema heidät erotti". Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä yli 20v ja samoin miehen sisarukset kaksi kappaletta ovat alkuperäisissä liitoissaan ja minun veljeni myös. Sitävastoin kaksi jo eronnutta ystävääni ovat molemmat itse avioeroperheistä. Otanta on siis pieni, mutta jo tästä voisi päätellä, että perhe-elämisen malli jollakin lailla periytyy omilta vanhemmilta. Vaikka voisi kuvitella, että jos on itse kokenut lapsena avioeron välttelisi sitä itse hinnalla millä hyvänsä, mutta näyttääkin olevan päinvatoin helpompi erota, kun malli on jo omilta vamhemmilta saatu. Voipi olla, että olen väärässä ja meillä alkuperäisessä liitossa pysyneillä on vain käynyt hyvä tuuri kumppania valitessa.
puheet myötä- ja vastoinkäymisistä voi unohtaa, päätee vaan myötämäkeen
Ei ajat eikä ihmiset mihinkään ole muuttuneet.
Samat asiat pätee ihmissuhteissa kuin aina ennenkin.
Muutos tapahtuu ainoastaan oman pään sisällä...
Ei kannata ryhtyä avoliittonkaan, eikä seurustella. Kannattaa olla yksin niin välttyy parisuhderiidoilta yms.
Hei,
muista, että oli perheesi millainen tahansa, oli sinun lähipiirisi millainen hyvänsä, kukaan heistä EI MÄÄRITTELE SINUA.
SINÄ LUOT ITSE oman tulevaisuutesi, rakkautesi, avioliittosi! Jos näet mielessäsi onnellisen, ihanan avioliiton, niin sellaisen myöskin saat.
Sinä luot itse ajatuksissasi elämäsi, avioliitosi, parisuhteesi. Olet ansainnut onnellisen, kestävän ja mahtavan avioliiton.
Vaikka koko maailma olisi eronnut ja katkera ja tappelisi, jos sinä haluat onnellisen avioliiton, niin sinä sen myös saat!
Nyt unohda lähipiirisi, käytä heitä vain esimerkkinä, joka inspiroi sinua kuvittelemaan oman liittosi onnistuvan vieläkin enemmän. Muista, että sinä itse luot kaiken, mitä elämässäsi ja parisuhteessasi tapahtuu. Kun uskot, että sinun suhteesi ja avioliittosi kestää, se myös kestää. Näe sielusi silmin itsesi onnellisena avioliitossasi - se muuttuu todellisuudeksesi, kun jaksat työskennellä sen eteen.
mikäs sitä naimisiin menoa estäs..mutta lapsien tekoa pitää harkita tarkkaan varsnkin kun on tullut automaattiseksi tämä yhteishuoltajuus joka lähes 100%:sti ei ole lapsille hyväksi :/
ja tehdä se joskus Ihan Kunnolla Ilman Häiriötä ja rakastua ja Löytää Joku ja Tehdä vaan se
Kyllä Mä ainakin menisin Jos Joskus Tilaisuuden saisin ja Olisin sellainen Mies Jolla olisi Niin Hyvät kuin Huonot Puolensa ja sellainen Ukko Joka osaisi nauraa ja ärähtää
olisi Upeaa Kokea avioliittoja 9 5-14 ja Onnellisia avioliittoja 7 7-14 < mutta Todellisuudessa Olisi Upeaa Kokea Todellisuudessa Upea.Onnellinen ja Värikäs avioliitto ja Yllättää Monet Tutut ja sukulaiset avioitumalla salaa ja Pitää aika Vähin äänin Meininkiä.JA SITTEN KIHLAUTUA KUUDESTI < JA AVIOITUA SALAA JA SITTEN VIELÄ OLLA 6 DESSA UUDENVUODEN KONSERTISSA < VANHA YO-TALO.FINLANDIATALO.VANHA YO-TALO.KONSERTTITALO MARTINUS.MYYRMÄKIHALLI.ja sitten vielä siellä rva jiin kanssa