miten suhtaudut valehteluun, ilkeilyyn, riitelyyn ja miten itse käyttäydyt?
Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka valehtelevat ja ovat vaikka tahallisesti ilkeitä. Se, että ihmiset välillä suuttuvat on helppo ymmärtää, mutta valehtelu ja tahallinen ilkeys vaikeaa.
Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka valehtelevat ja ovat vaikka tahallisesti ilkeitä. Se, että ihmiset välillä suuttuvat on helppo ymmärtää, mutta valehtelu ja tahallinen ilkeys vaikeaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos kyselet henkilökohtaisuuksia raha-asioita miehestä selvittääksesi ja mies valehtelee niin se on ok. Nainen nirsoilee miehen valinnassaan kunne tulee varakas mies tai varakkaaksi luulemansa mies kohdalle.
Jos valheella pääsee pimpille niin ihan ok. Siinä ei loppujen lopuksi aiheuteta suurta vahinkoa kenellekään muulle kuin loisimaan pyrkineelle.
On tilanteita, joissa miehen saatua pimppiä, kannattaa teeskennellä köyhää.
Naiset ovat ilkeitä huonokäytöksisiä täällä Suomessa. Siksi miehet viihtyvät ilkomailla paremmin, jossa osataan antaa arvostusta hyville käytöstavoille.
suomalaisia naisia olet tavannut, mikäli luulet, että naiset ovat kiinnostuneita miehen varallisuudesta. Sulla on tosi negatiivinen käsitys naisista. Miksi?
Koska se on totuus. Onko käsityksen naisista oltava positiivinen vaikka tosiasiat tukevat negatiivisuutta?
Väität, että naiset eivät olisi kiinnostuneita miehen rahoista.Tutusmisvaiheessa nainen kysyy miehestä kaikenlaista miehen taloudellista tilannetta peilaavia asioita, aina. Kouluttautumista naiset arvostavat miehessä myös. Älykkyyttä voi päätellä siitä naisten mielestä. Jos korkeasta kouluttautumisesta ei olisi taloudellista hyötyä niin ei sitäkään älykkyyden merkkinä naiset pitäisi. Siksi.
itse kyllä tykkään tietysti siitä, että miehellä liikkuu jotain myös korvien välissä ja mies voi myös olla fiksu ilman akateemista koulutusta :)
Tuo talousasia on silti vilpittömästi mielestäni ihan epäoleellista suhdetta ja myös muuten ihmisiiin tutustumista ajatellen.
Ovatko vastaavat asiat sitten myös mielestänne tärkeitä myös naisissa mikäli luulette, että on miehissä naisille oleellinen asia?
osaa valehdella, tai siis tarvittaessa se varmaan onnistuu, mutta yleensä ei ole siihen edes tarvetta. En muutenkaan pidä valehtelevista ihmisistä. Ilkeydestä on vaikeampi sanoa. En muista, että kukaan olisi minulle ollut ilkeä, enkä mielestäni itsekään ole ollut, paitsi joskus lapsena varmaan. Riitely taas on silloin tällöin ihan normaalia sellaisten ihmisten välillä, jotka ovat usein toistensa kanssa tekemisissä. Epänormaalia on, jos ihminen ei riitele koskaan kenenkään kanssa.
Mä valehtelen aina, kun siit on jotain hyötyy. Pimu vaiks kysyy, onks se lihonu, ni tietty mä valehtelen. Tai jos pomo kysyy, oonks mä tehny jonkun homman. Jos oon unohtanu, niin sanon, et se on viel vähän kesken. Tai jos äitee kysyy, oonks mä syönyt vihanneksii, niin totta kai mä valehten. Etteks te kaikki tee niin?
"miten suhtaudut valehteluun, ilkeilyyn, riitelyyn ja miten itse käyttäydyt?"
Tarvittaessa anna takaisin riittävässä määrin... Toisaalta joissain asioissa on kyllä varaa antaa periksi. Mitä enemmän on henkilökohtaiset tunteet mukana jossain asiassa sitä vaikeampi on ymmärtää valehtelua, ilkeilyä tai riidanhaastamista .
"...Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista..."
(Hymyilevä Apollo-Eino Leino)
...silti Toisen ihmisen valehtelun, ilkeilyn, riitelyn voi joskus ymmärtää vaikka ei hyväksyisikään sitä... No ei tuohon ole kovinkaan yksiselitteistä vastausta... ehkä hyvä niin...
Jos ymmärtää,eikö ole jo tavallaan hyväksynyt?
Mun mielestä voi joskus ymmärtää miksi ?, mistä lähtökohdista?, millaisin motiivein?, joku ihminen esim. heikkouttaan, tekee jotain ja samalla sitä ei tarvitse silti hyväksyä oikeana tapana toimia.
"..ei ole toinen toistaan vahvempaa on vain toinen toistaan heikompia... "
Vai miten se olikaan? :)
Se on Eino Leinon kirjoittamasta runosta hymyilevä Apollo...
ps. ks. meili...
Hymyilevä Apollo
Näin lauloin ma kuolleelle äidillein
ja äiti mun ymmärsi heti.
Hän painoi suukkosen otsallein
ja sylihinsä mun veti:
"Ken uskovi toteen, ken unelmaan, -
sama se, kun täysin sa uskot vaan!
Sun uskos se juuri on totuutes.
Usko poikani unehes!"
Miten mielelläin, niin mielelläin
hänen luoksensa jäänyt oisin
luo Tuonen virtojen viileäin,
mut kohtalot päätti toisin.
Vielä viimeisen kerran viittasi hän
kuin hän vain viitata tiesi.
Taas seisoin ma rannalla elämän,
mut nyt olin toinen miesi.
Nyt tulkaa te murheet ja vastukset,
niin saatte te vasten suuta!
Nyt raudasta mulla on jänteret,
nyt luuni on yhtä luuta.
Kas, Apolloa, joka hymyilee,
sitä voita ei Olympo jumalineen,
ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon.
Hymyn voima on voittamaton.
Meri pauhaa, ukkonen jylisee,
Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul' laantuu, lainehet lymyy.
Hän hymyllä maailman hallitsee,
hän laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempeä on.
Lemmen voima on voittamaton.
Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
Niin pienet, pienet on piirit maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen, taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.
Sun mieles jos kääntyvi murheisaks
elon pitkillä pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa löydät noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
käy elosi päivään tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain.
Oi, kaikuos kantelo kautta maan,
soi soittoni kodasta kotaan,
niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan
kaikk' kutsuen suurehen sotaan!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein,
oi, helise hellästi sydämein,
oi, sykkiös kerrankin päivähän päin
työn onnea ylistäin!
Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä"
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.
Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.
Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkase vaivamme yö!
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Ja yhden ma varman tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok' kiini emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.
Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.
Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.
Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? -
Sitä lempeä unhota et.
Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Mitä siitä jos hän sua lemmi ei,
sa jolle lempesi annoit!
Hän antoihan sulle elämän
ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Ja vaikka hän vaatisi elämäs taas,
niin kulkeos riemulla kuolemaas
ja julista virsillä Jumalaa,
kun kaunis niin oli maa.
Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.
Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,
jota kyntää ja rakastaa.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.
Soi, helise kulkijan kannel vain!
Halo aaltoja laulajan haaksi!
Käy purjehin täysin ja pullistuvain,
jätä välkkyvä jälki taaksi!
Ja vaikka mun nuorena laineet vei,
niin eipä se hukkahan vaipunut, ei,
joka upposi laulujen laineisiin
ja lempensä unelmiin.
Se soutavi seljässä delfiinein
ja sen lempeä lainehet laulaa
ja kanssa Vellamon impyein
se aikojen aalloilla kaulaa.
Oi, viritä virtesi, nuori mies!
Voi, pian se riittyvi rinnan lies
ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa.
Anna kanteles kajahtaa!
Eino Leino
Eino Leino on yksi parhaista runoilijoista :)
..nyt hotmail on taas epäkunnossa... luen heti kun taas pystyn. Omituisen paljon ongelmia sähköposteissa...
En mä oikeasti just Eino Leinoa lue tai oikeastaan muutoinkaan erityisemmin runoja, mutt toi on musta todella hyvä... ja ajaton...
Ps. Vink, vink.. Jos noi sun meili ongelmat häiritsee suo, niin Siirry gmailiin... ;) ja asenna sellainen ilmainen notifyer ohjelma niin niin se pomppaa aina ruudun oikeaan alakulmaan ja kertoo keneltä oot saanut viestin... .. Mulla se on toiminut tosi hyvin...
runossa on paljon kaunista ajatusta ja erityisen hieno tunnelma :)
Tykkäätkö muuten kulttuurista, vaikka kirjallisuudesta, musiikista, taiteesta, teatterista, elokuvista yms. entä tieteestä, ajankohtaisista asioista? :)
Siirryin suomi24-mailista hotmailiin, kun meili ei toiminut ja nyt yht´äkkiä hotmail, joka on muilla osoitteella toiminut meni tilttiin myös... hmph..
...mikäli vaihdan g-mailiin niin se varmaan menisi kanssa tilttiin..?! Sama juttu hotmailissa, kun suomi24.fi-postissa, että pystyn lukemaan uusimman viestin otsikon, mutta muuten en pysty lukemaan viestejä... pöh..
Olisi ollut hauska päästä lukemaan posti :)
Riippuu tietenkin, saako toisen kiinni valehtelusta. Valehtelevan ja/tai ilkeilevän ja/tai riitelevän ihmisen kanssa en ole tekemisissä, jos urpoilu on jatkuvaa.
EN siedä valehtelua yhtään!
Siksi en oikein tule toimeen naisten kanssa..
Yleensä silloin kun joku utelee jonkun toisen "yksityisasioista" (esim. parisuhteen tilaa, sairauksia, tms.), joita en halua kertoa/paljastaa. Saatan silloin vasta uteluihin ja kyselyihin etten tiedä tai ihan hyvin heillä kai menee, tms.
.. kuinka merkityksellinen se henkilö mulle henkilökohtaisesti on, jonka huomaan mulle valehtelevan, mulle ilkeilevän tai mun kanssa riitaa haastavan. Vakavammin otan sellaisen sanat, jota arvostan ja jonka tiedän myös itseäni arvostavan.
Valehtelu on surullista siinä tapauksessa, jos valehtelija on joku, jota rakastan. Jos en rakasta, enkä edes pidä , voi se siltikin ( tosin harvemmissa tapauksissa) olla surullista. Ärsyttävää valehtelu on, jos havaitsen jonkun aliarvioivan mua. Joskus laitan, kuten muutkin, havaitsemani valehtelun villaisella yleisen hyvän nimissä.
Ilkeily on useimmiten täysin turhaa. Turhaan riitaa kaivamalla kaivavia halveksun. Riitely on joskus jopa kivaa. Inhoan nynnyjä, jotka kantaa sisällään niin suurta vihaa, etteivät ymmärrä, ettei maailma parista eriävästä sanasta kaadu. Samaten inhoan nynnyjä, joille riitely on elämäntapa ts. ihmisiä, jotka eivät muulla omaa olemassaoloaan havaitse, kuin riitelyllä.
Käyttäydyn tilanteesta rippuen. Yleisesti sopusoinnusta diggaan eniten.:)
...olen samaa mieltä :)
Ja tottakai ihminen pahoittaa eniten mielensä, mikäli ihminen, josta itse tykkää valehtelee ja on ilkeä. Kuten myös hauska, mikäli ihmiset joita arvostavat osoittavat arvostuksensa :)
Mitä mieltä olet siitä, että joskus ihmiset voivat riidellä ja vaikka väitellä asioista ilman, että riitelisivat toistensa kanssa ihmisinä, eli voi vaikka pitää jotain ihmisistä hyvänä tyyppinä vaikka olisi eri mieltä jostain aiheesta, josta väittelee?
"Mitä mieltä olet siitä, että joskus ihmiset voivat riidellä ja vaikka väitellä asioista ilman, että riitelisivat toistensa kanssa ihmisinä, eli voi vaikka pitää jotain ihmisistä hyvänä tyyppinä vaikka olisi eri mieltä jostain aiheesta, josta väittelee?"
Tuo jopa ihan freshiakin, joskus. Tuollaista "riitelyä" (ts. väittely ehkä kuitenkin tossa se oikeampi termi) voi musta harjoittaa siinä tapauksessa, että on olemassa jokin ns. perustavanlaatuinen luottamus siihen, ettei toinen ota sanottua henkilökohtaisesti. Joidenkin kanssa ton tyyppistä väittelyä on mahdollista käydä jopa pikkusen koiranleukamaisesti henkilöön pureutuen ilman, että toinen sanotusta loukkaantuu tai että mukava tunnelma katoaa.
Periaatteessa väittelemisen vois musta kuitenkin nähdä enemmänkin tapana käydä läpi eriäviä mielipiteitä asioista, kuin toisen persoonakohtaisista ominaisuuksista. Useimmiten silloin mennään ikävällä tavalla riitelyn puolelle, jos toista on pakko tietoisesti loukata.
luulen, että useimmiten ihmisten hyväntahtoisuus välittyy myös, vaikka väittley olisi joskus hmm... erittäin freshiä..? ;)
.. ei varmaan ole väittely ollu erityisen freshiä. Riitely ( =henkilöön käyminen) ja väittely useimmiten eri asioita.
tuota juuri tarkoitin sillä, että voi olla asioista eri mieltä, ilman että tarvitsisi olla ilkeä toisille ihmisille. Semmoista on vaikeaa ymmärtää...
Se, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä asioista ei tarkoita, että ketään tarvitsisi vähätellä loukata ja alistaa ihmisenä.
Väittely ja riitely ovat eriasia. Ja hyväntahtoinen väittely myös. Sitä paitsi myös riitely on ihan normaali osa ihmiselämää.
Mikä omasta mielestäsi on hyväntahtoista ja mitä tarkoitat tuolla henkilöön käymisellä?
Kyllä ihminen voi myös vaikka loukkaantuessaan tietysti tuntea niin, että on vaikea ymmärtää hyväntahtoisia väittelykommentteja ja sitten on tietysti myös ihmisiä, jotka jostain syystä ovat ilkeitä muille ihmisille mikä on tietysti taas ihan eriasia kuin mitä tarkoitin ja vaikeaa myös ymmärtää.
"tuota juuri tarkoitin sillä, että voi olla asioista eri mieltä, ilman että tarvitsisi olla ilkeä toisille ihmisille. Semmoista on vaikeaa ymmärtää..."
Miten niin on vaikeaa ymmärtää?
"Väittely ja riitely ovat eriasia. Ja hyväntahtoinen väittely myös. Sitä paitsi myös riitely on ihan normaali osa ihmiselämää."
Juuri tätähän mä olen koko ajan pyrkiny korostamaan.:) En myöskään ole väittänyt, ettei riitely olisi normaali osa arkielämää. Eri asia sitten, miten kukin siitä innostuu. *hmm*
"Mikä omasta mielestäsi on hyväntahtoista ja mitä tarkoitat tuolla henkilöön käymisellä?"
No mitähän mä nyt tarkoitan. Riippuu, missä asiayhteydessä sä hyväntahtoisuudesta puhut. Se pitäis tietää ensin. Tarvitseeko mun selventää henkilöön käyvää riitelemistä?
"Kyllä ihminen voi myös vaikka loukkaantuessaan tietysti tuntea niin, että on vaikea ymmärtää hyväntahtoisia väittelykommentteja"
Ainakin jos joku pahasti loukkaantuu voi usein hyvällä syyllä kyseenalaistaa sen, onko kyse väittelemisestä ollenkaan ja lisäksi sen, ovatko "väittelykommentit" ylipäätään silloin olleet niin hyväntahtoisia. Paskamaista aggressioiden purkuakin jotkut kutsuvat väittelyksi.