Kerroin suoraan eräälle naiselle ihastumisestani häneen ja hän vastasi, että hänellä on jo poikaystävä ja että emme voisi ystävystyä ennen kuin olen päässyt siitä ylitse. Katseet kyllä vielä tuonkin jälkeen viestittivät, että lähestyä sopii, mutta vainko kaverina?
Olen yrittänyt päästä hänestä ylitse, mutta se ei vain onnistu. Onko mulla mitään mahdollisuutta saada häntä vielä itselleni? Mitä mun pitäisi tehdä? En haluaisi astua kenenkään varpaille, mutta en voi olla myöskään tekemättä mitään.
Eniten mua pelottaa se, kun hän itse ei ota minuun yhteyttä millään tavalla. Ei ole koskaan ottanut. Eikä liioin tule juttelemaan kanssani. Vain katsoo silmiin joskus.
Voisitteko naiset kuvitella käyttäytyvänne tuolla tavalla, jos teillä on minkäänlaisia lämpimiä tunteita jotain miestä kohtaan? Ja jos on, niin miksi ette tee mitään asioiden selvittämiseksi?
Olen yrittänyt päästä hänestä ylitse, mutta se ei vain onnistu. Onko mulla mitään mahdollisuutta saada häntä vielä itselleni? Mitä mun pitäisi tehdä? En haluaisi astua kenenkään varpaille, mutta en voi olla myöskään tekemättä mitään.
Eniten mua pelottaa se, kun hän itse ei ota minuun yhteyttä millään tavalla. Ei ole koskaan ottanut. Eikä liioin tule juttelemaan kanssani. Vain katsoo silmiin joskus.
Voisitteko naiset kuvitella käyttäytyvänne tuolla tavalla, jos teillä on minkäänlaisia lämpimiä tunteita jotain miestä kohtaan? Ja jos on, niin miksi ette tee mitään asioiden selvittämiseksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
päästä tästä naisesta yli ja eroon. hän vain KIUSAA sinua!
olet varmasti paremman arvoinen. jos hän haluaisi olla kanssasi, miksi hän ei jätä poikaystäväänsä?
koita jaksella!
En minä periksi aio vielä antaa, sillä mä koen ettei mulla ole enää oikeastaan mitään menetettävää. Mutta tänne tulevien vastausten sisältö pitkälti ratkaisee sen, että miten mä aion lähestyä häntä. Kärsivällisyyttä mulla riittää, mutta jos yksikään ei näe tässä pienintäkään toivoa, niin sitten mun ei auta muu kuin tehdä jotain "kaikki tai ei mitään" - periaatteella - itseni vuoksi.
eikös kannattas jättää varatut rauhaan?
..mieltä edellisen kanssa. Mulle sattui vähän samanlainen juttu. Joku mies kuulemma ihastui muhun ihan ikihyvikseen....soitteli työpaikalle, oli siis onkinut nimeni ja puh.nron selville....
Seurustelin ja olin onnellinen. En edes harkinnut jättäväni poikaystävääni. Miksi olisin jättänyt? Hän oli ihana ja olimme onnellisia?
Luulenpa, että "naisen vastakaiku" on vain mielikuvitusta päässässäsi! Jätä todellakin varatut rauhaan!
Hänhän sanoi, että voisi olla ystävä - eli ei selvästikään ole ihastunut sinuun.
te ootte oikeessa. Tuntuu vaan niin kauheelta. Itkettääkin.. :( Mä olin jo päättänyt pyytää hänet kahville tässä joku päivä, mutta katotaan nyt. Pitää miettiä.. :(((
Monesti suhteen luominen vaatii pitkää työskentelyä. Tulee takaiskuja ja menee toivo. Kuitenkin vain sisulla saat sen mitä tahdot. Jos luovutat, ko. nainen vaistoaa sen ja ajattlee, että et välitänytkään hänestä.
Itse tein töitä melkein vuoden ja se kannatti. Rakkaus syttyi lopulta ja muut jäivät ja nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä jo neljä vuotta. Olemme keskustelleet asiasta ja yhtenä suurena poionttina oli juuri tuo peräksiantamattomuus. Ei kannata kuvitella, että lennosta kaveria vaihtava nainen (tai mies) olisi niin rakastunut sinuun, että on valmis jättämään kaiken. Hän on jo ennen sinun tapaamistasi saanut suhteestaan tarpeekseen ja on vain siksi valmis lopettamaan suhteen nopeasti. Jos nainen (tai mies) jatkaa vanhaa suhdettaan, niin sinun pitää vaan olla itse tosissasi ja antaa viestiä, että olet valmis odottamaan hyvää vaikka kuinka kauan - se tuottaa tulosta ja vieläpä hyvää yleensä.
...näin: "jos yksikään ei näe tässä pienintäkään toivoa, niin sitten mun ei auta muu kuin tehdä jotain "kaikki tai ei mitään" - periaatteella." Niin en missään tapauksessa tarkoittanut, että vaatisin häntä tekemään päätöstä aiemman suhteen lopettamisesta tai muuta vastaavaa, vaan sitä, että nyt me joko alamme tutustua toisiimme minun tunteistani huolimatta tai muussa tapauksessa odotan hänen sanovan "unohda minut" tai muuta vastaavaa. Mun mielestä mulla on oikeus kuulla se myös hänen suustaan.
Tahdoin nyt siis sanoa, että mua ei tarvitse pelätä jatkossa, vaan yritän olla varovainen kuten aiemminkin. Kunnioitan heidän suhdettaan enkä halua tunkea siihen väliin, mutta haluan kuitenkin saada selville onko välittämiseni täysin turhaa.
Me ei koskaan päästy kunnolla tutustumaan toisiimme ja mun vikahan se on. Mä kirjoitin hänestä tekstinpätkän, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli paha virhe. Hän luki sen (tai niin mä ainakin luulin) ja siitä alkoi tapahtumaketju, joka johti kaiken päin helvettiä. Sen jälkeen normaali tutustuminen ei vaan tuntunut enää luonnistuvan, koska mä pelkäsin hänen tietävän tunteistani. Jos mä vain en olisi kirjoittanut sitä yhtä helvetin tekstinpätkää tai olisin edes pitänyt sen visusti omana tietonani.
Se tekstinpätkä oli tällainen.
"Vaikka sydän olisi kuinka syväjäässä, niin naisen lämmin katse kyllä sulattaa sen, kunhan jäätymisen aiheuttaneet haavat ovat parantuneet. Olin jo epätoivoinen kun en ollut saanut itsestäni minkäänlaisia tunteita irti sitten muutaman kuukauden takaisen sydämensärkymisen, mutta nyt asia on toisin.
Katseemme kohtasivat ja se hänen katseensa oli jotain mitä olen aina toivonut näkeväni, mutta en kuitenkaan ole nähnyt - siinä oli syvyyttä ja sielukkuutta sekä ennenkaikkea lämpöä. Kohtaaminen kesti vain muutaman sekunnin, mutta ne sekunnit tuntuivat pitkiltä, todella pitkiltä. Silloin tajusin etteivät tunteeni ole kadonneet minnekään, ne vain olivat odottaneet oikeaa hetkeä ja oikeaa ihmistä puhjetakseen jälleen loistoonsa. Oikean ihmisen olin tavannut jo aiemmin, mutta oikeaa hetkeä jouduin odottamaan aina eiliseen. Tuntuu kuin tonnien paino olisi tipahtanut sydämeltäni."
Yksi parhaimpia hetkiä elämässäni. Oisin vaan halunnut kokea niitä useampia. :( Tunnearvoltaan minulle äärettömän arvokas teksti, jota ei kuitenkaan olisi pitänyt kirjoittaa. :(( Huoh.
Esim. räpläät ko. naisen poikaystävän autoa, tai kamppaat hänet "vahingossa" portaissa, tai muuta mukavaa. Jos hän esim. kuolee tai halvaantuu, niin nainen jää yksin. Tällöin mahdollisuutesi toimia lohduttajana antavat uuden sauman. Tsemppiä!
vaan jutut selvisivät jo ja nyt tuntuu siltä, että sinkkuna on aivan helvetin hyvä olla, enkä tätä olotilaa pois vaihtaisi. :) Ehkä sitten kun Se Oikea tulee vastaan, niin voisin jotain tehdäkin. Mutta nyt on kerrassaan vapautunut olo.
Sitä Oikeaa odotellessani aion panostaa vireillä jo jonkin aikaa olleeseen seksisuhteeseen jumalaisen (lue: himottavan) kropan omaavan naisen kanssa. =9 Hän vaikuttaisi olevan varsinainen villikissa...siis eläimellisiä öitä luvassa. :D Huhhuh, millaiseenkohan kyytiin sitä kaltaiseni ensikertalainen joutuukaan, kun jo baaripöydässäkin meno on ollut parhaimmillaan aika rajua. :|
Et taida ollakaan meidän naapurin isäntä...sekin on aika lutunen,mut me molemmat ollaan varattuja...hankala homma,kun saa aina silloin tällöin kiinnostavia katseita...