En tiedä kuuluisiko tämä itse asiassa tälle palstalle... Kuitenkin, epäilen että veljeni on masentunut tai jotain vastaavaa. Hän on juuri valmistumassa lukiosta neljännen vuotensa jälkeen ja lukee pääsykokeisiin, kesällä menossa armeijaan. Armeijaan meno on hänelle erittäin hyvä asia, sillä tällä hetkellä hän on oikeastaan vain kotona, ellei lasketa valmennuskurssilla käymistä, eikä hänellä ole ollut oikeastaan yhtään kaveria viimeisen viiden-seitsemän vuoden aikana.
Itse olen kai toiminut hänelle jonkinlaisena kuuntelevana korvana ennen viime syksyä,jolloin muutin opiskelemaan monen sadan kilometrin päähän. Nyt käyn kotona noin kerran kuukaudessa. Pikkusiskoni asuu tällä hetkellä kyllä kotona, mutta hän ja veljeni riitelevät paljon ja veljeni saattaa jopa lyödä siskoani ilman syytä. Tällä hetkellä veljeni sosiaalinen elämä huipentuu tietokoneen pelaamiseen isänsä kanssa jolloin he yleensä myös juovat itsensä humalaan.
Veljeni on minuakin kohtaan monesti aika ilkeä, saan kuulla usein olevani mm. narsistinen. Lisäksi hän ajaa lemmikkejämme takaa sekä kiusaa niitä eikä aina osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaankaan. Luulen että tällä käytöksellään hän purkaa vain pahaa oloaan. Haluaisin auttaa häntä, mutta tuntuu etten voi tehdä mitään. Yritin esimerkiksi pyytää häntä tänne viettämään vappua mutta tuloksetta, mieluummin hän vietti vappunsa kotona vanhempien seurassa. Pääsykokeitakaan hän ei tunnu ottavan tosissaan eikä juurikaan käy kuntoilemassakaan, vaikka vanhempani maksavat hänen kalliin salikorttinsa.
Toivon vain että veljeni reipastuisi tuosta armeijassa tai viimeistään opiskelemaan mennessään. Käy vain todella sääliksi että jonkun nuoruus menee tuolla tavalla erakon elämää viettäessä, varsinkin kun kyseessä on oma veli.
Itse olen kai toiminut hänelle jonkinlaisena kuuntelevana korvana ennen viime syksyä,jolloin muutin opiskelemaan monen sadan kilometrin päähän. Nyt käyn kotona noin kerran kuukaudessa. Pikkusiskoni asuu tällä hetkellä kyllä kotona, mutta hän ja veljeni riitelevät paljon ja veljeni saattaa jopa lyödä siskoani ilman syytä. Tällä hetkellä veljeni sosiaalinen elämä huipentuu tietokoneen pelaamiseen isänsä kanssa jolloin he yleensä myös juovat itsensä humalaan.
Veljeni on minuakin kohtaan monesti aika ilkeä, saan kuulla usein olevani mm. narsistinen. Lisäksi hän ajaa lemmikkejämme takaa sekä kiusaa niitä eikä aina osaa huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaankaan. Luulen että tällä käytöksellään hän purkaa vain pahaa oloaan. Haluaisin auttaa häntä, mutta tuntuu etten voi tehdä mitään. Yritin esimerkiksi pyytää häntä tänne viettämään vappua mutta tuloksetta, mieluummin hän vietti vappunsa kotona vanhempien seurassa. Pääsykokeitakaan hän ei tunnu ottavan tosissaan eikä juurikaan käy kuntoilemassakaan, vaikka vanhempani maksavat hänen kalliin salikorttinsa.
Toivon vain että veljeni reipastuisi tuosta armeijassa tai viimeistään opiskelemaan mennessään. Käy vain todella sääliksi että jonkun nuoruus menee tuolla tavalla erakon elämää viettäessä, varsinkin kun kyseessä on oma veli.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kuule mitään hätään.
Yhdessä asiassa Suomen Armeija on ehdoton kymppi:
Se tosiaan reipastaa.
Samalla sosiaalistaa koska on tultava joukkueessa juttuun. Tehdään komppaniana asioita eikä vaan kökitä siellä tietokoneen edessä pikkupöhnissä.
Eli armeijassa on kuule oikeasti tehty miehiä tytöille uhittalevista mammanpojista.
Veljelleni tekee tosiaan todella hyvää päästä pois vanhempieni luota nysväämästä. Itse asiassa tuntuu että he ovat suojelleet veljeäni liikaa eivätkä ole pakottaneet häntä ottamaan vastuuta juuri mistään tai kyseenalaistaneet hänen päätöksiään.
Viime syksynä veljeni oli jo muutamaa kurssia vaille valmis ylioppilas ja ehdotin että hän olisi mennyt vaikka opinto-ohjaajalle kysymään saako varmasti kurssit täyteen, kirjoitukset olivat jo nimittäin veljeni kohdalta ohi. Vastauksena oli erittäin suuttunut "joo joo", mutta kurssit jäivät kuitenkin suorittamatta.
Kun kyselin sitten ruokapöydässä mikseivät kurssit tulleet täyteen veljeni suuttui. Tarkoitukseni ei ollut loukata tai provosoida ja pyysin vielä anteeksikin, muttei se auttanut. Vanhempieni mielestä asiasta ei olisi kannattanut keskustella vaan "niin vain kävi". Mielestäni kuitenkin kolme ja puoli vuotta on täysin riittävä aika lukiossa ja tämän kevään olisi voinut käyttää täysin lukemiseen tai vaikkapa töissä käymiseen.
Sain myös huolehtia veljeni ammattikorkeakouluun pyrkimisestä ja muistuttaa että sinne on haettava hakuaikojen puitteissa. Onneksi huolehdin, sillä muuten hakuajat olisivat menneet häneltä ohi. Äitinikin kysyi että voiko sinne enää edes hakea. Tuntuu että vanhempani pitävät veljeäni yhä pikkulapsena (joka tosin saa vetää aikamoiset kalsarikännit usein-kuitenkaan baariin menoa he eivät katso hyvällä, vaikka veljeni menisi minun kanssani ulos. Mielestäni olisi kuitenkin parempi jos veljeni tapaisi muita nuoria edes yökerhossa).
Lisäksi minusta tuntuu että veljeni pelkää todella paljon sosiaalisia tilanteita, hän jännittää todella paljon puhumista esimerkiksi tarjoilijalle tai vaatekaupan myyjälle. Olen todella iloinen että hän pääsee armeijaan ns. shokkihoitoon, ja saa sitten harjoitella ihmisten välistä kanssakäymistä ja tulee ehkä itsevarmemmaksikin. Ja toivon että opiskeluaikoina hän lähtisi sitten ylioppilaskunnan toimintaankin (bileet ym.) rohkeasti mukaan.
sanoa että se mitä ihmiset luulevat ja mikä on todellisuus on eri asia. Veljesi on armeijan slangilla ns. ressukka. Kohtalona on yleensä palvelustovereiden ankara kiusaaminen. Olin esimiesasemassa ja ehkä hieman simputinkin tuollaisia (lähinnä psyykkistä nöyryyttämistä). Tehtävänäni oli tehdä ressukoitten elämästä helvettiä jotta keskeyttäisivät koulutuksen. En usko että niitten itsetunto parani mutta emme kaipaa luuseita riveihimme.
Tällä hetkellä tuntuu vain siltä että mikä tahansa on veljelleni parempi vaihtoehto kuin tämänhetkinen tilanne, vaikka kiusattuna oleminen ei todellakaan ole mitään herkkua. Mutta sen voin sanoa, että jos hän keskeyttää palveluksen niin vien hänet takaisin armeijaan vaikka väkisin:)
Joops...ymmärrän teitä molempia. Sinua huolestuttaa "se ja se", mutta arvaapas mitä - veljeäsi ärsyttää hänen näkökulmastaan "nalkuttava ja dominoiva isosisko"!
Kuka sulle sen tehtävän anto? tuliko se päällystöltä? Miksi tuollaiset ihmiset yritetään savustaa ulos? ketä se auttaa? Vai onko kyse vain sairaasta pelistä?
Se on veljesi elämä, jonka hän saa itse elää niin kuin parhaaksi näkee. Ei hänen tarvitse toimia, niin kuin sinusta olisi parasta. Jos ei kiinnosta opiskelut sun muut, niin ei kiinnosta. Ei se ole sinun ongelmasi. Elä sinä vaan omaasi ja anna hänen elää omaansa.
haluaa elää tuolla tavalla?
Ilmeisesti tämä veli.
voi tuntua turvalliselta piiloutua kotiin äidin helmoihin ja viettää hotellielämää neljän seinän sisällä.. Mutta nettipokeri ei kuitenkaan taida korvata ihmissuhteita eivätkä vanhemmat omanikäisiä kavereita. tai no, onhan meillä kaksi kissaa, mutta ne taitavat jo pelätä veljeäni, ja myönnettäköön, syystä...
Oi! ihanaa, että pidät huolta veljestäsi!
Luulen, että tuo agressiivisuus johtuu liiasta koneen tuijottelusta. Tuntuu ainakin siltä, että omalla broidillani tuo jatkuva pelaaminen saa hermot "hieman" kireelle.
Onneksi hän on vastapainoksi himourheilija ja kavereitakin löytyy, joten kaikkea aikaa ei siellä koneessa vietetä (hitto vie).
Jos veljesi pelkää sos. tilanteita, ei hän varmaan siksi halua tulla viettämään vappua tuntemattomien opiskelijoiden kanssa. Ehkä voisitte mennä yhdessä lenkille, golfaamaan, veneilemään...ja pikku hiljaa ottaa mukaan joitain sun kavereita. Tietty käyt vain kk:n välein kotona. Mut, ehkä vähitellen velikin aktivoituu tähän harrastukseen ja käy siellä itsenäisesti.
Inttikokemus toivottavasti on positiivinen, eikä esimiehinä ole erään kirjoittajan kaltaisia surkimuksia! Jos omalla perheenjäsenellä on rankkaa koettelee se kyllä koko perhettä! Onneksi kesä on tulossa ja ehkä aurinkokin piristää veljeäsi! Yrittäkää käydä biitsillä usein!
Älä kuitenkaan stressaa liikaa. Sunkin voimat on rajalliset! Tsemppiä ja kevättä!