Luin tänään parin viikon takaisen naisten lehden pääkirjoituksen, jossa kerrottiin kiinalaisista nuorista farkkutehtaan työntekijöistä, jotka tekevät työtään pienellä palkalla. Koska vaatteiden tilaajat haluavat tuotteita koko ajan halvemmalla, lasketaan työntekijöiden palkkoja vastaavasti.
Tähän on tultu, kun me hyväosaiset, joilla monilla tulotaso oikeasti on paljon parempi kuin esim. 20 vuotta sitten, haluamme koko ajan vain enemmän ja enemmän. Emme halua maksaa laadusta vaan ostamme samalla summalla määrällisesti enemmän huonolaatuisempaa tavaraa. Siksi esim. kiinalaisille maksetaan vähemmän; joko he tinkivät palkastaan tai työn teettäjä tinkii laadusta, ja sovitaan, ettei esim. ompelulankoja tarvitse päätellä.
Tähän on tultu. Halpaketjut ovat mainonnalla luoneet meille mielikuvan hinnoista ja laadusta. Moni nuori ei ehkä edes ymmärrä, että tuotteissa on laatueroja ja se maksaa. Vielä 20 vuotta sitten harva olisi suostunut ostamaan niin huonolaatuisia vaatteita kuin nyt yleisesti pidetään. Naureskeltiin "made in Hong Kong" -tuotteita. Jos nuori nyt erehtyy laadukkaampia vaatteita myyvään liikkeeseen, ihmetellään "hirveitä" hintoja. Vain merkkituotteista suostutaan enää maksamaan. Ja nekin on yleensä teetetty halpatuotannon maissa.
Mihinkähän me vielä päädymme? Vai tuleeko jossain vaiheessa rajapiste ja alamme taas vaatia laatua, ja olemme valmiita maksamaan siitä?
Olen huolestunut niin nuorten kulutusoppimisesta kuin ympäristön ja Kauko-Idän työntekijöiden puolesta!
Tähän on tultu, kun me hyväosaiset, joilla monilla tulotaso oikeasti on paljon parempi kuin esim. 20 vuotta sitten, haluamme koko ajan vain enemmän ja enemmän. Emme halua maksaa laadusta vaan ostamme samalla summalla määrällisesti enemmän huonolaatuisempaa tavaraa. Siksi esim. kiinalaisille maksetaan vähemmän; joko he tinkivät palkastaan tai työn teettäjä tinkii laadusta, ja sovitaan, ettei esim. ompelulankoja tarvitse päätellä.
Tähän on tultu. Halpaketjut ovat mainonnalla luoneet meille mielikuvan hinnoista ja laadusta. Moni nuori ei ehkä edes ymmärrä, että tuotteissa on laatueroja ja se maksaa. Vielä 20 vuotta sitten harva olisi suostunut ostamaan niin huonolaatuisia vaatteita kuin nyt yleisesti pidetään. Naureskeltiin "made in Hong Kong" -tuotteita. Jos nuori nyt erehtyy laadukkaampia vaatteita myyvään liikkeeseen, ihmetellään "hirveitä" hintoja. Vain merkkituotteista suostutaan enää maksamaan. Ja nekin on yleensä teetetty halpatuotannon maissa.
Mihinkähän me vielä päädymme? Vai tuleeko jossain vaiheessa rajapiste ja alamme taas vaatia laatua, ja olemme valmiita maksamaan siitä?
Olen huolestunut niin nuorten kulutusoppimisesta kuin ympäristön ja Kauko-Idän työntekijöiden puolesta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minua häiritsee huomattavasti enemmän jatkuva shoppailutarve. Ostetaan "pari toppia ja joku paita" lähes jokaisella kaupassakäyntireissulla. Minkä ihmeen takia? Vaikka rahallisesti hommaan ei hurjasti kulutakaan niin turhaa on järjetöntä ostaa vaikka saisikin eurolla-parilla.
Olen viimeksi ostanut vaatteen huhtikuussa (nahkatakki, tätä pidän pitkään), farkut ostin viimeksi ennen joulua (oli hyvä tarjous lempimallistani) ja mitään pikkutoppeja en todellakaan tarvitse lisää. Ei mahdu kaappeihin. Ehjää käyttökelpoista vaatetta kun en viitsi roskiinkaan laittaa ja kirpparille kasaan isomman erän jonka sitten lahjoitan eteenpäin.
ostan halpoja vaatteita koska minulla ei ole varaa laittaa 50e farkkuihin valitettavasti, ja vaikka ostaisin kalliit farkut ne olisi kuitenkin valmistettu turissa. Suomessa ei valmistaa farkkuja vain kone helsiki ja ne on kauhean kalliita. kiinalaisilla on pieni palkka mutta ainakin heillä on töitä, siellä on kaikki muukin halpaa niin se ei ole verrattavissa suomeen. jos ostan kiina farkit kerran vuodessa ja kulutan ne riekaleiksi asti en pidä sitä pahana asiana. Mieti mitä sinulla on mika on valmistettu kiinassa löydät varmaan yllättävän paljon tuotteita esim digi camera, muovituotteita. alusvaatteet? lahes kaikki valmistetaan kiinassa. sitten kun palkasta alkaa jäädä niin paljon ylimäärästä että pystyn ostamaan 100 e housut niin olisin iloinen. hita valitettavasti ratkaisee. miten itse houdat eettiset vaateostoksesi?
Pyrin hoitamaan eettisen osuuteni ostamalla laadukasta tavaraa. Hinta on varmaan kalliimpi kuin halpaketjujen tuotteilla, mutta kestävät myös pitempään, eli ostan kappalemääräisesti vähemmän. Ostan myös melko klassisia malleja, eli voin käyttää niitä pitkään. Myös Etelä-Euroopassa on vielä jonkin verran vaatevalmistusta. Jos suomalaista tuotetta ei löydy, jää valmistusraha ainakin EU:hun.