"En halua totuttaa itseäni...

teoretisoida, mutta ei ole auttanut. Keskustelun tuloksena haimme ne kirjatkin. Viimeksi eilen koitin jutella hänelle siitä kuinka hänkin voisi tuntea onnistumisenkin iloa jos hän saisi minulle hyvän olon. On, kaikesta on puhuttu moneen kertaan. Toisinaan minulla jo on olo kuin olisimme karusellissa jossa tullaan aina uudelleen ja uudelleen samaan kohtaan ja tilanteeseen. Ikävä myöntää, mutta olen kovaa vauhtia menettämässä itseluottamustani koskapa hänelle ilmestyy jatkuvasti uusia esteitä. Hänhän ei halua totuttaa itseään paljoon seksiin.

Aloittaja kirjoitti:

teoretisoida, mutta ei ole auttanut. Keskustelun tuloksena haimme ne kirjatkin. Viimeksi eilen koitin jutella hänelle siitä kuinka hänkin voisi tuntea onnistumisenkin iloa jos hän saisi minulle hyvän olon. On, kaikesta on puhuttu moneen kertaan. Toisinaan minulla jo on olo kuin olisimme karusellissa jossa tullaan aina uudelleen ja uudelleen samaan kohtaan ja tilanteeseen. Ikävä myöntää, mutta olen kovaa vauhtia menettämässä itseluottamustani koskapa hänelle ilmestyy jatkuvasti uusia esteitä. Hänhän ei halua totuttaa itseään paljoon seksiin.

Lue lisää

mutta ei tunne itseään vielä niin hyvin että voisi sen sanoa suoraan.

Hän kyllä pystyy tyhjentämään itsensä kun tuntee sen velvollisuudekseen sinun kanssasi, mutta hän itse ei halua seksiä.

Ota selvää tuosta aseksuaalisuudesta, se ei ole mikään sairaus, vaan se on aivan samanlainen seksuaalinenn suuntaus kuin hetero- tai homoseksuaalisuuskin. Aseksuaalisuutta ei voi myöskään "parantaa", eli hän on aivan yhtä haluton kymmenen- tai kahdenkymmenenvuoden päästä kuin on nytkin - Haluatko sinä viettää kaksikymmentä vuotta hänen kanssaan täydellisessä puutteessa ja ahdistuksessa, vai haluatko tuntea surua erostanne vain parin vuoden ajan?

Heteroilla ja homoilla seksuaaliset halut pysyvät "normaalin" tasoissa eli seksiä halutaan, mutta aseksuaali on seksitön koko elämänsä.

Koska en miestäsi tarkemmin tunne ja sinunkin kuvailusi ovat vähän puutteelliset, en pysty varmaksi sanomaan sitä onko miehesi estynyt. Ei siltä kuitenkaan vaikuttaisi jos hän kerran on pystynyt rakastelemaan kanssasi ja laukeaakin nopeasti.

Joka tapauksessa miehesi on huono sängyssä eikä halua oppia lisää. Suosittelisin että puhut hänen kanssaan asiat kerralla halki ja kerrot hänelle tämän lauseen: "Hän on kait tyytyväinen kun saa pussien tyhjennyksen silloin tällöin ja siinä kaikki. Minulle on aika kurjaa niilläkin kerroilla kiihottua (kun hän laukeaa sekunneissa) ja taas kuitenkin jäädä vaille mitään..."

Sen jälkeen kun olet puhunut asiat halki ja sinä olet tehnyt hänelle täysin selväksi millaiselta hänen seksitaitonsa sinusta tuntuvat, pistät suhteesi häneen poikki ja käsket häntä etsimään naisen joka ei halua seksiä. Parin vuoden suru ei ole yhtään mitään siihen verrattuna että viettäisit loppuelämäsi suhteessa joka ei sinua tyydytä ja jossa lopulta riitelet päivästä toiseen.

Minä tiedän, että jos jatkat tuollaisessa suhteessa, se tappaa sinun seksuaalisen itsetuntosi hiljalleen ja sen jälkeen et sinäkään enää pysty mihinkään.

Hän loukkaa sinua sillä ettei halua kuunnella sinua ja tehdä sinulle hyvää (esimerkiksi orgasminsa jälkeen nuolla sinua orgasmiin tms.), joten ei muuta kuin äijä vaan vaihtoon.

aseksuaali kirjoitti:

mutta ei tunne itseään vielä niin hyvin että voisi sen sanoa suoraan.

Hän kyllä pystyy tyhjentämään itsensä kun tuntee sen velvollisuudekseen sinun kanssasi, mutta hän itse ei halua seksiä.

Ota selvää tuosta aseksuaalisuudesta, se ei ole mikään sairaus, vaan se on aivan samanlainen seksuaalinenn suuntaus kuin hetero- tai homoseksuaalisuuskin. Aseksuaalisuutta ei voi myöskään "parantaa", eli hän on aivan yhtä haluton kymmenen- tai kahdenkymmenenvuoden päästä kuin on nytkin - Haluatko sinä viettää kaksikymmentä vuotta hänen kanssaan täydellisessä puutteessa ja ahdistuksessa, vai haluatko tuntea surua erostanne vain parin vuoden ajan?

Heteroilla ja homoilla seksuaaliset halut pysyvät "normaalin" tasoissa eli seksiä halutaan, mutta aseksuaali on seksitön koko elämänsä.

Koska en miestäsi tarkemmin tunne ja sinunkin kuvailusi ovat vähän puutteelliset, en pysty varmaksi sanomaan sitä onko miehesi estynyt. Ei siltä kuitenkaan vaikuttaisi jos hän kerran on pystynyt rakastelemaan kanssasi ja laukeaakin nopeasti.

Joka tapauksessa miehesi on huono sängyssä eikä halua oppia lisää. Suosittelisin että puhut hänen kanssaan asiat kerralla halki ja kerrot hänelle tämän lauseen: "Hän on kait tyytyväinen kun saa pussien tyhjennyksen silloin tällöin ja siinä kaikki. Minulle on aika kurjaa niilläkin kerroilla kiihottua (kun hän laukeaa sekunneissa) ja taas kuitenkin jäädä vaille mitään..."

Sen jälkeen kun olet puhunut asiat halki ja sinä olet tehnyt hänelle täysin selväksi millaiselta hänen seksitaitonsa sinusta tuntuvat, pistät suhteesi häneen poikki ja käsket häntä etsimään naisen joka ei halua seksiä. Parin vuoden suru ei ole yhtään mitään siihen verrattuna että viettäisit loppuelämäsi suhteessa joka ei sinua tyydytä ja jossa lopulta riitelet päivästä toiseen.

Minä tiedän, että jos jatkat tuollaisessa suhteessa, se tappaa sinun seksuaalisen itsetuntosi hiljalleen ja sen jälkeen et sinäkään enää pysty mihinkään.

Hän loukkaa sinua sillä ettei halua kuunnella sinua ja tehdä sinulle hyvää (esimerkiksi orgasminsa jälkeen nuolla sinua orgasmiin tms.), joten ei muuta kuin äijä vaan vaihtoon.

Lue lisää

Enhän mä voi sanoa miehelle että se on taidoton sängyssä. Eikös naisen kuulu olla ymmärtäväinen "äiti" vaikka miten olisi???? Vaikka sitten hammasta purren - eihän miestä saa loukata kaikkein herkimmällä alueella??????? Olenhan minä puhunut hyvinkin suoraan, mutta en halua latistaa ja loukata miestä joka vaikkapa vain leikkisi impoa! Olen kyllä kertonut tarpeistani ja koittanut opastaa... KETTU! No, tehän jo tiedättekin minkälainen ääliö olen pyrkimyksissäni.
Hhmmmm.... Aseksuaalinen? Googlentin sanan ja sain jotain hämärää tietoa jonka jo keksin latinan alkuliitteestä "a". Sekin vähäinen tieto täsmää. Hyväksynkö sen nyt omaksi pelastuksekseni ettei minun tarvitse vaan missään tapauksessa etsiä vikaa itsestääni. Nyt on joitain ajatuksia mielessä, mutta taidan mennä nukkumaan ja jatkaa huomenna... ei vaan tänään.
Kiitos asiallisista kommenteistanne ja tästä aseksuaalisuudesta joka saattaa olla se oikea ajatus ja diagnoosi. Maanantaina menen kirjastoon ja maailmani ehkä pelastuu! Kiitos! Palataan aiheeseen. Kirjoitelkaa ihmeessä! Moikka

Aloittaja kirjoitti:

Enhän mä voi sanoa miehelle että se on taidoton sängyssä. Eikös naisen kuulu olla ymmärtäväinen "äiti" vaikka miten olisi???? Vaikka sitten hammasta purren - eihän miestä saa loukata kaikkein herkimmällä alueella??????? Olenhan minä puhunut hyvinkin suoraan, mutta en halua latistaa ja loukata miestä joka vaikkapa vain leikkisi impoa! Olen kyllä kertonut tarpeistani ja koittanut opastaa... KETTU! No, tehän jo tiedättekin minkälainen ääliö olen pyrkimyksissäni.
Hhmmmm.... Aseksuaalinen? Googlentin sanan ja sain jotain hämärää tietoa jonka jo keksin latinan alkuliitteestä "a". Sekin vähäinen tieto täsmää. Hyväksynkö sen nyt omaksi pelastuksekseni ettei minun tarvitse vaan missään tapauksessa etsiä vikaa itsestääni. Nyt on joitain ajatuksia mielessä, mutta taidan mennä nukkumaan ja jatkaa huomenna... ei vaan tänään.
Kiitos asiallisista kommenteistanne ja tästä aseksuaalisuudesta joka saattaa olla se oikea ajatus ja diagnoosi. Maanantaina menen kirjastoon ja maailmani ehkä pelastuu! Kiitos! Palataan aiheeseen. Kirjoitelkaa ihmeessä! Moikka

Lue lisää

aika voimakkaasti. Olen kuitenkin keskustellut aiheesta usean aseksuaalin kanssa, joita suhteessa häiritsee nimenomaan se että kumppani on koko ajan halukas kun heille riittäisi pelkkä hellä yhdessäolo.

Jos se yhtään lohduttaa, niin jokaisen heistä (aseksuaalin) suhteet ovat päättyneet siihen että kumppani on halunnut enemmän seksiä. Vasta kun aseksuaali löytää toisen aseksuaalin rinnalleen, voi suhteesta tulla jotain. Sellaisessa suhteessa ei siis ole kyse siitä että toinen olisi jotenkin viallinen tai kyvytön.

Koska aseksualismi on erittäin vähän keskusteltu aihe, kuten varmaan huomasit netin tarjonnasta, sitä eivät edes useimmat ihmisistä tunnista itsessään. Tai oikeammin, heidänhän ei tarvitse tunnistaa sitä itsessään koska seksin määrähän ei merkkaa sitä että olisi jotenkin erilainen! Vertaa esimerkiksi homoseksualismia ja heteroseksualismia. Jo yhteiskunnalliset paineet puhuvat sen puolesta että jotain on väärässä jos haluaakin omaa sukupuoltaan. Sen sijaan seksin määrästä ja sen normaliudesta ei kuule kenenkään puhuttavan. Itseasiassa jotkut seksologeistakin kieltävät koko ilmiön olemassaolon ja pitävät aseksuaaleja jotenkin sairaina ja parannettavissa olevina (esim "seksuaalinen haluttomuus johtuu masennuksesta" jne.)

Lähes jokainen aseksuaali jonka kanssa olen keskustellut, mainitsee aina saman asian: media on lähes pelkkää seksiä. Itseasiassa tuo luulo on väärä kun tutkii koko median historiaa. Seksi ei ole muuttunut miksikään. Jopa ensimmäiset elokuvat joita tehtiin, olivat kovaa pornoa! Se miksi aseksuaalit väittävät että media on pelkkää seksiä nykyään, johtuu siitä että he aikuistuvat ja muuttavat lasten maailmasta aikuisten maailmaan ja keräävät suodattimiinsa pelkästään ne tiedonmurut jotka vahvistavat sitä käsitystä että kaikki ihmiset ovat seksihulluja, kunnes lopulta tajuavat että he oikeasti poikkeavat toisista ihmisistä.

He myös kertovat suhteistaan kuinka he joutuivat keksimään koko ajan enemmän ja enemmän tekosyitä ettei seksiä olisi tarvinnut harrastaa. Tekosyiden keksiminen ajaa heidät eräänlaiseen roolileikkiin jossa he ahdistuvat koko ajan. Ellei "nymfomaani" laita suhdetta poikki seksittömyyden vuoksi, tulee aseksuaali laittamaan varmasti suhteen poikki myöhemmin koska ei enää pysty esittämään jotain sellaista mitä ei oikeasti ole. Sinä sanoit itse että miehesi esittää tekosyitä.

Jos miehesi oikeasti haluaisi harjoittaa selibaattia ja sen jälkeen harrastaa esimerkiksi henkistä tantraseksiä, hän ehdottaisi sitä sinulle suoraan. Jos hän sanoo ettei halua kyllästää itseään seksillä, se kertoo ihan jostain muusta. Lause kertoo jo itsessään pakenemisesta pois seksin luota!



Voisi helposti kuvitella että ihminen tyytyisi siihen että aseksuaali makaisi jalat levällään alla ja siinä saisi tyhjentää pussinsa. Kuitenkin kun ihmisten ajatuksia kuuntelee, tulee ilmi se että rakastelu rakkaan kanssa, ilman molemminpuolista tunnetta on suurempi mielenkiinnon ja seksuaalisen itsetunnon tappaja kuin oma käsi tai maksulliset palvelut. Alla makaava lahna ei ole pelkkä antaja, vaan se alistuminen on loukkaus. Tuo sama koskee tietysti myös miespuolisia lahnoja.



Naisen ei kuulu olla ymmärtäväinen äiti vaikka mikä olisi. Sinä olet kumppanillesi puoliso, et hänen alaisensa! Kun sanoin "huono rakastaja", en tarkoittanut varsinaisesti rakastelutekniikoita, vaan sitä tunnetta mikä sinulle hänen (olemattomista) toimistaan jää.

Jos kumppanisi ei täydennä sinua tai saa tuntumaan oloasi hyväksi pyynnöistä huolimatta, onko se silloin rakkautta ja välittämistä? Sinun täytyy nostaa kissa pöydälle ja keskustella tästä asiasta hänen kanssaan.

Sinä et voi kuitenkaan muuttaa aseksuaalia ja olen aivan sataprosenttisen varma, että teidän suhde tulee menemään jossain vaiheessa poikki jos olet päätynyt seurustelemaan aseksuaalin kanssa. Kyse ei ole siitä jos se menee poikki, vaan kyse on siitä milloin se menee poikki.

Seksuaalisesti estynyt poikkeaa aseksuaalista siten, että aseksuaalille seksi on jokapäiväistä ja siitä voi kyllä keskustella kenen kanssa tahansa, mutta seksiä hän ei jaksa harrastaa. Seksi on suoraan sanottuna aseksuaalille äärimmäisen tylsää ja turhaa toimintaa joka ei anna yhtään mitään mitä ei saisi pelkällä yhdessäololla.

Seksuaalisesti estynyt on taas kuin suuri EI sana. Seksuaalisesti estynyt ei voi esimerkiksi antaa suuseksiä tai tarjota itseään suuseksille koska häpeää sitä tai pitää sitä likaisena (vrt. aseksuaalille kyseinen toiminta on pelkkää turhuutta.) Kuitenkin muu seksuaalinen käyttäytyminen voi lievästi estyneeltä onnistua. Seksuaalisesti estynyt voi myöskin olla totaalisesti estynyt, jolloin edes seksistä puhuminen ei onnistu punastelun ja häpeän vuoksi. Pillusta ja kyrvästä käytetään sanoja "alapää", "se", jne.

Noita estyneen merkkejä ei pidä kuitenkaan sekoittaa aseksuaalin tekosyihin joilla hän pyrkii pois seksistä.

Aloittaja kirjoitti:

Enhän mä voi sanoa miehelle että se on taidoton sängyssä. Eikös naisen kuulu olla ymmärtäväinen "äiti" vaikka miten olisi???? Vaikka sitten hammasta purren - eihän miestä saa loukata kaikkein herkimmällä alueella??????? Olenhan minä puhunut hyvinkin suoraan, mutta en halua latistaa ja loukata miestä joka vaikkapa vain leikkisi impoa! Olen kyllä kertonut tarpeistani ja koittanut opastaa... KETTU! No, tehän jo tiedättekin minkälainen ääliö olen pyrkimyksissäni.
Hhmmmm.... Aseksuaalinen? Googlentin sanan ja sain jotain hämärää tietoa jonka jo keksin latinan alkuliitteestä "a". Sekin vähäinen tieto täsmää. Hyväksynkö sen nyt omaksi pelastuksekseni ettei minun tarvitse vaan missään tapauksessa etsiä vikaa itsestääni. Nyt on joitain ajatuksia mielessä, mutta taidan mennä nukkumaan ja jatkaa huomenna... ei vaan tänään.
Kiitos asiallisista kommenteistanne ja tästä aseksuaalisuudesta joka saattaa olla se oikea ajatus ja diagnoosi. Maanantaina menen kirjastoon ja maailmani ehkä pelastuu! Kiitos! Palataan aiheeseen. Kirjoitelkaa ihmeessä! Moikka

Lue lisää

Elämäsi tulee muuttumaan, kun löydät kumppanin jonka kanssa halut käyvät paremmin yksiin. Ja sinun tapauksessasi melkein mikä vaan menee parempaan suuntaan.

Tarvitsisi olla tunneside siihen orhiin joka mun himoni ja tarpeeni tyydyttää. Enkä ainakaan halua taas pettyä. Ajatelkaas jos mä menisin ja nappaisin jonkun äijän vällyihini ja sitten se olisikin joku surkimus joka pitää mua pussintyhjennyskoneenaan. Olen nyt jo niin turhautunut ja samalla raivoissani että hypin kohta seinille. Tuntuu että tarvitsen nyt, kaikkea, paljon ja äkkiää. On ollut todella tuskallista jäädä kerta kerran jälkeen odottamaan sitä ihmettä että minäkin saisin jotain. Odota siinä sitten taas pari viikkoa ja koita jynssätä itseäsi itku kurkussa.
Miksi se jätkä ei edes halua opia mitään? Mikä minussa on vikana? On minulla ottajia mutta pettyäkään en tahtoisi. Mun itsetuntoni ei nyt kestä enää ainuttakaan kolhua niin vahva kun se onkin ollut.
Lähdenkö pettämään? Ajattelin että pistän äijän jonkun muun iloksi kun minä en tunnu kelpaavan ja vasta sitten vapaana likkana lähden huo...maan. Mut nyt on jo semmoinen tilanne että en kohta pysty odottelemaan hetkeäkään. Näinkö minusta nyt tulee pettäjä?

Aloittaja kirjoitti:

Tarvitsisi olla tunneside siihen orhiin joka mun himoni ja tarpeeni tyydyttää. Enkä ainakaan halua taas pettyä. Ajatelkaas jos mä menisin ja nappaisin jonkun äijän vällyihini ja sitten se olisikin joku surkimus joka pitää mua pussintyhjennyskoneenaan. Olen nyt jo niin turhautunut ja samalla raivoissani että hypin kohta seinille. Tuntuu että tarvitsen nyt, kaikkea, paljon ja äkkiää. On ollut todella tuskallista jäädä kerta kerran jälkeen odottamaan sitä ihmettä että minäkin saisin jotain. Odota siinä sitten taas pari viikkoa ja koita jynssätä itseäsi itku kurkussa.
Miksi se jätkä ei edes halua opia mitään? Mikä minussa on vikana? On minulla ottajia mutta pettyäkään en tahtoisi. Mun itsetuntoni ei nyt kestä enää ainuttakaan kolhua niin vahva kun se onkin ollut.
Lähdenkö pettämään? Ajattelin että pistän äijän jonkun muun iloksi kun minä en tunnu kelpaavan ja vasta sitten vapaana likkana lähden huo...maan. Mut nyt on jo semmoinen tilanne että en kohta pysty odottelemaan hetkeäkään. Näinkö minusta nyt tulee pettäjä?

Lue lisää

että kiitti, nyt riitti ja paiskaat sen pihalle :)
ja jos ihan hirveästi tekee mieli, ni kaippa voit lähteä uuden perään saman tien.. jos kuitenkin aiot jättää sen sun pihtarimiehes. mutta älä sorru pitämään sitä! :)

en minä ainakaan kattelis tuollasta miestä.. omalle ukolle sillon tällön annan anteeks, jos se ei jaksa mun kanssa peuhata :) mutta jos se kovin usein jatkuis, ni eihän siitä mitään tulis. ja pahoillaan se aina on kun ei jaksa :) mutta suukkoja ja haleja ja pettingiä saan kyllä silloinkin :)

Ilmottelehan sitten meille että miten kävi :) tsemppiä! :)

Kenelläkään ei ole oikeutta pettää.

Pitää ihmisessä olla sen verran kunnioitusta partneriaan kohtaan, että pistää välit poikki lopullisesti ja elää itsenäistä elämää ennen kuin ottaa seuraavan kierrokseen.

varmaan valjennut sinulle tämän keskustelun myötä!

ihan vapaasti.

Surutyö on sitä miten järjestelet elämäsi ja rutiinisi uudelleen niin että elämäsi tuntuu taas täydeltä.

Surutyö on myös sitä että tunnet olevasi jälleen itsenäinen.

Ero ei ollut sinun tai miehesi syy, syy oli siinä että teitä ei oltu luotu toisillenne. Valitettavasti joskus käy näin että ihmiset ovat liian erilaisia. Älä katkaise häneen yhteyksiäsi lopullisesti vaan viekää tämä erotilanne yhdessä loppuun saakka, silloin tyhjän päälle putoaminen ei tunnu niin pahalta. Keskustelkaa asiasta ja luvatkaa tukea toisianne siihen asti että elämäntienne eroavat enemmän toisistaan, oppikaa hyväksymään se teidän eroavaisuutenne, älkääkä tehkö siitä riitakapulaa.

Tehän ette ole toisillenne kiitollisuudenvelassa, koska myöhemmin teidän molempien on parempi olla.

Taisi nyt minunkin elämäni muuttua kertaheitolla...

Olen naimisissa mitä todennäköisimmin aseksuaalin kanssa. Menimme avioon 5v sitten ja aviomieheni esitti haluavansa seksiä (ja lapsen) kanssani. Koko aviossa olon aikana seksiä ei ole ollut juuri nimeksikään, joten miten ihmeessä voisin raskaaksi tulla?!

Vuodet ovat siis kuluneet ja kohta on todella kiire, jos lapsen haluan, alkaa biologinen kello tikittämään jo kovasti. Välillä olen katkera siitä että ko. ihminen on pilannut elämäni, enkä koskaan saa toivomaani lasta. Enkä koskaan saa läheisyyttä, seksistä puhumattakaan.

Aloittaja, minkä ikäinen olet?
Itse olen 40v.

Kohtalotoveri kirjoitti:

Taisi nyt minunkin elämäni muuttua kertaheitolla...

Olen naimisissa mitä todennäköisimmin aseksuaalin kanssa. Menimme avioon 5v sitten ja aviomieheni esitti haluavansa seksiä (ja lapsen) kanssani. Koko aviossa olon aikana seksiä ei ole ollut juuri nimeksikään, joten miten ihmeessä voisin raskaaksi tulla?!

Vuodet ovat siis kuluneet ja kohta on todella kiire, jos lapsen haluan, alkaa biologinen kello tikittämään jo kovasti. Välillä olen katkera siitä että ko. ihminen on pilannut elämäni, enkä koskaan saa toivomaani lasta. Enkä koskaan saa läheisyyttä, seksistä puhumattakaan.

Aloittaja, minkä ikäinen olet?
Itse olen 40v.

Lue lisää

Aloittaja:

Tämä surusi on pelkkä välivaihe. Se ei tule jäämään päälle. Suru ja epätoivo johtuu siitä että joudut muuttamaan elämäntapaasi toisenlaiseksi, ja siihen tottuminen ottaa oman aikansa.

Mietihän. Ensiksi elämäsi on ollut lapsuudessa turvallista vanhempiesi hoivassa, sitten olet aloittanut oman elämän tyhjältä pöydältä. Kun olet tavannut miehen, olet tietysti ollut iloinen ja rakastunut, ja luottanut siihen että hän tulee rinnallesi luomaan turvattua elämää teille kummallekin, perustatte kodin, tulee lapsia, elämä on hyvin... Koska näin ei käynyt, sinä joudut muuttamaan elämäntapaasi ja suunnitelmiasi radikaalisti. Nyt olet joutunut taas tyhjän pöydän ääreen jota et ollut suunnitellut etukäteen. Sinusta tuntuu että sinua on petetty ja käytetty hyväksi. Jos sinusta tuntuu että et pysty puhumaan kenellekään kun he eivät halua kuunnella tai jotain muuta sellaista, kirjoita ajatuksiasi ylös ja vaikka huuda ja itke samalla. Pääasia on että käytät päätäsi ja käsittelet sitä raivoa, epätoivoa ja masennusta etkä yritä esittää jotenkin "coolia".

Tuo epätoivo tulee kuitenkin menemään ohi ajallaan (vuodesta kolmeen vuotta), ja kuten itsekin sanoit, sinä olet saanut ehdotuksia. Vaikka nuo kyseiset ehdotukset eivät sinua miellyttäisikään, silti sinulla on selvää vientiä (eli sinulla on kykyja ja ominaisuuksia joita muut ihmiset haluavat ja toivovat sinua niiden vuoksi rinnalleen) Ota tässä vaiheessa ihan rauhallisesti ja elä päivä kerrallaan, tehden pieniä lyhyitä suunnitelmia. Tapaa ystäviäsi ja luo heihin entistä kiinteämpiä suhteita. Työ- tai opiskelupaikallasi luo uusia suhteita työkavereihisi. Aloita harrastuksia joissa sinun on pakko olla ihmisten keskellä tai jopa ihmisten kanssa tekemisissä. Yksinään lenkkeily illalla ei ole sellainen harrastus. Jumppa tai jooga, tai jokin kurssi, on sellainen ihmisten keskuudessa oleva harrastus.

Jos sinua kiinnostaa jokin tietty aihe, aloita sen opiskelu tai harrastus. Tee nyt radikaaleja päätöksiä mielenkiinnon kohteistasi, koska ne vetävät sinut itsestään ihmisten ilmoille.

Kun onnistut noissa asioissa, huomaat itsekin että kelpaat vaikka mihin. Sinun itsetuntosi oli yhtäkuin elämänsuunnitelmat tulevaisuutta varten. Nyt kun ne on hetkellisesti murrettu, sinun tulee pikkuhiljaa rakentaa sitä suunnitelmaa uudelleen. Pienin askelin ja päivä kerrallaan. Sinä et ole mikään ylijäämä-nainen. Tämä surusi on vain pieni ja lyhytikäinen takapakki elämässäsi.



Kohtalotoveri:

Tee näin: Ota tasan viikko aikaa miettimiselle, ei sekuntiakaan enempää eikä yhtään vähempää (ellei päätös synny jo päivässä.) Mieti että haluatko ihan oikeasti lapsen miehesi kanssa. Mieti oletko onnellinen miehesi kanssa, saako hän sinun sydämesi nauramaan. Tyydyttääkö hän sinun elämänhalusi, vai tukahduttaako hän sitä? Estääkö hän sinua saavuttamasta jotakin vai salliiko ja patistaako hän sinua saavuttamaan niitä asioita mistä sinä olet kiinnostunut, toisinsanoen tukeeko hän sinua elämässäsi? Saatko sitä häneltä mitä kaipaat tässä elämässä?

Sitten mieti: Oletko sinä puhunut hänelle tästä sinun mieltäsi painavasta asiasta? Miten hän on suhtautunut siihen, mieti tarkkaan ja tee lista hänen reaktioistaan. (Ei kuunnellut, painoi asian villaisella, puhui pyörryksiin, ei antanut sinulle suunvuoroa, antoi suunvuoron, kuunteli, ymmärsi asian, otti asian itse puheeksi ja kysyi miltä sinusta asia tuntuu) Älä mieti niitä "puheita" joita olet käynyt omassa päässäsi, vaan listaa pelkästään ne keskustelut joita olet ihan oikeasti hänen kanssaan keskustellut. Miehet eivät ole telepaatteja, joten jotta saisit hänen oikean mielipiteensä tietoosi, sinun tulee keskustella hänen kanssaan.

Sinä olet neljäkymmentä vuotias. Sinun aikasi ja mahdollisuutesi lapsen saamiseksi käy vähiin, valitettavasti se on totuus ja sen vuoksi en sitä säästele.

Sinun päätöksillä pitää olla kiire ja nyt sinun on ehdottomasti ymmärrettävä se, heti kun tämän luet, että teet minkä päätöksen tahansa, sen peruste ei missään nimessä saa olla pelko! Sinun täytyy ehdottomasti ymmärtää se mikä päätös olisi pelkästään peloistasi tai arkuudestasi johtuvaa! Sen jälkeen kun olet tuon ymmärtänyt, eikä sinulla ole sen miettimiseen aikaa kuin pari päivää, sinun on pakko tehdä päätös ja pitäytyä siinä ja ajaa se läpi!

Älä tee tätä tulevaa päätöstäsi pelkosi vuoksi, vaan tee sen sen vuoksi kun haluat sitä ihan oikeasti!

Jos sinun mielestäsi pelko olisi peruste sille että jäisit hänen kanssaan asumaan loppuelämäksesi ilman lasta ja lapsenlapsia, sinä et saa tehdä niin, koska se on varma tie katkeroitumiseen ja vihaan.

Parisuhde ei ole peruste sille että uhrataan oma elämä toisen puolesta. Parisuhteen tulee perustua kummankin kunnioittamiselle ja toisen tukemiselle, ei toisen riistämiselle tai hyväksikäytölle!

Mieti kumpi olisi parempi vaihtoehto... Muista kuitenkin että minä en teidän suhteestanne tiedä yhtään mitään muuta kuin sen mitä sinä tänne kirjoitit. Sinun täytyy siis perustella se oma päätöksesi ihan itse ja pitäytyä siinä. Eli mieti tätä:

Jos sinä jäät lapsettomaksi, elämään elämääsi loppuun asti miehen kanssa josta sinä ajattelet katkerana että hän pilasi elämäsi eikä antanut lasta sinulle...

Onko tuo vaihtoehto parempi kuin tämä:

Sinä jäät lapsettomaksi, mutta elät elämäsi loppuun asti miehen kanssa joka rakastaa sinua ja kunnioittaa sinua sellaisena kuin sinä olet (ja jolla on mahdollisesti jopa omia lapsia) joka kuuntelee sinua ja tukee sinua ja ymmärtää surusi.

Tai sitten tämä vaihtoehto: Erosi jälkeen sinä tapaat miehen jonka kanssa yritätte lasta, se onnistuu ja mies on mahdollisesti elämäsi mies joka rakastaa sinua ja tukee sinua kaikissa päätöksissäsi elämäsi loppuun asti.

Jos sinä jäät katkerana suhteeseen jossa sinä et pysty täysipainoisesti rakastamaan miestä, joka sinusta on pettänyt sinut, sinä et pysty koskaan tietämään sitä "mitä olisi voinut tapahtua".


Kuitenkin, nyt sinun tulee ensiksi keskustella tästä aiheesta miehesi kanssa ja keskustella siitä vakavasti. Sinulla on viikko aikaa tehdä se. Älä riitele, älä vaadi, älä pakota, älä masennu tai itke, vaan keskustele vakavasti ja kuuntele hänenkin mielipiteitään vaikka ne olisivat täysin vastakkaisia. Viikon viimeisenä päivänä tee päätös ja ala toteuttamaan sitä päätöstä välittömästi. Sinusta voi ehkä tuntua siltä (kuten aloittajastakin) että voimaa ei löydy, mutta kun teet pieniä lähitulevaisuuden päätöksiä kerta toisensa jälkeen, pitäen mielessä kuitenkin sen päätöksen, suunnitelma alkaa toteuttamaan itse itseään.

Jos päätät lähteä suhteesta, pidä surun keskellä mielessä se mitä suhteesi tulevaisuus olisi mielestäsi ollut. Jos taas päätät jäädä, älä missään tapauksessa anna sen taas vaipua staattiseen pihtaamiseen ja katkeruuteen, kun sinä uhraat elämääsi hänen puolestaan. Sinulla ei yksinkertaisesti ole enää aikaa ja varaa sellaiseen.

Taloudellinen tilanne tai turva ei ole mikään syy pysyä suhteessa jos se suhde muuten tökkii ja aiheuttaa katkeruutta ja vihaa itsessä. Suhteessa pysymiseen ei ole mitään muuta perustetta kuin se että haluaa itsensä olevan onnellinen ja elää rakkaansa kanssa yhdessä elämänsä loppuun asti.

Jos miehesi ei halua lapsia, sinä et voi pakottaa häntä niitä antamaan sinulle. Lapsen hankkiminen ei ole kiinni pelkästään toisen puolison mielipiteestä vaan lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat (tai yksinhuoltaja tilanteessa, yhden rakastavan vanhemman. Riitelevä pari joka on katkera toisilleen, ei ole hyvä kasvualusta lapselle.) Oikeassa elämässä sellaista ihmettä ei ole nähty että haluton puoliso olisi oppinut haluamaan ja rakastakaan lasta täysipainoisesti lapsen hankinnan jälkeen, ihmistä kun ei voi toinen muuttaa ellei ihminen itse halua muuttua.

En todellakaan halua että uhraisit ja katkeroittaisit itsesi suhteeseen jossa et saa sitä mitä haluaisit, siksi että se olisi pelkästä puolison mielipiteestä kiinni. Sinun kannattaa yrittää, vaikka se ei ehkä mahdollisesti tuottaisikaan sitä tulosta minkä toivoisit. Yrittämisesi jälkeen pystyt sanomaan ainakin itsellesi että teit sen mitä pystyit.

Toivotan tsemppiä teille kummallekin. Älkää jättäytykö yksin vaikka kuinka masentaisi, vaan hankkiutukaa ihmisten keskuuteen keskustelemaan kasvotusten. Jopa pieni iloinen tervehdys on jo keskustelua ihmisten kanssa, harrastakaa sitä.

viestiä kirjoitti:

Aloittaja:

Tämä surusi on pelkkä välivaihe. Se ei tule jäämään päälle. Suru ja epätoivo johtuu siitä että joudut muuttamaan elämäntapaasi toisenlaiseksi, ja siihen tottuminen ottaa oman aikansa.

Mietihän. Ensiksi elämäsi on ollut lapsuudessa turvallista vanhempiesi hoivassa, sitten olet aloittanut oman elämän tyhjältä pöydältä. Kun olet tavannut miehen, olet tietysti ollut iloinen ja rakastunut, ja luottanut siihen että hän tulee rinnallesi luomaan turvattua elämää teille kummallekin, perustatte kodin, tulee lapsia, elämä on hyvin... Koska näin ei käynyt, sinä joudut muuttamaan elämäntapaasi ja suunnitelmiasi radikaalisti. Nyt olet joutunut taas tyhjän pöydän ääreen jota et ollut suunnitellut etukäteen. Sinusta tuntuu että sinua on petetty ja käytetty hyväksi. Jos sinusta tuntuu että et pysty puhumaan kenellekään kun he eivät halua kuunnella tai jotain muuta sellaista, kirjoita ajatuksiasi ylös ja vaikka huuda ja itke samalla. Pääasia on että käytät päätäsi ja käsittelet sitä raivoa, epätoivoa ja masennusta etkä yritä esittää jotenkin "coolia".

Tuo epätoivo tulee kuitenkin menemään ohi ajallaan (vuodesta kolmeen vuotta), ja kuten itsekin sanoit, sinä olet saanut ehdotuksia. Vaikka nuo kyseiset ehdotukset eivät sinua miellyttäisikään, silti sinulla on selvää vientiä (eli sinulla on kykyja ja ominaisuuksia joita muut ihmiset haluavat ja toivovat sinua niiden vuoksi rinnalleen) Ota tässä vaiheessa ihan rauhallisesti ja elä päivä kerrallaan, tehden pieniä lyhyitä suunnitelmia. Tapaa ystäviäsi ja luo heihin entistä kiinteämpiä suhteita. Työ- tai opiskelupaikallasi luo uusia suhteita työkavereihisi. Aloita harrastuksia joissa sinun on pakko olla ihmisten keskellä tai jopa ihmisten kanssa tekemisissä. Yksinään lenkkeily illalla ei ole sellainen harrastus. Jumppa tai jooga, tai jokin kurssi, on sellainen ihmisten keskuudessa oleva harrastus.

Jos sinua kiinnostaa jokin tietty aihe, aloita sen opiskelu tai harrastus. Tee nyt radikaaleja päätöksiä mielenkiinnon kohteistasi, koska ne vetävät sinut itsestään ihmisten ilmoille.

Kun onnistut noissa asioissa, huomaat itsekin että kelpaat vaikka mihin. Sinun itsetuntosi oli yhtäkuin elämänsuunnitelmat tulevaisuutta varten. Nyt kun ne on hetkellisesti murrettu, sinun tulee pikkuhiljaa rakentaa sitä suunnitelmaa uudelleen. Pienin askelin ja päivä kerrallaan. Sinä et ole mikään ylijäämä-nainen. Tämä surusi on vain pieni ja lyhytikäinen takapakki elämässäsi.



Kohtalotoveri:

Tee näin: Ota tasan viikko aikaa miettimiselle, ei sekuntiakaan enempää eikä yhtään vähempää (ellei päätös synny jo päivässä.) Mieti että haluatko ihan oikeasti lapsen miehesi kanssa. Mieti oletko onnellinen miehesi kanssa, saako hän sinun sydämesi nauramaan. Tyydyttääkö hän sinun elämänhalusi, vai tukahduttaako hän sitä? Estääkö hän sinua saavuttamasta jotakin vai salliiko ja patistaako hän sinua saavuttamaan niitä asioita mistä sinä olet kiinnostunut, toisinsanoen tukeeko hän sinua elämässäsi? Saatko sitä häneltä mitä kaipaat tässä elämässä?

Sitten mieti: Oletko sinä puhunut hänelle tästä sinun mieltäsi painavasta asiasta? Miten hän on suhtautunut siihen, mieti tarkkaan ja tee lista hänen reaktioistaan. (Ei kuunnellut, painoi asian villaisella, puhui pyörryksiin, ei antanut sinulle suunvuoroa, antoi suunvuoron, kuunteli, ymmärsi asian, otti asian itse puheeksi ja kysyi miltä sinusta asia tuntuu) Älä mieti niitä "puheita" joita olet käynyt omassa päässäsi, vaan listaa pelkästään ne keskustelut joita olet ihan oikeasti hänen kanssaan keskustellut. Miehet eivät ole telepaatteja, joten jotta saisit hänen oikean mielipiteensä tietoosi, sinun tulee keskustella hänen kanssaan.

Sinä olet neljäkymmentä vuotias. Sinun aikasi ja mahdollisuutesi lapsen saamiseksi käy vähiin, valitettavasti se on totuus ja sen vuoksi en sitä säästele.

Sinun päätöksillä pitää olla kiire ja nyt sinun on ehdottomasti ymmärrettävä se, heti kun tämän luet, että teet minkä päätöksen tahansa, sen peruste ei missään nimessä saa olla pelko! Sinun täytyy ehdottomasti ymmärtää se mikä päätös olisi pelkästään peloistasi tai arkuudestasi johtuvaa! Sen jälkeen kun olet tuon ymmärtänyt, eikä sinulla ole sen miettimiseen aikaa kuin pari päivää, sinun on pakko tehdä päätös ja pitäytyä siinä ja ajaa se läpi!

Älä tee tätä tulevaa päätöstäsi pelkosi vuoksi, vaan tee sen sen vuoksi kun haluat sitä ihan oikeasti!

Jos sinun mielestäsi pelko olisi peruste sille että jäisit hänen kanssaan asumaan loppuelämäksesi ilman lasta ja lapsenlapsia, sinä et saa tehdä niin, koska se on varma tie katkeroitumiseen ja vihaan.

Parisuhde ei ole peruste sille että uhrataan oma elämä toisen puolesta. Parisuhteen tulee perustua kummankin kunnioittamiselle ja toisen tukemiselle, ei toisen riistämiselle tai hyväksikäytölle!

Mieti kumpi olisi parempi vaihtoehto... Muista kuitenkin että minä en teidän suhteestanne tiedä yhtään mitään muuta kuin sen mitä sinä tänne kirjoitit. Sinun täytyy siis perustella se oma päätöksesi ihan itse ja pitäytyä siinä. Eli mieti tätä:

Jos sinä jäät lapsettomaksi, elämään elämääsi loppuun asti miehen kanssa josta sinä ajattelet katkerana että hän pilasi elämäsi eikä antanut lasta sinulle...

Onko tuo vaihtoehto parempi kuin tämä:

Sinä jäät lapsettomaksi, mutta elät elämäsi loppuun asti miehen kanssa joka rakastaa sinua ja kunnioittaa sinua sellaisena kuin sinä olet (ja jolla on mahdollisesti jopa omia lapsia) joka kuuntelee sinua ja tukee sinua ja ymmärtää surusi.

Tai sitten tämä vaihtoehto: Erosi jälkeen sinä tapaat miehen jonka kanssa yritätte lasta, se onnistuu ja mies on mahdollisesti elämäsi mies joka rakastaa sinua ja tukee sinua kaikissa päätöksissäsi elämäsi loppuun asti.

Jos sinä jäät katkerana suhteeseen jossa sinä et pysty täysipainoisesti rakastamaan miestä, joka sinusta on pettänyt sinut, sinä et pysty koskaan tietämään sitä "mitä olisi voinut tapahtua".


Kuitenkin, nyt sinun tulee ensiksi keskustella tästä aiheesta miehesi kanssa ja keskustella siitä vakavasti. Sinulla on viikko aikaa tehdä se. Älä riitele, älä vaadi, älä pakota, älä masennu tai itke, vaan keskustele vakavasti ja kuuntele hänenkin mielipiteitään vaikka ne olisivat täysin vastakkaisia. Viikon viimeisenä päivänä tee päätös ja ala toteuttamaan sitä päätöstä välittömästi. Sinusta voi ehkä tuntua siltä (kuten aloittajastakin) että voimaa ei löydy, mutta kun teet pieniä lähitulevaisuuden päätöksiä kerta toisensa jälkeen, pitäen mielessä kuitenkin sen päätöksen, suunnitelma alkaa toteuttamaan itse itseään.

Jos päätät lähteä suhteesta, pidä surun keskellä mielessä se mitä suhteesi tulevaisuus olisi mielestäsi ollut. Jos taas päätät jäädä, älä missään tapauksessa anna sen taas vaipua staattiseen pihtaamiseen ja katkeruuteen, kun sinä uhraat elämääsi hänen puolestaan. Sinulla ei yksinkertaisesti ole enää aikaa ja varaa sellaiseen.

Taloudellinen tilanne tai turva ei ole mikään syy pysyä suhteessa jos se suhde muuten tökkii ja aiheuttaa katkeruutta ja vihaa itsessä. Suhteessa pysymiseen ei ole mitään muuta perustetta kuin se että haluaa itsensä olevan onnellinen ja elää rakkaansa kanssa yhdessä elämänsä loppuun asti.

Jos miehesi ei halua lapsia, sinä et voi pakottaa häntä niitä antamaan sinulle. Lapsen hankkiminen ei ole kiinni pelkästään toisen puolison mielipiteestä vaan lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat (tai yksinhuoltaja tilanteessa, yhden rakastavan vanhemman. Riitelevä pari joka on katkera toisilleen, ei ole hyvä kasvualusta lapselle.) Oikeassa elämässä sellaista ihmettä ei ole nähty että haluton puoliso olisi oppinut haluamaan ja rakastakaan lasta täysipainoisesti lapsen hankinnan jälkeen, ihmistä kun ei voi toinen muuttaa ellei ihminen itse halua muuttua.

En todellakaan halua että uhraisit ja katkeroittaisit itsesi suhteeseen jossa et saa sitä mitä haluaisit, siksi että se olisi pelkästä puolison mielipiteestä kiinni. Sinun kannattaa yrittää, vaikka se ei ehkä mahdollisesti tuottaisikaan sitä tulosta minkä toivoisit. Yrittämisesi jälkeen pystyt sanomaan ainakin itsellesi että teit sen mitä pystyit.

Toivotan tsemppiä teille kummallekin. Älkää jättäytykö yksin vaikka kuinka masentaisi, vaan hankkiutukaa ihmisten keskuuteen keskustelemaan kasvotusten. Jopa pieni iloinen tervehdys on jo keskustelua ihmisten kanssa, harrastakaa sitä.

Lue lisää

Kiitos myös neuvoista ja kannustuksesta!
Olen selvästikin jäänyt tuleen makaamaan. Aluksi yritin mennä ihmisten ilmoille (ravintoloihin) ja paikata jotenkin sosiaalista tyhjyyttäni. Nyt en saa itseäni liikkeelle - kaikki tympii. Ei tämä näin voi jatkua!
En enää oikein tunne itseäni. Miten tämä nyt näin koville ottaakin?
Kiitos tönäisystä! Pidän neuvosi mielessäni ja koitan sinnitellä takaisin elävien kirjoihin:)

viestiä kirjoitti:

Aloittaja:

Tämä surusi on pelkkä välivaihe. Se ei tule jäämään päälle. Suru ja epätoivo johtuu siitä että joudut muuttamaan elämäntapaasi toisenlaiseksi, ja siihen tottuminen ottaa oman aikansa.

Mietihän. Ensiksi elämäsi on ollut lapsuudessa turvallista vanhempiesi hoivassa, sitten olet aloittanut oman elämän tyhjältä pöydältä. Kun olet tavannut miehen, olet tietysti ollut iloinen ja rakastunut, ja luottanut siihen että hän tulee rinnallesi luomaan turvattua elämää teille kummallekin, perustatte kodin, tulee lapsia, elämä on hyvin... Koska näin ei käynyt, sinä joudut muuttamaan elämäntapaasi ja suunnitelmiasi radikaalisti. Nyt olet joutunut taas tyhjän pöydän ääreen jota et ollut suunnitellut etukäteen. Sinusta tuntuu että sinua on petetty ja käytetty hyväksi. Jos sinusta tuntuu että et pysty puhumaan kenellekään kun he eivät halua kuunnella tai jotain muuta sellaista, kirjoita ajatuksiasi ylös ja vaikka huuda ja itke samalla. Pääasia on että käytät päätäsi ja käsittelet sitä raivoa, epätoivoa ja masennusta etkä yritä esittää jotenkin "coolia".

Tuo epätoivo tulee kuitenkin menemään ohi ajallaan (vuodesta kolmeen vuotta), ja kuten itsekin sanoit, sinä olet saanut ehdotuksia. Vaikka nuo kyseiset ehdotukset eivät sinua miellyttäisikään, silti sinulla on selvää vientiä (eli sinulla on kykyja ja ominaisuuksia joita muut ihmiset haluavat ja toivovat sinua niiden vuoksi rinnalleen) Ota tässä vaiheessa ihan rauhallisesti ja elä päivä kerrallaan, tehden pieniä lyhyitä suunnitelmia. Tapaa ystäviäsi ja luo heihin entistä kiinteämpiä suhteita. Työ- tai opiskelupaikallasi luo uusia suhteita työkavereihisi. Aloita harrastuksia joissa sinun on pakko olla ihmisten keskellä tai jopa ihmisten kanssa tekemisissä. Yksinään lenkkeily illalla ei ole sellainen harrastus. Jumppa tai jooga, tai jokin kurssi, on sellainen ihmisten keskuudessa oleva harrastus.

Jos sinua kiinnostaa jokin tietty aihe, aloita sen opiskelu tai harrastus. Tee nyt radikaaleja päätöksiä mielenkiinnon kohteistasi, koska ne vetävät sinut itsestään ihmisten ilmoille.

Kun onnistut noissa asioissa, huomaat itsekin että kelpaat vaikka mihin. Sinun itsetuntosi oli yhtäkuin elämänsuunnitelmat tulevaisuutta varten. Nyt kun ne on hetkellisesti murrettu, sinun tulee pikkuhiljaa rakentaa sitä suunnitelmaa uudelleen. Pienin askelin ja päivä kerrallaan. Sinä et ole mikään ylijäämä-nainen. Tämä surusi on vain pieni ja lyhytikäinen takapakki elämässäsi.



Kohtalotoveri:

Tee näin: Ota tasan viikko aikaa miettimiselle, ei sekuntiakaan enempää eikä yhtään vähempää (ellei päätös synny jo päivässä.) Mieti että haluatko ihan oikeasti lapsen miehesi kanssa. Mieti oletko onnellinen miehesi kanssa, saako hän sinun sydämesi nauramaan. Tyydyttääkö hän sinun elämänhalusi, vai tukahduttaako hän sitä? Estääkö hän sinua saavuttamasta jotakin vai salliiko ja patistaako hän sinua saavuttamaan niitä asioita mistä sinä olet kiinnostunut, toisinsanoen tukeeko hän sinua elämässäsi? Saatko sitä häneltä mitä kaipaat tässä elämässä?

Sitten mieti: Oletko sinä puhunut hänelle tästä sinun mieltäsi painavasta asiasta? Miten hän on suhtautunut siihen, mieti tarkkaan ja tee lista hänen reaktioistaan. (Ei kuunnellut, painoi asian villaisella, puhui pyörryksiin, ei antanut sinulle suunvuoroa, antoi suunvuoron, kuunteli, ymmärsi asian, otti asian itse puheeksi ja kysyi miltä sinusta asia tuntuu) Älä mieti niitä "puheita" joita olet käynyt omassa päässäsi, vaan listaa pelkästään ne keskustelut joita olet ihan oikeasti hänen kanssaan keskustellut. Miehet eivät ole telepaatteja, joten jotta saisit hänen oikean mielipiteensä tietoosi, sinun tulee keskustella hänen kanssaan.

Sinä olet neljäkymmentä vuotias. Sinun aikasi ja mahdollisuutesi lapsen saamiseksi käy vähiin, valitettavasti se on totuus ja sen vuoksi en sitä säästele.

Sinun päätöksillä pitää olla kiire ja nyt sinun on ehdottomasti ymmärrettävä se, heti kun tämän luet, että teet minkä päätöksen tahansa, sen peruste ei missään nimessä saa olla pelko! Sinun täytyy ehdottomasti ymmärtää se mikä päätös olisi pelkästään peloistasi tai arkuudestasi johtuvaa! Sen jälkeen kun olet tuon ymmärtänyt, eikä sinulla ole sen miettimiseen aikaa kuin pari päivää, sinun on pakko tehdä päätös ja pitäytyä siinä ja ajaa se läpi!

Älä tee tätä tulevaa päätöstäsi pelkosi vuoksi, vaan tee sen sen vuoksi kun haluat sitä ihan oikeasti!

Jos sinun mielestäsi pelko olisi peruste sille että jäisit hänen kanssaan asumaan loppuelämäksesi ilman lasta ja lapsenlapsia, sinä et saa tehdä niin, koska se on varma tie katkeroitumiseen ja vihaan.

Parisuhde ei ole peruste sille että uhrataan oma elämä toisen puolesta. Parisuhteen tulee perustua kummankin kunnioittamiselle ja toisen tukemiselle, ei toisen riistämiselle tai hyväksikäytölle!

Mieti kumpi olisi parempi vaihtoehto... Muista kuitenkin että minä en teidän suhteestanne tiedä yhtään mitään muuta kuin sen mitä sinä tänne kirjoitit. Sinun täytyy siis perustella se oma päätöksesi ihan itse ja pitäytyä siinä. Eli mieti tätä:

Jos sinä jäät lapsettomaksi, elämään elämääsi loppuun asti miehen kanssa josta sinä ajattelet katkerana että hän pilasi elämäsi eikä antanut lasta sinulle...

Onko tuo vaihtoehto parempi kuin tämä:

Sinä jäät lapsettomaksi, mutta elät elämäsi loppuun asti miehen kanssa joka rakastaa sinua ja kunnioittaa sinua sellaisena kuin sinä olet (ja jolla on mahdollisesti jopa omia lapsia) joka kuuntelee sinua ja tukee sinua ja ymmärtää surusi.

Tai sitten tämä vaihtoehto: Erosi jälkeen sinä tapaat miehen jonka kanssa yritätte lasta, se onnistuu ja mies on mahdollisesti elämäsi mies joka rakastaa sinua ja tukee sinua kaikissa päätöksissäsi elämäsi loppuun asti.

Jos sinä jäät katkerana suhteeseen jossa sinä et pysty täysipainoisesti rakastamaan miestä, joka sinusta on pettänyt sinut, sinä et pysty koskaan tietämään sitä "mitä olisi voinut tapahtua".


Kuitenkin, nyt sinun tulee ensiksi keskustella tästä aiheesta miehesi kanssa ja keskustella siitä vakavasti. Sinulla on viikko aikaa tehdä se. Älä riitele, älä vaadi, älä pakota, älä masennu tai itke, vaan keskustele vakavasti ja kuuntele hänenkin mielipiteitään vaikka ne olisivat täysin vastakkaisia. Viikon viimeisenä päivänä tee päätös ja ala toteuttamaan sitä päätöstä välittömästi. Sinusta voi ehkä tuntua siltä (kuten aloittajastakin) että voimaa ei löydy, mutta kun teet pieniä lähitulevaisuuden päätöksiä kerta toisensa jälkeen, pitäen mielessä kuitenkin sen päätöksen, suunnitelma alkaa toteuttamaan itse itseään.

Jos päätät lähteä suhteesta, pidä surun keskellä mielessä se mitä suhteesi tulevaisuus olisi mielestäsi ollut. Jos taas päätät jäädä, älä missään tapauksessa anna sen taas vaipua staattiseen pihtaamiseen ja katkeruuteen, kun sinä uhraat elämääsi hänen puolestaan. Sinulla ei yksinkertaisesti ole enää aikaa ja varaa sellaiseen.

Taloudellinen tilanne tai turva ei ole mikään syy pysyä suhteessa jos se suhde muuten tökkii ja aiheuttaa katkeruutta ja vihaa itsessä. Suhteessa pysymiseen ei ole mitään muuta perustetta kuin se että haluaa itsensä olevan onnellinen ja elää rakkaansa kanssa yhdessä elämänsä loppuun asti.

Jos miehesi ei halua lapsia, sinä et voi pakottaa häntä niitä antamaan sinulle. Lapsen hankkiminen ei ole kiinni pelkästään toisen puolison mielipiteestä vaan lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat (tai yksinhuoltaja tilanteessa, yhden rakastavan vanhemman. Riitelevä pari joka on katkera toisilleen, ei ole hyvä kasvualusta lapselle.) Oikeassa elämässä sellaista ihmettä ei ole nähty että haluton puoliso olisi oppinut haluamaan ja rakastakaan lasta täysipainoisesti lapsen hankinnan jälkeen, ihmistä kun ei voi toinen muuttaa ellei ihminen itse halua muuttua.

En todellakaan halua että uhraisit ja katkeroittaisit itsesi suhteeseen jossa et saa sitä mitä haluaisit, siksi että se olisi pelkästä puolison mielipiteestä kiinni. Sinun kannattaa yrittää, vaikka se ei ehkä mahdollisesti tuottaisikaan sitä tulosta minkä toivoisit. Yrittämisesi jälkeen pystyt sanomaan ainakin itsellesi että teit sen mitä pystyit.

Toivotan tsemppiä teille kummallekin. Älkää jättäytykö yksin vaikka kuinka masentaisi, vaan hankkiutukaa ihmisten keskuuteen keskustelemaan kasvotusten. Jopa pieni iloinen tervehdys on jo keskustelua ihmisten kanssa, harrastakaa sitä.

Lue lisää

Luin sen ajatuksella ja luen sen vielä huomennakin.

Vuosi sitten olin jo siinä pisteessä, että kävin katsomassa itselleni asuntoakin. Mutta sitten taas jotenkin jämähdin. Tuntuu jotenkin niin vaikealta askeleelta laittaa asunto myyntiin ja ottaa ero. Ja myöntää epäonnistuneensa tässä liitossa.

Monta kertaa olen miettinyt, että olisimpa varakkaampi, niin saisin ostettua mieheni ulos yhteisestä kodistamme.....

Tosiasia on se, että en tunne olevani rakastettu tai haluttu tässä liitossa. Elämme avioliitossa kuin sisko ja veli. Mieheni mielestä siinä ei ole mitään ongelmaa....

Käyn silloin tällöin tanssimassa ja ehdotuksia on kyllä tullut, mutta en ole miestäni pettänyt. Ainakaan vielä.

Onneksi minulla on ystäviä, joiden kanssa matkustelenkin jonkun verran. Ja harrastuksiakin, joiden kautta tunnen paljon ihmisiä. En varmaan muuten olisi jaksanutkaan.

Jos kyseessä on aseksuaali tapaus, niin toivoa asian korjaantumisesta on ilmeisesti todella vähän, mutta minua askarruttaa yksi kysymys. Kysyn, että ettekö te harrastaneet seksiä ennen avioliittoa lainkaan? Jos harrastitte, niin ilmeisesti se kuitenkin toimi silloin koska menitte vihille. Jos taas ei toiminut, niin miksi ihmeessä sitten otit puolisoksesi sellaisen, joka ei pidä seksistä? Aseksuaali on sitä mitä hän on, eikä siitä muuksi muutu. Jos teillä on joskus ollut toimivaa seksiä, niin se kertoisi siitä, että kaveri ei ole aseksuaali. Jos kaveri sitten kieltäytyy seksistä avioliiton jälkeen, niin sehän on sama kuin petos. On tosi väärin tehdä sillä tavalla, ihan hirveä rikos toista kohtaan. Siksi sinuna ottaisin asian puheeksi ja ERITTÄIN kuuluvalla äänellä. Älä ole liian helläkätinen, äläkä varo liikaa loukkaamasta, koska se kaverihan laiminlyö sinun perustarpeesi. Kysy siltä suoraan, että haluaako se löyttää sinut toisen kanssa sängystä.

Minun vaimoni ei puutetta kärsi ja se on minulle kunnia asia, että hän saa kokea olevansa haluttu, rakastettu ja kaikin puolin tyydytetty. Harmittaa sinun ja kaikkien niiden naisten puoleta, joilta on viety avioliiton suurin ilo ja nautinto