Moi,
olen nyt ihan vakavissani joten suhtautukaa tähän sen mukaan, please !
Näin kävi:
Jouduin tilanteeseen jossa sanoin työtoverilleni
kahden kesken kovia sanoja. Hän on ottanut asian ilmeisesti kovin raskaasti ja asia on painanut hänen mieltään. En ole sydämetön suunsoittaja ja olen pahoillani. Olen myöskin häneltä pyytänyt anteeksi sanojani. Olemme molemmat olleet melko kovilla viime aikoina ja sitä rataa. Selityksiähän aina on. Tapoihini ei todellakaan kuulu sättiä työtovereitani.
Hän on melko uusi työpaikallani (emme ole alainen ja pomo suhteessa)ja työnjako on melko epäselvä, paineita kasautuu kun ollaan tilanteessa jossa ei oikein tiedetä mitä kenenkin pitäisi milloinkin tehdä ja mistä ottaa vastuu.
Se mitä sanoin työtoverilleni koski hänen asennettaan (huom! sitä miten minä sen koin) minua kohtaan. Koin hänen pitävän itseään "parempana" ja väheksyvän minun työpanostani.
Olin kovin ymmälläni kun työtoverini useita päiviä tapahtuneen jälkeen esimiehemme kanssa asiasta jutellessamme totesi, että hän kokee joutuneensa suorastaan työpaikkakiusaamisen uhriksi.
Itse tapahtuman jälkeen olimme todenneet, että meidän pitää keskustella enemmän keskenämme ja oppia tuntemaan toisiamme väärinkäsitysten välttämiseksi.
Nyt en oikein tiedä miten uskallan tästä eteenpäin käyttäytyä. Oikeastaan olen itse puolestani nyt varsin loukkaantunut kun minua syytetään työpaikkakiusaajaksi ja henkilöksi joka mieluummin hajottaa kuin rakentaa.
Kerroinpahan nyt teille kun kotiin ei viitsi työmurheita aina kantaa ja työpaikkallahan tätä ei vatvoa voi...
olen nyt ihan vakavissani joten suhtautukaa tähän sen mukaan, please !
Näin kävi:
Jouduin tilanteeseen jossa sanoin työtoverilleni
kahden kesken kovia sanoja. Hän on ottanut asian ilmeisesti kovin raskaasti ja asia on painanut hänen mieltään. En ole sydämetön suunsoittaja ja olen pahoillani. Olen myöskin häneltä pyytänyt anteeksi sanojani. Olemme molemmat olleet melko kovilla viime aikoina ja sitä rataa. Selityksiähän aina on. Tapoihini ei todellakaan kuulu sättiä työtovereitani.
Hän on melko uusi työpaikallani (emme ole alainen ja pomo suhteessa)ja työnjako on melko epäselvä, paineita kasautuu kun ollaan tilanteessa jossa ei oikein tiedetä mitä kenenkin pitäisi milloinkin tehdä ja mistä ottaa vastuu.
Se mitä sanoin työtoverilleni koski hänen asennettaan (huom! sitä miten minä sen koin) minua kohtaan. Koin hänen pitävän itseään "parempana" ja väheksyvän minun työpanostani.
Olin kovin ymmälläni kun työtoverini useita päiviä tapahtuneen jälkeen esimiehemme kanssa asiasta jutellessamme totesi, että hän kokee joutuneensa suorastaan työpaikkakiusaamisen uhriksi.
Itse tapahtuman jälkeen olimme todenneet, että meidän pitää keskustella enemmän keskenämme ja oppia tuntemaan toisiamme väärinkäsitysten välttämiseksi.
Nyt en oikein tiedä miten uskallan tästä eteenpäin käyttäytyä. Oikeastaan olen itse puolestani nyt varsin loukkaantunut kun minua syytetään työpaikkakiusaajaksi ja henkilöksi joka mieluummin hajottaa kuin rakentaa.
Kerroinpahan nyt teille kun kotiin ei viitsi työmurheita aina kantaa ja työpaikkallahan tätä ei vatvoa voi...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Työpaikalla pitää uskaltaa puhua. Mutta ei esimiehelle , eikä luottamusmiehelle , eikä työsuojeluvaltuutetulle. He kaikki ovat puolueellisia Savossa ja ainakin Kuopiossa. Mene ja puhu työpaikkalääkärillesi ja terveydenhoitohenkilökunnalle , että olet joutunut väärin kohdelluksi. Jää sairaslomalle ja mieluiten pitkälle sellaiselle. Itse tein sen virheen, että minä onneton puhuin epäkohdista luottamusmiehelle ja esimiehelle. He olivat savolaisten puolta ja minä kun olin muualta muuttanut, niin sain ikuiset vihat niskaani. En ole vieläkään toipunut kärsimästäni vääryydestä. Kait niitä joutuu kantamaan hautaan saakka. Itse olen joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi ja kokenut suurta vääryyttä . Olin menettänyt markoissa n. 55.000 mk. neljän vuoden aikana. Arvaa vetääkö se mielen katkeraksi. Syy on onneton ja epäoikeudenmukainen ns. ryhmäurakka. Siinä eräskin työtoverini kehui kerran, ettei hän tee töitä kuin 60 mk:n edestä. Kuitenkin hänkin kuittasi 80 mk:n tuntipalkan .Oliko se oikein? Ei totta vie ollut. Muistan kun tulin taloon , niin tupakkamiehet pitivät reilun 20 min. tupakkatauot , kun tupakoimattomilla se oli vain 10 min.Sama oli kahvitaukojen ja ruokatuntien osalta. Olen vahvasti sitä mieltä, että ristiriitoihin eivät työnjohtajat uskalla vaikuttaa. Heidät voi ay -liike istua ulos työpaikastaan. Ei myöskään ryhmäurakka ole oikeudenmukainen. Jokaisessa työyhteisössä on siipeilijöitä ja välistä vetäjiä ja oman edun tavoittelijoita.
Ongelmia oli työyhteisössäni paljon. Niitä ei kukaan ole usakaltanut korjata. Helvetillinen henki ja jäätävä ilmapiiri on siinä työyhteisössä vallinnut jo kymmeniä vuosia. Koko talo tarvitsisi
täydellisen puhdistuksen organisaatiomuutoksen.
Olen TÄYSIN samaa mieltä että varsinkin kuopiossa on puolueellisia esimiehiä ja muita pomoja. Olen vierestä seurannut tilannetta.
Kun työpaikalla mennään tuohon Kauniit ja Rohkeat tyyliin, että työntekemisen sijaan aletaan juttelemaan "ihmissuhteista" ja "asenteista" niin
seuraavaksi revitään silmät päästä.
>Itse tapahtuman jälkeen olimme todenneet, että meidän pitää keskustella enemmän keskenämme ja oppia tuntemaan toisiamme väärinkäsitysten välttämiseksi.
Kaikille ihmisille löytyy sellainen ihminen, jonka kanssa ei tule toimeen. Elämästä selviää, kun pitää niihin etäisyyttä. Nyt on sellainen riski selvästi olemassa, ettei tuosta kolleegastasi tule koskaan sinulle ystävää, ja lähentyminen on aika vaarallinen ele. Lähentyminen vaan korostaa teidän erilaisuuttanne.
>Nyt en oikein tiedä miten uskallan tästä eteenpäin käyttäytyä. Oikeastaan olen itse puolestani nyt varsin loukkaantunut kun minua syytetään työpaikkakiusaajaksi ja henkilöksi joka mieluummin hajottaa kuin rakentaa.
Ota etäisyyttä teennäisellä kohteliaisuudella.
Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa. Puhu asioista niiden oikeilla nimillä äläkä anna muiden laittaa sanoja suuhusi. Itse olet kuvaillut päreiden polttamistilanteen, mutta sen on pitänyt mennä liian pitkälle sinun puolestasi, jos esimies joutui sitä selvittelemään.
Tästä kyllä puuttuu joku palanen, mutta kun en ole itse tilanteita nähnyt, niin enpä osaa sanoa. Voi olla, että teissä on molemmissa syytä. Sinulla ei pokka pidä epävarmassa paineenalaisessa tilanteessa ja uusi työntekijä on kiero nilviäinen? Sitten kumpikin alkaa murhaamaan toista omasta mielestään oikeutetusti.
Sinulla on varmaan sellainen tapa, että ristiriitojen alkaessa menet lähelle toista. Se ei useinkaan kannata.
todenvastaisten ilmoitusten teko
Ajattelin vaan, että jos joku käräyttää jonkun työpaikkakiusaamisesta niin olettaisin, että hänellä on myös esittää näyttöä pitemmältä ajalta. Alkuperäinen kirjoittaja ei käsitellyt tätä näyttöongelmaa ollenkaan, eikä sitä, miten uskottavana hänen pomonsa piti kiusaamisväitettä, joten minulla on sellainen käsitys, ettei alkuperäinen kirjoittaja kertonut kaikkea. Tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus työpaikan ristiriitoja selviteltäessä ja pitää olla koko ajan varuillaan, ettei mene halpaan. Varsinkaan kun ei itse ole ollut kärpäsenä katossa.
Usein työpaikalla kuohuu persoonallisuushäiriöisten lähistöllä tai ympäristössä ja useat persoonallisuushäiriöiset ovat mestarivalehtelijoita.
Eräs perusongelma tuolla työpaikalla kyllä on. Erityisesti naisia johdettaessa työnjaon on oltava selvä, muutoin tulee stressiä ja riitaa reviireistä.
Mitä niihin kaikenmaailman keskusteluihin tulee niin niiden kanssa pitää olla varovainen. Usein ne toimivat vain asemien rakennustilaisuuksina seuraavaa riitaa varten. Joskus joku konsultti käy käärimässä niistä hyvät rahat ilman tulosta.
Aivan päteviä faktoja esität, kyllä näin, kumpaisessakin kommentissasi. Vaikuttaa siltä, että olet poikkeuksellisen perillä aihepiiristä.
Mutta se, että keskustelutilanne kyllä voi olla sairaan henkilön näyttämö, ja ihmiset (työtoverit) esimerkiksi vain narsistisen persoonallisuushäiriöiselle pelkkiä välineitä ja peilejä, ei kumoa keskustelun ja avoimuuden arvoa sinänsä.
Jos lähdemme siitä, että kaikenmaailman palaverit ovat turhia, antaudumme ihmisvastaiseen linjaukseen. Luovutamme inhimillisten, vaikeiden ja monimutkaisten psyykejutskien alueen ja haasteet, kiellämme niiden olemassaolon. Tilalle tulee kova, analyyttinen koneisto. Vai mikä sitten?
Vaikka tilanne voi aivan hyvin olla se, että alkuperäinen kirjoittaja jättää osan kuviota kuvailematta tai peräti torjuu itseltään sen näkemisen, valitsin silti suosituksekseni avoimuuden, keskustelun ja ihmistenvälisen kanssakäymisen tien. Silläkin uhalla, että sairaiden mielten kanssa tämä on sanotaanko haastavaa.
Olet oikeassa monessa kohdin. Täytyy lisätä 'valitettavasti'. Mutta toivon, että tilaa jää muullekin kuin paatuneisuudelle, kovuudelle ja kyynisyydelle. Että kaikesta kamalasta huolimatta ovi jää raolleen sille kauniille kuvalle ihmistenvälisestä yhteydestä.
Sinä tarjoat bensaa liekkien sammuttamiseksi. Minä alan ihmetellä, mikä sinä olet. Oletko äärimmäisen älykäs ja sujuva työpaikkakiusaaja itse vai työpaikanilmapiirikonsultti, joka saa sitä enemmän rahaa mitä pahempaan suohon asiakkaansa kauniilla puheillaan saattaa. Tai jotain tuolta väliltä.
Onneksi sain koottuani sen verran tahdonvoimaani, että sain sanottua tuon. Tuollaisen "humaaneihin arvoihin" sokeroidun myrkyn vastustaminen on todella työlästä, vaikka tietääkin näin kokemuksesta, mihin helvettiin tuo johtaa. Varsinainen Seireeni tuo kirjoittaja.
Kari, ongelma, ...., kuka kulloinkin lienet.
Humaanit arvotko on sitten puhumista ja ihmistenvälistä yhteyttä, ja ne muut, paremmat arvot mitä? Tarjoat avoimuuden ja kissan pöydälle nostamisen sijaan kyynistä ja paranoidista tekstiä rahastavista konsulteista ja ivaa Kauniista ynnä rohkeista. Muttet tarjoa muuta konkreettista keinoa kiusatulle kuin nämä:
1) Hyvä pomo pitää akat kurissa
2) Kiusatun tulee ottaa etäisyyttä kiusaajaansa korostetun kohteliaalla viileällä etäisyydellä, vai miten se meni.
Okei, ihan ok pointit, kuten ennenkin mainitsin. Sanoinhan jo, että valitettavasti olet monessa kohdin oikeassa.
Mutta se, että olet (omalla kohdallasi) pettynyt läheisyys-lämpö-asioiden analysoimis-avoimuus-humanismi-välittäminen-ymmärrys-rakkaus(sorry, en voi olla hiukan irrottelematta, sen verran kyynistyneitä täälläkin)-akseliin, ei vielä kuittaa kaikkea siihen liittyvää ja sitä suosittavaa tuhoon tuomituksi tai kierojen konsulttien salajuoneksi.
En ole kiusaaja enkä edes konsulentti, vaan itse tuore uhri. Kiusattu tammikuusta alkaen, ja nyt irtisanoutumassa siitä huonostihoidetusta duunipaikasta. Olet hemmetin oikeassa siinä, että henkisesti poikkeava tyyppi levittää myös ympäristöönsä pahaa, ja tuossa talossa en jaksa enkä halua lähteä sotaan pikkupomoa ja haaremiansa vastaan.
Sinänsä tässä keskustelussa on selvittämättä, mitä oikeasti, alun alkaen tapahtui. Ketjun aloittaja loistaa poissaolollaan?
Ei kaikki (varsinkaan naistenvälinen) friktio ole työpaikkakiusaamista. Ja miehilläkin on kuulemma joillain joskus monkkarit.
Näyttää kummalliselta keskustelulta. Kyllä maailmalla kannatetaan itsestäänselvyytenä puhumista ja avoimuutta. Miksei sitten täällä peräpohjolassakin voisi koittaa muuta kuin selän kääntämistä ja selän takana puhumista?
Itse olin nuorena pankkineidin hommissa. Liikelaitoksen vahtimestari kiusasi minua, 21-vuotiasta. Puolta vuottakaan en kestänyt olla ja sanouduin irti. Jäi pahasti vaivaamaan, mistä ihmeestä se pahuus oli saanut motiivinsa.
Vuotta myöhemmin kuulin ex-työtoverilta, että mies oli kännännyt pankin illanistujaisissa, ja paljastanut, että oli halunnut kostaa minulle sen, ettei viittä vuotta aiemmin ollut päässyt valtiolle töihin. Isäni oli valinnut jonkun ei-selkävikaisen tuon miehen sijaan. Minä en tiennyt asiasta yhtään mitään, ja vahtimestari sai oivan sylkykupin traumoilleen.
Mitä opimme tästä: jos olisin ollut valistettu, rohkeampi ja oikeuksistani tietoinen olisin mennyt puhumaan asiasta esim. henkilöstöpäällikölle. Joka sillä pikkupaikkakunnalla olisi saattanut tietää vahtimestarin pettyneen rankasti, koska ei ollut päässyt valtion eläkeputkeen. Ja voinut laskea yhteen yksi ynnä yksi, ja puhutella tuon moukan.
Nyt menetin työpaikan ja lähes menetin mielenterveyteni. Kun en puhunut.
Nimimerkki 'ongelma' puhuu aika kovalla linjauksella. Sinun tilanteessasi (ja tällä luonteella) olisin hiukan loukkaantunut! Mielestäni ihmissuhteista ja asenteista puhuminen on arvo sinänsä. Se, ettei tämä ns uppoa joka tallaajaan ei ole meidän fiksumpien vika. Pitääkö sivistyneet konstit heittää romukoppaan, jos on moukkia vastassa?
Toisaalta on aika kamalan totta, että tässä maassa ei Kauniit ja Rohkeat-tyyli oikein ota ilmaa siivilleen. Mutta en silti luopuisi perusperiaatteesta: puhumalla paras.
Jos siis olet tullut väärinkohdelluksi, nosta kissa pöydälle. Usein on kyllä niin, että stressissä/paineen alla/loukattuna sumenee ajattelu- ja hahmotuskyky ihmisellä. Toinen osapuoli ja myös esimies saattavat nähdä tilanteen eri kantilta kuin sinä. Siksikin on tärkeää keskustella. Jos vain kyräillään, ja selän takana kelaillaan, voi syntyä lumipalloefekti, ja pian koko jengi on klikkiytynyt, henkisesti alhaisessa kuviossa eikä jutun lähtökohtaa muista eikä tiedä enää kukaan.
Onko asiaa siis selvitelty yhteisessä palaverissa?
Toisin kuin 'ongelma', itse veikkaisin kyseessä olevan sinun hyvä itsetuntosi ja tervehenkisyys, ja vastapuolella vihreän henkilön epävarmuus ja heikko itsetunto.
Hyvän pomon tunnusmerkit muistan lukeneeni näin:
A) On reilu ja välittää työpaikan hengestä
B) Antaa positiivista palautetta alaisilleen
C) Antaa rakentavaa kritiikkiä alaisilleen
Eikö sama saa koskea muitakin kuin pomoa? Asiasta pitää voida sanoa, ilman että kiusaajaksi leimataan.
Jollet saa pomolta tukea, mene ylemmälle portaalle. Kirjoita vaikka paperille itsellesi ylös tärkeät faktat, mitä tapahtui, mitä sanottiin ja miksi. Jos tilanne tulehtuu työpaikalla, saattaa käydä niin, ettet itsekään muista lähtötilanteen faktoja. Ihmiset alkaa käyttäytyä itselleenkin vieraasti.
Tai no suhtaudun varovasti viestiisi. "Loukkaantuminen" on vain manipulointiyritys, kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Samanlaista epäsuoraa aggressiota kuin itsemurhaajalla.
>Hyvän pomon tunnusmerkit muistan lukeneeni näin:
A) On reilu ja välittää työpaikan hengestä
B) Antaa positiivista palautetta alaisilleen
C) Antaa rakentavaa kritiikkiä alaisilleen
>Eikö sama saa koskea muitakin kuin pomoa? Asiasta pitää voida sanoa, ilman että kiusaajaksi leimataan.
Kun alainen varastaa pomon roolin niin hän ei koskaan noudata noita A,B,C-kohtia. Kohdat A,B,C ovat työtä pomolle, mutta kun alainen varastaa pomon roolin niin hän tekee sen vain silloin kun hänelle itselleen sopii.
Voi ihmisen pienuutta, kun keksii syyttää kiusaajana sitten sitä soista kiusaajaksi! Tämä uusi työntekijä oli siis kohdellut sinua huonosti, sai siitä kritiikkiä ja nyt ei kestä olla, jollei sua tuomita.
Älä siedä enää pätkääkään tollaista. Jos sillä tosiaan oikeasti on asenne (alentuva, kateellinen, nousukas pyrkyri, nuija muuten vaan?) sua kohtaan, se vaan pahenee jollei siihen tartuta heti.
Jos pomo hyväksyy raukka kantelupukin marinan ja valheet (?) mene sen esimiehen juttusille. Lain mukaan työnantaja on vastuussa hyvästä hengestä työpaikalla. Kiusaaminen lasketaan henkisen väkivallan alle, ja pahimmillaan on firma maksumiehenä sun sairaslomasta ja korvausvaatimuksista.
Kaikenkarvaiset konsulentit viestittävät meille, että on ehdottoman tärkeää, että puramme tunteemme oman mielenrauhan saavuttamiseksi. Tunteiden purku esim. työpaikalla monesti tarkoittaa sitä, että huudamme työtoverillemme, pomollemme tai alaisellemme, (joskus asiakkaalle)asiasta tai asian vierestä. Se rauhoittaa. Joka ottaa siitä nokkiinsa, on hänen asiansa, minä olen toiminut kalliin konsulentin ohjeen mukaan ja mulla on hyvä olla.
Tunteiden purku rauhoittaa, okei. Rauhoitutko itse, kun toinen ihminen 'purkaa' paineitansa sinuun, kuvailemallasi tavalla? Vai voisiko olla niin, että henkinen hyvinvointisi ja tasapainosi tuolloin kuitenkin horjahtaa juuri sen verran, että lähdet taas 'purkamaan' saavuttaaksesi mielenrauhasi takaisin? Ja sekö on ok, että 'purkamisesi' välineeksi osuu viaton kanssaihminen?
Tuskin konsulttinne näin neuvoi. Jos neuvoi, haastakaa oikeuteen ja vaatikaa virman rahat takaisin plus korvaukset henkisistä traumoista ja pahan kylvämisestä ja kierrättämisestä.
Pieni huutaminen työpaikalla kuuluu suomalaiseen (ja mm. saksalaiseen) kulttuuriin, mutta ei jatkuva. Ja tässä on otettava huomioon myös työpaikan hierarkia.
Mitä siihen konsulttihuijaukseen, jossa kehotetaan tunteiden "avoimeen" osoittamiseen työpaikalla tulee, niin älkää siihen menkö mukaan. Joillekin se merkitsee entistä suurempaa avoimuutta teeskennellä tunteitaan ja toisille asemansa pönkittämismahdollisuutta tavalla, joka ei liity heidän pätevyyteensä työssä.
Suora ja avoin aggressiivisuuden osoitus on pääsääntöisesti vähemmän vahingollista kuin epäsuora. Työpaikkakiusaamistahan harjoittavat epäsuorasti aggressiiviset yksilöt kilpaillakseen kolleegojensa kanssa.
Mulle saa sanoa vapaasti mitä vaan. Usein sitä minulle sanotaankin mitä vaan. Hieman leväperäinen, suurpiirteinen ja "rähmivä" työtyylini herättää epäilyksiä tyyliin että on tuokin lusmu.Tosiasiassa olen paljon tekniikkaa opiskellut, edennyt hissukseen asiantuntija tehtäviin ja teen kyllä hommani. Olen vuosien varrella oppinut pahasti asenteeseen: en kaipaa kiitosta ja kumarrusta, palkka kun tulee ajallaan niin no problem, töitä teen palkkaukseni mukaisesti. Kun tulee joku russuttamaan, tulee vaan herkästi todettua että "tänne ne on mut palkannu" "-sori ny sun puolesta" "Jos jotain on kauheasti nyt vialla niin kai toi pomo siitä huomauttaa".Usein ne pomot ei muuten huomauta vaikka aihetta kovastikkin olisi. Ongelmat aina lähtee osaamattomasta työnorganisoinnista, pitäsikös oikeastaan sittenkin mun lähteä sinne JTO:lle päällikkö koulutukseen :-) Mutta mitäpä sitten kun eräs tuli sentin päähän heilumaan, koin oloni niin ahdistuneeksi että hain kyllä kolmen päivän saikun ja nostin asian työpaikalle palattuani rivakasti esiin. Sitten sitä luottamusmiehen kera vilasella vatvottiin. Mutta paree niin, en halua jatkossa kotona saikulla vatvoa työpaikan henkilökemioita. Mitenköhän olisi työnantajani suhtautunut jos kamu olisi läväyttänyt kuonoon? Sen naama oli sen näköinen että nyt julli lirvahtaa...Mikä on perskele se oma reviiri työpaikalla johon ei auta toisen tulla uhoamaan, montako senttiä?
Joillakin yksilöillä on 'hauska' tapa tuoda itseään esiin ESIINTYMÄLLÄ hyvinkin haluttomalle katsomolle. Varsinkin miehet meillä pätevät, keskustelemalla äänekkäästi about parin metrin säteellä ja 'pakottavat' kuuntelemaan (typeriä) keskustelujaan.
Varsinkin kun olet/olen tehnyt selväksi, etten muuten suostu tällaisia tyhmiä jorinoita työpaikallani kuuntelemaan.
Joo, toi metrin parin päästä menee mun puolesta ok. Saahan sitä töissä tyhmiäkin mielipiteitä esittää. Mikäs siinä. Sehän on työnantajasi ongelma jos tarvitset keskittymiseesi suljettua työhuonetta tms. mutta sinulle ei sitä järjestetä, ehkä työtuloksesi heikkenee, so what.Mutta entäpä kun sinusta oikeasti tuntuu siltä että nyt tuo lyö, seisoo tielläsi nenä sentin päässä omasta nenästäsi ja estää kulkusi. Musta siinä alkaa olla ahdistelun makua.
.......................
OLIN PIMAHTAA PIENESSÄ SEURAKUNNASSA OLLESSANI. SIELLÄ VAADITTIIN VANNOMAAN ALUKSI JÄSEN LUPAUS. MAKSAA KYMMENYKSET KYKYJENSÄ MUKAAN ,EI PUHU PAHAA SEURAKUNNASTA YM YM. MUTTA SE ETTÄ ,JOS RUPESI SEURUSTELEMAAN SIIHEN PUUTTUI SOLUN JOHTAJA TIUKKAAMALLA OLIKO SE YÖTÄ SINUN LUONA.ONKOHAN SE JUMALASTA. KYTTTÄYS JA JUORUILU ALKOI,SYYLLISTÄMINEN . SAIN TARPEEKSENI JA LÄHDIN LAHKOMAISESTA PORUKASTA. LÄHTIPÄ SIELTÄ PALJON SYNTISTÄ PORUKKAA. HENKISTÄ KIUSAAMISTA SEKIN OLI. SE VETÄÄ IHMISIÄ PUOLEENSA ,MUTTA SEURAUKSET OVAT KOHTALOKKAAT. VAROKAA NÄITÄ PIKKU PORUKOITA. OTTAKAA SELVÄÄ ENNENKUIN LIITYTTE NIIHIN.