Oletko kohdannut miestä, joka on liian hyvä ollakseen totta?
Liian hyvä mies
Petetty
211636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
siltä, kunnes kaikki muuttui.
Se siitä ja sen kestävyydestä?
un mun laput putos silmiltä,kun hänestä paljastui piruja.
Oliko kyseessä harhauttaminen vai olitko muuten silmittömässä tilassa?
siihen ettei toinen tunne samoin.
Aika liki ainakin.
Mahdottomia?
Jos olisit oikeasti kohdannut miehen joka on liian hyvää ollakseen totta, ja tämä olisikin TOTTA, -voi sisko silloin olisitkin rikas nainen.
Sillä sen miehen voisi laittaa vaikkapa näytteille, ja kerätä pääsylipputuloja....
Mulla olis sellaine mies :)
On se useasti hymyssä suin sanonut, etten saa kertoa teille: "...tulee oven taa kilometrien jono".
Kolme vuotta sitten helluntaina... ahh, hei onko siitä jo kolme vuotta, otin miehen kädestä kiini ja tässä ollaan. Vieläkin ihmettelen onko tosi totta, sain täydellisen miehen. Aion omani pitää, joten sorppa siskot en kerro kuka ja missä:) *löytäjä saa pitää*
Mikähän meitä naisia *katsoo peiliin* riivaa, kun me ei tajuta, hiljaisten ehkäpä jopa ujohkojenkin miesten päälle. Hukkasin elämää monta vuotta, siinä tuo oli edessäni kymmenen vuotta ennen kuin tajusin. prkl pitääkö sitä koeajettuja jahdata, omani oli ihan käyttämätön ja silti valioyksilö. Pelottaako meitä; hillitty, kohtelias, ystävällinen, älykäs, herkkä, lahjakas, kyvykäs ja kuunteleva (haa se puhuu mulle:) mies?
No en ikinä. Ei sellasia ole. Kaikki samanlaisia kusipäitä.
Katselet vääriä tyyppejä, ota ne aurinkolasit pois:) Pinnallisuus estää näkemästä ihmisten sisintä. Muutokseen pääsy vaatii työtä ja vaivannäköä.
Ja se olikin liian hyvää ollakseen totta ;o)
Mennyttä vai menetettyä?
Mennyttä ja menetettyä. Täydellinen mies hän on edelleenkin. Enkeli maan päällä. Huokaus...
Kaiken jälkeen olen kiitollinen että edes hetken sain kulkea hänen rinnallaan. Kyllä vieläkin, mutta (vain) ystävänä.
Osaatko sanoa, miksi niin kävi.
Minä rakastin palavasti, mies ei. Hän koki paremmaksi erota kun ei pystynyt antamaan sitä mitä halusin eli sitä suurta rakkautta. Sekin jollain tavalla todistaa hänen rehellisyyttään, olisi ollut ihan helppoa jatkaa kuten ennenkin, mutta parempi näin ihan ystävinä. En tiedä sitten miten ystävyys eroaa rakkaudesta... Läheisiä ollaan edelleen.
Ystävyys on suuren rakkauden ydin asia. Tie suureen rakkauteen sisältää ystävyyden, yhteisyyden ja kahdenkeskisen keskustelun sujuvuuden aktiivisen kuuntelun kera.
Intohimo on pysyvää vain sen synnyttyä suuresta rakkaudesta. Intohimon luuleminen rakkaudeksi on naisten kehittymättömyyden osoitus, eikä se koskaan johda pysyvään.
Taidan olla samaa mieltä noin suurin piirtein. Vaihtaisin kyllä sanan "naisten" sanaan "ihmisten".
Näin se vaan ajatus ihmistä kuunnellen paranee :)
Aloin kerran juttelemaan erään hiljaisenpuoleisen kaverin kanssa parisuhteen vaikeuksista. Kuuntelin aikani ja aloin ihmetellä miten joku nainen voikin kohdella miestä niin alistavasti. Olin jo yrittänyt itse lähtöä juoppohullun mieheni luota useasti. Mutta nyt nähtyäni tosi ihanan miehen päätin, etten siedä enää jatkuvaa valehtelua ja syyttelyä. Erosin.
Tuota ihanaa miestä en saanut mielestäni ja jatkoimme terapeuttista juttelua. Huomasin, että juttelimme aina kun mahdollista. Mies lähti kaikkeen tyytymättömän vaimonsa luota ja tuli sitten kerran sanomaan minulle että meillä taitaa olla rakkautta. Sen olin jo "tiennyt" aikani, meistä tuli kyyhkyläispari.
Olen nyt jälkikäteen miettinyt monet kerrat mahtavan upeaa miestä, pienellä epäuskolla tyyliin voiko tämä olla tottakaan. Siirtyä painajaisunesta jokatytön päiväunelmien täyttymykseen, siinä se elämän hyvä ylläri.
Olen edelleen erittäin ihmeissäni ja jotenkin onneni tuntuu niin ihmeeltä, erään ämmän suunnattoman typeryyden takia. Miten ihmeessä joku voikin toimia niin itsekkäästi, tuollaisen unelmamiehen rinnalla? Minä en tätä onneani hukaa säästämällä, tämä elämä eletään nyt täysillä ;)
Kyllä, ainakin voin niin väittää. Mikä sitten on liian hyvää, ettei voi olla totta?
Riippuu ihan siitä sitten. Mutta ainakin tulen toimeen itseni kanssa. Ja itsekin tulen toimeen minäni kanssa.
Kun pystyt hyväksymään toisessa sen epätäydellisyydenkin ja pikku viat, huomaat yllättäen että rinnallasi on täydellinen ihminen joka pitää sinua täydellisenä :)