Ajattelin kirjoittaa ja kuulostella oisko täällä saman kokeneitä. Olen ollut kolme vuotta sinkkuna. Eronnut ja 8-vuotiaan pojan äiti.Olen todellakin ajatellut että sinkkuus vois jo loppua, mutta missä ne kunnolliset miehet ovat? Olen käynyt treffeillä ja on tullut ihan kivojakin miehiä vastaan, mutta kun suhde alkais mennä vakavammalle pohjalle niin eikö miehet lähde karkuun. Pelottaako niitä sitoutuminen. Yleensä ne sanoo että asia ei minusta johdu vaan heistä itsestään...ota siitä sit selvää. Olen tullut siihen tulokseen ettei ne tiiä mitä ne haluaa.
En usko että olen niin pelottava että mua pitää juosta karkuun. Mulla itsellä on elämä kunnossa. entinen elämä ei vaivaa ja muutenkin elämä on tasapainossa. Ainoastaan se OIKEA puuttuu. Ois kyllä joskus mukava puhella aikuisen kanssa eikä vaan lapsen. Kertokaa mikä miehiä vaivaa!!!
En usko että olen niin pelottava että mua pitää juosta karkuun. Mulla itsellä on elämä kunnossa. entinen elämä ei vaivaa ja muutenkin elämä on tasapainossa. Ainoastaan se OIKEA puuttuu. Ois kyllä joskus mukava puhella aikuisen kanssa eikä vaan lapsen. Kertokaa mikä miehiä vaivaa!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siinä se yksinkertainen syy. Suurin osa vapaista miehistä ei ota yksinhuoltajaa, siitä syystä kun hänellä on lapsi.
Näin vain on, se on karu totuus.
Ehkä se vaivaa niitä joilla ei ole lapsia. Mutta mun ikäisillä(37) miehillä yleensä on lapsia....tai niillä on jokin vika. Ja mä yritän karttaa ´poikamiehiä´
Älä kuule pentu viitsi puhua paskaa.
Aikuista miestä ei yksi lapsi haittaa.
Tuollaisia kloppeja ehkä voi haitatakin.
Ja en ikinä, missään vaiheessa, ottaisi jonkun toisen tekaisemaa pentua itse kasvatettavaksi.
Älä viitsi puhua paskaa aikuinen, tiedätkö sinä ihmisten ajatukset niin hyvin, että voit arvostella mielipiteitä sieltä ylhäältä jostakin.
Kukaan kavereistanikaan ei ota yksinhuoltajaa, ei paljon nappaa. Vapaita sinkkuja on maailma täynnä, miksi ottaisi vaivoikseen jonkun toisen tekaiseman kakaran.
Onko tuollaisia miehiä vielä...jotka eivät ole nähnyt maailmaa. Mitäs niille yksinhuoltaja miehille pitäis tehdä.? Suomessa on paljon eronneita...pitäiskö niiden jäädä loppuelämäkseen yksin? Mene poika kasvamaan!!
"Älä viitsi puhua paskaa aikuinen, tiedätkö sinä ihmisten ajatukset niin hyvin, että voit arvostella mielipiteitä sieltä ylhäältä jostakin"
Tiedän sen verran, että jos kemiat toimii, niin rakastamasi naisen lapsi on itsestäänselvyys, ei mikään rasite. Mutta selailepa sinä niitä vapaita sinkkuja ja jos et löydä etsimääsi, "kokeile" rohkeasti yksinhuoltajia. Ja muista että lapsen kasvattaminen kasvattaa aikuista enemmän, kuin mikään tässä elämässä.
eli lapsen jo maailmalle saattaneena arvostan omaa rauhaa ja mukavuutta niin korkealle, ettei pikkulapsen isä tule kysymykseenkään. Lapseton tai aikuiset, omillaan elävät lapset.
Lapsi on tärkeä vaikuttava tekijä. Häneen voi liittyä sellainen "kakarakammo", kuten tuosta toisaalta sai lukea. Tilanne voi olla myös käänteinen: mies haluaa kokonaisen perheen ilman, että siinä roikkuu ex puoliso isän oikeuksiaan peräämässä. On vielä eräs lapseen liittyvä ajattelumalli, joka on yleisempi kuin ehkä tulit ajatelleeksi: monet avioerot johtuvat siitä, että nainen hylkää miehensä lapsiluvun tultua täyteen ja ryhtyy täyspäivä-äidiksi. Sen kokeneet miehet suhtautuvat epäluuloisesti pienen lapsen äitiin. Nämä kaikki kun lasketaan yhteen, se karsii jo ison joukon kandidaatteja.
Kunnolliset miehet tietävät noin nelikymppisinä hyvinkin tarkkaan, mitä he haluavat. Ainakin minä tiedän... se on yksi mahdollisuus siihen "tämä ei johdu sinusta vaan minusta" selitykseen. Elämänkokemus ja oman elämän tavoitteet asettavat suhteellisen tiukat raamit sille, millainen kumppanin pitää olla. Miksi hakata päätään karjalanmäntyyn ja yrittää suhdetta, joka vaatii radikaalia omien tavoitteiden uudelleenjärjestelyjä? Tässä iässä ei enää ole yhtä näppärää aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä niinkuin parikymppisenä. On piintyneitä tapoja, vakiintunutta ystäväpiiriä ja harrasteita, paikkkaan sitovaa omaisuutta ja työpaikkaa jne. Ihminen on oikeastaan aika tautologinen olento, joka kokee epämukavuutta, jos tutut kuviot uhkaavat häiriintyä. Jäikö vielä joku jäljelle?
Nykyaikaan kuuluu sitoutumisen pelko yhtälailla miehillä kuin naisillakin. Edellisten lisäksi on vielä miljoona muuta syytä, joista saattaa tulla kynnyskysymys sitoutumiselle. Se on niin kiinni itse kunkin arvomaailmasta. Poikkeuksia löytyy puolin ja toisin, mutta hakusessaan ovat. Näyttää siltä, että olen juuri itse onnistunut (taas kerran) bongaamaan sitoutumiskammoisen, joka livistää paikalta, kun "säätö" alkoi saada vakavampia piirteitä. Turhauttavaa etten sanoisi. Laiha lohdutus ehkä, mutta voithan ainakin ajatella, että et ole ainut pakolaispulmainen :)
myös ei tykkää uudesta.. eli kantsii yh:n varmaan ottaa sellanen isokokoinen se uusi jos tahtoo pitää
Olen just niitä miehiä joita kuvailit.
Monta kertaa ottanut loparit just kun alkaa mennä vakavasti.Syynä ei ole välttämättä etteikö tiedä mitä haluaa vaan mitä sietää.
Mua ei häiritse suoraan lapsi tai se ettei se ole mun vaan se vakavuus mitä se asia edustaa, yksinhuoltaja äitiin sekaantumminen on vakava sitoutuminen.
Ja se just on se kaiken ydin en halua ottaa asioita liian vakavasti enkä ainakaan liian nopeasti.Kaikki normaalit miehet pelkää ja säikkyy sitoutumista.
Vapaus olla ja mennä mielensä mukaan on tärkeää en kannata myydä vapauttaan kevyin perustein.
Mun vinkkini sulle on kun seukkaat niitä miehiä.
Yritä olla takertumatta äläkä mieti mitä voit niiltä saada vaan mitä voit antaa.
Anna miehelle tilaa olla ja hengittää ja anna asioille aikaa tapahtua,mies on herkempi kapistus mitä yleisesti luullaan.
Tosiasia on sekin,että kaikki miehet ON lapsia koko ikänsä,siihen pitää vaan tottua eli huumoria peliin ei tämä elämä niin vakavaa ole.
Mies välttää hyvin usein suhdetta joka muodostuu häntä liikaa sitovaksi.
Jokaisessa naisessa on yksi hankala ominaisuus, yritys muuttaa mies omien tapojensa lakeijaksi, ja kun miehen itsetunto heikkenee häntä liikaa ohjailevan naisen vaikutuksesta, voi potenssi heiketä ja naisen kanssa ei muutenkaan enää viihdy.
Mies tietää kyllä mitä haluaa ja mikäli ei pysty kompromisseihin omien ja naisen tapojen välillä katsoo parhaaksi häipyä.
Sinun tilanteesi panee ajattelemaan teidän eronne syytä...yleensä kerran sinkuksi jätetty omaa taipumuksen jäädä sinkuksi usein...jokin luonteenpiirre voi ärsyttää miehiä...koitapa keksiä syy, ajattele tarkasti missä vaiheessa mies lähtee.
Henkilökohtaisesti haluan naisen joka viihtyy määrätynlaisissa olosuhteissa, muunlaisen kanssa en aio aloittaa mitään pysyvää, ikää on niin paljon ettei enää halua muuttaa elintapojaan ja ympäristöään, kun tietää että tämä on oikea tapa minulle elää. Niin riippuvaiseksi en naisesta enää tule että täytyisi muuttaa koko oman arvomailman ja elämäntavan, pysyn ennemmin sinkkuna.
Hyvin monet miehet kokevat naiset rasittaviksi ja stressaaviksi koska nämä ovat hyviä delekoimaan omaa huonoa oloaan muihin ja yleensä mieheen, miestä käytetään toisin sanoen likasankona tai jopa oman huonon olon aiheuttavana otuksena.
Kun miehellä on ongelma niin usein hän ratkaisee sen itse, nainen taas valittaa siitä miehelle eikä tee mitään, harva mies jaksaa kuunnella tällaista valitusta.
Kyllä sinun varmaan täytyy nyt opetella itsenäiseksi toimissasi ja seurustella vain vähemmän vakavasti, mitä vanhemmaksi muuten mies tulee sitä varovaisempi hän on.
Eikä sinkkuuskaan ole niin paha juttu, kestää vaan muutaman vuoden että siihen tottuu.
Jos ei sinkkuna pärjää niin voi olla tarpeen yrittää mukautua toisen tarpeisiin jossain määrin, siinähän parisuhteessa on monesti kyse, molemminpuolisesta mukautumisesta.
Luulen että lähinnä kyse on siitä että oikeanlaiset miehet ja naiset ei vaan löydä toisiaan. Ei kaikki miehet pelkää lapsia, eronneitakin miehiä lapsineen on etsimässä elämänsä naista kun katsoo keskusteluja yksinhuoltajien yhdistyksen sivuilla.
Yhteiset harrastukset voi olla se mistä se oma kulta sitten löytyy, ehkä työympyröistä. Sinkuissa vakiintumisen pelko ja oma vahva itsenäisyys voi olla se syy että miehet haluavat jatkaa vapaina viisikymppisiksi ja havahtuvat sitten kun kukaan ei käy t ervehtimässä lapsenlapsineen....
Tiedän että ihmisiä ei tapaa samalla lailla kun nuorempana, mutta uskon siihen että lapsirakkaita miehiä on olemassa sinuakin varten.
Tsemppiä kevääseen :-)
hämmästyin kovasti, aivan kuin minun kynästäni lähtöisin - tietysti vaihtaisin miehet ja naiset keskenään ja sirottelisin hiukan g-kirjaimia ...
Onkos Turun ikisinkku herännyt talviunestaan?
Onko poikaystävä taas jättänyt kun olet raahautunut sinkkupalstalle?
Ei ole helppoa varmaan olla nainen joka tietää miehistä enemmän kuin miehet itse.
No kesäksi kuitenkin löydät varmaan jonkun kivan rakastajan toiselt puolelt jokkee !
Meni vain kovin tylsäksi tämäkin palsta, sinäkin menit rakastumaan (mitenkäs sille lemmelle kävi?)eikä kukaan kirjoittanut katkeria purkauksia sinkkunaisten järkyttävistä tavoista eikä lavatanssien ylistystä. Nykyisin suosin feministi-palstaa, siellä yhä saa nauraa kunnolla :)
Mitä vikaa joen tässä puolessa on? Eikä kesällä rakastajaa tarvita, kesällä tarkenee muutenkin...
Voin kertoa,että ainakin meidän eronneiden ja karanneiden osalta kyse on monasti siitä,ettei todellakaan yhdestä lieasta päästyämme haluta toiseen.
Kyse ei ole lapsista eikä naisen olemuksesta,vaan siitä että vapaudentunne on huumaa! Se mitä itse haen on aikuisten,elämästään nauttivien (ja asiansa viimeinkin kuntoon saaneiden) vapaitten ihmisten keskinäistä ajatustenvaihtoa ja hyviä hetkiä.
George Costanzan keksimä legendaarinen sanonta naiselle jos suhde ei toimi.
-Seinfeld
Olen yli 40 ja oikein kunnollinen mies. Sellaista kunnon naista, joka herättäisi mielenkiinnon ei vain ole vastaan tullut. Kolme vuottasi tuntuu minusta todella lyhyeltä ajalta.
Olen kunnollinen ja hellä. Olen kyllä myös homo.