onko muita, joista tuntuu, että laskee vähän turhan tarkasti joka päivä kaloreita?
itselläni se on jo muodostunut pakkomielteeksi, vaikka hyvin voisin olla niitä laskematta, koska aika hyvin jo tiedostan kuinka paljon kaloreita syömisissäni on..
tosiaan tiedostan terveelliset ruokailutavat, olen normaalipainoinen ja liikun ahkerasti, että ei niitä tarvitsisi noin orjallisesti käydä netissä laskemassa..
itselläni se on jo muodostunut pakkomielteeksi, vaikka hyvin voisin olla niitä laskematta, koska aika hyvin jo tiedostan kuinka paljon kaloreita syömisissäni on..
tosiaan tiedostan terveelliset ruokailutavat, olen normaalipainoinen ja liikun ahkerasti, että ei niitä tarvitsisi noin orjallisesti käydä netissä laskemassa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
se on mun ongelma ihan . olen kait sopusuhtainen nyt? mutta en paljon liiku ja tykkään syödä makeaa , että tarkkana joudun oleen koko ajan että ei paino nouse siis tiedostan että ruokailu tavat väärät. ja kahvi & pulla ,voih !sitten tingin ruokailussa. se on tätä . tämän takia paino nousee laskee viikottain . ei hauskaa!
minulla.Vaikka miten päätän että en laske mutta,aina vaan huomaan että joka suupalan punnitsen ja laitan paperille ylös.Välillä tää ärsyttää,ainakin muita :) ja myöskin itseäni.Jokapaikassa yritän saada selville paljonko kaloreita syön.
voidaankohan tämäkin jo luokitella tietynlaiseksi syömishäiriöksi???
minäkin aina päätän, että nyt en laske, mutta sitten taas huomaan olevani laskurin ääressä..
ei se jotenkaan edes hyödytä mitään, koska arkipäivät syön aina "terveellisesti", ja tiedän ettei päivän kalorit ylity. ja sitten kerran viikossa on herkkupäivä, jolloin ensin normisti aamupuuro ja ruoka ja sitten vasta karkin tai jätskin pariin.
IHAN TYHMÄÄ JA TURHAA NÄITÄ ON JATKUVASTI LASKEA!
mutta mutta, miksen silti pääse tästä pakkomielteestä eroon???
syön kutakuinkin pelkkiä vihanneksia ja pari palaa leipää päivässä ja tasantarkkaan tiedän ettei kaloreita tule päivässä kuin jotain 500-600 mutta laskettava on vaan aina.Tää on itseasiassa aika kiusallista.
kannattaa käydä juttelemassa ravintojuttuja terveydenhoitajalla,vaarallista tuommoinen! Ihminen tarvitsee yli 1500-2000kcal pelkkään olemiseen,koostaan riippuen,jopa 3000 jos urheilee tms!
Mäkin lasken kalorit. Olen onnellinen niistä päivistä, jolloin en laske. Niitä kyllä on vähän.
Mä olen hyväkuntoinen, hoikka ja syön eritääin terveellisesti ja monipuolisesti vaikka välillä herkuttelenkin, eli mun ei TARVITSE laskea mitään tyhmiä kaloreita. Ja silti teen niin. Lähes päivittäin. Tänäänkin lounaaseen mennessä syöty ~1150 Kcal, treenien jälkeen päivällinen ~400 kcal ja nyt vielä iltapala ~100 kcal.
Onko kukaan keksinyt miten tästä tavasta pääsee eroon?
Itselläni oli sama ongelma. Kirjasin joka päivä kalorit ylös vihkoon, ja jos päivän aikana niitä kertyi liikaa, rankaisin itseäni ja seuraavana päivänä söin vähemmän. Tämänkaltainen maaninen kaloreidenlaskenta ja painontarkkailu tosiaankin menee jo oikeastaan syömishäiriön puolelle.
En oikein tiedä, miten pääsin siitä itse eroon. Todennäköisesti siten, että ensin annoin itselleni luvan olla pari päivää vapaasti syömisten suhteen, koska juhlin syntymäpäiviäni, ja siinä tuli sitten vedettyä jos jonkinlaista naposteltavaa. Tämän jälkeen ajattelin olla jonkin aikaa käymättä vaa'alla, kunnes olisin ehtinyt laihtua takaisin vanhoihin mittoihini. Huomasin, että vaa'alla käymättömyys on poistanut tarpeen kirjata ylös kaloreita, vaikka edelleenkin niitä mielessäni toisinaan ajattelen. Tunnen myös oloni nyt paljon hoikemmaksi kuin silloin, kun vaa'alla käyminen oli joka-aamuinen rutiini, vaikka todennäköisesti en yhtään kevyempi olekaan. Kannattaa siis käydä vaa'alla vain harvoin. Alkuun voi tuntua vaikealta olla ilman säännöllistä punnitusta, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Painon putoamisen ja nousemisen huomaa paremmin kun tarkkailee, mahtuvatko vaatteet päälle.
päinvastoin,
http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=7&uid=151#151
vaan eipä se aina siltä tunnu :)
On hyvä että seuraa mitä syö ja kiinnittää huomiota ravinnon laatuun, mutta jos käytös alkaa olemaan pakonomaista ja se vaivaa/häiritsee itseään, kannattaa hakea apua!
Ei ole "normaalia" suunnitella syömisiään ja laskea kaloreita jos siihen ei ole varsinaista syytä (ylipaino, fitness-harrastus, kehonrakennus..(näissäkin tapauksissa asiasta on hyvä ensin keskustella lääkärin/ravintoterapeutin kanssa))
Ongelman vaikeusasteesta riippuen, yritä puhua jollekin läheiselle ja pyydä häneltä apua tai mene lääkäriin keskustelemaan asiasta. Pakkoajatukset tai -oireet on hyvä saada hallintaan ajoissa ettei lääkkeitä tai terapiaan tarvita...
On hyvä että tiedostatte omat ongelmanne, mutta se ei välttämättä pelkästään auta! Itselläni kehittyi vakava syömishäiriö ja siitä seurannut masennus kun en tehnyt mitään..oletin että kaikki järjestyy koska tiedostan käyttätymiseni olevan sairasta. Oen sairastanut miaa 8vuotta ja masennusta 3vuotta ja vasta kun pystyin avaamaan suuni ja kertomaan läheisille, sain voimia hakeutua hoitoon!
Älkää antako "pienen" ongelman viedä koko elämäänne, se saattaa nimittäin tapahtua yllättävän helposti!