Kysymys kakkosille!!

Omalla kohdallani voin sanota, että kyllä kuuluu vaikka ollaan sovittu, että suhde on ohi. Tuntuu vaan, että mies ei sitä tahdo millään uskoa. Sanoo vaan edelleen rakastavansa minua ja soittelee päivittäin ja kysyy, että onko kaikki hyvin.. Kunpa nyt en vaan lankeaisi. Täytyy pysyä kovana. Itse tajusin, että jos mies ei jätä niin se olen sitten minä vaikka häntä rakastankin, en voinut ikuisesti olla se toinen jolle soitetaan kun voidaan soittaa ja mentiin muutenkin hänen ehdoillaan vaikka päivittäin nähtiinkin. Uskon edelleen, että mies minua rakastaa mutta varmaan ykköstäänkin (tiedä sitten totuutta) jokin siinä jättämisessä on aina niin vaikeaa.

Ite sanoin miehelle että joko minä tai vaimo, molempia ei voi saada. Ja hän ei ole valmis lähtemään suhteesta lasten takia, olevinaan ainakin lasten takia. Mutta mä en ala olemaan kakkonen vaikka miten paljon tekis mieli jo nyt soittaa ja nähdä. Sanoin miehelle, että nyt haluun päästä yli tästä ja unohtaa...eli mies on jättänyt minut rauhaan. Pahalta tuntuu, mutta sen saa nyt kestää.

Jos olen itse aktiivisesti lopettamassa, toiveena silloin lienee ettei miehestä kuuluisi mitään. Kakkosena en mitenkään toivo, että mies jättäisi vaimoaan. Päinvastoin. Näin saan juuri sen mitä tarvitsenkin.

Tapailin yhtä miestä "kaverina" yli puoli vuotta. Hän oli avoliitossa ja tiesin sen koko ajan. Hän kuitenkin kertoi olevansa juuri eroamassa. Ei siis minun takia vaan ihan siitä syystä että suhde oli niin huono. Hän ei sanojensa mukaan rakastanut avovaimoa ja oli vain taloudellisista syistä hänen kanssa (alle 2 vuotta sitten rakennettu yhteinen talo). Hän sanoi että haluaa olla minun kanssa koska on niin rakastunut minuun, halusi yhteisiä lapsia jne. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt uskoa. Otin aluksi jutut hauskana ajanvietteenä, mutta pikkuhiljaa aloin uskoa niitä.

Jossain vaiheessa kuitenkin meidän "kaverisuhde" päättyi kuin seinään. Se oli minulle tavallaan suuri helpotus. Kyllä välillä oli ikävä miestä, mutta tajusin kyllä että se oli minun pelastus että pääsin hänestä eroon. Erosta meni noin puoli vuotta ja puhelimeni näytöllä oli miehen nimi. Oli ihan mielenkiinosta pakko vastata. En olisi uskonut että hän enää soittaisi, enkä itse ollut soittanut tai lähettänyt tekstariakaan.

Mies soitti koska halusi tavata ja olla taas "kaveria". Ihmetteli miksi en ollut soitellut ja kertoi että hän kyllä on odotellut soittoani. Selvisi että avovaimosta oli tullut vaimo (hän ei kertonut) ja muutaman kuherruskuukauden jälkeen alkoi taas vanha suola janottamaan. Ei sitä pettäjää sormuksella estetä.

Olen vain erittäin onnellinen etten ole hänen vaimonsa, että olin vain se kakkonen. Säälin lähinnä hänen vaimoaan joka vaikuttaa todella sinisilmäiseltä. En kuitenkaan haluaa käräyttää miestä, koska se mitä meidän välillä tapahtui on mielestäni minun ja hänen välisiä yksityisasioita jotka ei edes kuulu vaimolle. Jos menisin paljastamaan niitä, vaimo tod. näk. luulis että olen joku katkera kakkonen joka haluaa miehen omaksi ja sitähän minä kaikkein vähiten olen. Joten eläköön he onnelisena eroon asti.

Itse en enää aio sekaantua varattuihin miehiin. Etsin nyt itselleni kunnon miestä. En kyllä tiedä voinko enää yhteenkään mieheen luottaa.

Veikkaan, että monikaan kakkonen ei enää nykyaikana vaadi miestä eroamaan. Me naiset ollaan niin valistuneita, että tiedetään nämä kuviot.