heips vaan, miettinyt olen syksyllä/talvella au pairiksi lähtöä, mutta nyt kysynkin teiltä:
Miksi olet päättänyt lähteä au pairiksi?
Miksi juuri au pairiksi?
Mistä ajatus lähti?
Onko kaduttanut?
Yksityisesti haeskellessa olen muidenkin au pairien kirjeitä lueskellut siellä ja en nyt kaipaa niitä perusmainostuksia, että koska tykätään lapsista ja ah vitsi halutaan niinku kokea uutta kulttuuria, koska kaikiltahan ainakin noi syyt löytyy...ainakin toivottavasti.
Mutta kyllä teiltä varmasti löytyy nyt muitakin syitä lähteä majailemaan toisten nurkkiin toiseen maahan, niin olisi hirmu kiva kuulla, mitkä syyt ovat teidät saaneet tekemään päätöksenne au pairiksi lähtemisestä.
Miksi olet päättänyt lähteä au pairiksi?
Miksi juuri au pairiksi?
Mistä ajatus lähti?
Onko kaduttanut?
Yksityisesti haeskellessa olen muidenkin au pairien kirjeitä lueskellut siellä ja en nyt kaipaa niitä perusmainostuksia, että koska tykätään lapsista ja ah vitsi halutaan niinku kokea uutta kulttuuria, koska kaikiltahan ainakin noi syyt löytyy...ainakin toivottavasti.
Mutta kyllä teiltä varmasti löytyy nyt muitakin syitä lähteä majailemaan toisten nurkkiin toiseen maahan, niin olisi hirmu kiva kuulla, mitkä syyt ovat teidät saaneet tekemään päätöksenne au pairiksi lähtemisestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oma au pair-aikani on jo takana, mutta vastailenpa silti kysymyksiin.
Aloin jo pikkutyttönä selailemaan haaveilevasti näitä eri järjestöjen kielimatkaesitteitä. Sellaisiin ei kuitenkaan silloin ollut varaa, joten kuvioihin tulivat au pair-esitteet, ja olin tietty naiivi ja idealisti ja oli niin ihkupihkuja kuvia suuresta Ameriikasta ja elämästä siellä, että siitä jenkkeihin lähdöstä tuli unelma (ehkä jopa pakkomielle?), jota kuolasin vuosien ajan. Halusin kokea "suurta maailmaa", asua ulkomailla ja kokea jotain ainutlaatuista. Sellainen naiivius asiaa kohtaan kyllä suurimmaksi osaksi karisi matkan varrella, kun ikää tuli, mutta halu päästä ulkomaille, itsenäistyä jne oli kipeän pakottava.
Ja siksi juuri au pairiksi, että - karua kyllä - se oli helpoin ja halvin vaihtoehto. En siis lähtenyt sen takia, että "tykkään lapsista" (en itse asiassa edes niin hirveästi pidä heistä, ja au pairina olo vahvisti tuota käsitystä).
Ei ole kaduttanut. Ajoittain kyllä (tilanteen ollessa päällä), kun oli vaikeaa, mutta eihän tuollaista kokemusta nyt tosissaan voi katua. Olihan se vuosien unelma ja blaablaa.
Mulla on myös ollu tuo ulkomaille lähtö mielessä jo pienestä asti eikä tosiaan nuihin vaihtarijuttuihin oo ollu varaa.. Sit tuli tuo au pair homma kehiin.. Lähinnä sen halvan hinnan ja ulkomaille pääsyn vuoksi.. Syksyllä olis sit lähtö näillänäkymin..
Ei mullakaan oo pääsyy se että "rakastan lapsia".. Tottakai mä niistä tykkään ja on niiden kans kiva viettää aikaa mutta uskon myös et jos lapsirakkaus on ainoo syy lähtee au pairiks niin ei sitä vuotta kyllä siellä jaksa.. Täytyy siinä olla muitakin intrestejä kuin vaan ne lapset.. Mulle ne on uudet ystävät ympäri maailmaa, sen kulttuurin kokeminen ja kielitaidon parantaminen.. Toivon myös et saisin vähän laitettua rahaa siellä säästöön sillä en yleensäkään kuluta paljoa rahaa.. Jo sieltä sais vaikka vähän pesämunaa tulevaisuudensuunnitelmille..
henkiinjääminen... siis se syy lähtee..
toisin sanoen pahemmanlaatuinen suomifobia ja ahdistus täällä oloon... (ulkomailla asuminen vaan vahvisti sen minkä oon jo tiennyt puoli elämääni.. oon syntyny väärään maahan..)
rakkaus kohdemaata kohtaan (pitkäaikainen, syvä ja kaiken kestävä)...
kielitaidon ylläpitäminen..
askel opintojen jälkeen ennen työelämään palaamista (joka tulee yhä jatkossakin löytymään lasten ja nuorten parista)....
ja viimesenä se ehkä huonoin syy ikinä, poikakaveri... :)
uskokaa tai älkää, mutta joka kohta on totta!
Jostain syystä hyppää keskustelun etusivulle, jos yrittää vastata suoraan alkuperäiseen viestiin. Kummallista..
Niitä syitä:
Miksi olet päättänyt lähteä au pairiksi?
Halusin pitää välivuoden, koska opiskelu heti lukion jälkeen ei kiinnostanut pätkääkään -eikä itse asiassa vieläkään..Ajattelin hankkia vähän kokemusta maailmalta ja kielitaitoa. En päässyt aikanani vaihtariksi tai millekään kielikurssille, mutta ulkomaille oli päästävä.
Miksi juuri au pairiksi?
Edellisestä kohdasta viimeinen ja totesin au pairiuden olevan yksinkertaisin keino lähteä itsenäisesti ulkomaille. Perheessä oleminen avaa kulttuurista sen oikean puolen, jota ei turistin silmillä voi nähdä.
Mistä ajatus lähti? Joskus syksyllä -05 taisin miettiä, että mitähän sitä tekisi kirjoitusten jälkeen ja sitten pyörin netissä katselemassa erilaisia vaihtoehtoja.
Onko kaduttanut?
Ei ole. Kokemus on kasvattanut minua henkisesti hyvin paljon, vaikka olinkin jo itsenäistynyt ennen au pairiksi lähtöäni.
Innostus lähteä au pairiksi tuli viimeistään siinä vaiheessa kun tajusin, mitä vaihtarivuosi maksaa. Au pairina saattaa jopa jäädä vähän rahaa käteen, vaihtarina joutuu itse vain maksumieheksi. Ulkomaille olen pienestä pitäen halunnut.
Lähden nyt lukion toisen ja kolmannen luokan väliseksi kesäksi au pairiksi, jotta parantunutta kielitaitoa pääsee hyödyntämään jo yo-kirjoituksissa (kuunteluissa mulla on aina ollut hankaluuksia). On myös helpompi lähteä kokeilemaan vähän lyhyemmäksi aikaa, tuntuuko aupairius omalta jutulta. Koko vuodeksi lähteminen olisi tuntunut liian suurelta jutulta, myöhemmin ehkä sekin on ajankohtaista. Kielitaidon parantuminen on mulla siis yksi pääsyistä. Ajatus paikallisesta elämänmenosta muualla kuin Suomessa kiehtoo myös. Siis se perus kulttuuriin tutustuminen, anteeksi vain. Ulkomaalaisia tuttujakaan mulla ei ole ollenkaan, niin joku siinä kiinnostaa.
Tosissani harkitsin myös ulkomaille ihan "normaaleihin" töihin lähtemistä, mutta tässä iässä se tuntuisi vielä vähän liikaa siltä, että on pienenä yksin isossa maailmassa. Pitäisi hankkia itse vieraasta maasta se työpaikka ja kaikki asumiseen liittyvät jutut ja täysin tyhjin käsin aloittaa ihmisiin tutustuminen.
Au pairina on kuitenkin se perhe, jolta saa katon pään päälle ja raamit arkielämään siellä. Missään nimessä en siis aio kuitenkaan roikkua perheessä koko kesää, vaan tutustua muihin ihmisiin ja paikkoihin.
Lasten kanssa oleminen on mulle tuttua, niin siinäkin mielessä osaa jollain lailla varautua siihen mitä tuleman pitää, ja että siitä selvitään positiivisella asenteella.
Mulle tämä on siis ihan rehdisti välivaihe äidin helmojen ja yksin maailmalla pärjäämisen välillä, samalla hankkien paremman kielitaidon...
- Venaja hyokkaa Suomeen
- Suomessa ei saa opiskelupaikkaa/tyopaikkaa
- Suomessa on kallista
- Suomessa on kylmaa
- Suomessa on Ellen Jokikunnas
Omasta au pair ajasta on jo vuosi aikaa, mut päätin silti vastailla..
Päätin lähteä yksinkertaisesti siitä syystä, että halusin ulkomaille, pois kylmästä ja ankeasta Suomesta. Kun en sitten silloin vielä opiskelupaikkaa saanut ja kun olin pienestä asti ulkomaille lähdöstä haaveillut niin päätin lähteä. Päätökseen vaikutti myös se, että kukaan ei uskonut että uskallan lähteä oikeasti ihan yksin, joten oli vähän ehkä myös näytön paikka. :)
Just au pairiksi lähin sen takia, että halusin jonkinlaisen turvan ulkomailla ja lisäksi olen aina tullut erittäin hyvin juttuun lasten kanssa, joten en edes etsinyt muita töitä. Ja säästyinpähän asunnon etsimiseltä ja muulta vastaavalta, mikä muuten olisi ollut edessä.
En ole katunut mitään muuta kuin sitä, että tulin takaisin Suomeen.. Kova ikävä jäi kun tutustuin niin moneen ihmiseen ja oli muutenkin niin mahtava kokemus! Nyt olen kesällä lähdössä takaisin perhettä ja tuttuja moikkaamaan..