Uusi suhde ei tietenkään ole mikään helppo ratkaisu, koska ei meilläkään suhde pelkkään seksiin ole ikinä perustunut.
Seuraavaksi kuulemme myös kommentteja, miten mm. pillerit aiheuttavat haluttomuutta. Niinpä, mutta sitäkin kerkisin ehdottaa: hittoaka niitä pillereitä popsii, kun ei ehkäisylle ole mitään tarvettakaan. Tarjouduin käyttämään kortsuja ehkäisynä, mutta niinpä vaan pillerireseptit uusittiin taas...
Eli kaikesta päätelle neiti on tyytyväinen asian nykytilaan, eikä etsikään mitään ratkaisua asiaan, joka ei ilmeisesti ole hänelle mikään ongelma..
Mies, ota oma elämäsi haltuun ennenkuin se on liian myöhäistä. Naisten heräämistä näissä asioissa on turha odotella, sitä ei tule tapahtumaan.
Seuraavaksi kuulemme myös kommentteja, miten mm. pillerit aiheuttavat haluttomuutta. Niinpä, mutta sitäkin kerkisin ehdottaa: hittoaka niitä pillereitä popsii, kun ei ehkäisylle ole mitään tarvettakaan. Tarjouduin käyttämään kortsuja ehkäisynä, mutta niinpä vaan pillerireseptit uusittiin taas...
Eli kaikesta päätelle neiti on tyytyväinen asian nykytilaan, eikä etsikään mitään ratkaisua asiaan, joka ei ilmeisesti ole hänelle mikään ongelma..
Mies, ota oma elämäsi haltuun ennenkuin se on liian myöhäistä. Naisten heräämistä näissä asioissa on turha odotella, sitä ei tule tapahtumaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En allekirjoita, vaikka on omakohtaistakin kokemusta tuostakin asiasta eli naisen haluttomuudesta.
Toivottavasti olet esittänyt tämän tutkimustuloksesi verbaalisessa (tai kirjallisessa) muodossa myös sille "pääsyylliselle" itselleen eli vaimollesi, ja että myös hän on siten tietoinen siitä, että ero on takuulla tulossa, koska sinä etsit jo aktiivisesti uutta naista rinnallesi.
Parempaa onnea seuravaan suhteeseesi.
Jos asian esittää noin, että ero on tulossa, se johtanee sääliseksiin ja muihin vastaaviin ilmiöihin, eikä siis pitkässä juoksussa muuta tilannetta mihinkään. Siinä vaiheessa jos haistan toisen olevan mukana touhuissa vasten todellista tahtoaan, jostain kummallisesta velvollisuudentunnosta tai vastaavasta, niin silloin kyllä lopahtaa itseltänikin kiinnostus seksiin. Erolla "uhkailu" on mielestäni turhaa, se ainoastaan tuhoaa luottamuksen jos suhde vaikka sattuisi jatkumaankin.
En itsesasiassa "etsi aktiivisesti" uutta suhdetta. Homma on vaan kypsynyt siihen pisteeseen, että ajatustasolla pidän sitä nyt mahdollisena. Ennen näin ei ollut. Homma voi kuitenkin vielä kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Nyt niitä suuntia on kuitenkin jo kaksi (eroaminen tai jatkaminen), kun ennen niitä oli vain yksi, jatkaminen.
Keskustele parisuhteenne nykytilasta.
Tehkää kumpikin oma lista asioista, jotka teidän mielestänne ovat hyvin ja asiat joiden pitää muuttua.
Vertailkaa listoja ja miettikää yhdessä kohta kohdalta, mitä asoille voidaan tehdä.
Jos puolisosi ei ole halukas käymään parisuhdekeskustelua tai tekemään asioille mitään,
hän ei ole sitoutunut parisuhteeseenne riittävän voimakkaasti. Jolloin pakkaat laukkusi ja menet.
Muussa tapauksessa korjaatte parisuhteenne.
Kyllä sun kirjoituksestasi paistoi niin selvästi turhautuminen ja periksi antaminen, että on kiva kuulla, jos se ei sittenkään ole ihan niin mustavalkoista.
En mä edelleenkään ymmärrä miten sä koet teidän joutuneen tuohon tilanteeseen ja miksi uskot, että olet siinä jotenkin yksin.
Et sä siinä uhoaisi ja neuvoisi meitä muita noin katkeralla asenteella, jos kokisit pystyväsi käsittelemään asiaa naisesi kanssa niin, että molemmat on tietoisia siitä, missä mennään suhteen intiimilläkin puolella.
Te puhuisitte asioista niiden oikeilla nimillä, ja sinä kokisit saavasi ymmärrettäviä vastauksia.
Meillä kävi juuri niin. Mä kyllästyin olemaan yksin tilanteessa, jota naiseni ei aluksi edes halunnut tunnustaa olevan olemassakaan. Häntä nyt ei vaan huvittanut ja sillä siisti. No ei kelvannut selitykseksi mulle, joka rakastan häntä! Niinpä me puhutiin ja puhuttiin ja riideltiin asiasta niin kauan, että tunteet oli käsitelty (pelot, viha, pettymyksentunteet, syyllisyys jne) ja vasta sitten oli järjen vuoro. Mietittiin millaista meidän elämä kokonaisuudessaan on kun ei seksikään enää sytytä kuin toista meistä, vaikka väitämme olevamme kaikinpuolin onnellisia.
Syyt sitten selvitettyämme päästiin eteenpäin, ymmärrettiin taas piirun verran enemmän toisiamme ja itsemmekin ja osattiin jopa ennaltaehkäistä saman lässähtämisen toistuminen. Ja hyvin on mennyt siitä lähtien. Kumpikin tekee töitä oman osuutensa eteen. Kumpikin on taas tyytyväinen ja uskaltaa ottaa asian puheeksi jos ei ole.
Möröt kaikkos sen sileän tien.
Itselleni tuon pelkän (ero)ajatuksen vakiintuminen pääkoppaan on jo jotenkin melko totaalisen kypsymisen merkki. Muutama vuosi sitten sellainen ajatus ei olisi tullut kuuloonkaan.
Olen myös nähnyt liikaa näitä tapauksia, jotka vaan luovuttavat ja jämähtävät ei-tyydyttävään parisuhteeseen. Mielestäni varoitukseni on tätä taustaa vasten täysin aiheellinen, ei kenellekään voi sellaista toivoa.
Miksi uskon olevani asiassa yksin? Tätähän juuri yritin selittää: naisille seksin loppuminen on kaikesta tapahtuneesta ja naisen reaktioista päätellen luonnollinen olotila, ei mikään ongelma. Minä taas pidän tätä ongelmana. Eli tavallaan olen yksin, eikö?
Ja pidän itseäni oikeutettuna myös pieneen katkeruuteen, koska mielestäni minua ei voi syyttää edes yrityksen puutteesta. Kyllä siihen yrittämiseenkin väsyy.
Kiitos neuvoista kuitenkin. Ehkä tuota tulee joskus kokeiltua, ehkä ei. Kaikenlaisia neuvoja on jo kokeiltu, laihoin tuloksin.
Eikä kriisitilanne mene ohi tosta noin vaan tai vähän juttelemalla. Se on pitkä ja kivinen tie, jossa päivitetään tilannetta ja pyritään löytämään ihan uusi tie. Ja uus asenne sitä jo niin tuttua kumppaniakin kohtaan.
Sitä työtä sä et ole tehnyt tarpeeksi ellet ole saanut naistasi tajuamaan, miten lopussa sä jo olet.
Sähän sanot hautoneesi eroa jo jonkin aikaa!
Haloo. Jos sun naisesikin sen tietäisi, niin te ette olisi nyt sovussa keskenänne. Teitä heittelisivät pelot ja paniikki ja epätoivo ja ne pitäisi käsitellä ensin pois päiväjärjestyksestä. Vasta sen tunnemyrskyn laannuttua voi alkaa miettiä juttuja järjellä.
Mutta musta kuulostaakin vähän sitä, että sen prosessin alkuun paneminen eli kissan pöydälle nostaminen ja naisenkin vihan ja syyllistämisen vastaanottaminen pelottaa suakin.
Ihan aiheesta.
Sä ja sun naisesi olette ekaa kertaa tällaisen tilanteen edessä? Olette siis yhtä kokemattomia molemmat ja yhtä haavoittuviakin. Nyt vaan pitäisi löytää se halu oppia uutta - vaikka sitten kipeästi kantapään kautta tällä kertaa.
Pitäis uskaltaa heittäytyä tilanteeseen, jossa ei ole ollut koskaan ennen. Pitäis uskaltaa taistella läpi sen myrskyvaiheen, joka nousee takuulla, kun menet ilmoittamaan rakkaallesi, että et ole tyytyväinen hänen panostukseensa suhteenne intiimin osan suhteen.
Sun pitää luottaa itseesi. Olethan sä selvinnyt kaikesta muustakin elämässäsi, niin miksi et tästäkin ongelmasta, yhdessä sen rakastamasi naisen kanssa.
Olet selvästikin läpikäynyt vastaavan tyyppisen tilanteen joskus.
Tiedän nimittäin ilman kristallipalloakin, että sotahan siitä (aluksi) syntyy, jos menee tästä aiheesta avautumaan. Aivan kuten kirjoitit. Ja en todellakaan voi väittää, että tuon sodan aloittaminen olisi itselleni mitenkään mieluinen tehtävä, ehkäpä se siksi on jäänytkin tekemättä ja on pitänyt yrittää muita konsteja..
Jotenkin vaan masentava ajatus tässä vaiheessa, kun on muutenkin vähän loppu: nyt sitten pitäisi vielä avata varsinainen Pandoran lipas, ennenkuin valoa EHKÄ näkyisi tunnelin päässä..
En tiedä. Saas nähdä kuinka käy. Kiitos neuvoista joka tapauksessa.
Sä olet tehnyt sen mitä osaat, nyt olisi pakko ottaa ihan uus taktiikka käyttöön, mutta vaikeaahan se on kun olet jo päästänyt itsesi noin lyttyyn. Mistä saada voimaa vielä yrittää?
No siitä rakkaudesta.
Sanoit, että pidät yllä kahta mahista; eroa tai jatkamista.
Sulta pitää siis löytyä yhä rakkaudentunteitakin sitä elämäsi naista kohtaan, kun noin sanot.
Käytä sitä rakkautta siltana vaikean asian käsittelyyn.
Ei sun tarvi provosoitua siitä, että naisesi puolustautuu. Sitähän vaan pelottaa. Sä möyhäiset juttuja niin pohjia myöden, että hän vaipuu ihan takuulla epätoivoon ja puolustautuu minkä ehtii. No, kuvittele itsesi samaan tilanteeseen. Nainen ampuu täysin puun takaa, että lähtee jumankauta käveleen, koska ei saa sulta enää tarpeeksi sitä mitä kaipaa, ja väittää, että on tehnyt itse jo kaiken mitä voi.
Kyllä säkin rakastavana miehenä silloin hyppäisit takajaloillesi ja olisit hetken hukassa ja tunteiden vietävissä. Sehän on ihan normaali reaktio, kun herätetään kesken unien. ; )
No, vakavasti puhuen, se on siis vasta alkua, se kiukkuaminen ja mökötys ja tiesmitä sieltä nyt tuleekin, se kaikki kuuluu prosessin alkuun ja se pitää sunkin vaan kestää. Jos sä siinä vaiheessa otat lapsellisesti nokkiis ja annat jo periksi, se viestii sun naisellesi, että sä et enää usko teihin. Että se on loppu nyt. Miksi hänkään siis enää yrittäisi?
Mutta ethän sä sellaista halua viestittää? Sä haluat antaa naisesi ymmärtää, että sä tykkäät siitä siltikin, vaikka se nyt siinä vähän itkee ja raivoaa. Sä olet halukas jatkamaan ja se on se sun tärkein viestisi, jossa se sun rakkautesikin pitää siis näkyä. Sä et luovuta, sä kestät vaikka riidankin, jos se on siitä kiinni.
Kun toinen on heikko ja haavoitettu, sä tuet sitä olemalla läsnä, etkä pakene paikalta häntä koipien välissä ja jätä toista yksin.
Eikä sun tarvi ottaa kantaaksesi sitä syyllisyyttä mitä se nainen sun niskaasi ehkä syytää, ei varsinkaan, jos kerran koet tehneesi itse kaiken mitä voit, puhtaalla omallatunnolla ja vain teidän parasta ajatellen. Silloin on ihan sama mitä se nainen väittää, sehän yrittää vain satuttaa sua samalla mitalla takaisin kun siihen itseen sattuu niin perkeleesti.
Puhtaalla omallatunnolla sä sen kiukun kyllä kestät, älä sitä epäile. Sä ymmärrät miksi se reagoi niin kuin reagoi, joten sun ei tarvi puolustautua, sen kuin vaan annat sen mesota aikansa.
Ei se raivoaminen kestä kauan, etenkään jos sinä et mene siihen mukaan. Sun tehtävä on pitää se pääasian pöydällä, joka on, että sä toivoisit pystyväsi herättämään naisessasi yhä niitä seksuaalisia halujakin ja haluat ymmärtää miksi niin ei juuri nyt ole. Sä tykkäät siitä ihmisestä etkä ole valmis luopumaan vielä toivosta. Sitä sun pitää alleviivata koko prosessin ajan eli uskoa siihen itsekin kybällä.
Sitä on hyvä itsetunto.
Se on uskoa itseen ja omaan asiaansa silloinkin kun toinen hyppii silmille kuin peltopiru ja syytää suustaan mitä ihmeellisimpiä syytöksiä. Se on näkemistä sen tunnekuohun taakse. Se on halua ymmärtää, eikä vain tyytyä tuomitsemaan.
vihdoinkin jotain asiaa. siis ettei heitetä heti pyyhettä kehään ja juosta vieraisiin vaan tartutaan asiaan! jes! rohkeeta olla kääntämättä heti selkäänsä toiselle!
Olipas hyvin kirjoitettu.
Itsetuntoa on todellakin kestää se minkä itse panee alkuun, eli seistä asiansa takana rohkeasti loppuun asti.
Jösses, missä tollasia miehiä oikein kasvaa? Määkin haluun sunlaisen!
;)
Tuntematta taustoja sen paremmin... Oletkos varma että naisesi haluttomuus ei johdu uudesta ihastuksesta? Ajattelin vain että jos seksiä ei oikeastaan ole ja kuitenkin pillerit pitää olla jne...
Neiti on sen verran tiukasti työmaalla, että loppuaika onkin sitten meidän yhteistä aikaa joko kotona tai muualla. Työpaikka on lisäksi sellainen, johon minulla on yhteyksiä muualtakin, joten tiedän että sielläkään ei ole mitään ylimääräistä säätöä tekeillä.
Mahdollistahan se toki on, mutta todella epätodennäköistä. Sitä paitsi, kuten sanoin, ei meillä muutoin ole mitään ongelmia parisuhteessa, puolin eikä toisin. Naiset eivät vaan koskaan tule ymmärtämään, että täysin seksitön parisuhde ei toimi. Se ei ole silloin enää parisuhde, vaan jotain muuta.
surullista luettavaa...todella..
en itse pysty tähän samaistumaan (onneksi!) koska meillä on AINA ollut seksiä lähes päivittäin, usein montakin kertaa päivässä... tietenkin työkiireet tms joskus hieman verottaa, mutta ei koskaan yli muutamaa päivää..! vaikka meillä on lapsiakin..
olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että jos ei ole seksiä niin ei kyl ole parisuhdettakaan! tietenkin asia täytyy yrittää ratkaista, mut kämppikset on eri asia..
ja pettäminen ei o KOSKAAN ratkaisu eikä hyväksyttävää!! ennemmin sit eroaa...
Pettämistä en edes suunnittele. Jos uusi suhde alkaa, niin kyllä vanha loppuu sitä ennen. En voisi satuttaa rakastani tekemällä jotain niin katalaa kuin pettäminen. Erokin toki sattuisi, mutta pidemmän päälle se voisi olla ainoa oikea ratkaisu.
ymmärtääkö naisesi IHAN OIKEESTI kuinka vakavasta asiasta tässä on kyse, vai vähätteleekö hän tilannetta..?
Naiseni käyttäytyy aivan kuin seksitön parisuhde olisi täysin normaalia. En usko, että neidin mielessä mitään ongelmaa edes on. Ja sitähän minäkin tässä ihmettelen, että miten tuo naisen mieli oikein toimii: onko seksi niin vähäpätöinen asia, että se vaan, hups, unohtuu pitkiksi ajoiksi.
Hups unohdin ostaa maitoa, hups unohdin että seksiä on olemassa. Jotenkin noin se ilmeisesti menee, ja siksi vähän ehdottelinkin miespuolisille, että alkavat vaan heti alusta lähtien valmistautua väistämättömään....
Että yksinkertaisesti yrität liikaa.
Jos nainen saa lähes niin paljon hemmottelua kun se tahtoo, niin tulee siitä tosi arkipäiväistä.
Sama kun sinä saisit aina jotain tiettyä, niin ei sitä osaisi enää niin paljoa arvostaa.
Sitten vasta kun sitä saisi yllättävän vähän niin joutuisi sitä kinumaan.
Omituinen on myös väite, että olisit yksin asian kanssa kun et pahemmin ole naisesi tunteistasi ottanut selvää.
Nainen ei ole mikään esine (kuten ei tietysti mieskään) josta voi painaa ON OFF nappia.
Syy ei välttämättä ole siinäkään, ettei muuten vain huvittaisi.
Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa siinä "neidin" roolina ja kyse ei ollut ainoastaan haluttomuudesta (haluttomuudesta siinä mielessä, että koin elämässä olevan tärkeimpiäkin asioita kun joka päiväinen seksi).
Mies oli siinä asiassa vähän taukki, ettei sanomisestani huolimatta jaksanut ymmärtää, että lapsuudessa seksuaaliset hyväksikäytöt vaikuttivat vieläkin, koska mitään varsinaista raiskausta ei tapahtunut, tämähän oli vain pienimuotoista.
On se joittenkin vaikeaa ymmärtää, että eriasiat vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin.
Ehkäpä naisellasi on joskus ollut jotain huonoa suhdetta tai kokemusta, mutta eihän se yllättäen selviä jos omaat noin kielteisen asenteen puhumiselle.
Kaikista asioista ei viitsitä ihan niin omatoimisesti sanoa.
Ja vaikka naisesi ennen syttyi ja nyt ei, voi asiat alkaa myös myöhemmin vaivaamaan
Jos tosiaan olet niin itsekäs, että kaikesta tällaisesta huolimatta ajattelet olevasi ongelman kanssa yksin, ilman että edes yrität puhua (usko pois joskus SANATKIN auttavat enemmän kuin teot) niin siitä vaan, toivon mukaan naisesi saa joskus enemmän ymmärtäväisen miehen.
ymmärrän tottakai et sua toi sun tilanne kyrpii, mut ei silti yleistetä sitä KAIKKIIN naisiin! ;)
oma naiseni alkaa kiukuttelemaan ja likimain raiskaa mut, jos on ollut pariki päivää ilman seksiä! ;)
thank god for her!! =) sun tilanteesta ku lukee, niin arvostaa entistä enemmän omaa rakasta..
Naisten kanssa eläminen, tuon tiesinkin jo. Liikaa tai liian vähän, sepä siinä. Jos teet liian vähän jotain, olet laiska etkä välitä, jos teet liikaa jotain, homma arkipäiväistyy. Tuskinpa liiasta hemmottelusta on kyse, koska aiemmin sai aina kuulla liian vähästä yhteisestä ajasta. Ajankäyttöönhän nämä ongelmat joskus liittyvät (tämä noin yleisesti): jos teet paljon töitä (panostat perheen hyvinvointiin ja uraasi niin että hyvinvointi jatkuu myös tulevaisuudessa), olet työnarkomaani. Jos taas tsuppailet kotosalla liikaa, olet laiska, kunnianhimoton, aikaansaamaton.
Perustelinkin jo väitteeni yksin olosta. Toisen ajatuksia kun ei voi lukea, joten silloin täytyy tulkita tilannetta toisen käyttäytymisestä. Ja tähän asti ainoastaan minä olen reagoinut tilanteeseen millään tavalla -mitä tästä voimme päätellä? Jotain ainakin.
Mukavaa, että keskusteluun saatiin myös naisnäkökulmaa, mutta sen verran on pakko kommentoida: jännittävää, että kaiken kertomani jälkeen MINÄ olen ongelmatapaus koska en osaa puhua, MINÄ olen ymmärtämätön ja itsekäs. Miten sen sijaan kommentoisit avokkini toimintaa? Tervettä, normaalia, kaikista asioista ei vaan viitsi omatoimisesti sanoa?
ja muuten, kyse ei todellakaan ole "jokapäiväisestä" seksistä, mutta kun taukoa rupeaa olemaan toistuvasti enemmän kuin kuukausi, niin siihen vedän jo rajan...
Ei ole aina helppoa ei, mutta tuo yleistys vähän kohtuuton.
Sama hankala tilanne voi myös päteä toisinpäin.
Kyse siis voi olla liiasta hemmottelusta, koska ennen sait kuulla ja nyt et saa kuulla mitään.
Siksi vaihtaisin sinuna takaisin sille toiselle linjalle, niin johan sais arvostusta.
Kyse ei ole vain naisista, kuka tahansa valitettavasti turtuu jos saa liikaa.
Lisäksi tunnen monia naisia jotka eivät valita.
Vähän vääristynyt kuva sinulla. Säälihän on huonot kokemukset, mutta vielä säälimpi jos niitten kauttaa alkaa yleistämään.
Toisen ajatusta ei voi yllättäen lukea, mutta käyttäytymisestä tehdyt arvioinnit voivat vetää harhaan. Ihmset ovat vain joskus hankalia ja monilla on taipumus tehdä vääriä tulkintoja.
Niin ja ensinnäkään en ole sanonut, että naisesi käyttäytyminen olisi normaalia, minähän kerroin, että ongelmat voivat myös viitata johonkin traumaattiseen kokemukseen, jonka vuoksi pää voi olla pyörällä.
ja toiseksi, tuo tapasi toimia ei vaikuta ymmärtäväiseltä ja epäitsekkäältä :)
Aina täytyy pikkuisen yleistää, niillä saa mukavasti keskustelua aikaan. Ja kyllä niissä yleistyksissä liioiteltunakin on aina totuuden siemen mukana.
Jos joku väittää parisuhteessa toimivansa aina ja vain epäitsekkäisistä lähtökohdista, valehtelee. Jos väittäisin toimivani pelkästään epäitsekkäästi kun yritän kohentaa parisuhteeni JA sitä myöden omaa seksielämääni, noh, sehän nyt huono vale olisi.
Toisaalta, jos olisin toiminut pelkästään itsekkäästi, neiti olisi saanut monoa sen kummemmin kyselemättä, eikä kenenkään tarvitsisi lukea vuodatuksiani netissä. En kyllä suoraan sanoen ymmärrä miten minun olisi pitänyt (tähän asti) toimia "epäitsekkäästi". Eli taas palataan tähän "liikaa-liian vähän" dilemaan, jota en ole, kuten huomasit, ikinä kyennyt ratkaisemaan. En näköjään nytkään.
Voin omakohtaisesta kokemuksesta kirjoittaa syitä, jota itselläni ovat aiheuttaneet haluttomuutta.
- en ole koskaan saanut yhdynnässä orgasmia. Sen sijaan itsetyydytyksessä (tai nykyisin esileikissä) saatan saadakin. Kiihotun kylläkin (vaikkakaan mielialalääkkeiden aikaan sitäkään ei tapahtunut). Mutta laukeamisen puute oli tosi turhauttavaa, hommasta meni maku ihan täysin, vatsa oli kipeä ja uni ei tullut (mies sen sijaan kuorsasi tyytyväisenä vieressä aktin jälkeen). Eipä paljon enää seksi kiinnostanut, kun lopputulos oli omalta kannalta miinuksen puolella. Nyttemmin olen uskaltanut alkaa vaatimaan itsellenikin jotain. Sekään ei ole helppoa, sillä mies helposti tekee jotain mihin on tottunut vuosien saatossa eikä reagoi siihen mitä yritän ilmaista...
- vuosia sitten masennuin ja loppuunpaloin. Söin mielialalääkkeitä, ja niiden sivuvaikutuksena kaikki seksuaalinen halu katosi. Naisella kun pää ja mielikuvat ovat se tärkein seksielin.
- kotitöiden ja vastuun totaalinen kaatuminen omaan niskaani aiheuttivat katkeroitumista, eikä kertakaikkiaan tehnyt mieli tehdä "hyvää" miehellekään. Aiemmin (ennenkuin sain opetettua miehelle miten minut pitää tyydyttää) näet ainoa palkinto seksistä kun oli se että mies oli onnellinen (tai että tuli raskaaksi ja sai kaipaamansa lapsen).
- vaativa työ ja ajanpuute saivat aikaan sen, että kaipasin vain hetken omaa rauhaa, vaikka sen tyhmän TV:n edessä jotain aivojennollaussarjaa katsoen. Jos mies liimaantui kylkeen hipelöimään, hän oli vain yksi iilimato muiden joukossa, joka yritti imeä minut tyhjiin.
Ei muuten ole mitenkään harvinaista, että miehellä ei ole hajuakaan siitä, mitä nainen ihan oikeasti toivoo seksiltä, tai onko hän ylipäänsä koskaan edes saanut orgasmia. Luulen että useille naisille seksi ei todellakaan ole se tärkein parisuhteen perustamisasia (lieneekö joillekin miehille???), mutta alkuhuumassa se sujuu. Sitten vuosien saatossa koko homma alkaa tympiä, koska siitä ei saa yhtään mitään irti. Kotona käytävä keskustelukin kun on luokkaa "mikset sä enää koskaan anna, kyllä meidän pitäis useammin kun kerran viikossa/kuukaudessa (ts. määrä korvaa laadun)", kun kysymys pitäisi olla "mikset ole tyytyväinen seksiin? Voisiko sitä jollain tavalla parantaa niin että motivaatio kasvaisi?"
Oletko ihan suoraan sanonut neidillesi että tämä asia sinua todella paljon häiritsee, ja että et ole varma haluatko pidemmän päälle elää suhteessa missä seksiä on niin harvoin?
Nimittäin, ehkä hän ei ole tullut ajatelleeksi että se on sinulle niin tärkeä asia. Omassa suhteessani oli vähän samanlainen tilanne (itse olin se haluton osapuoli), ja en arvannut että hän otti sen niin raskaasti. Itse ajattelin että nyt on tällainen vaihe, ja kaipa se siitä ohi menee kun siitä ei rupea liikaa stressiä ottamaan.
Kysy naiseltasi mitkä on hänestä olleet teidän vuosien varrella kaikkein parhaita rakastelukokemuksia. Ehkä niistä saat vinkkiä siitä millaisia tilanteita kannattaa järjestää lisää. Ehkä hän ei syty hieronnoista, vaan jostain ihan muusta? Esimerkiksi vaikka villeistä juhlista, soutelusta järvellä, juoksulenkistä tai vuoristorata-ajeluista? Itse huomasin kun tätä pohdittiin, että minulle nauraminen on yksi tärkeimmistä keinoista rentoutua ja tuntea mitään seksihaluja. Joten mieheni piti vain opetella vähän "hauskemmaksi" ja katsoa tarkkaan millaiset jutut saa meidtä yhdessä kunnolla nauramaan. :)
Jos teidän keskinäiset juttelut eivät johda mihinkään (muista antaa hänelle aikaa myös rauhassa pohdiskella asiaa itsekseen, älä odota näkyviä tuloksia välittömästi ;), menkää ihmeessä ulkopuolisen juttusille. Seksuaaliterapeuteilta saa kuulemma tosi paljon apua jo muutamalla käyntikerralla. Ehdottomasti sen rahan ja ajan arvoista. Jos naisesi ei suostu mihinkään näihin, kannattaa todella miettiä onko hän sitten kuitenkaan sinulle sopiva. Seksihaluhan on aika henkilökohtainen juttu, joillain sitä vain on enemmän ja joillain vähemmän, ja jos osapuolet ovat ihan eri päissä spektrumia niin suhde ei ehkä ole niin tyydyttävä kuin jonkun muun kanssa voisi olla.
Yritin lueskella noita B-Sanin juttuja ja olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi. Asiasta on pakko keskustella ensin suoraan ja miettiä yhdessä, onko asialle jotakin tehtävissä ihan kotikonstein. Seksin täytyy olla tylsää jos tv-sarjojen katsominen on mielenkiintoisempaa. Pitkässä suhteessa intohimon loppuminen on aivan tavallista, se pitää vain löytää uudelleen ja ellei se onnistu, niin parempi yrittää jonkun toisen kanssa.
Näihin sun ohjeisiin ei voi muuta kommentoida asiallista kuin että vihdoinkin Suomeen on saatu oma DR PHIL..jees ..
*reps*