Suosiiko anoppi

pojat ovat anopin silmäteriä ihan niinkuin pojatkin äidin eli sen vuoksi anopin ja miniän välillä on aina valtaisa mustasukkaisuus.
Ei aina, jos anoppi on oikein viisas ihminen ja samaa voi sanoa miniästä, että ymmärtää, että miehensä eli anoppinsa äiti ja hänen poikansa ovat toisiinsa aina napanuoralla kiinni.
Jos haluat pelimiehen, eli sellaisen, jolla ei ole ollut minkäänlaista äiti- eikä isäsuhdetta, niin ota sellainen, niin ei tarvitse kestää sitä, että poika käy vanhemmillaan päivittäin ja jos on lapsia vie lapset mummulaan satavarmasti.
Jos sitä et kestä, jää vanhaksipiiaksi.

Elämä ei ole tasavertaisuuskysymys.

Jos anoppisi lellii toisia lapsenlapsia, sinun tehtäväsi on antaa lapsillesi siitäkin edestä hyvää ja näyttää heille, että he ovat enemmän kuin yhtä hyviä. Älä jää kyttäämään anoppisi tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, vaan anna lapsillesi parasta mihin pystyt, niin että he varmasti tietävät olevansa arvokkaita omina itsenään. Anopistasi viis.

Luulee taas sinun lastesi olevan sinun äidin silmäteriä, ja pelkää että tyttärensä anoppi ei niin välitä miniänsä lapsista.

Varmasti loppupeleissä ja viimekädessä tykkää kaikista lapsenlapsistansa.

ovat läheisempiä kuin pojan lapset. Anopin ja lastesi välissä on yksi suuri muuri - sinä. Omien tyttäriensä lasten suhteen ei tällaista ole.

Tämä muurihan on usein täysin anopin itsensä luoma.

Omalta osaltani voin kertoa, että minun anoppini on hyvin pettynyt, kun tyttärensä eivät todennäköisesti koskaan tule lapsia saamaan. Pojan lapset eli meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset ja hän on siitä hyvin, hyvin katkera.

Tiedän, että jos hänen tyttärensä lapsia saisivat, meidän jälkikasvu unohtuisi heti. Tuskin edes syntymäpäiväkorttia laittaisi.

Meillä on 7 lastenlasta, kolme asuu satojen kilometrien päässä ja ovat pojan. Emme voi mitenkään olla heidän tavallisessa arjessa mukana, mutta varmasti ovat yhtä rakkaita. Toiset ovat tässä lähellä ja "pakko" on osallistua, kun lapset käy täällä yhtenään ja toki annamme myös kuljetusapua ja osallistumme muutenkin pyydettäessä.
En minä ainakaan rupea kirjaa pitämään, että kaikki saa eurolleen saman syntymäpäivälahjan ja kaikille on paistettu yhtä monta lettua. Rakkaus, välittäminen, turvallisuus on jotain muuta kuin rahallista lahjontaa. Kysy niiltä tytöiltä, miksi he tuntevat niin?

Itse olen tehny "havaintoni" omista mummoista ja suvustani yleensäkin

Äidilläni on kaksi veljeä, joilla kummallakin lapsia. Yksi pojista perheineen ja lapsen lapsineen asuu n. 35km päässä ja heillä ovat välit hieman hiertyneet pojan (siis enoni) alkoholiongelman takia. Lapsen lapset on ehkä hieman vieraampia, kun eivät usein käy mummoa tervehtimässä/soittele, jne.

Toinen pojan perhe asuu mummosta alle kilometrin päässä, mutta pojan vaimo itse on erittäin läheisissä väleissä omien vanhempiensa kanssa ja heitä käy passaamassa, jne.. Lapsen lapset joskus käyvät mummon luona ja tarvittaessa auttavat, jne. Mummo itse käy heillä harvemmin ja vain kutsusta. Heillä on niin kiireinen elämä, että mummo itse on sanonut olevansa tiellä sielä, jos tuppaa kesken arkipäivän käymään.

Oma äitini perheineen asuu noin 4km päässä mummosta ja käy mummon luona viikoittain ja tarvittaessa vaikka joka päivä. Meidän perhe on ainut, jotka käyttävät mummoa asioilla tai "isompien kriisien aikaan" ovat tukena. Esim. pari vuotta sitten kun mummon kinttu leikattiin niin äitini kävi auttamassa päivittäin koti- ja pihatöissä, poikien perheet eivät sen useammin ottaneet kontakia mummoon. Luonnollisesti(?) myös minä ja sisarukseni ovat läheisempiä mummolle kuin muut lapsen lapset.


Isäni edesmenneillä vanhemmilla oli kaksi poikaa. Toinen pojista (setäni) asui tuolloin n. 50-60km päässä heistä ja kävivät noin kerran kuussa. Soittelivat silloin tällöin (ehkä viikoittain?). Sedälläni on kaksi tyttöä, jotka olivat erittäin pidettyjä ja tykättyjä, toinen sairautensa ja iloisuutensa ja toinen hyvän koulumenestyksen vuoksi. Setäni perheineen sai mm. 10 000 € "lahjarahan" kun rakentivat kesämökkiä..

Toinen pojista (isäni) perheineen asui n. 3km päässä ja kävi viikoittain, toisinaan päivittäin auttamassa ja loppu aikana äitini (miniä) toimi omaishoitajana, samoin lapsen lapset kävivät auttamassa tarvittaessa. Isäni kyllä ei ikinä mitään rahallisia "ylläreitä" saanut, kun esim. remonttia oli tai rakennettiin mökkiä.



Kummatkin mummot ja pappa suosivat veljeäni, ainut poika lapsenlapsi ja hänelle on povattu jos jonkin moista onnellista & ihanaa tulevaisuutta söpöytensä vuoksi.