Poikaystäväni joutui kolariin, jonka seurauksena hän loukkaantui ja nyt hänen jalkansa on paketissa, mahdollisesti koko kesän. Liikkuminen on hänelle vaikeaa keppien kanssa josta hän on erittäin surullinen urheilullisena ihmisenä. Kesää ja kaikkia mahdollisia kesälajeja odotti kovasti ja nyt kohtalo on tämä.
Miten voin piristää häntä ja olla paras mahdollinen tukeva tyttöystävä? Onko mahdollisesti jotain mitä voisin tehdä? Tietysti autan häntä päivittäin kantamaan tavaroita ja sen sellaista ja yritän olla nalkuttamatta turhasta, mutta lähinnä jotain kipsijalkaisen puuhaa tiedustelen. Eli kaikki joilla on kokemusta pakettijalasta, antakaa jotain jeesiä millä voin auttaa poikaystävääni tuntemaan olonsa edes pikkuisen paremmaksi. Onko olemassa MITÄÄN liikuntaa/ulkotoimitaa mihin hän pystyisi?
Tällä hetkellä hän on kovin masentunut ja vittuuntunut tilanteeseensa ja murjottaa kovin ja tuntuu että kaikki mitä yritän ehdottaa, teilataan samantien että hänen kesänsä menee sisällä tietokonetta pelaten.
Miten voin piristää häntä ja olla paras mahdollinen tukeva tyttöystävä? Onko mahdollisesti jotain mitä voisin tehdä? Tietysti autan häntä päivittäin kantamaan tavaroita ja sen sellaista ja yritän olla nalkuttamatta turhasta, mutta lähinnä jotain kipsijalkaisen puuhaa tiedustelen. Eli kaikki joilla on kokemusta pakettijalasta, antakaa jotain jeesiä millä voin auttaa poikaystävääni tuntemaan olonsa edes pikkuisen paremmaksi. Onko olemassa MITÄÄN liikuntaa/ulkotoimitaa mihin hän pystyisi?
Tällä hetkellä hän on kovin masentunut ja vittuuntunut tilanteeseensa ja murjottaa kovin ja tuntuu että kaikki mitä yritän ehdottaa, teilataan samantien että hänen kesänsä menee sisällä tietokonetta pelaten.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mie en tiiä mitää loukkaantumisista mut masennus on enempi tuttua puuhaa miulle.
Yritä ymmärtää. Et sie oikeestaa paljo muuta voi tehä. Voit edelleen ehotella kaikkee poikaystävälles, mut älä suutu jos hän ei suostu. Kaikki ajallaa...ymmärrys ja tukeminen on paras mitä sie nyt voit tehä.
Itse eroaisin tuommoisessa tapauksessa. Kiukuttelevan kakaran nyt vielä ymmärtää, mutta jos aikuinen ihminen murjottaa ja masentaa niin ei semmoista kukaan kestä!!
Meinasi aamukahvit purskahtaa näytölle tämän purkauksen takia :)
Kyllä itteäski masentais jos kaikki kiva peruuntuis vammautumisen takia. T. Jopepappa jonka laskettelut jäi väliin murtuman takia
Tässä viestissä kyllä tuli esille asioiden oikeat mittasuhteet! Kyllähän se pistää v*tuttamaan, jos kaverit lähtee vaikka Rukalle ja itsekin piti mennä. Mutta kun on jalka paketissa, niin ei pääse. Voi %#%¤#¤!
Eli alkuperäinen kirjoittaja voisi hieman laittaa asioiden mittasuhteet kuntoon. Jalka paskana, joo, ei ole hauskaa. Mutta elämä silti jatkuu! Poikaystäväsi ei ole esim pyörätuolissa, ei halvaantunut, ym. Kyllähän se sieppaa, kun ei pääse kesällä urheilemaan. Mutta käys kysymässä joltain pyörätuolihemmolta, että kyrpiikö, kun joku rutisee tollasesta?!
miten voit olla tukeva tyttöystävä? Pizzaa, sipsejä, ranskalaisia, limpparia ja kevään kunniaksi olutta, siideriä. Niillä tukevoituu kuka tahansa.
Ja jos oikein masentaa, niin voisi käyttää mielessä vaihtoehtoa, mikä on käyny joillekin kolareihin joutuneille. Ehkä tuo että jalka on paketissa on parempi kuin että koko mies olisi paketissa. Niitä on sellaisiakin poikaystäviä, joilla ei liiku enää mikään muu kuin silmät, eli mitkä ei liiku enää koskaan muuten kuin jonkun toisen liikuttamana sairaalasängyllä. Sellaisiakin on, kellä ei liiku edes keuhkot, vaan niitäkin liikuttaa kone. Tällaisen tiedon pitäisi hieman piristää, jos sattunut pelkällä kintun katkeamisella pääsemään.
Ja.. varmaan jos ehdotat suihinottoa, niin sitä ei teilata. Kokeilepa!
Juu, ihan oikeasti, vituttaa tuollaiset kitinät. Varmaan olikin ensimmäinen kerta, kun kultalusikka kolahti pois suusta.
On toki traagista, että poikaystäväsi joutui kolariin ja jalka on nyt sitten muutaman kuukauden paketissa. Mutta oliko hän kenties kuitenkin onnekas?!! Huonolla tuurilla hän olisi jo jossain ihan muualla. Tai vielähuonommalla tuurilla hän olisi pelkkä vihannes, joka elää koneitten ja tipan varassa. Eli mieti nyt hiukan sitä!
Hyvänä tyttöystävänä olet ymmärtäväinen, mutta jos valitus ja rutina jatkuu liian pitkään, laitat stopin sille! Sanot suorat sanat, että itsesäälissä rypeminen riittää ja alatte tekemään sellaisia juttuja, joihin keppien kanssa pystyy. Pahinta on, jos sinäkin lähdet mukaan tuohon säälissä rypemiseen! Ymmärrästystä ja myötätuntoa pitää toki olla, mutta vedä raja johonkin!
Olet saanut harvinaisen myötätunnottomia vastauksia. Pitäisi ymmärtää yks asia: Se että kenenkään vaikeuksia tai surua ei pitäisi vähätellä. Aina löytyy maailmasta joku jolle on käynyt vielä pahemmin. Mitäs jos vaikka naapurilta olisi vaimo kuollut ja minä menisin sanomaan hänelle että älä valita: Serkulta kuoli koko perhe.
Eli jos tämä on pahinta mitä poikaystävällesi on tähän mennessä tapahtunut, niin tottakai se on kova juttu ja vituttaa. Aika varmaan auttaa siinä että hän pystyy vähitellen hyväksymään tilanteen. Siihen asti voit vaan yrittää olla kiltti hänelle. Varsinaiseen kysymykseesi minulla ei juuri ole vastauksia, toki käsipainoja voi nostella vaikka jalka onkin kipsissä.
kuitenkin eroa, puhutaanko kuolemasta vai siitä että kinttu on pari kuukautta kipsissä.
Kun on ihan oikeasti nähnyt miten kolareissa voi käydä, ei voi kuin hymyillä tuolle sinunkin vastaukselle. Varmaan joka ainoa niistäkin jonkun poikaystävistä, jotka kommunikoivat silmiä räpsyttämällä, tai käyttelevät hiirtä otsalle laitettavan ohjainpannan avulla, ottaisivat vaikka kumpaankin jalkaan kipsit, jos tietäisivät muutamien viikkojen jälkeen kävelevänsä taas.
Ei voi kun nauraa tuolle sun vastaukselle! Varmaan niillekin sun silmäluomiaan räpsyttäville, turhasta valittajille tulisi hyvää elää hetki sellaisen ihmisen asemassa jota on vuosikausia kidutettu vankilassa ja sitten lopulta saatettu haisevaan sairaalaan halvaantuneena makaamaan loppuelämäksi (huom! luometkin halvaantuneet)
Niin se epäonni on suhteellista. Jos sullekin joskus käy jotain ikävää niin toivottavasti joku omaisesi tai ystävä tulee vähättelemään sinun ongelmiasi.
Manneriina,
Poikaystäväsi on varmasti ihmeissään, osaltaan ehkä peloissaankin tilanteesta. Jalka on paketissa ja arki muuttuu yhtäkkiä täysin. Paketti hidastaa menoa, mutta ei estä sitä!
Oma poikaystäväni katkaisi jalkansa lenkillä ilman sen kummallisempaa onnettomuutta alkuvuodesta. Hän on hyvin urheilullinen ja ärsyyntyikin hyvin nopeasti tilanteeseen, että enää ei päässy estotta liikkumaan.
Tunnen poikaystäväni ja pelkäsin alusta asti, että hän tulee masentumaan pahasti. Yritin heti jo sattumuksen jälkeen kannustamaan häntä ja sanomaan, että ei kannata jäädä murehtimaan sitä mitä tapahtui. Historiaa ei voi muuttaa.
Sinun poikaystäväsi kohdalla jossittelu ei myöskään auta, suuntaan eikä toiseen. Olisiko voinut käydä huonommin? Tai olisiko onnettomuudesta voinut selvitä ehjin nahoin? Ajatukset varmasti pyörivät päässä ja anna hänen avoimesti puhua niistä. Yritä kuitenkin saada hänet keskittymään kuntoutumiseen ja tulevaan.
Kannustus ja tuki auttoi poikaystävääni pääsemään kiinni muuttuneeseen arkeen. Tuin häntä niin teoilla kuin henkisestikin. Tämä tietysti vaikutti myös minun arkeeni, tein suurimman osan myös hänen osuudestaan kotihommista. Muista manneriina kuitenkin se, että älä unohda omaa hyvin vointiasi . Vaikka tuen ja autat poikaystävääsi, niin pidä oma arkesi mahdollisimman samanlaisena kuin se on ollut tai sellaisena kuin sen haluat olla. Tämä auttaa osaltaan myös poikaystävääsi pitäytymään rutiineissa kiinni.
Mutta niitä aktiviteetteja. Poikaystäväni hankki pyörä treinerin. Siis pyörävastus, johon voi oman pyöränsä laittaa ja polkeminen onnistuu sisätiloissa eikä pyörän päällä joudu itse tasapainoilemaan. Hän pystyi polkemaan jo kipsi jalassa. Tämän lisäksi hän teki kuntopiiri harjoitteita sisällä ja samalla piti huolen siitä, että myös jalka kipsin alla ei päässyt niin pahasti haurastumaan (sääriluu oli poikki, harjoitti pohjettaan).
Ulkona keppien kanssa on hidasta, mutta kannattavaa puuhaa, jo vaikka edes korttelin ympäri. Lähde seuraksi!! Me käytiin talvella jääradalla potkukelkalla, minä potkin ja poikaystävä lykki kepeillä vauhtia :) Kesällä on helpompaa lähteä ulkoilemaan, kun pääsee vaikka nurmikolle lepuuttamaan tervettä jalkaa.
Auta poikaystävääsi pysymään arjen rutiineissa kiiinni, auta arjen askareissa. Ja jos hän kauankin kiroilee kohtaloaan, älä ota siitä itseesi, yritä kannustaa häntä ajattelemaan positiivisesti ja mikäli se ei auta, kannattaa ehdottaa tukiryhmiä tai psykologia joka pystyy auttamaan henkisen puolen parantamisessa.
Poikaystävääsi autat parhaiten ymmärtäväisyydellä mutta myös tietyllä jämäkkyydellä siinä tosiasiassa, että elämä jatkuu ja se jalka paranee. Ja se jalka paranee mitä aikaisemmin sitä lähtee kuntouttamaan. Ja kuntoutukseen auttaa niin potilaan oma henkinen tahto kuin myös fyysinen kuntoutus.
Ja vielä jos poikaystävälläsi on kipsi kesällä, se on varmasti aikamoinen hikipallo. Yrittäkää keksiä jokin keino millä jalkaa saisi viilennettyä ilman, että kipsiä tarvitsee kastella.