parisuhteemme on kriisissä.meillä on useamman vuoden jo mennyt näin jälkeen päin ajateltuna huonosti.viimekesänä mentiin kaikenlisäksi naimisiin yli 10 vuoden yhdessä olon jälkeen.alamäki alkoi kun lapset syntyi.olisin halunnut mieheltäni muutakin kuin seksiä,läheisyyttä,huomionosituksia sekä osallistumista kotihommiin.sitten kun en saanut mitään huomiota,lakkasin itsekin sitä antamasta.suhteemme ajaitui sihen että vain tärkeimmät asiat puhuttiin,ja sopimaton sääntö oli seksissä,että kolmisen kertaa viikossa ja nopea,kylmä suoritus.olin aina niin väsynyt kun sain kaikki asiat huolehtia ja tehdä,sillä välin kun mies istui koneella kirjoittelemassa toisten kanssa ja katsomassa aikuisviihdettä.se sattui niin ettei paljon huvittanut mikään.sitten hänen elämäänsä tuli toinen nainen jonka kanssa hän soitteli ja tekstaili ja tapaili.hän ei pysty asiaa ajattelemaan kuin aikuiset,suuttuu kun syyllistän siitä asiasta.nyt on tilanne se,että laitoin paristi pihalle,mutta pian otin takaisin,lasten takia.molemmat rakastamme toisiamme,mutta tämä ei lähde silti toimimaan.haluaisin sitä huomiota ja rakkautta ja yhteen kuuluvuutta sekä että hän arvostaisi minua.hän taas käsittääkseni tahtoo paljon seksiä,siis sellaista rajua mikä ei ala mistään suutelusta tai lähekkäin olosta vaan hän saattaa sanoa yht'äkkiä että ota housut pois tai on jo itseltään ottanut.pelkään että hänellä on ongelma seksin suhteen,aina hän siitä vihjailee ja katselee niitä pornonaisia mielellään,se sitten satuttaa minua.hän myös henkisesti lyö minua alas,tuntuu että en osaa mitään,aina teen väärin.en milloinkaan saa kiitosta,vaan kritiikkiä.luottamus pula on myös melkoinen,hän valehteli niin paljon,että on vaikea uskoa enää.lupasi lasten kanssa järjestää minulle synttäri yllätyksen,mutta ei sitten mitään ollutkaan.hän aina lupaa,mutta ei osaa pitää sitä.myönnän virheeni,mutta minusta tuntuu,että hänellä on jotain ongelmia tunnetasolla,tai muuten.kiitos kun viitsit lukea.olisi kiva saada kommentteja ja neuvoja.
rakkauden kaipuu
sokeana
91645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vanhempien saisi erota. Se lapsuus aika on kuitenkin niin raskasta aikaa, että se vaikuttaa parisuhteeseen.
Mulla on ongelmana se etten rakasta miestäni. En pysty hänelle sanomaan "rakastan sinua" ja häntä ajatellessaankaan ei herää mitään tunteita. Mutta jos alkuaikoja muistelen, niin perhoset vilistää mahassa...
En jaksa puhua kotihommista tai yleensäkkään mistään mieheni kanssa. En silti olisi valmis pettämään... Tai no kyllä hyvä seksi kelpaisi, mutta silti en tahtoisi pettää.
En pidä seksiä mieheni kanssa hyvänä. En kiihotu. En ole tyytyväinen myöskään hänen ulkomuotoonsa. Jos rakastaisin niin sillä ulkomuodollahan ei olisi väliä, ei ollut silloin kun rakastin.
Mielestäni miehesi pitäisi puhua, koska selvästikkin hänellä on huono olla, koska on hakenut seuraa kodin ulkopuolelta ja yhteiset asiat eivät kiinnosta.
Sama on minulla, mutta tuntuu ettei jaksa puhua ja ajattelen ettei se puhumalla parane. Pitäisi löytää se kipinä jostain.....
Kiitos vastauksesta.kyllä ero on lapselle suuri pettymys,omat vanhempani erosivat ollessani 11.sinä olet oikeilla jäljillä,kun tiedostat mistä kiikastaa,on jo puolivoittoa kun pystyy hyväksymään tosiasiat.pienten lasten vanhempien suhde ottaa koville.tilasin ajan perheneuvolaan,mutta ei taida mieheni sinne lähteä.hän on sitä mieltä,ettei hänellä ole mitään ongelmia.toivoisin,että hän ymmärtäisi,vaikka me kahdestaan paljon puhutaankin,niin en saa niitä ydin asioita hänestä irti.hän ei jotenkin pysty niitä käsittelemään.siis tarkoitan että hän tajuaisi mitä on tapahtunut vuosien saatossa meille ja mikä on oikeasti tärkeää hänelle.hän on mieheksi todella herkkä,joten ammatti apu olisi varmasti tarpeen.
Meilläkin meni alussa hienosti. Asuimme tai olimme suurimman osan aikaa satojen kilometrien takana toisista, mieheni työn vuoksi. Oli äärettömän ihanaa kun puhelin soi että on jo suomessa ja tulossa... Mieheni oli eronnut ja lapsiakin on ja olleet kuvioissamme heti alusta. Nyt kun ollaan vakiinnuttu samaan talouteen ja mies lopetti reissuhommat yhteis elon takia. Koska koki että reissutyö on ollut osa syynä erossa, mutta ei hän kadu eroa exästään vaan inhoaa. Nyt meillä olen minä joka puhun ja pussaan, mun pitäs tehä alote kaikessa! jos kysyn suoraan tunteista se sanoo että kylläsinä tiedät miksi kyselet. Ex vaimo on sanonut että mieheni on väkivaltainen mutta eipäs ole vuosien saatossa kertaakaan edes pahasti sanonut saati lyönyt tai uhannut. Minä olen vuoro työssä ja mies tekee n 14 h työpäiviä 6 pv viikossa. Meillä menee joitakin päiviä ettei nähdä toisia, mutta silti me yhdessä pysytään. Mies tietää jos joku lähtee se on hän ja mukaan saa vain vaatteensa. Asiat pitää hoitaa näin kun on noita lapsia ex liitosta etteivät tule viemään minulta mitää jos isälleen jotain sattuu. Olen vähän itsekäss mutta miehelleni olen uskollinen ja jatkan hellittelyjä vaikka vastaus onkin aina sama. Vaikka olisi vapaa päivä minulla, minä nousen aamulla ja keitän miehelle aamukahvit ja laitan kaikki valmiiksi, mun kaverit ei ymmärrä mutta tämä on meidän rakkaudenosoitus. Ja pusu aina ennen töihin lähtöä, koskan ei tiedä jos on viimenen matka ite kullekin. Sattunut lähipiirissä liiankin kanssa.
Meilläkin ollaan etäännytty toisista aikasten tavalla, ensin tuli chatti-kavereita miehelle, jäi kiinni.. Vannoi rakastavansa vain meitä, minua ja lapsia, ja lopettavansa chattailyt.
Hetki meni hienosti, tuli uusi tuttavuus.. Taas samat lupailut, ja hienosti sujui.
Nyt niitä tuttavuuksia on ollut jo vaikka kuinka ja paljon, viimeisin olikin sitten oikein pommi!
Oli pari vuotta tapaillut toista, tehnyt pari lasta ja lupaillut kuun taivaalta sinnekin päin. Mutta sepä nainen ei antanutkaan dna-testejä lapsista, ennen kuin toinen olisi muuttanut hänen luokseen.
Eipä äijäkulta muuttanut, käytiin todella pohjalla, ei saatu dna-testejä edes oikeudesta, vaikka toiselle kerrottu pari vuotta että lapset ovat hänen.
Ajattelin, että pystyn jatkamaan yhdessä, jo yhteisten lastemmekin vuoksi. Mies oikeasti kunnostautui, viestittelyt ja suhteet jäivät, myös lapset joita ei saanut tunnustaa.
Mutta mutta, minäpä en enää sitä miestä rakasta. Teimme todella paljon asioita suhteemme eteen, ja suhteemme alkoikin uudelleen toimimaan, mutta sitten eräänä aamuna miehen antaessa aamusuukkoa ennen töihin menoa oksensin pelkästä inhosta hänen kosketuksestaan.
Onkohan meillä ollut sama mies=(
Minä ja lapset ja mies asumme edelleen saman katon alla, jotenkin tuntuu että olemme yhdessä kokeneet niin paljon ja kun kaikki on hyvin kuitenkin nykyään, niin sitten minulta puuttuvat kaikki tunteet häntä kohtaan.
Varmasti saan sadoittain viestejä kuinka idiootti olen ollut, kun en kerrasta pistänyt pihalle, mutta sinisilmäinen idioottihan minä olinkin, tiedän. Mutta siihen liittyy myös asioita minkä vuoksi toimin näin, joita en teille ala erittelemään.
Ketjun aloittajalle toivon voimia, jos haluat niin laita jotain yhteystietojasi jos haluat "kanssasisaren".
Tuntuu myös että olen jumissa omassa elämässäni. Luulin miesvalintani aikoinaan olleen se täysin oikea..seksiä oli ja rakkautta vaan nyt se tunne on poissa...surettaa..kaipaan niin kovasti sitä lämmön ailahdusta sisimmässä. Lapsiakin on ja elämä sujuu, yhdessä ollaan, seksiä tai suhteita ei ole, joskus yritetään sängyssä mutta en mitään tunne...joskus yksin kun olen mietin mistä sen kipinän taas löytäisin. Miestäni en halua pettää, hän on liian hyvä ihminen ja lapsemme niin rakkaita että uhraan mieluummin oman onneni kuin tekisin mitään joka heitä satuttaisi. Toivon että joskus saan takaisin vuosien takaisen tunteen ja voin taas käpertyä kainaloon yhtä rakastuneena...
mun kirjoittama!! Toivon oikeasti että joskus vielä miestäni rakastaisin. Onkohan se ihan realististä?
Puhuttiin miehen kanssa ja kerroin hänelle että en halua erota.
Mies kysyi mikä minua suhteessa pitää, kun en enää tunne rakkautta ja tätä mietittyäni muistin kaikki hyvät ajat joita meillä on ollut. Avoimesti puhuttiin myös seksistä ja siitä että koen sen epätyydyttäväksi, mutta ettei se miehen vika ole, vaan johtuu siitä kun en tunne sellaista yhteenkuuluvuutta jne.
Nyt on kuitenkin kaikki paremmin tuon keskustelun jälkeen. Eilen tein jopa aloitteen seksiin ja ihanaahan se oli :) Nyt me taas nauramme yhdessä ja hellittelemme sekä autamme toisiamme kodin askareissa.
Suosittelen puhumista! Ei tuota turhaan toitoteta. Kyllä se tepsii, ainakin meillä. Nyt elämä hymyilee vaikken vieläkään mitään valtavaa rakkautta koe miestäni kohtaan, mutta ei hän enää minua niin ärsytäkkään. Nyt vaan pitäisi muistaa pitää tätä yllä. Eli suukottaa ja halailla, kehua ja auttaa, ei saisi päästää itseään myrtsiksi.
Toivottavasti teillä muillakin alkaisi helpottamaan nämä ongelmat.
Aurinkoista kesää kaikille!
mutta kieltämättä tulee mieleen, että olet ekassa viestissäsi "suurennellut" asioita (tai sulla on ollut kirjoittaessasi menkat), kun muutamassa päivässä ja noin helposti saitte asiat raiteilleen.
No, pääasia kait, et asiat on nyt teillä ok. Ei muuta kuin aurinkoista kesänodotusta sinnekin..
..........