Mitenkä olis näillä kosovan albaaneilla, esittelevätkö herkästi tyttöystävää perheellensä??
Kun oon seurustellu suomalaisten kanssa niin melko äkkiä ollaan kyläilty puolin ja toisin toistemme vanhempiemme luona.
Puolisen vuotta ollaan oltu yhdessä kosovan pojan kanssa ja ei oo esitelty tai edes tiesdä mun olemassa olosta. Mutta kuitenki ollaan pikkuhiljaa alettu puhumaan jo yhteisestä tulevaisuudestakin... Voiko tämä olla vain kulttuurieroja vai mikähän on. Pelkkä seksisuhdekkaan tämä ei ole, vaan tehdään kyllä muutakin yhdessä ;)
Asiallisia vastauksia olisi mukava saada.
Ja, kyllä, tiedän että parasta olisi keskustella asiasta tämän mun poikaystävän kanssa, mutta haluan nyut kysyä teiltä rakkaat kanssaihmiset tätä asiaa :)
Kiitti jo etukäteen :)
Kun oon seurustellu suomalaisten kanssa niin melko äkkiä ollaan kyläilty puolin ja toisin toistemme vanhempiemme luona.
Puolisen vuotta ollaan oltu yhdessä kosovan pojan kanssa ja ei oo esitelty tai edes tiesdä mun olemassa olosta. Mutta kuitenki ollaan pikkuhiljaa alettu puhumaan jo yhteisestä tulevaisuudestakin... Voiko tämä olla vain kulttuurieroja vai mikähän on. Pelkkä seksisuhdekkaan tämä ei ole, vaan tehdään kyllä muutakin yhdessä ;)
Asiallisia vastauksia olisi mukava saada.
Ja, kyllä, tiedän että parasta olisi keskustella asiasta tämän mun poikaystävän kanssa, mutta haluan nyut kysyä teiltä rakkaat kanssaihmiset tätä asiaa :)
Kiitti jo etukäteen :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
on näköjään korjata, että Kosovo todellakin kirjoitetaan Kosovo.
ei ole sille, että edellinen viestini aiheesta piti deletoida. Hanki vaikka elämä tms.
siksi, ettei sillä ollut mitään tekemistä aiheen/kysymyksen kanssa
ei ole mitään muuta asiaa kuin v***ttuilla aloittajalle kielioppivirheestä niin onko se keskustelua monikulttuurisesta suhteesta????
Oon kuullu käytettävän molempia muotoja... mutta ehkä tavallisempi on tuo kosovo näin Suomessa.
Hyvää jatkoa sinulle :)
Kosova muotoa käytetään albanian kielessä. Koska kun kattoo Kosovon sivuja niin se on siellä kirjotettu KOSOVA...
Joo ei tämä nyt liity tohon alkuperäiseen aiheeseen, mutta ajattelinpas nyt vaan mainita... :)
mutta pääperiaattein sanoisin, ettö albaaneille perhe ja suku on hyvin läheinen ja läsnä jatkuvasti arjessa. Täten sanoisin, että jos ollaan tosissaan seurustelukumppanin kanssa, esittely tapahtuu melko varhain. Mutta tosiaan, perheissä on eroja. Jos kyseessä on oleskelulupatapaus (eli tyyppi, jolla ei ole oleskelulupaa), olisin varovainen etenemisessä, jos ei esittele sinua perheelleen... Älä alistu olemaan mikään "oleskelulupasalaisuus". Myös jos olette kovin nuoria, voi esittelemättömyys johtua tästäkin. Joissain perheissä vanhemmat aika tiukasti ohjaavat jälkikasvuaan "oikean puolison" valintaan ja kovin nuori jannu ei välttämättä uskalla vastustaa vanhempiensa tahtoa kosovolaispuolisosta...mutta tässä tapauksessa voit minusta myös rauhassa odotella esittelyä ja antaa parisuhteenne etsiä suuntansa.
on kotikylästä lähetetty/noudettu varsinainen morsian sitten kun elämä on täällä asettunut. On kai poikkeuksiakin?
Sen oon huomannu että ovat perheensä kanssa koko ajan tekemisissä :) Mitä kyllä arvostan kovasti että niin pitävät huolta toisistaan.
Kyseessä ei ole oleskelulupatapaus, koska hän on ollut lähes 20 vuotta täällä ja meinaa pysyäkki. Eikä niin hirveen nuoriakaan olla enää. Mutta miehellä on yksi lapsi suomalaisen kanssa, ja oon yrittäny sanoa että kertois edes sille jossain vaiheessa. Jos ei aivan tavata tarvi heti, mutta edes puhuisi että näin saattaa käydä että isä löytäää jonkun naisen...
Olisin kauhean epäluulonen jos mies olis ensi tapaamisesta vannonut rakkauttaan mutta kun suhde on kaikin puolin muuten edenny pikkuhiljaa eteenpäin... En tiedä sitte olisko syynä se että kun on yksi vakava suhde mennyt poikki (siis lapsensa äitiin) niin on vaikeampaa viedä perheelle näytille toista...
Toisaalta ymmärrän toisaalta en.. Ite oon joskus vieny kylään vanhempieni luo turhankin äkkiä alku huumassa ja suhde onkin kariutunu kuukausi sen jälkeen...
Ehkä vielä odottelen ja annan asioiden edetä omalla painollaan...
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.. :)
on kyse juuri tuosta epäonnistuneen parisuhteen häpeästä. :o/ Kun poikaystävälläsi on kerran lapsi epäonnistuneesta liitosta suomalaisen kanssa, lienee hänen perheensä aika epäluuloinen uutta suomalais-kosovolaissuhdetta kohtaan. Aivan kuten jos sinulla päättyisi eroon pitkä suhde ulkomaalaisen kanssa, olisivat omat vanhempasi varmasti huolissaan uudesta. Luonnollistahan tuo on, ajatellaan että ero johtui kulttuurieroista ja ollaan huolissaan, että edessä on uusi pettymys. Ja poikaystäväsi varmasti tietää tämän ja haluaa olla varma teistä ja omata jotain "todistusaineistoa" (pitkä seurusteluaikanne) ennenkuin esittelee sinut. Odottele ihan rauhassa, kyllä suhteenne varmasti etenee haluamaas suuntaan ajan kanssa ja ehkä pikemmin kuin luuletkaan. :o)
Kiitos rohkaisevista sanoista. Noin olen asian itekkin ajatellut oikeestaan.
Sitä vaan ihminen on aina niin epävarma tälläsissä asioissa... Tai mä ainakin oon.
Kun ollaan kuitenki pikkuhiljaa alettu puhumaan yhteisestä tulevaisuudestakin... ;) Ehkä tämä tästä etenee, toivon niin.. koska rakastan tätä miestä todella paljon.. On sillä omat vikansa tietenki joiden takia revin välillä hiuksiani, aivan niin ku seki välillä mun takia :D
Kaikkea hyvää sinulle Evelyn, ja kiitos vielä mukavista vastauksistasi :)
Olin aikoinani 10v naimissa ja tuli kamala ero, siihen vedettiin molemmat suvut mukaan erotuomareiksi. Kun tapasin nykyisen mieheni, en hiiskahtanut hänestä edes perheelleni ekan 6kk:n aikana, paitsi siskolle tietysti oli ihan pakko sanoa ;-)
Vihille menimme melkein salaa lähiperheen kesken. Tälläkertaa haluan kynsin hampain pitää sukulaiset tästä minun ja mieheni välisestä suhteesta ulkopuolella.
En halua niinkään salailla, vaan nimenomaan varjella rakasta aarrettani.
..jolla ei ole hiuksia mistä repiä niin olisin todella varovainen hänen kanssa..Toivotaan kuitenki ettei ole vaikka muuten tuntomerkit kyllä täsmäävät.
Huh kun jo sydän hyppäs kurkkuun... Mutta on tällä miehellä hiuksia, aina ollu... ei oo ilman viihtynyt...
te vietätte aikaa yhdessä ja millaista aikaa? siitä kait sen voi päätellä, kuinka tosissaan on. vai onko kulttuurillista eroa tässäkin?
Kuinka paljon teidän puolisonne on viettänyt aikaa omien sukulaistensa kanssa? jos teitä ei vielä ole esitelty.
Itse en ole kertonut miehestäni, eikä tee mieli edes kertoa. Ja se ei mitenkään liity siihen, ettenkö välittäisi hänestä.
Tiedän tapauksen, jossa on odoteltu jo vuosi. Noista samoista lähtökohdista. Alkaa vaan suomitytöllä epäilykset herätä, eikä se tee hyvää suhteelle. Kyllä miehen jossain vaiheessa on pakko alkaa luottamaan, jos kerta meinaa tulevaisuutta suunnitella...