Mulla oli parisen vuotta hieno suhde elämäni naiseen. Nyt sitten kävi niin, että nainen löysi uuden miehen samasta harrastusporukasta. Mulla ei ollut mitään käsitystä, että meillä olisi ollut mitään ongelmia. Meni siis hyvin. Nyt en sitten enää tiedäkään mitä tehdä. Tämä asia tuli aivan puun takaa, enkä pystynyt edes kuvittelemaan tällaista tilannetta, minulle vaan ilmoitettiin, että näin on nyt asiat. Mitä tässä nyt voi tehdä? Kerran aiemmin olen eron vuoksi vaihtanut koko kaveripiirin, mutta en sitä voi taas tehdä. Vaikeeta on myös olla tässä harrastuspiirissä, kun tämä nainen pyörii siinä uuden miesystävänsä kanssa. Naisen kanssa en ole vielä keskustellut. En edes tiedä haluaako hän keskustella, mutta itse haluaisin tietää syyn, miksi näin on käynyt. Antakaa nyt jotain vinkkejä, sillä täysin romuna olen nyt.
Mies palasina
hajalla
101994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nainen on varmaan ollut jo pitempään hakemassa toista suhdetta, muttei ole vaan kertonut siitä.
Olisihan tuollainen hyvä jutella pois, vaikka voi olla että nainen on vaan rakastunut toiseen, niin vain joskus käy. Unohda nainen ja katso elämässä eteenpäin...
koittaa tosiaan saada puhuttua sen naisen kanssa kunnolla asiat läpi. Itsekin rankan eron käyneenä tiedän miten paljon kysymyksiä roikkuu ilmassa kun matto vedetään alta ja ennenkuin toipuminen voi alkaa, täytyy niihin kysymyksiin saada vastaukset. Mun mies oli niin syyllisyyden tuskissaan, että jaksoi kerta toisensa jälkeen kuunnella ja katsella mun huutamista, vastata uudelleen ja uudelleen samoihin kysymyksiin, ennekuin vihdoin mulle alkoi valjeta kaikki mitä oli tapahtunut..ja sitten olinkin jo valmis päästämään irti. Tilalle tulikin sit viha, katkeruus ja kostonhimo, mutta kun kaikki tunteet jaksoi kohdata ja kokea,itkeä suru viimestä kyyneltä myöden, nyt on jo helpompi olla. Aika uskomatonta kun ajattelee, että päivänä jolloin mut jätettiin suurin piirtein oksensin ja irvistin tuskasta, maailma kaatui enkä uskonut, että voisin koskaan siitä selvitä. Vaan toisin on käynyt :)
Usko mua, kun sanon, että elämä voittaa lopulta. Mutta sulla on oikeus kysyä ja vaatia vastauksia, itses tähden, sen se nainen on sulle velkaa, mikäli koskaan susta tosiaan välitti.
Tsemppiä hirveesti!
Sitä aina tietää vain toisen puolen tarinasta... Jos oletkin ollut liian omistushaluinen tai muuten vaan paska. Ei sitä voi tietää. Mene itseesi ja mieti vähän aikaa, niinkuin minä tein, jo löysin kopulta vastauksen,,,
suhde kesti liki viisi vuotta
alussa lukee, että parisen vuotta? :)No, vuosilla niin väliä ole, jos ne oli hienoja. Yhtä kettumaista eroaminen silti on. Hitto.
Tuo 5 vuoden viesti ei ole minun kirjoittamani.
T: Alkuperäinen aloittaja
Niin se vain on,että laulunkin sanoissa oleva 1000 päivää pitää tosiaan paikkansa.
Tuo 1000 päivää on ainakin minun kohdallani osoittautunut paikkansapitäväksi, tosin se on n. 2½ vuotta, joten kahden vuoden sisään yhdessäolo sitten ratkeaa suuntaan tai soiseen.
Voin hyvin kuvitella olotilasi vaikka olenkin toista sukupuolta edustava jätetty.
Kurjinta on se kun ei sitä tykkäämistä voi noin vain lopettaa, vaikka toisen mielenkiinto suuntautuukin toisaalle....
Mieli tekis sinua lohduttaa sanomalla "aika parantaa haavat" ja tietenki parantaahan se, mutta kun sitä aikaa ei millään jaksais odottaa, kun se vaan tuntuu jatkuvan ja jatkuvan...
Tiedän senki, että uuden suhteen luominen ei suinkaan ole helpoin toteutettavissa oleva keino,tuossa vaiheessa,joten toivotankin sinulle pitkää pinnaa ja tietenki sitä, että pääset keskustelemaan naisesi kanssa, miksi kävi näin.
Minkähän ikäinen olet?
Ystävällisin terveisin jo vähän ikääntyneempi samaisesta kurjuudesta romuttunut kanssaeläjä
Aikuinen ihminen minä olen, 40 ja risat. Tuo "aika parantaa" on vaikea käsittää. Kun nyt on aivan romuna, on hirveän vaikea ajatella, että 2 vuoden päästä voi olla toisin. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että kestäisin tätä oloa noinkin pitkään.
Yritän minä jossain vaiheessa tästä keskustella. Luulen vain, että tässä mielentilassa se ei onnistu.
On se vaan kummallista, miten helppoa toista on neuvoa onnettomassa olotilassa, itse kun olen juuri ja juuri alkanut tasaantua vastaavasta tilanteesta.
Mutta jotenkinhan sinun on selvittävä!!
Tällaiset keskustelutkin mun mielestä ovat aikalailla itsesäälissä kieriskelyä, mutta sekinhän on jossain mielessä parannuskeino, jolla tulee korvattua puhumattomuutta. Kaikilla on omanlaiset tarinansa ja jossain vaiheessa omat murheet toivottavasti vähän mietonevat, jonkun toisen kurjan kokemuksen myötä.
En tiedä...tesemppiä kuitenkin ja kyllä sinä siitä selviät, tavalla tai toisella!
Kiitos kaikille vastanneille, olin muutaman päivän pois netin ääreltä.
Asia ei ole edistynyt mihinkään suuntaan. Haluaisin puhua asiasta naisen kanssa. Olen vaan niin hajalla, etten tiedä edes kuinka aloittaisin. Uskoisin kuitenkin, että ex minun kanssani suostuisi puhumaan, sillä riidelleet emme tästä asiasta ole. Riitaa ei tullut edes silloin, kun hän ilmoitti toisesta. Silloin lähdin vaan kävelemään, koska en halunnut tilannetta, jossa pinnani menisi täysin ja puhuisin pian asiattomuuksia.
Olen tosiaan kaksi vuotta panostanut ihan kaiken tuohon naiseen. Olen jättänyt tekemättä asiota, joita olisin halunnut tehdä, vain siksi, koska hän on ollut erimieltä näistä tekemisistä. Kyse on siis aivan arkipäivisistä jutuista, ei mistään kovin kummallisista asioista. Olen antanut paljon ja myönnettävä on, että takaisin päinkin olen saanut.
Tiedän, ettei kaikkea voi ymmärtää. Haluaisin kuitenkin ymmärtää, mistä on kyse. En tiedä tehneeni mitään väärin ja takuulla olen kohdellut häntä hyvin.
Olen eroja kokenut ennenkin, mutta tämä on minulle nyt selkeästi pahin paikka.
Niin, sen verran tässä erovaiheessa tuli puhuttua, että nainen haluaisi edelleen olla ystäväni. Niin minäkin haluaisin, en vaan tiedä kuinka siihen pystyn. Ja vielä kun on tämä yhteinen harrastusporukkakin. En pääse kokonaan hänestä eroon millään.