Tuossa 3 viikon päästä olen matkustamassa poikaystäväni luo eri maahan. Silloin ei olla nähty 8 kuukauteen. En voi sanoa kuinka paljon minua jännittää ja pelottaakin. En edes usko todeksi,että olen lähdössä reissuun. Itkettääkin usein koska pelkään välillä pahinta, koska omat tunteeni ovat niin laantuneet. En muista millaista on olla rakastunut. Uskon kyllä että "rakastumme uudelleen" mutta tuntuu niin vaikealta ottaa se askel lentokoneeseen... Onko jollain kokemuksia/neuvoja miten pääsisin matkaan hyvin positiivisin mielin ilman pelkoa. Pieni positiivinen jännityshän kuuluu asiaan, mutta miten pelko pois?
kohta 8 kuukautta
oltu erossa
112334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä täältä Suomesta varmasti sulle löytyy Suomalainen mies. Mutta nyt sun täytyy uhmallakin mennä,eikö niin?
Kyllä täältä Suomesta varmasti sulle löytyy Suomalainen mies. Mutta nyt sun täytyy uhmallakin mennä,eikö niin?
kylläpä kannusti!! Sen voin sanoa, että kyllä varmasti lähden! Uskon edelleen että meidät on luotu toisillemme.
Pelkäät siis että "ette rakastukaan uudelleen"? Vai mikä se pahin pelkosi konkreettisesti on?
Mieti niitä kahdeksan kuukauden takaisia positiivisia asioita siitä ihmisestä. Mieti ihanimpia hetkiä yhdessä, katsele kuvia. Mieti mitä siinä henkilössä olet rakastanut ja/tai rakastat. Todennäköisesti henkilö ei ole juurikaan muuttunut siitä mitä oli 8 kk sitten. Sinähän tunnet hänet, älä sitä jännitä!
Älä tee matkan suhteen liikaa suunnitelmia, älä ota paineita siitä miten asioiden "kuuluisi mennä". Omalla painollaan asiat menee hyvin.
Ajattele matkaa vaikka seikkailuna, kokemuksena - pieni jännitys tuo elämään eloa!
Onnea ja rohkeutta matkalle!
poissa silmistä (tarpeeksi kauan aikaa) poissa mielestä... Selvittele tunteitasi rauhassa, ennenkuin lähdet. Itsellänikin samantyyppinen tilanne, 8 kuukauteen en ole nähnyt miestäni, tosin olen avioliitossa; tosin kaipaus ja rakkaus miestäni kohtaan on jatkuvasti läsnä. Tsemppiä, kyllä kaikki varmasti järjestyy.
Mitä sinä pelkäät? Ehkä pelkosi on aiheellistakin; vai tunnetko kaverin jo todella 100%:lla varmuudella?
Ja oleellista on sekin, että mihin maailman kolkaan olet lentämässä, eli mitä hidalgoja tämä herra on??
Hei, Oman kokemukseni mukaan uskoisin, että pelko katoaa vasta määränpäässä, kun tapaat hänet. Pieni jännitys voi säilyä sen jälkeenkin, mutta se vain kuuluu asiaan. ;) Onnea matkaan!!!
Olen itse elänyt kaukosuhteessa naiseen noin 2 vuotta, ja tavanneet olemme suunnilleen puolen vuoden välein, joka kerralla on sydän pompahtanut kurkkuun heti ensi kosketuksesta. Erossa ollessa ei tunteet ole ehkä olleet ihan niin pinnalla, ja "tunnistettavissa", mutta joka kerran paluumatkalle lähtiessäni, olen ollut entistä rakastuneempi. Joten rohkeasti matkaan vain. Omassa tilanteessani, olemme päättäneet että kesäkuussa teen rakkaani luokse kesäkuussa viimeisen lennon, ja jään "kotiin". Sillä siellä se on missä sydämenikin.
Tsemppiä molemmille.
..kaikilla on kaukosuhteista oma mielipiteensä. toiset sanoo että ne toimii loistavasti ja toiset sanoo että ne ei toimi. se on niin ihmisistä kiinni! tiedän mistä puhun, olen itse kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa sillä opiskelut veivät minut lukion jälkeen maailmalle. ensin euroopaan ja nyt työharjotteluun aasiaan. eli kilometrejä on muutamia välissä, mutta ei se mitään rakkautta silti on ilmassa. kaikkihan on vain väliaikaista, näin poikaystäväni aina sanoo mulle kun oon surullinen tästä välimatkasta
Tiedän ton tunteen kun olin vuoden kaukosuhteessa.
Sitä tavallaan pelkää unohtaneensa minkälainen se toinen ihminen on... se ajatus siitä toisesta tuntuu vaan unelta ja epätodelliselta ja ajatus siitä että se pitäis kohdata on melkeen pelottava!
Tajusin myöhemmin että se mitä mä pelkäsin oli vaan se seuraava eroaminen... liitin sen jälleennäkemisen siihen ikävään, ja pelkäsin sitä ikävää...
Kun nähtiin taas toisemme niin mä vaan tärisin ja olin että "älä kato mua silmiin"... koska se oli vaan niin outoa!! Mut sit se halas mua ja 15 minuutin päästä oltiinkiin jo peiton alla :)
nyt kun ajattelen asiaa, se että näkee toisen pitkästä aikaa on tosi jännittävää. Nyt tuntuu että ollaan kun osa toisiamme ja on vaikee nähdä sitä toista ihmistä eri yksilönä!! Sillon mietin vaan sitä millasta oli nähdä pitkästä aikaa... oli vähän jo unohtanu miltä toinen tuoksuu ja millanen ääni sillä on. Se on aivan ihanaa! Mä melkeen toivon sitä että saatais joskus olla taas erossa että saatais nähdä toisemme pitkästä aikaa... se ON ihanaa!
kyllä siinä varmaan ensin pelottaakin mutta ei se rakkaus niin vain häviä. kyllä sä sen vielä "muistat" uudelleen kuinka ihana se miehes olikaan. tsemppiä sulle, kyllä suosittelen reissua, eipähän jää ainakaa sitten kaduttamaan jälkeenpäin jos ei tullut lähdettyä. saman kokenut ja nyt eletään yhessä onnellisesti ja olen todella onnellinen et sillon päätin lähtee reissuun mieheni luo.
ja unohtu sanoa että kyllä se jännitys katoaa sit ku näätte taas ja saatte olla vähän aikaa rauhas kahestaan:) kyllä mulla siinä vaihees tuli tippa silmäkulmaan mut niin tuli miehellenikin:P