olla omalle lapselleen niin tunteeton ja ilkeä?Tätä kysymystä olen koko pienen elämäni ajan kysynyt.Olen sisaruksistani vanhin.Omistan 2 pikkuveljeä.Olen koko elämäni ajan ollut se huonoin ja kelvottomin lapsi äidilleni.Tullessani itse äidiksi ja saadessani 2 ihanaa lasta olen todella joutunnut äitini ilkeisiin hampaisiin.Tässä pientä kuvaa asioista.Mieheni on yrittäjä valokuvaus alalla ja on paljon työmatkoilla.Äitini sanoo aina mieheni työmatkoista ilkeää kommenttia.Esim.Niin varmaan onkin työtä tekemässä,siellä se mies hilluu pitkin ravintoloita ja mitä lie tekee.Tai hän soittaa ja kysyy ,että taisi olla miehesi koko yön töissä? Ja tarkoitishan on saada minut epäilemään miestäni.Mitä tahansa sanon tai teen,niin äitini mielestä aina väärin.Nuorimmainen poikani on astmaatikko ja diabeetikko,sekä todella vaikeasti allerginen.Kuvittelen kuulemma kaikki hänen sairautensa.Hän sanoo lapsillenikin että he ovat tyhmiä ja ilkeitä.Ja vaikka kuinka sanon hänelle asioista,niin hän ei edes kuuntele minua.Kauhulla odotan äitienpäivää.Veljeni ovat perheineen käymässä ja äitini ihan reilusti sanoin ja tekemisin näyttää lapsiensa ja heidän puolisoidensa sekä lastenlasten eroittelun.Olen viime aikoina tietoisesti vältellyt äitini tapaamista.Aina jälkeen päin saan itkeä pahaa mieltäni ja tuntea itseni maan matoseksi.Varsinkin nuorin veljeni perheineen on hänen suosikkinsa.Hän vertailee veljeäni ja perhetttänsä minun perheeseeni ja aina löytää perheestäni vikaa. Olen aina kaikista huolimatta yrittännyt olla äidilleni ystävällinen ja auttavainen.Ja ymmärtää häntä aina vain uudestaan.Lasteni olessa jo isompia 7v ja 10v he ovat alkanneet itse huomioida äitini ilkeyden mikä ei kohdistu pelkästään minuun vaan myös lapsiini ja mieheenikin.Olen miettinnyt että pitäisikö se vähäinenkin yhteydenpito lopettaa äitiini.Käymme koko perheen voimin vain 3 kertaa vuodessa äidilläni.Kukaan meistä ei viihdy hänen kanssaan ja kaikilla on pahamieli jälkeenpäin.Äitini on aivopessyt myös pikkuveljeni perheineen minua ja perhettäni vastaan.Suurin unelmani on aina ollut saada läheiset ja lämpimät välit veljiini ja äitiini.Kaikista yrityksistäni huolimatta niin ei ole tapahtunnut.Olen taitannut vaihtua synnärillä.
Miten oma äiti voi
äiditön
223222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuommoinen äiti ei ole sinun arvoisesi. Kiusaat vain itseäsi kun annat hänelle aina uudestaan tilaisuuksia loukata sinua.
Minä panin välit poikki kun en enää jaksanut sitä monimuotoista vittuilua ja avunvaatimista keksittyihin töihin.
Vähän alkaa olo parantua kun joku ei koko ajan ole mollaamassa koko olemustani. Perhekin voi paremmin kokonaisuudessaan.
Ei tarvi pelätä äitienpäivääkään enää.
sen jälkeen, kun mies kuoli.
Otti selvät puolet sisarusten kesken,
yhden elämään täysin takertuen,
toiset unohtaen.
Minusta pyrki tekemään kaikkeen syntipukin,
milloin mistäkin. Ja aivopesi myös välimme sisarusten kesken, manipuloinnin mestari.
Opin halveksimaan kaksinaamaista äitiäni.
Ja monien omien yritysteni jälkeen, parantaa ja puhua avoimesti, puhdistaa välejä, mikään ei muuttunut, vaan selän takana jyrsiminen jatkui ja täysi välinpitämättömyys. Annoin olla. Paha mieli vain joka kohtaamisen jälkeen, ja puolitotuudet, valheet vastassa.
Kaikista ei ole äideiksi, jos ovat synnyttää sattuneet.
Rakastaminen terveesti on harvojen äitien kyky, siltä vaikuttaa. Omanvoitonpyyntiä, ylpeyttä ja halua alistaa, sitäkin enemmän, kun lapset, etenkin tyttäret kodista ulos kasvavat.
Äitejä ei ole kaikilla koskaan, vaikka moitteeton ruoka pöytää loihdittaisiinkin.
varaat nyt vain ihan itsellesi. Vietätte sen oman, rakkaan perheesi kesken.
Äidillesi lähetät vaikka äitienpäiväkortin, jossa ohimennen mainitset, että olette "matkoilla" ettekä pääse tulemaan. Jos äitisi saa jotain kautta liikkeenne tietoonsa, lähdette oikeasti jonnekin.
Sinun on aika herätä. Äitisi on niitä ihmisiä, jotka reagoivat pelkoon ja alamaisuuteen pilkalla ja häpäisyllä. Ota välimatkaa ja sitten kun/jos olette tekemisissä, vedät täysin asialinjaa etkä provosoidu mistään. Ovatko veljesi rohkeita, itsevarmoja, ehkä röyhkeitäkin? Sopisi kuvaan.
Nim. kokemusta löytyy. Vuosikymmenten alamaisuuden ja nöyreilyn jälkeen olen minimoinut yhteydenpidon enkä näytä mitään tunteita, ja viime aikoina olen ollut aistivinani kunnioitusta ja hyväksyntää...
siis en mitenkään arvosta tuollaista tietyllä käytöksellä "ansaittua" arvostusta, enkä missään nimessä kehota sen takia toimimaan edellä mainituilla tavoilla. Tärkeintä on saada itselleen rauha.
vanhemmistaan joille lapsi on yhdentekevä tai pelkkä kiusankappale. Mitä odotat, ei se kohtelu miksikään enää muutu. Lähetä Äitienpäivänä pelkkä kortti, ei sinne kukaan pakota menemään. Jos äitisi on niin tyhmä ettei tajua itse aiheuttamaansa mielipahaa ihmisissä niin jätä hänet omaan arvoonsa. Kukaan ei tarvitse sellaisia ihmisiä ympärilleen jotka aiheuttavat vain ja ainoastaan pahaa mieltä. Et sinä etkä miehesi ja kaikkein vähiten teidän lapsenne. Usko pois olette onnellisempia ilman tuollaista seuraa, vaikka oma äiti onkin. Monella muullakin on tuollaisia vanhempia eivätkä ole heidän kanssaan tekemisissä. Ei se vanhemmuus tee ihmisestä sen huonompaa tai parempaa, vaan ihminen on juuri sellainen kuin on koko elämänsä ollut jos ei ole parannusta jostain syystä tehnyt.
äitienpäivänä!! Älä todella! Toivottavasti sinulla olisi voimaa repäistä itsesi irti tästä "perheestä". Sinulla on oma perheesti, ei sinun tarvitse kärsiä äitisi tietoisesti aiheuttamasta mielipahasta! Hänelle oikein jos jätät menemättä.
että hän se on joka menettää enemmän jos välit
menevät poikki.
enkä aio lähettää enää edes korttia. Minulla ei ollut mitään arvoa ja mielipiteitäni ei koskaan arvostettu. Äiti laittoi meidät sisarukset toisiamme vastaan. Kaiken huippu oli se, että jos minun äitini ei tiennyt tai muistanut jotain juttua elämästäni, niin silloin sellaista asiaa ei ole tapahtunut. Äitini ei siis koskaan ymmärtänyt, että elän omaa elämääni ja minulla on omat kokemukseni hänestä riippumatta. Onnea kaikille, jotka uskaltavat jättää huonot ihmissuhteet taakseen. Tsemppiä.
Mun äitini vielä sekotti minut ja sisareni loistokkaan dramaattisesti keskenään. Sain oikein hyvän käsityksen omasta arvostani kun äitini väitti minun tehneen semmoisia juttuja joita sisareni oli tehnyt. Ei siis pystynyt edes pitämään kahta tytärtä erillään. Poikansa hänelle onkin ollut aina kaikki kaikessa, samalla kuitenkin repinyt pojasta irti hyötyä koko elämän ajan. Kaamea nainen äidiksi siis.
Lopetin kanssakäymisen sen kanssa, koska aina vain tuli paskaa niskaan. Nyt se varmaan kieriskelee taas senkin takia itsesäälissä ja kertoo minusta kauhujuttuja ympäri kyliä. Siinä se on hyvä.
Olisiko heillä jokin kateus ja vastenmielisyys omaa sukupuoltaan kohtaan.
Veljeni, heitä on kolme ovat aivan eri arvoasteikossa äitini silmissä kun minä, ainoa tytär.
En itkisi hänen haudallaan ainoaakaan kyyneltä.
Välimme ovat kohtelian viileät.
Käyn joskus mutta joka kerta ahdistun.
Anteeksi en pysty antamaan koskaan, eipä silti että hän pyytäsikään.
Minua on kohdeltu ihmisarvoa alentavan huonosti, silti äitini ei myönnä mitään olevan vialla.
Jos onkin niin kaikki on minun syytäni.
Olen jo isoäidin iässä, äitini on erittäin hyväkuntoinen itsenäisesti pärjäävä ikä-ihminen.
Oma äitini ei koskaan pitänyt minusta, olin ruma ja lihava. Lihavuus on pelkästään huvittanut minua sitten jäljestä päin, sillä 165/54 ei ole lihava.
Välit olivat viileät ja sellaisina pysyivät loppuun saakka. Kun soitin hänelle, joka kerta tuli jonkin näköset haukut tai mollaukset. No olipa hänellä onneksi parempiakin lapsia. Ei tullut tippa silmään haudallakaan.
Minä en aio mennä. Panin jokin aika välit poikki koska hän aiheutti AINOASTAAN mielipahaa. No ilmeisesti hän on mustamaalannut minut koko suvulle, koska kukaan ei ota enää minuun yhteyttä.
Miksi siis menisin hautajaisiinkaan - äitihän on sitten kuollut, ja haudalla olisi vain semmoisia, jotka ovat uskoneet hänen ikävät juttunsa minusta.
Tiedän tämän siitä, etten muista yhtään ihmistä, ketä äitini ei olisi mustamaalannut selän takana. Minä vain en uskonut hänen juttuihinsa. Sukulaiset ilmeisesti ovat hyväuskoisempia kun eivät tunne häntä yhtä läheltä kuin minä, joka jouduin asumaan hänen kanssaan ennen kuin pääsin muuttamaan pois toiselle paikkakunnalle. Senkin jälkeen vielä pidin yhteyttä 20 vuotta.
Huh, nyt kun ajattelen näin jälkeenpäin niin olisi pitänyt pistää välit kokonaan poikki jo silloin kun muutin pois. Paljolta olisin säästynyt.
Tee itsellesi palvelu ja lemppaa ämmä pihalle elämästäsi.
Lisää kauhutarinoita: www.narsistienuhrientuki.info
kokenut, mutta isäni puolelta.
Jos haluat äitiäsi muistaa, laita kortti.
Keksi perheellesi ja itsellesi jotain parempaa.
Hyvää äitienpäivää Sinulle itsellesi =)))
Äideillä tuntuu olevan rajaton kyky pitää lapsensa vallassaan, vaikka voivat kohdella heitä huonommin kuin vihamiehiään. Kuitenkin lapset yhä uudelleen ja uudelleen menevät hänen eteensä toivoen, että äiti suhtautuisi suopeasti.
Miksi olet yhä hänelle alamainen? Hän on mainipuloinut sinut uskomaan, että äitienpäivää on vietettävä, koska se on tapa, koska hän on äiti, koska sinä olet tytär.
Miksi menette sinne?
Ihan hyvähän on, että muut lapset menevät äitikultaa moikkaamaan, ja te saatte viettää omaa äitienpäivää kotona. SINÄKIN olet äiti.
On oikein ja kohtuullista, että lapsesi saavat onnitella omaa äitiään ja viettää äitienpäivän OMAN äitinsä kanssa hyvillä mielin, eikä mennä isoäitilään tölvittäväksi.
Anna tilanteen kehittyä omia aikojaan ja pane veljesi mietiskelemään, miksi et pidä yhteyttä. Vetäydy ja osoita, että olet alkanut itse arvostaa itseäsi ja perhettäsi. Miehesikin on varmasti tyytyväinen, kun ei joudu happaman sukusi kanssa tekemisiin.
Alistuessasi ja nöyrtyessäsi äidin pahansuopaisuuden edessä annat itsestäsi huonon esimerkin lapsillesi. He alkavat olla siinä iässä, että tekevät huomioita itse. Sinun pitäisi voida ryhdistäytyä nyt jo heidänkin vuokseen. Ei sinun tarvitse enää olla uskollinen lapsuudellesi ja lapsuutesi äidille.
Kuule tilanne ei parane piirun vertaa jos sinä yksin yrität parantaa sitä ja äitisi vain porskuttaa vanhaan malliin.
Tulos on aina sama: sinulla on paha mieli, ja perheesi kärsii kun sinä kärsit.
Älä sisko hyvä pidä yllä moista kauhukuviota.
Kun lakkaat tanssimasta äitisi pillin mukaan, voit paremmin --> perheesi voi paremmin. Usko pois! Koettu on nimittäin.
melkein poikkeuksetta
jokaiselle tyttärelleen
pelkkä pirunsarvet sisällään
kulkeva mairea ja nöyryyttävä
olio - ehkä oikea äidinrakkaus
on pelkkä myytti tosiaan -
ehkä koko rakkaus on.
Paitsi isien rakkaus tyttäriään
kohtaan - onko se puhtaampi,
vailla äitien kateutta ainakin.
Ehkä fantasiat muita,
mutta isät tahtovat tyttärilleen parempaa,
kuin äitinsä.
Surullista,
jos isät katoavat.
Tyttärellä ei ole silloin
perheessä ketään.
Uskokaa minua.
..ainakin oma äitini...toivottavasti vietti mukavan äitienpäivän ilman minua. loukkasi viikko sitten niin pahasti etten ikinä voi antaa anteeksi(tämä yksi niistä monista)pilasi siskoni ja minun välini paska puheillaan. ilmoitinpa vaan että mitään asiaa ei ole meidän kynnyksen yli, eipä ole vaan anteeksi pyyntöäkään kuulunut joten en ihan turhasta ole välejä poikki laittanut. minkälainen on sellainen äiti joka laittaa lapset paremmuus järjestykseen ja mummi joka palvoo vain yhtä lapsenlapsistaan??
kun ei tarvitse enää miettiä miten miellytäisi äitiään. Yli vuoden ollut välit poikki ja elämä sen kun paranee. Suosittelen muillekin, joilla on outo äiti.
Älä odota anteeksipyyntöä. Tuon tyyppiset ihmiset ovat niin täynnä itseään, että heidän maailmaansa mahtuu vain minä, minä ja minä.
Kokemuksesta voin kertoa, että ei tule koskaan pyytämään anteeksi, koska hän kokee olevansa täydellinen eikä tee virheitä - miksi siis pyytää anteeksi.
Käyttää lähiympäristönsä ihmisiä vain "välineinä" oman hyvänsä edistämiseen, varsinaisesti muuta merkitystä ei teillä lapsilla tai lapsenlapsilla ole.
Äitisi ei tule koskaan muuttumaan sinun kannaltasi parempaan, mutta muuttuu kyllä sinun kannaltasi pahempaan.
Etäisyyden ottaminen on ainoa toimiva keino ja pelastaa sinun terveytesi ja mielenterveytesi.
Mikään hoito tai lääkitys ei pysty auttamaan tämäntyyppisiä henkilöitä.
Lisää tietoa saat:
kirjasta Raimo Mäkelä: "Naamiona terve mieli"
ja sivuilta
www.narsistienuhrientuki.info
niskasta kiinni ja jätin menemättä äitienpäivänä ihanan täydellisen äitini luokse.Minulla oli perheeni kanssa elämäni paras äitienpäivä!!!! Ja kännykän suljin siksi päiväksi pois päältä.Äitini yritti soitella monena päivänä,mutta enpä halunnut vastata hänelle.Ja olen todella yrittännyt olla tekemättömissä äitini kanssa.Samoin kuin veljienikin kanssa.Olo on kevyempi ja vähämmän kyyneleitä on vuodatettu,mutta yhä unelmoin rakastavasta läheisstä vanhemmista ja sisaruksista.Onneksi minulla on mieheni ja ihanat lapseni.Olisi ihanaa kun saisi itse määrätä mihinkä perheeseen syntyy.
perheestä, jossa isä ei olisi koskaan tullut hulluksi, äiti olisi tehnyt muuta kuin maannut sängyssä, veli joka kaiken näki ja koki ei olisi antanut itseään viinalle.
Miksi minä unelmoin, kun isäni on kuollut, äiti on patologisesti masentunut ja veljeni on viinan vuoksi luopunut jo lapsistaan.
Minun olisi pitänyt unelmoida silloin, kun unelmat olisivat voineet käydä vielä toteen. Mielisairaus on sairautta, mutta sitä olisin kenties voinut oppia ymmärtämään enkä vain pelkäämään. Äiti - hän on toivoton, koska ei hakeudu hoitoon (ihminen, joka ei hae ja syö lääkkeitä, ei ole sairas, se kai hänen logiikkansa on, ja tauti vain pahenee, mutta siitä ei tietenkään saa puhua). Veljieni lapsia haluaisin nähdä, mutta tutustuminen silloin juoppoaikoina jäi niin olemattomiin.