Niin, tiedättekö asian kun parisuhteessa tulee tilanne jolloin kaikki on jo sanottu. Kyllästyttääkin, tuntuu ettei toinen enää huomioi ja sillä on vaan ne omat jutut joita se puuhaa?
Kuulostaako tutulta? Siinä neljän, viiden vuoden parisuhteen jälkeen alkaa kummasti vaikuttaa siltä, että kaikki on jo sanottu ja tehty, toinen ei olekaan se maailmaan ihmeellisin asia?
Tiedättekö mitä. Homma on niin, että se käy joka ikisessä parisuhteessa. Ja toinen juttu vielä.
Nykyisenä aikana joka H-E-L-V-E-T-I-N päivä teille aivopestään, että parisuhde pitäisi olla ainakin seuraavia asioita (TV, radio, lehdet, ystävätkin, perkele);
- Kiihkeä, romanttinen
- Avoin, mielenkiintoista keskustelua täynnä
- Seksiä kipunoiva
- Romanttista säihkettä ja gloriaa
- Valtaisan falloksen ja kiinteän emättimen rytmikästä liikettä taivaan sfääreissä
Ja nyt sitten tullaan totuuteen. Kun se ei ole sitä ja miksi ei ole.
- Koska kukaan ei voi eikä pidäkään olla kiihkeä vaikkapa 3 vuotta putkeen
- Kenenkään huulet eivät kestä puhua kolmea vuotta putkeen, saatika että joku vielä keksisi jotain UUTTA sanottavaa kun kolme vuotta on asunut yhdessä
- Romantiikkaa voi tietysti välillä olla, mutta joka viikko, huh huh. Jopa kaviaari muuttuu kalanmädiksi kun sitä syö joka päivä. Kyllä se kukkapuska varmasti ihana on, mutta jos sen tuo viikottain, niin alkaa epäilyttää
- Se valtaisa fallos on useimmiten kuvitelmaa. Ja sitäpaitsi, jos sinulla on 36 senttinen penis, niin emättimen ei tarvitse olla kiinteä
Laitetaanpa nyt tämä sama vaatimus koskemaan ystävyyssuhteita (mitä yleensä vaadimme parisuhteelta). Ystävämme pitäisi olla ainakin seuraavia asioita;
- Hiukan renttuja uraputkisuorittajia, jotka osaavat keskustella aina kun näkevät meidät
- Ulkonäkö PITÄÄ olla kohdallaan ja heidän puolisonsa PITÄÄ olla myös kauniita
- Heidän keskustelunsa pitää olla polveilevan säkenöivää ja upeaa, äänenkäyttö täyteläistä ja soljuvaa kuin keväinen puro
- Heidän pitää olla AINA saatavilla kun ME vaadimme itsellemme aikaa heiltä
- Siitä huolimatta että tarvitsemme itsellemme aikaa, se ei riitä. Pitää ilmoittaa jatkuvasti missä on ja koska tulee kotiin (vaikka se olisi hänen omansa)
- Tarvittaessa PITÄÄ lainata vaikka omat housunsa, että pääsemme ulos
- EI SAA MOKATA, ei vaan saa. Missään tapauksessa ei saa tehdä mitään virheitä, pitää olla miss tai mister perfect
- Hyvä työpaikka, hyvä asunto, hyvä auto, hyvät kengät, osoittaa huomiota VAIN minulle, ei koskaan ole vihainen
Kuulostaako tutulta listalta noin parisuhteen osalta (miten sopivat nuo em. asiat ystävyyteen, tuntuuko oudolta)? Miettikäähän sitten, miksi se parisuhde menee myttyyn? Miksi nykyään ajatellaan vain MINÄ MINÄ MINÄ tänne HETI MINÄ MINULLE?
Kokeilkaapa seuraavaa asiaa, ihan piruuttanne. Kun nykyaikana suorastaan epäjumala on tuo raha, niin kävelette kadulla ja annatte ventovieraalle 10 setelin. Kokeilkaa miltä tuntuu? Täysin pyyteetön teko. Kokeilkaa. Ehkä siitä lähtee se paraneminen, jota tarvitaan tähän itsekeskeiseen paskaan, jota nykyinen maailma edustaa.
Kuulostaako tutulta? Siinä neljän, viiden vuoden parisuhteen jälkeen alkaa kummasti vaikuttaa siltä, että kaikki on jo sanottu ja tehty, toinen ei olekaan se maailmaan ihmeellisin asia?
Tiedättekö mitä. Homma on niin, että se käy joka ikisessä parisuhteessa. Ja toinen juttu vielä.
Nykyisenä aikana joka H-E-L-V-E-T-I-N päivä teille aivopestään, että parisuhde pitäisi olla ainakin seuraavia asioita (TV, radio, lehdet, ystävätkin, perkele);
- Kiihkeä, romanttinen
- Avoin, mielenkiintoista keskustelua täynnä
- Seksiä kipunoiva
- Romanttista säihkettä ja gloriaa
- Valtaisan falloksen ja kiinteän emättimen rytmikästä liikettä taivaan sfääreissä
Ja nyt sitten tullaan totuuteen. Kun se ei ole sitä ja miksi ei ole.
- Koska kukaan ei voi eikä pidäkään olla kiihkeä vaikkapa 3 vuotta putkeen
- Kenenkään huulet eivät kestä puhua kolmea vuotta putkeen, saatika että joku vielä keksisi jotain UUTTA sanottavaa kun kolme vuotta on asunut yhdessä
- Romantiikkaa voi tietysti välillä olla, mutta joka viikko, huh huh. Jopa kaviaari muuttuu kalanmädiksi kun sitä syö joka päivä. Kyllä se kukkapuska varmasti ihana on, mutta jos sen tuo viikottain, niin alkaa epäilyttää
- Se valtaisa fallos on useimmiten kuvitelmaa. Ja sitäpaitsi, jos sinulla on 36 senttinen penis, niin emättimen ei tarvitse olla kiinteä
Laitetaanpa nyt tämä sama vaatimus koskemaan ystävyyssuhteita (mitä yleensä vaadimme parisuhteelta). Ystävämme pitäisi olla ainakin seuraavia asioita;
- Hiukan renttuja uraputkisuorittajia, jotka osaavat keskustella aina kun näkevät meidät
- Ulkonäkö PITÄÄ olla kohdallaan ja heidän puolisonsa PITÄÄ olla myös kauniita
- Heidän keskustelunsa pitää olla polveilevan säkenöivää ja upeaa, äänenkäyttö täyteläistä ja soljuvaa kuin keväinen puro
- Heidän pitää olla AINA saatavilla kun ME vaadimme itsellemme aikaa heiltä
- Siitä huolimatta että tarvitsemme itsellemme aikaa, se ei riitä. Pitää ilmoittaa jatkuvasti missä on ja koska tulee kotiin (vaikka se olisi hänen omansa)
- Tarvittaessa PITÄÄ lainata vaikka omat housunsa, että pääsemme ulos
- EI SAA MOKATA, ei vaan saa. Missään tapauksessa ei saa tehdä mitään virheitä, pitää olla miss tai mister perfect
- Hyvä työpaikka, hyvä asunto, hyvä auto, hyvät kengät, osoittaa huomiota VAIN minulle, ei koskaan ole vihainen
Kuulostaako tutulta listalta noin parisuhteen osalta (miten sopivat nuo em. asiat ystävyyteen, tuntuuko oudolta)? Miettikäähän sitten, miksi se parisuhde menee myttyyn? Miksi nykyään ajatellaan vain MINÄ MINÄ MINÄ tänne HETI MINÄ MINULLE?
Kokeilkaapa seuraavaa asiaa, ihan piruuttanne. Kun nykyaikana suorastaan epäjumala on tuo raha, niin kävelette kadulla ja annatte ventovieraalle 10 setelin. Kokeilkaa miltä tuntuu? Täysin pyyteetön teko. Kokeilkaa. Ehkä siitä lähtee se paraneminen, jota tarvitaan tähän itsekeskeiseen paskaan, jota nykyinen maailma edustaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viesti jonka luin joka oli just nii ku mäkin sen ajattelen!
väittämät taitavat olla syynä pahaan oloon monessa suhteessa. Eipä siihen paljon lisättävää ole. Mutta pitäisi muistaa, että ihminen ITSE asettaa itselleen näitä älyttömiä ihanteita. Kaiken PITÄÄ olla niin viimeisen päälle. Vaikka olen nainen, sanoisin, että varsinkin naiset sortuvat tähän "täydellisyys" buumiin.
Todellisesta rakkaudesta ei nykynaiset tiedä mitään. Eivätkä välitäkään tietää. Sillä se ei ole pelkkää saamista, vaan rakastaakseen on myös pakko antaa itsestään.
Omassa suhteessani mieheeni ei ole vielä tullut tunnetta, että kaikki on sanottu tai tehty. Olemme sentään olleet kimpassa 17v.
Allekirjoitan kuitenkin tuon mitä kirjoitit aivopesusta, jota tulee joka tuutista. Se on todella kuvitteellinen näkemys siitä millainen parisuhteen MUKA pitäisi olla, koska kenenkään suhde toiseen ei koskaan voi "saavuttaa" tuota lopputulosta. Sellainen mitä ei voi saavuttaa, tekee kaikkien parisuhteet kyseenalaisiksi ja se ON typerää. Tulen aivan mainiosti toimeen mieheni kanssa, muttei mieheni edusta minulle koko elämääni, hän on vain yksi osa siitä ja hyvä niin.
Usein sanotaan, että parisuhteen osapuolten "pitää riittää" toisilleen. Muita ei saa vilkuilla eikä tuntea hempeitä tunteita toisia kohtaan. VÄÄRIN. Ihminen saa tuntea ja keskustella henkeviä kenen kanssa tahansa, ikään ja sukupuoleen katsomatta.
En halua masentaa suhteen alkuaikojen kiihkeän rakkauden parissa pyöriviä pariskuntia, mutta fakta on se, että mitä enemmän ylistää toista, kehuu, imartelee, nuolee yms. sitä huonommin tämän näkee OIKEASTI ihmisenä. Ja sitä pahemmin käy, kun tämä illuusio hajoaa viimeistään n. 2-3vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta. Siinä vaiheessa sanotaan, että suhteesta on tullut huono, toinen MUUTTUI liikaa. Itseasiassa kukaan ei ole muuttunut, ainoastaan näin ajattelevan OMA KÄSITYS on.
ei voi odottaa enemmän kuin siihen itse antaa. On turhaa narista, ettei saa toiselta sitä, tätä ja tota. Kumppani on kumppani eikä omien tarpeiden tyydyttäjä.
Älä ihmeessä sano että huonosti käy joka ikisessä suhteessa! Onhan tuo ihan lohduton näkymä ja pelottaa varmasti jonkun edes yrittämästä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se voi olla ihanaa vielä 20 vuoden jälkeenkin, ei mielenkiinto ja puhuminen toki lopu siihen kun tutustutaan.
Perustotuus on tietysti, että jokainen ihminen muuttuu ja kehittyy koko ajan, onneksi, ja niin tekee suhdekin. Toiseen on tutustuttava yhä uudelleen, yhteispeli koottava aina uudenlaiseksi sen mukaan miten elämänvaiheet ja olosuhteet muttuvat. Ja romantiikkaa ja seksiä ei saa päästää sammumaan, siinä on varmasti se tärkein tekijä, johon voi myös vaikuttaa jos tahtoa on.
Jep ,jokainen on varmaan nähnyt ystäväpiirissään kymmeniä erilaisia liittoja ja kohtaloita. Jotenkin on alkanut näyttää että mitä enempi on alussa pusi-pusi ja kaikenlaista imelyyttä, alkaen mahtihäistä, sitä varmemmin ero tulee.
Varmimmin on pysyneet kasassa ne liitot joissa on kaksi tervejärkistä ja tasaarvoista keskenään elämässä, ja jossa (ja tämä on erittäin tärkee juttu) seksi/erotiikkapuoli on pysynyt ns vireellä tasolla. Tähän mun kokemuksen mukaan auttaa ;
- henkinen vireys, ts valmius ja halukkuus riettauteen ja seksiin
- fyysisestä puolesta huolehtiminen ( nainen pysyy naisena ja mies miehenä)
- toisen arvostaminen miehenä ja naisena.
- kaikenlaisen uuden kokeilu yhdessä tai erikseen ( harrastukset,matkailu tms virikkeet)
Toi seksipuoli ei ole tietenkään pakollista mutta vähentää syrjähyppyjen määrää..
Liitoissa on vääjäämättä kriisihetkiä ,mutta kun tiedostaa mistä ne johtuu pystyy niistä selviämään.
Asiaa! Siis terve järki pitää liitot kasassa paaaljon paremmin kuin alun pusi-pusi-rakkaus.
Pitäiskö nyt ahdistua ja ruveta pelkäämään sitä hetkeä, kun mieheni kyllästyy minuun? Hän on koko suhteen ajan ollut "pusi-pusi-rakastunut" ja lähes ylistänyt minua. Onko siis sääntö se, että vaikka oma rakkauteni onkin ehkä enemmän "jalat maassa" -tyyppistä, niin hänen kiinnostuksensa lopahtaa ennen pitkään?
todella. Koskaan et voi olla varma toisesta. Sitä paitsi rakkautta ei koetella pusi-pusi-haleissa vaan arjessa ja ankarassa työssä uupuneena . Mutta ettehän te siitä mitään tiedä...
Yksikään suhde ei tule kestämään... ja se on totta, parisuhde ei vuosien päästä ole jännittävää. Siksihän kaikki nykyään vaihtaa uuteen...ja uuteen...ja uuteen..
Täähän oli hieno ja erilainen kommentti pitkään aikaan. Ainakin parisuhteen osalta noi piti paikkaansa; kaikki mediat ja ihmiset kertoo millasen parisuhteen pitäis olla ja herkästi sen sitte uskoo ja alkaa epäilemään omaa suhdettaan vaikka se onkin normaali.
Ystävyyden osalta minusta ainakaan kukaan ei oo antanu mitään kuvaa millanen sen pitäisi olla. Tai ainakaan siinä ei sitten minuun ne vaikuta; ihan sama minkä näkönen jne...
ihanasti "huumorilla" höystettyä tekstiä :D Mun piti oikein kaks kertaa lukea ja todeta, että puit kyllä hienosti ajatuksesi kokonaisuudeksi. Sitähän se on, ikuista arjen huumaa tuskin on olemassakaan, mutta asian pointti lieneekin siinä, että oivaltaa sen olevan täysin normaalia. Ikävä kyllä nyky-yhteiskunnassa minä-keskeinen ajattelu on kovin yleistä. Etenkin monet naiset sortuvat täydellisyyden tavoitteluun, mikä tekee heistä usein vain omaan napaansa tuijottelevia. Näin todellisuus hämärtyy ja siinäpä sitten elät oman täydellisyytesi kanssa.
Ystävyyttä on monenlaista, tosin kuvaamaasi täydellistä ystävää on vaikea kuvitella :D Tiedän kyllä sellaisiakin ystävyyssuhteita olevan, jossa suhdetta pidetään yllä vain kulissien varjolla. Tosi ystävät ovat sen sijaan emppiksiä, joille merkityksellistä on sisältö, ei kuori. =)