Olen nainen ja päätin aloittaa kirjoittamisen.Aion palata lapsuudenmuistoihin ja nuoruuden mielenmaisemiini, käydä läpi kypsymiseen liittyneitä vaiheita.Aion käsitellä jännittäviä asioita, tärkeitä ikoneja esim. poneja ja hevosia, sivuuttaa jonkin verran idoleita yms. sekä muistella niiden aikojen hypejä, veganismiä ja suomalaisen hiphopin vaikutusvallan nousua.Onko kukaan havahtunut siitä kuinka tärkeältä kirjoittaminen tuntuu? Jos olet, aiotko joskus julkaista ihan oikean kirjan? Miten aiot sen tehdä, osaatko kirjoittaa niin hyvin, vai kouluttaudutko? Julkaisetko pseudonyymillä?
Päiväkirjan/elämänkertojen
kirjoittaminen.
5301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kirjoitellut "pöytälaatikkoon" jo useiden vuosien ajan, tosin en päiväkirjaa tai elämäkertaa vaan fiktiivisiä tarinoita. En ajattele julkaisemista, sillä se vie multa luomisen ilon. Ei mulle ole tärkeää saattaa tekstejäni muiden luettavaksi, kunhan vaan saan tulostettua jonkin mielikuvan tai tarinanpätkän tms. joka poksahti jostakin päähän, se riittää mulle. Kirjoittaminen on mulla vastapaino mm. työlle, joka on kaikkea muuta kuin luovaa.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat käyneet kirjoittajakurssejakin ja aikovat sitten viimeistäänkin eläkkeelle jäädessään ryhtyä julkaisemaan tekstejään.
Jos sullakin on haaveena julkaista päiväkirja/elämäkertasi, niin suosittelen kirjoitus- ja äidinkielenkursseja, jos vaan aikaa ja intoa riittää, niistä saa kuulemma hyviä ohjeita mm. niiden karkeimpien kieli- ym. virheiden korjaamiseen. Se työhän tulee joka tapauksessa eteen viimeistään sen jälkeen kun kustannustoimittaja on sen hyväksytyn kässärin lukenut ja ne kaikki virheet sieltä päivänvaloon nostanut.
; )
freelance kirjoittajana. Kirjoitan novelleja erääseen lehteen ja muitakin projekteja on käynnissä. Nykyään uskallan kirjoittaa kaiken omalla nimelläni. Eiköhän se esikoisteoskin tule lähivuosina väännettyä. Kirjoittaminen on se elämäni rakkaus.
Cosmoon vai Reginaan?
mikään akkainlehti.
Mä kirjotin pienenä ja teininä päiväkirjaa.
Mulla on monta päiväkirjaa niiltä ajoilta. Jotkin ehkä säilytän, ne jutut mitä ihan pikkuisena kirjotti. Hassua tilannekomiikkaa sisaruksien kanssa jne. Loput olen päättänyt polttaa. En halua lukea niitä itse, enkä halua että niitä lukee kukaan muukaan. Ne on ollut tapa purkaa tuskaa. Ja sitä tuskaahan riitti teiniaikoina koulukiusattuna jne.
Tänä päivänä pidän pelkästään treenipäiväkirjaa.
Se on ollut tosi simppeli. Merkataan vaan mitä on tullut tehtyä ja jos on erityisen huon/hyvä fiilis tai loukkaantumisia, ne merkitään. Samaten painoa tarkkaillaan koska lajissani on painoluokat. Seuraavaksi ajattelin aloittaa päiväkirjan joka kertoo laajemmin tän hetkisistä tuloksista ja missä kartoitan tavoitteitani lyhyemmälle ja pitemmälle aikavälille.
En usko että jaksan enää kirjottaa päiväkirjaa jossa kertoisin mitä miehen kanssa tehtiin tänään ja mitä eilen ja mitä jos ja kun ja miksi ja häh. Mutta joo. Kirjoittaminen on terapeuttista. Joskus rankkoina aikoina melkeen tekisi vanhasta muistista mieli ruveta purkamaan tuntojaan paperille, mutta onhan se puhelinkin, ja lenkkipolku. Voi miettiä asioita kaverin kanssa tai ihan yksikseen.
Sitä että teenkö jotain elämäkertaa joskus, en voi vielä sanoa. On vielä niin paljon elämää edessä :) Ainakin toivottavasti.