Nyt, 26-vuotiaana, olen vihdoinkin tavannut kunnollisen miehen. Huomioon ottavan, hellän, luotettavan, rehellisen, avoimen. Alku ei ollut huumaava, mies ei hurmannut ulkonäöllään eikä suurilla puheilla, mutta päätin kuitenkin ottaa selvää, voisiko tästä jutusta kehittyä jotain kestävämpääkin. Tutustuminen on edennyt rauhallisesti ilman kummankaan painostusta ja yhtäkkiä huomasinkin olevani myyty. Toivo on herännyt pitkiltä talviunilta.
Odotan kuitenkin koko ajan joutuvani pettymään, tikaria suoraan sydämeen; miehen kertovan, että olin vain leikkikalu. Kiitos tästä kaikille vuosien varrella kohtaamilleni valehteleville, pettäville, päihdeongelmaisille, epäluotettaville rentuille ja pelureille. Heille, jotka otin vastaan avoimin mielin, annoin mahdollisuuden ja yritin auttaa vain tullakseni nöyryytetyksi. Osittain saan syyttää itseäni sinisilmäisyydestä ja siitä, että jaksoin uskoa ihmisten olevan pohjimmiltaan hyväntahtoisia. Nyt olen läksyni oppinut ja toivon, että pystyn vielä jonain päivänä todella luottamaan niihin, jotka sen luottamuksen arvoisia ovat. En halua pilata yhtäkään suhdetta sillä epäluuloisuudella, johon opin huijareiden myötä.
Ilmoitusluonteisesti kaikille, jotka tunnistavat tuosta jälkimmäisestä kuvauksesta itsensä: nyt on markkinoilla yksi huijattava vähemmän. Ja jokaiselle naiselle: antakaa mahdollisuus myös niille kunnollisille miehille, jotka eivät ensikättelyssä vaikuta niin jännittäviltä. Parhaat asiat tulevat sellaisissa paketeissa, joihin ei välttämättä osaa heti kiinnittää huomiota...
Odotan kuitenkin koko ajan joutuvani pettymään, tikaria suoraan sydämeen; miehen kertovan, että olin vain leikkikalu. Kiitos tästä kaikille vuosien varrella kohtaamilleni valehteleville, pettäville, päihdeongelmaisille, epäluotettaville rentuille ja pelureille. Heille, jotka otin vastaan avoimin mielin, annoin mahdollisuuden ja yritin auttaa vain tullakseni nöyryytetyksi. Osittain saan syyttää itseäni sinisilmäisyydestä ja siitä, että jaksoin uskoa ihmisten olevan pohjimmiltaan hyväntahtoisia. Nyt olen läksyni oppinut ja toivon, että pystyn vielä jonain päivänä todella luottamaan niihin, jotka sen luottamuksen arvoisia ovat. En halua pilata yhtäkään suhdetta sillä epäluuloisuudella, johon opin huijareiden myötä.
Ilmoitusluonteisesti kaikille, jotka tunnistavat tuosta jälkimmäisestä kuvauksesta itsensä: nyt on markkinoilla yksi huijattava vähemmän. Ja jokaiselle naiselle: antakaa mahdollisuus myös niille kunnollisille miehille, jotka eivät ensikättelyssä vaikuta niin jännittäviltä. Parhaat asiat tulevat sellaisissa paketeissa, joihin ei välttämättä osaa heti kiinnittää huomiota...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Uusi pantavien sukupolvi tulee tilallesi. Kukaan ei jää kaipaamaan useiden eri miesten lelua. Neitsyttä ja vähemmän käytettyjä naisia pökittäväksemme.
Oppimani läksyt sisältävät mm. sen, etten enää ota itseeni kaltaistesi säälittäviä loukkaamisyrityksiä. Valitan.
Odotas vaan, kun selviää keskeneräinen surutyö edellistä suhteesta ja exän herääminen.
Odotas vaan, kun selviää keskeneräinen surutyö edellistä suhteesta ja exän herääminen.
Se oli kauhean komea mies,
mut lääninveijari kuka sen ties,
se siinä pyöri mun ympärilläin,
heti kun vaan vapaaksi jäin.
Se piti helppona nakkina mua,
ja hoki "kulta mä rakastan sua",
kuin kissa hiirtä se kisaili näin,
sanoin sille sen naamaa päin:
Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.
No sitten toisen mä tapasin vain,
se tuntui vastaavan unelmiain,
mut kerran näin mitä tahtonut en,
erään tiiviin kohtauksen.
Ne nojas toisiinsa sokeina niin,
ne huomas mun sitten seliteltiin,
vai serkkutyttö se suttura ois,
olin kolmas, häivyinkin pois.
Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.
Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.
Nyt ootan kolmatta kohtaloain,
mut nämä miehet ne leikkivät vain,
on kaikki muuten jo ihan ok,
mutta tunnehuolen nälkään kuolen,
toistuu vain: ei oo.
Ei oo, ei oo, ei tuu !!
tehnyt sanat ?
pysyisivätkin siellä takana :-)
mies?? (Pysy vaan takana:)
Vain mies osaa sanoittaa kertoen millaisia lumpsukoita älykkäimmätkin naiset ovat.
on silti edelleen miehiä
on Jori Sivonen.
se oli säveltäjä, sanat on tehnyt Raul Reiman.
tapana tehdä niille joiden huomaan kuuluvan rentturyhmään, temput niin että saavat nöyryytyksen ja minä kunnon naurut!
kiitos niille rentuille joihin haksahdin ja siten opettivat miten rumasti toista ihmitä voi hyödyntää ja kun kaikki on saatu niin pois silmistä vaan.
Minunkin täytyy kiittää niitä renttuja joihin olen erehtynyt ihastumaan, sydän parka on palasina, mutta itsestäni opin paljon. Enää en anna kohdella itseäni miten sattuu, olen vain ollut niin typerän kiltti nainen, uskonut ihmisten hyväntahtoisuuteen, antanut toiselle tilaisuuden kuvitellen että kyllä siellä jossakin pinnan alla sykkii kultainen sydän. Ei se vaan niin mene, tästä lähtien minulta ei enää riitä sympatiaa päihdeongelmaisille, elämänsä katkeroituneille miehille jotka eivät pysty rakastamaan naista kun eivät rakasta edes itseään. Kiitos että avasitte silmäni!
Kun olet ollut kunnollisen miehesi kanssa
yhdessä useita vuosia, tehneet ehkä muutaman
muksunkin siinä välissä niin alat harmaan ja tylsän
arjen keskellä haaveilemaan taas yhdestä niistä
jännittävistä renttumiehestä.
Ehkä näet tämän rentun vielä joskus kaupungilla
ja vaihdatte vuosien jälkeen kuulumisia, kunhan
tunnekuohusi on ensin kunnolla tasoittunut.
Useimpien naisten hoivavietti on niin syvällä
geeneissä ettei sitä aina järjellä pysty käsittelemään.
Syvimmällä sisimmissäsi olet aina toivonut
että saisit pelastettua sellaisen juopon rentun
elämänkumppaniksi. Aivan turhaan, kuten itsekin totesit.
Ja koska pettymyksiä on jo nyt kertynyt painolastiksi asti,
päätit ottaa sen raukan, kunnollisen miehen, ettei
yksinäisyytesi pääsisi musertamaan sinua.
Kunnollinen miehesi on tarinassasi se häviäjä.
Hän ansaitsisi jotain paljon parempaa kuin olla sinulle
pelkkänä laastarina. Olet siis pohjimmiltasi varsin itsekäs.
Toivottavasti nykyisellä miehelläsi on lämmin
sydän että hän kestää kaiken sen kiukun ja
kuonan purkautumisen, jota hän joutuu
ottamaan sinulta vastaan tulevien vuosien aikana
Hyvä kirjoitus aloittajalta,mutta tässäkin tulee ilmi miten katkeria renttuja sapettaa tämmöiset tekstit,sen voi lukea noista riveinvälistä.
Elämä on myöskin oppimista varten.Myös niistä virheistään.
Katsopas, tässä kunnollisessa miehessä kun on sellainen piirre, että hänestä paljastuu mielenkiintoisia asioita ja ajatuksia hiljalleen, toisin kuin rentut, joiden "jännittävyys" lävähtää silmille ensivilkaisulla. Rentut antavat itsestään heti alussa sen mitä annettavaa on (suurin osa siitäkin vain sumutusta ja valheita) ja sisältä paljastuu sen jälkeen pelkkää tyhjyyttä ja surkeutta. Nämä tapaukset on nyt nähty, joten ihan heti en usko kyllästyväni tähän kunnolliseen mieheen, jonka kanssa todella riittää keskusteltavaa.
Se "tylsä ja harmaa arki" yhdessä ihanan miehen kanssa onkin kenties juuri se, mistä nyt vuosien epämääräisen sinkkuilun jälkeen haaveilen. Kyllä, kyllästyn helposti, mutta siihen löytyvät parannuskeinot aivan muualta kuin renttumiehistä.
Ketään en ole koskaan ottanut vain lohdutukseksi yksinäisyyteen; omat tunteeni pitävät kyllä siitä huolen, etten kauaa jaksa olla sellaisen ihmisen kanssa, josta en aidosti välitä. Mistään laastaroinnista ei todellakaan ole kyse. Itseasiassa yksi suurimpia ihastuksiani muutaman vuoden takaa on ollut kunnollinen mies, alku oli hieman samanlainen kuin nyt eli polvet eivät heti notkuneet, mutta rakastuin tutustuessamme syvemmin. Valitettavasti hän rakastui toiseen naiseen. Toivottavasti tarinalla on hieman toisenlainen jatko tällä kertaa.
Mutta edelleen vienosti tiedustelisin, että eikö se
kunnollinen miehesi on tarinassasi se häviäjä?
Hän ansaitsisi kyllä jotain paljon arvokkaampaa?
Mitä sinun kunnollinen miehesi saa sinulta teidän suhteessa?
En ihan käsitä kysymystäsi, mutta yritän jotain vastata. Miksi ihmiset yleensäkään ovat yhdessä? Onko jompikumpi aina häviäjä ja toinen voittaja? Missä mielessä mieheni on tässä tarinassa se häviäjä, senkö vuoksi etten rakastunut päätäpahkaa vai siksikö, että olen joskus tullut sortuneeksi renttuihin? Mistä tiedät, ettei kunnollisella miehelläni ole samanlaista taustaa kuin minulla, pettymyksiä rakkaudessa? Mistä tiedät, etten minä ole se, jota käytetään laastarina?
Minä viihdyn mieheni seurassa ja hän minun. Keskustelemme paljon ja nauramme paljon. Minä hellin häntä ja hän minua. Minä välitän hänestä ja hän minusta (toivottavasti). Aika tasan tuo kuulostaa mielestäni menevän vai oletko eri mieltä...? Taidan vielä tarkistaa asian mieheltä.
Sekin pitänee tässä vielä erikseen mainita, että kunnollisuus ei tarkoita samaa kuin tyhmyys, kokemattomuus ja tossumaisuus. Päinvastoin, kyseessä on erittäin älykäs ja parisuhteissakin kokenut mies, jota ei yksikään nainen varmasti tuosta vaan onnistu huijaamaan. Sellaisena sinä minut taidat käsittää, jonkinlaisena huijarina? Miksi?
Tämän kevään ”elämän oppikoulun” päästötodistuksessa
antaisin sinulle keskiarvoksi numeron 9 eli kiitettävän.
Onneksi olkoon, täältä tullaan elämä! :)
Toivottavasti ajan mittaan tuo pienoinen katkeruutesi
kääntyy vielä nöyryydeksi aidon rakkauden edessä.
Mutta tuolla ylempänä kirjoitit että:
”Alku ei ollut huumaava, mies ei hurmannut ulkonäöllään
eikä suurilla puheilla, mutta päätin kuitenkin ottaa selvää,
voisiko tästä jutusta kehittyä jotain kestävämpääkin.”
Mihin siis hänessä oikein lopulta rakastuit, olen naisena
toivottoman utelias kuulemaan vastauksesi.
Ja myös sen mihin ”kunnollinen" miehesi sinussa sitten rakastui?
On vielä ehkä hieman liian aikaista puhua rakastumisesta... Mutta sanotaan nyt niin, että ihastuminen on tapahtunut hiljalleen. Yhtäkkiä huomaakin ikävöivänsä toista, ajattelevansa tätä koko ajan. Nyt jos mietin niin ensimmäisenä tulee mieleen miehen hymy ja tapa, jolla hän katsoo minua... Ainakin kuvittelen näkeväni niissä vilpitöntä kiintymystä. Hänen kanssaan on myös helppo keskustella tasavertaisesti, tarkoitan siis, ettei hänessä ole tippaakaan ylimielisyyttä tai "minä tiedän parhaiten"-asennetta, sen sijaan itsevarmuutta löytyy kuitenkin sopivasti. Yleensäkin tuntuu, että olemme monella alueella suht tasavertaisia. Ihastumisessa on aina jotain niin alkukantaista, että vaikea järjellä arvioida, mitkä tietyt asiat lopulta jalat veivät alta. Kokonaisuus ratkaisee, kun vaan itse on avoin vuorovaikutukselle.
Itseasiassa en tiedä varmuudella, mistä piirteistäni mies erityisesti pitää, mutta olen kuulemma ainakin "suloinen, halittava ja höpsö". Kliseistä, mutta yksi meitä yhdistävä tekijä on varmasti huumorintaju. Itselläni on jokseenkin sarkastinen sellainen ja ihan kaikki eivät sitä ymmärrä... Kumpikin on melkoisen avoimia ihmisiä, pystymme puhumaan oikeastaan mistä tahansa, myös menneisyydestä.
Tämän paremmin en nyt osaa tilannetta selittää. Tuntuu vain, että kemiat osuvat koko ajan vain paremmin yhteen. Tai ovathan ne jo alusta asti toimineet, mutta tulin vain tuijottaneeksi silloin liiaksi pintaa, kun en itse ihmistä vielä tuntenut. Ja mies ei todellakaan mikään ruma ole, ei vain ollut minun "tyyppiäni" ja jotkut tietyt eleet jopa häiritsivät. Nyt niitä ei enää edes huomaa.
Tuota mainitsemaasi "pienoista katkeruutta" kutsuisin ehkä ennemmin epäluuloisuudeksi ja toivon tosiaan sen karistavani mahdollisimman pian.
" Alku ei ollut huumaava, mies ei hurmannut ulkonäöllään eikä suurilla puheilla, mutta päätin kuitenkin ottaa selvää, voisiko tästä jutusta kehittyä jotain kestävämpääkin. "
Aika harva varmaan jaksaa kiinnostua toisen seurasta, jos ei heti alussa ole perhosia vatsassa. Riippuu tietenkin, missä ja miten on toiseen tutustunut. Mutjaa, hyvä juttu sulle.
Tutustumisemme alkoi kaverillisessa hengessä ja siinä vaiheessa ainakaan minulla ei ollut nokkosperhosia vatsassa. Kehen tahansa en kuitenkaan jaksaisi alkaa tutustua edes kaverina, joten täytyi miehen olla jollain tavalla kiehtova, mutta tosiaan enemmän ihmisenä kuin potentiaalisena kumppanina. Näinkin siis voi käydä, että se ensihuuma antaa hieman odottaa itseään ja uskonkin, että tällaisessa tilanteessa voi olla jopa enemmän potentiaalia jatkoon kuin salamaihastumisissa.
Onneksi olkoon ja kaikkea hyvää teille.
Etteivät naiset puhu keskenään senvertaa että
varoittaisivat toisiaan niistä rentuista.
Kun näyttää että jokaisen täytyy käydä kaikki rentut/pelimiehet läpi ennenkuin tajuavat.
Pitääkö kaikki asiat oppia vaikeimman kautta..
nyt samoja miehiä kierrätä? Vai onko näiden renttujen ja paelimiesten toimintatapa sellainen, että testataan saman kaveriporukan kaikki naiset? En usko.
Kai nekin haluavat naisia vähän kauempaa ja eri ympyröistä, koska silloin se kiinnijäämisen ja paljastumisen riski on kaikista pienin.
Itse näen jo päällepäin jos nainen on renttu. Ilmeisesti olen kykyni kanssa yksin. Pitäisiköhän jonkun kaltaiseni sankarin, joka näkee äänenpainojen ja elekielen yhteistoiminnan merkityksen. Toisista johtopäätöksen voi tehdä nopeastikin, toisista hitaammin. Hitaammmin ymmärtämiesi ihmisten kohdalla kannattaa itsekin toimia harkitun hitaasti varmistautuen naisesta/miehestä onko hän renttu vai rentutar tai kenties aivan jotain muuta.
Kuinka toimia rentun varalta ensi kerran, oppikirjan sivu 1, otapa kopio mukaan taskuusi seuraavasta:
1. Tutustuminen/tapaaminen
2. Tulee yhdessä viihtymisvaihe, nyt vaan kannattaa nauttia elämästä, se on muuten elämän yksi päätarkoituksistamme.
3. Mieti kumppaniasi, katselet, kuuntelet, muodostat mielikuvaa, älä koskaan luota ensivaikutelmaan vaan jälkimakuun.
4. Jos päätät haluta seksiä muista että turha jälkikäteen renttua/rentutarta on sättiä. Rentuttaret ja rentut tekevät vain sen minkä annat tapahtua.
Waffen SS, Haupstadt, Mainheadquartes tai jossain sellaisessa juuri nyt olen.
1.5.2007 Hyvää Vääääpua kaikille, trööt töttöröö
Niin, aina pitäisi lukea mitä lähettä ja laittaa pilkkuja ainakin lisää tai jopa jostain vähentää. Matematiikassa olen aina ollut surkea. Montakohan pilkkua tulee keskimääräiseen kirjoitukseen niin voisi asiaa miettiä että jotta koska jne mihin pilkkua laittaisi. Onko kellään pillusäännöistä ohjekirjaa laittaa vaikkapa vaihdossa omani vastineeksi? Häh, siis pilkkusäännöistä, olen nyt ihan ajatuksiini uponnut näköjään.
´Lisäys: " Pitäisiköhän jonkun kaltaiseni sankarin, joka näkee äänenpainojen ja elekielen yhteistoiminnan merkityksen kirjoittaa kirja kuinka renttu ja rentutar tunnistetaan. "
Niin tuonne jonnekin lauseen sisään vai oliko se virike tai virke niin sitä vaan, että voisikohan musta tulla kirjailija, sellainen olisi jo messevää. Rankaisija II, Kirjailija. Okei, ei hassumpaa musta, vittumaista ehkä susta. Niin tuohon lauseeseen juuri se, ettästä eihän musta sellaiseen ole alkuunkaan ellei sitten yhteistyönä jonkun kanssa. Onhan bändeissäkin useita näppäilijöitä, jotka aikaansaavat yhteismusiikkia. Jos tykkäät sinfoniaa kuunnella niin tiedät mitä tehdä ilman pilkkujakin.
http://www.youtube.com/watch?v=MZmPD6-vNVY
Täränttä, täränttä, tätätätä täränttäääääää
On se.
Sitten kun on kaikki käyty
siirrytään toiselle paikkakunnalle..
ellei tämä nyt ollut provo niin onnea sulle! Hyvä ratkaisu. Elä ota ittees näitten jurpojen kirjoituksia.
Mutta kerro-eikö komea mies voi olla "kunnollinen"?
Pitääkö sen olla tylsännäköinen?
ps.hoivavietti ei ole hyväksi kellekään.
Itse en ole juuri koskaan välittänyt "komeista" miehistä, vaan niistä suloisista, rassukoista rentuista, söpöistä koiranpennuista. Niitä oli (muka) niin mukava hoivata. Toki voi komeakin tai sitten söpö mies olla kunnollinen, mutta ehkä he ovat sitten muuten käytökseltään sellaisia, etteivät pidä kauheasti meteliä itsestään ja jäävät sen vuoksi ehkä hieman syrjään (ainakin minun huomioltani)..? Käsittääkseni aika moni hyvännäköinen mies käyttää sitä ulkonäköään hyväksi ja alkaa pelailla naisilla. Pelimiehet eivät taas täytä ainakaan minun mielipiteeni mukaan kunnollisen miehen tunnusmerkkejä.