Puolitoista vuotta sitten minulle rakas kummisetäni riisti henkensä. Vaikka näimmekin toisiamme erittäin harvoin, niin minulla on hänestä paljon muistoja ja hän oli minulle tärkeä. Otimme jokaisesta harvasta tapaamisestamme kaiken irti. Syyskuussa isoisoäitini sydän sanoi työehtosopimuksensa irti. Hänen kuoltuaan olen itkenyt itsekseni huoneessani. Kaksi kuukautta sitten menetin marsuni, jolloin menetin toisen ainoista ystävistäni ja elämänhalunkin aivan kokonaan. Nytkin itkettää. Kaipaan heitä kaikkia niin paljon, että olen jopa ajatellut tappaa itseni, jotta pääsisin taas heidän luokseen.
Ikävä kummisetää, isomummia ja marsua! Niisk.
Ryynimurhe
0315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.