Panteistiystäviämme ovat mm. James "Gaia" Lovelock, Stephen Hawking, Carl Sagan, Gorba, Albert Einstein, Henry David Thoreau sekä Istuva Härkä ja muut alkuperäispäälliköt, sekä näiden top dogien lisäksi suunnaton määrä kunnioitettuja kanssa-underdogejamme. Sibelius oli vetelä suomalainen panteisti, ja niin oli herra Madetoja jonka 3. sinfoniassa lehmät ammuvat panteistisesti laitumella.
Katolinen kirkko on monet kerrat kironnut kirotun panteismin ja sitä sivuavat kirotut kosmovisiot. Järjestäytyneiden kirkkojen täytyy nääs puolustaa dogmaattisia konstruktioitaan ja käpertyä omaan itseensä ja omiin hierarkioihinsa. Protestanttijengeistä en tiedä.
Minä sanon: Panteismi on sosiaalisessa mielessä vähän kuin vanha tyhmä reduktionistinen
vanha-antropologinen "eksotismi" ja saattaa sitten yleistettynä "ääripanteismina" johtaa kaiken ottamista ihanana jumalallisena vaahtokylpynä kuten esimerkiksi alkuperäisihmisten riisto, kolmannen maailman köyhyys ja sen sairaudet, Varsova-konsertto ja Dubby Bushin pommit taivaalta.
Mutta jos ja kun tällainen asia ratkeaa radikaalissa antropologiassa sosioeettisellä interkulturalismilla, kyseinen panteismiongelma ratkeaa jonkinlaisella kosmoeettisellä interpanteismilla. Toisin sanoen panteismi rajaa itse oman panteisminsa, ja ulkopuolelle jätetään, jos mitään, jonkinlaista parapanteismia tai panteismin ei-haluttuja sivutuotteita, jotain sosiokosmista kuonaa, jonka jokainen voi määritellä itse.
Kysymys kuuluu: mitä jää jäljelle? "Kaikelle" on annettu uusi nimi ja sitä on alettu kumarrella. Jopa amatööri Sibelius on silloin taivaallinen säveltäjä ...
Katolinen kirkko on monet kerrat kironnut kirotun panteismin ja sitä sivuavat kirotut kosmovisiot. Järjestäytyneiden kirkkojen täytyy nääs puolustaa dogmaattisia konstruktioitaan ja käpertyä omaan itseensä ja omiin hierarkioihinsa. Protestanttijengeistä en tiedä.
Minä sanon: Panteismi on sosiaalisessa mielessä vähän kuin vanha tyhmä reduktionistinen
vanha-antropologinen "eksotismi" ja saattaa sitten yleistettynä "ääripanteismina" johtaa kaiken ottamista ihanana jumalallisena vaahtokylpynä kuten esimerkiksi alkuperäisihmisten riisto, kolmannen maailman köyhyys ja sen sairaudet, Varsova-konsertto ja Dubby Bushin pommit taivaalta.
Mutta jos ja kun tällainen asia ratkeaa radikaalissa antropologiassa sosioeettisellä interkulturalismilla, kyseinen panteismiongelma ratkeaa jonkinlaisella kosmoeettisellä interpanteismilla. Toisin sanoen panteismi rajaa itse oman panteisminsa, ja ulkopuolelle jätetään, jos mitään, jonkinlaista parapanteismia tai panteismin ei-haluttuja sivutuotteita, jotain sosiokosmista kuonaa, jonka jokainen voi määritellä itse.
Kysymys kuuluu: mitä jää jäljelle? "Kaikelle" on annettu uusi nimi ja sitä on alettu kumarrella. Jopa amatööri Sibelius on silloin taivaallinen säveltäjä ...
Vastaukset 10
Vanhimmat
joillakin Adornon kaltaisilla kulttuuripessimisteillä ei erilaisen musiikin ideaalin vuoksi ollut edellytyksiä ymmärtää häntä. Adornolle musiikki oli ympäröivän yhteiskunnallisen todellisuuden kriittinen kuvastaja, kun taas Sibelius näki musiikin ihmisen ja luonnon välisenä siltana. Eli Sibelius todellakin oli panteisti, mutta voihan panteistikin olla älykäs ammattilainen, kuten kirjallisuuden puolelta näemme esimerkiksi Eeva-Liisa Mannerista.
Manner oli lesbo. Eli ei se niin älykäs ollu.
Vittuilemassa lesboille? Mikäs foobikko siinä örisee? Vieläkö tuollaista krokotiiliasennetta esiintyy Suomessa? Ja klassisen musiikin palstalla? Hämmästyttävää ... oma sairaus pitää tuoda tänne muitten diagnosoitavaksi.
Minulla on tapana esittäytyä miespuolisena lesbona, ja puolustan Manneria siinä asiassa vielä kuoltuanikin. Minä työskentelen intensiivisesti mm. lesbojen kanssa, ja heitä ei ole juuri voittaneita monessa suhteessa.
Voi sinua onnetonta heidelbergiläistä. Oletpa itsellesi rajat asettanut.
susta ei voi sanoa samaa. Mieluummmin lesbo kuin typerys.
En muuten tiennyt Mannerin biseksuaalisuudesta mitään ennen kuin vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Minun suhdettani hänen tuotantoonsa tuo tieto ei muuttanut miksikään, mutta minähän en olekaan ääliö. Eläköön se pieni ero.
Umpimielinen tekotaitelija se oli. Onks se teitin mielestä älykästä? Umpimielisten runoissa ei virtaa kevätpuro. Melleri on vitun paljon parempi ja tarkempi. Se puhu immenkalvojen poksahtelusta. Siitä minä tykkään. Kun saan poksautella. Ja lesbot ei kostu. Mitä semmosilla tekee. Ei niihin kunnolla uppoo eikä löydy siten syvyyttäkään.
Mannerin runot ovat täsmällisiä, syviä ja kirkkaita, niissä on voimaa, tunnetta ja älyä. Manner oli aito taiteilija ja suuri humanisti. Mellerille se häviäää vain kumottujen tuoppien määrässä, mikä ehkä selittäää sen, miksi Melleri on Manneriin verattuna sellainen hutiloiva hulttio, köyhän miehen Saarikoski.
manskusta tehtiin kirja. Se sai finskin. Se on vitunlutkutuseepos. Kertoo paljon. Suomesta.
kerro, sillä eihän Manner noihin aikoihin edes asunut Suomessa, vaan Espanjassa. Mutta ethän sinä ole edes lukenut Helena Sinervon romaania Runoilijan talossa. Sen huomaa viestistäsi.
Mieltymyksiä on monia. Minä aikanani pidin Meriluodosta enemmän kuin Dilp-Dolp Mannerista, sitten Haavikosta, lopulta Kaparista, ja muutin pois muunkielisen runouden pariin.
Manneria pidetään kai aika yleisesti kaikkein merkittävimpänä suomalaisena modernistina