jahas, päädyimpä minäkin vuodattamaan sydäntäni teille.
olen 28 vuotias nainen. elänyt nyt kohta 3 vuotta seurustellen samanikäisen miehen kanssa. alkuaikamme oli sellaista, että mies jätti minut kaksi kertaa, ei osannut rakastaa ketään, ei osannut edes näyttää hellyyttä tai sanoa kehuja, nukkuminenkin teki vaikeaa yhdessä, koska se häntä ahdisti olla "liian lähellä".
vuoden kestin sitä eipäs juupas leikkiä. kun erosimme, hänellä oli aina sillä välin joku pano. vain yksi, ei vakavaa.
nyt olemme kuitenkin vuoden päivät viettäneet normaalia yhdessäoloa ja rakkautta .. no "normaalia".. mies ei osaa vieläkään kehua, läheisyyttä on aika vähän, ja seksi tasomme on ristiriidassa keskenään, minä haluaisin vaikka joka päivä, mies noin kerran tai kaksi viikossa. seksin jälkeen heti pesulle.. ei tietoakaan mistään pornoilusta, seksi on täysin akti. siinä se. ( huomaatte ehkä että olen seksuaalisesti vähän turhautunut, siksi puhun siitä niin paljon)
mutta.. mies silti herättää minussa intohimoa. hän herättää tietynlaista luottamusta ja rehellisyyttä. hän herättää minussa rakkautta ja iloa. kaikesta siitä alun paskasta huolimatta minä uskoin häneen ja hänestä tuli uskomani ihminen. hyviä asioita hänessä: hän sanoo joka ilta että rakastaa, hän halaa ja ottaa tunteeni huomioon. hän ei riitele. hän on rauhallinen ja tekee tunnollisesti omat tehtävänsä. hän kokkaa ja siivoaa. hän viettää kanssani niin paljon aikaa kun vain voi työltään ja opiskelultaan. hän ei juo kun harvoin. hän ei ole mustis eikä lapsellinen muutenkaan.
huonot puolet: läheisyys, tunteet ja kehuminen ei vaan toimi. sosiaaliset suhteet ja tilanteet ovat hankalia, hänellä ei ole ystäviä, opiskelu ei etene vaikka kovasti yrittää, on lopettanut kouluja ennenkin, meidän alku oli kamala: muita naisia, oma tietokone täynnä entisten pornokuvia joitten avulla tapahtui runkkaus, hän jätti minut 2 kertaa, sanoi että en vastaa ulkonäöllisesti ihannenaistaan, tosin perui tämän, ym ym...
TILANNE: mies on nyt hyvin tosissaan ja haluaisi muuttaa yhteen. olemmekin katselleet kämppää, mutta minua hirvittää. minusta on myöskin tullut arvojeni vastainen, sillä olen kiinnostunut toisesta miehestä jonka kanssa soittelen iltaisin. olen oikeasti täysin kaaoksessa, sillä en tiedä mitä pitäisi tehdä, erota tästä nykyisestä vai mitä.
MIKSI EDES KIINNOSTUN MUISTA? miksi olen antanut tilanteen mennä niin pitkälle että soittelen jollekin? tämä joku haluaisi tavata, mutta epäröin. silti mietin sitä.
en ole koakaan pettänyt joten en voi käsittää tätä mitä käyn läpi nyt.
onko todellakin että asiat kiertää näin? ensin oli miehellä naisia, nyt kun kaikki on hyvin niin minä alan oireilla?
olen vihainen miehelleni että sain niin nöyryyttävää käytöstä alussa. olen vihainen itselleni että olen näin sekaisin.
jos jään tähän suhteeseen niin jään paitsi paljosta. toisaalta toivon että joku tulisi ja veisi mukanaan, sanoisi että olen rakkauden arvoinen.
en minä tiedä enää mitään. voisiko joku palauttaa maan päälle tästä tilanteesta???
Kiitos
olen 28 vuotias nainen. elänyt nyt kohta 3 vuotta seurustellen samanikäisen miehen kanssa. alkuaikamme oli sellaista, että mies jätti minut kaksi kertaa, ei osannut rakastaa ketään, ei osannut edes näyttää hellyyttä tai sanoa kehuja, nukkuminenkin teki vaikeaa yhdessä, koska se häntä ahdisti olla "liian lähellä".
vuoden kestin sitä eipäs juupas leikkiä. kun erosimme, hänellä oli aina sillä välin joku pano. vain yksi, ei vakavaa.
nyt olemme kuitenkin vuoden päivät viettäneet normaalia yhdessäoloa ja rakkautta .. no "normaalia".. mies ei osaa vieläkään kehua, läheisyyttä on aika vähän, ja seksi tasomme on ristiriidassa keskenään, minä haluaisin vaikka joka päivä, mies noin kerran tai kaksi viikossa. seksin jälkeen heti pesulle.. ei tietoakaan mistään pornoilusta, seksi on täysin akti. siinä se. ( huomaatte ehkä että olen seksuaalisesti vähän turhautunut, siksi puhun siitä niin paljon)
mutta.. mies silti herättää minussa intohimoa. hän herättää tietynlaista luottamusta ja rehellisyyttä. hän herättää minussa rakkautta ja iloa. kaikesta siitä alun paskasta huolimatta minä uskoin häneen ja hänestä tuli uskomani ihminen. hyviä asioita hänessä: hän sanoo joka ilta että rakastaa, hän halaa ja ottaa tunteeni huomioon. hän ei riitele. hän on rauhallinen ja tekee tunnollisesti omat tehtävänsä. hän kokkaa ja siivoaa. hän viettää kanssani niin paljon aikaa kun vain voi työltään ja opiskelultaan. hän ei juo kun harvoin. hän ei ole mustis eikä lapsellinen muutenkaan.
huonot puolet: läheisyys, tunteet ja kehuminen ei vaan toimi. sosiaaliset suhteet ja tilanteet ovat hankalia, hänellä ei ole ystäviä, opiskelu ei etene vaikka kovasti yrittää, on lopettanut kouluja ennenkin, meidän alku oli kamala: muita naisia, oma tietokone täynnä entisten pornokuvia joitten avulla tapahtui runkkaus, hän jätti minut 2 kertaa, sanoi että en vastaa ulkonäöllisesti ihannenaistaan, tosin perui tämän, ym ym...
TILANNE: mies on nyt hyvin tosissaan ja haluaisi muuttaa yhteen. olemmekin katselleet kämppää, mutta minua hirvittää. minusta on myöskin tullut arvojeni vastainen, sillä olen kiinnostunut toisesta miehestä jonka kanssa soittelen iltaisin. olen oikeasti täysin kaaoksessa, sillä en tiedä mitä pitäisi tehdä, erota tästä nykyisestä vai mitä.
MIKSI EDES KIINNOSTUN MUISTA? miksi olen antanut tilanteen mennä niin pitkälle että soittelen jollekin? tämä joku haluaisi tavata, mutta epäröin. silti mietin sitä.
en ole koakaan pettänyt joten en voi käsittää tätä mitä käyn läpi nyt.
onko todellakin että asiat kiertää näin? ensin oli miehellä naisia, nyt kun kaikki on hyvin niin minä alan oireilla?
olen vihainen miehelleni että sain niin nöyryyttävää käytöstä alussa. olen vihainen itselleni että olen näin sekaisin.
jos jään tähän suhteeseen niin jään paitsi paljosta. toisaalta toivon että joku tulisi ja veisi mukanaan, sanoisi että olen rakkauden arvoinen.
en minä tiedä enää mitään. voisiko joku palauttaa maan päälle tästä tilanteesta???
Kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
tarinan kuin tämänhetkinen naiseni, jonka kanssa olen seksisuhteessa. hän on päälle 30 itse olen 21 hänellä oli ollut aikaisemmin n. 9 vuotta kestävä suhde, jonka osapuolena mies oli ollut hieman juuri kuvailemasi tyylinen. mies kärsi masennuksesta ja seksissä ei ollut minkäänlaista vaihtelua ja harvoin. nyt nainen kertoi minulle, että harmi kun heräsi vasta näin myöhään tähän tilanteeseen, kun muuten heillä ilmeisesti meni ihan hyvin, mutta se seksi oli niin karmeaa ettei vain jaksanut. nyt kun pääsi siitä miehestä eroon niin hänellä on ollut kaikenlaisia kivoja fantasioita joita halunnut pitkään toteuttaa :) hän on kumminkin tavallaan aika "kokematon" kun oli noin pitkään harrastanut "lähetyssaarnaajaa piilossa peiton alla..."
noh teillä mennyt tuota suhdetta vasta 3 vuotta ei ole vielä myöhäistä erota, mut kannattaa ehkä harkita jotakin terapiaa ekaksi, eikä pettäminen oo ikinä hyvä vaihtoehto, jätä ensin reilusti, jos rupee se toinen mies kiinnostamaan niin paljon.
Ihmettelen, mistä voit niin varmasti tietää, että jos jäät tähän suhteeseen "jäät paljosta paitsi"? Oletko siis jo luopunut toivosta nykyisen partnerisi suhteen, että hän ei kuunaan tuosta muutu suuntaan eikä toiseen? Se jo sinällään on yksi syy siihen miksi etsit lohdutusta suhteenne ulkopuolelta.
Luepa tuo miehesi parhaat puolet- listauksesi uudelleen.
Voiko nainen enempää toivoa mieheltä kun on kyse rakkaussuhteesta?
Negatiivisissa puolissakin luettelet paljon sellaista, johon sinä et pysty vaikuttamaan (vaikka ilmiselvästi haluaisitkin). Huono menestys opinnoissa ja kavereiden puute ei ole sinun syytäsi, eikä edes mikään vika siinä miehessä itsessään, vaan ehkä monien asioiden summa ja tämänhetkinen elämäntilanne, joka ei ole mitenkään lopullista.
Hän on mitä on juuri nyt, mutta se ei silti anna sinulle oikeuttta tuomita häntä loppuelämäksi tuohon muotokuvaan. Ihminen muovautuu koko ajan elämän myötä ja kokemusten karttuessa, ja varsinkin parisuhteen vaikutuksesta. Ei kukaan ole ikuisesti samanlainen.
Ehkä sillä miehellä on estoja seksuaalisuutensa tiellä. Ehkä hän ei luota taitoihinsa sängyssä. Ehkä hän on ollut poikamies niin kauan, että vanhoista tottumuksista eroon pääseminen vie häneltä vähän enemmän aikaa kuin mitä sinä olet valmis hänelle antamaan.
Ehkä häntä ei ole koskaan kehuttu eikä hän siksi osaa kehua muitakaan.
Olet tavallaan myös viestinyt antaneesi hänelle jo anteeksi ne menneet loukkauksetkin, koska olet ottanut hänet takaisin rinnallesi. Et kuitenkaan ajattele etkä käyttäydy sen mukaan.
Se, että etsit lohdutusta suhteenne ulkopuolelta ei ainakaan auta teitä eteenpäin - päinvastoin, se vaan lisää syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Siltä tieltä sun tulis kääntyä heti pois, jos mielit olla rehellinen edes itsellesi. Siitä toisesta miehestä ei tule "vain ystävää", ei tuossa elämäntilanteessasi, tiedät sen hyvin itsekin.
Kysy itseltäsi, miksi sinä et luota itseesi ja kykyihisi kannustaa miestäsi omalla rakkaudellasi muuttumaan siihen suuntaan missä tunnet tarpeesi olevan nyt vain puoliksi tyydytetty?