Niin, onko teillä anopit/miniät mitään myönteistä sanottavaa toisillenne? Mitä hyvää sanoisit omalle anopille/miniälle jos pitäisi vaikka väkisin keksiä jotain?
Mitään hyvää sanottavaa?
oivavoiva
351873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Yksi vävy on ja ihan kelvollinen miniä kokelas.
Oma anoppini oli varmasti yksi tämänmaan parhaista, nyt jo tosin edesmennyt, valitettavasti.
Anoppini oli lämminsydämminen, aina toiset huomioon ottava, ei puhunut pahaa seläntakana eikä edessä.
Siksi kait lähtikin niin varhain koska oli enkeli jo eläessään.
olipas kauniisti sanottu
miettiä, tänään sanoisin että "hyvää syntymäpäivää rakas anoppi!!!!"
Olen sanonut miniälle että hän on hyvin pidetty meidän puoleltamme.
Myös vävyn kanssa tulen nykyisin hyvin toimeen, alkuhankaluuksista selvittyämme.
Olen kehunut häntä sitkeäksi ja ahkeraksi.
Minä olen anoppiani aina täällä palstalla kehunut. Hän on maailman ihanin ihminen ja olen tosi onnelinen, että olen hänen poikansa ja hänet elämääni löytänyt.
että "Kiitos, kun jätit minut rauhaan, miniäni, etkä ole vuoteen lähettänyt kuin pari haukkumaviestiä!". T: Anoppi
Miniä varmaan sanois perinteisesti: "Vittu, saatanan lehmä, älä, vittu ikinä, vittu astu mun tontille, vittu".
Eikö kiva "minä" minulla ???
Minulla ei ole enää mitään sanottavaa anopille, koska en puhu hänelle yhtään mitään. Minua ei kiinnosta anopin jutut yhtään.
Olen sanonut hänen pojalleen, että minua inhottaa ja oksettaa jo siinä vaiheessa kun kuulen anopin äänen.
Paras ja hyvä sanominen on ettei sano mitään.
Odotan vain vanhan anoppini kuolemaa.
Kun ei ihmisellä ole elämässä muuta odotettavaa kuin anopin kuolema, niin ei ole kovin kaksiseksi tulevaisuuttaan suunnitellut.
Reippaana, ja nykypäivän lääketieteen tukemana ihmisenä anoppisi saattaa elää vielä 30 vuotta.
Jos et siihen mennessä vielä ole saanut mitään sanotuksi, voi olla että et enää pysty iloitsemaan toiveesi toteutumista.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Me kaikki miniät olemme todennäköisesti joskus
anoppeja. Miten toivoisimme miniöiden sitten
suhtautuvan meihin.
miniääni vaikka joka päivä ainakin yhdestä asiasta. Nimittäin pojanpoikani kasvatuksesta ja hyvästä huolenpidosta. Se onkin tärkein asia mitä häneltä odotan ja sen hän tekee mitä parhaimmin.
Pojasta näkee, että hänellä on hyvä olla vanhempiensa kanssa, on aina iloinen vesseli, nauravainen ja vilkas ja mielettömän fiksu.
Jos et osaa sanoa mitään positiivista miniästäsi niin oisit jättänyt kirjoittamisen väliin
pitäisi jättää minun mielipiteeni väliin ?
Koska alkuperäistä kirjoittajaa pitäisi kunnoittaa eli siis hän pyysi HYVÄÄ SANOTTAVAA ANOPISTA TAI MINIÄSTÄ! Minäpä sanon hyvää miniästäsi, hänellä ei mene ainakaan jauhot suuhun.Kyllä miniässäsi täytyy olla jotainn hyvää. Jokaisessa ihmisessä on.
..tämä miniäni käy töissä. Kai se nykyään on hyvää sanottavaa, kun on noita töitävieroksuvia ihmisiäkin löytyy.
Hyvä! Jos miniäsi jäisi työttömäksi niin mikä se sitten olisi? Haluiaisin vielä jonkun luonteeseen liityvän hyvän luonteenpiirteen. Ja miniäsi voisi kyllä sinuakin ruveta kunnoittamaan ja kohtelemaan paremmin. Miniäsi tarvitsee apua. Soita lastensuojeluun armotta poikaasi ajattelematta ja kerro mitä tiedät. Lapset pääsee ainaskin parempaan paikkaan.
en voi mainita mitään piirrettä miniäni luonteesta, joka olisi edes siedettävää. Valitan. Otin hänet kyllä avosylin vastaan, miksikäs ei, poikani morsiamena, mutta hän näytti tapansa nopeammin kuin arvasimmekaan. Miniä tarvitsee apua toden teolla, mutta luulen, ettei ihmisen apu auta häntä, koska hän ei miellä mitään tehneensä väärin, kaikki on aina ollut toisten syytä. Olen kuunnellut, kuinka hän on haukkunut esim. erästä 13 v. tyttöä, joka oli ilmaisin hänellä jatkuvasti lastenhoitajana ja koiranhoitajana, kun itse joi, monesti yli viikonlopun ja aina kun poikani oli reissutyössä, niin heti oli puhelin kilahtanut, ja miniä soittanut ja lirkuttanut "kylään" . Oli luvannut maksaakkin, eipä tullut mitään. Haukkui tyttöä vaikka miksi, johtuen kaiketi siitä, ettei tämä nuori joka kerran jaksanut/joutanut/halunnut heti rientää palvelijaksi. Tyttö oli siivonnut, tuonut oksetustaasaa, syöttänyt lapset, hoitanut koirat jne..Tytön vanhemmat tekivät hommasta lopun. Nykyään miniä vihaa koko tätä perhettä. Toivoa ei siis ole. Yläkerrasta apu tulee, jos kerta. Täytyykin lähettää apupyyntö Yläkertaan kiireellisenä työpöydälle !! T: Mummo 50 v.
Miniukko on käyttäytnyt koko ajan törkeästi, esim. nukkunut meidän silmien alla ilkialasti umpihumnalassa. Petiään ei ole laittanut koskaan, tehnyt evästä, edes meillä ollessaan lapsilleen (aamupuurot jne.), hän on vain ollut ja seurustellut kaljapullon/tupakan ja kännykän kanssa. Omasat apuhelimesta kun loppui puheaika (saldoraja!), niin otti pokkana vaan mieheni puhelimen ! Mieheni nappasi kännynsä pois. Ei mitään hävettänyt edes. Nämä ihmiset OVAT ja elävät omilla säännöillään. Surullista ja valitettavaa.
Sinun velvollisuus on mummona tehdä lastensuojeluilmoitus. Poikasi ei näytä saavan kuriin miniääsi ja hän ei pysty myös rauhoittamaan heidän perheelämää. Lapset täytyy pelastaa ennen kuin on liian myöhäistä. Vaikka poikasi olisi pitänyt petata pedit kun olivat teillä. ´Jos me ollaan minun sukulaisten luona minä petaan pedit ja jos miehen niin mies pettaa. Ja kyllä jos vieraana ollaan niin talon väki tekee ruuat. Puurot miniäsi olisi voinut tehdä itse. Ei mekään koskaan vieraissa tehdä ruokia itse. En viitsisi mennä huushollaamaan toisten keittiöön.Puurot viitsin keittää vieraissa itse. Voisit vaikka keskustella miniäsi äidin kanssa tilanteesta, näyttää ne viestit jos ei usko ja jos hän puhuisi tyttärelleen järkeä ja saisi tämän hankkimaan itselleen apua. Miniäsikin on uhri joka tarvitsee apua sairauteensa. Ihminen ei voi mitään itselleen jos on sairas.
Ihminen elää kuten haluaa, eikä siinä ulkopuolisen mielipide paljon paina. Jos poikasi kuitenkin elää vaimonsa kanssa, vaikka sinä et hänestä pidäkään, et voi asialle valitettavasti yhtään mitään. Koeta olla vaan välittämättä, vaikeaa se tosin voi olla. Ei ihminen pysty muuttamaan omaa käytöstään, vaikka siitä hänelle sanottaisiin, jos tämä ihminen ei sitä itse tajua.
Se, että äiti juo ja ei tee aamupuuroa lapsilleen, ei ole mikään syy tehdä lastensuojeluilmoitusta. Jos vanhemmat eivät tappele. Varsinkin kun lasten isä ei näe asiassa mitään väärää.
Miksi näette pahaa vain tuossa äidissä, ette näe mitään huomauttamista tuon lasten isän käytöksessä? Hänen, jos kenen, pitäisi huomauttaa vaimolleen ja koettaa saada tämä, jos parantamista on, parantamaan käytöstään.
Kyseessä on kuitenkin mummo, joka tekisi ilmoituksen, tämä mummo ei asu lasten kanssa koko ajan. Ja jos ei pidä lasten lasten äidistä, miksi on kuitenkin tekemisissä tämän kanssa?
mummo 50 v. (nimetön) kirjoituksia. Poikani on itse sanonut kuulteni, ettei voi sanoa mitään vaimolleen, kun se on niin hurja. Tappelevat kyllä keskenään. Eukko mättää poikaa turpiin julkisella paikalla(nähty on) ja hakannut lapsia ja kummityttöään (tosi pahaan kuntoon). Se eukko on ihan seko ja hurja kännissä, jos, joku sanoo poikittaisen sanankin ! Tiedän, kun itsekkin sain 2x turpaani ja eukko lähti sit autolla kännissä ajelemaan, karkuunko tekosiaan. Soitin poliisit perään, eihän ne nyt siihen hätään kerenny. En ole koko porukkaa edes nähnyt vuoteen ! En tiedä tänään, kuinka sielä voidaan. Ainakin tyttärelläni ovta hoidattaneet poikaa, ja "unohtaneet" tulla hakemaan, poikani oli soittanut ja sanonut siskolleen, ettei äiti voi tulla hakemaan, kun on menny vielä juhlimaan kavereiden kanssa. MIKSI poikani soitti hoitajalle, eikä lasten äiti, JOKA ITSE VIENYT POJAN sinne (jollain kyydillä)? Tytär oli aiheesta sanout pojalleni jotain. Eipä ole porukkaa sielläkään näkynyt, edes serkun synttäreillä, tätinsä häihinkään ei pojat tule, kuulemma. Vaarallista, olenhan minäkin siellä! SAIRASTA ! Molemmat: poikani ja emäntänsä ovat näköjään toisensa ansainneet. Tavat ovat semmoiset ! Äiti ei siis TEE YHTÄÄN MITÄÄN ! Mie voin puurot kyllä keitellä (syön itsekkin), mutta miniän paskapyykin pesu/pikkuhousujen ja pillunpyyhepaperien keräily lattioilta on jo vähön liikaa !!! Älyättekö, minkälainen ihminen. Puurojuttu oli esimerkki. Voisi edes vähän jeesata esim. mökillä (aikoinaan), esim. katsoa lastensa perään, etteivät mene järveen, kaivoon, pukea, pestä lapsia, siistiä heitä ym. NORMAALIA, mutta kun e, niin ei! Kerran olivat pojat heränneet, kun nukkuivat aitassa ja me päärakennuksessa ukin kanssa. Onneksi oli mukana sakemanni, joka nosti kauhean metelin jo klo 7. aamulla - pojat olivat järvessä, mie heräsin ja kävin herättää vanhemmat !! Se siitä VASTUUSTA !!
Kuten jo edellä sanoin, tämä asia koskee vain ja ainoastaan sinun poikaasi ja tämän vaimoa. Jos he haluavat elää ja todella elävät tällä tavalla, asia ei kuulu sinulle. Poikasi, tuon naisen mies, on vastuussa tästä asiasta, vaimosta, lastensa hyvinvoinnista. Kummaa, että poikasi edelleen elää vaimonsa kanssa, jos tämä on todella syyllistynyt tuollaiseen käytökseen.
Jos ette ole nähneet toisianne vuoteen, miksi tuollainen viha edelleen? Luulisi, että tunne olisi hieman laantunut. Tuntuu, että päällimäisenä tunteena sinulla on viha miniää kohtaan, eikä huoli lapsenlapsista ja näiden isästä.
koko perheestä. On kai ihan normaalia, että tämmöistä asiaa ihminen miettii ja ikävoi lasta ja lastenlasta, on huolissaan, katkera, suututtaa jne. Ellei näitä normaaleja tuntemuksia olisi, olisin itsekkin kummallinen. Käytännössä en ole tehnyt mitään perheen asioihin vaikuttavaa (ottanut yhteyttä tms.), kunhan pähkäilen ja kauhulla odotan seuraamuksia. Vanhemmat ovat luonnollisesti vastuussa aina omista lapsistaan. En olekkaan tunkemassa heille. En ole katkera, mutta kuitenkin... Pahalta tuntuu, kun ihmistä syyttömästi sätitään !
Et sinä ole vastuussa enää lapsestasi, eikä lapsesi ole enää lapsen iässä. Se sinun vastuusi loppui silloin, kun tämä meni naimisiin vaimonsa kanssa. Heillä on omia lapsia, ja heidän kuuluu itse hoitaa asiansa.
Voit murehtia ja kirjoitella tänne vielä vuodenkin päästä, mutta valitettavasti vastuu ja päätösvalta asiassa ei kuulu sinulle.
kirjoitinkin, jotta vastuu lapsista on aina viimekädessä vanhemmilla. Ei sitä niin vain voi totaalisesti unohtaa omaa lasta ja lapsenlasta, olipa vaikka mikä tilanne. Kummalliseksi tämän tilanteen tekee se, että minulla on siis aina ollut läheiset (soiteltu miltei joka päivä, ellen mie soittana, niin poika soitteli niitä näitä) hyvät, lämpimät, luottavaiset suhteet poikaani, KUNNES tämä outo nainen tuli pojan elämään. Poikanikin muuttui jotenkin ylimieliseksi ja röyhkeäksi ja alkoi passuuttaa. Seurako tekee kaltaisekseen? Vanha äitini ja mieheni huomasivat aivan saman. Itse ummistin silmäsi kaikelta sen 6 vuotta, kunnes, en miekään jaksana ja tajusin, mikä on "taudin syy". En voi kuin ääneen ihmetellä elämän kummallisuutta. No, katotaan äitienpäivä. Ainut, mitä saan, on perinteinen miniäni haukkuma kännyviesti. Poikani tietää ja hyväksyy oman äidin haukkumisen syyttömästi. Tästä, jos mistä olen katkera - kukapa ei olisi. Mennään vaikka hautaan näine hyvineen, jos niin poikani perhe tahtoo. JO olemassa olevat lämpimät välit kerralla lyötiin poikki minun ja lapsenlapsen kesken. Aikuinen kestää, kun on pakko, mutta mitä vaurioita tämmöinen käytös (ja ääneen mummon haukkuminen lasten kuullen) saa aikaan ? Sepä jääkin nähtäväksi.
Tosi surullista se on, kun näkee lastenlastensa kasvavan ilman hellää huolenpitoa ja rakkautta. Ymmärrän sinun huolesi ja tuskasi.
Mutta nyt kun on äitienpäivä tulossa, ja kuten sen olet jo tiedostanutkin, aiheuttaa se ahdistusta. Siksi annankin sinulle vinkin, että mieti jo etukäteen mikä on sinusta oikein kivaa, ja tee silloin sitä. Sinä olet äiti ja sinä olet mummi, sinulla on oikeus sinä päivänä nauttia siitä asiasta.
Mutta kuten arveletkin, et ehkä saa nauttia sitä lapsesi ja lapsesenlapsesi kanssa. Mutta sinulla on mukava mies ja te teette kahdestaan jotain oikein kivaa yhdessä. Laitatte nätit vaatteet ylle ja menette vaikka karaoketansseihin.
On muuten niin ihanaa tanssia oman rakkaansa kanssa todella kaunista hidasta rakkauskappaletta, ja tietää, että minulla on se rakkaus mitä laulussa kerrotaan. Älä mieti kenenkään muiden onnesta, sinulla on se ja sinä saat siitä nauttia.
Sitten käyt myös oman äitisi luona ja hallat kunnolla. Jos on pitkä matka, soitat ja luet kauniin runon. Jos äiti on kuollut käyt lukemassa sen haudalla. Sitten käytte anopilla kavittelemassa ja viemässä anopille kukkaset.
Suosittelen, että suunnittelet etukäteen mitä kivaa voisit tehdä. Uimahallia, kylpylän saunaosastoa tai oman mökin saunailtaa suosittelen karaoketanssien sijaan, jos ette ole tanssi ihmisiä. Noin minä teen äitienpäivänä.
Kaikilla mummoilla ei ole omia lapsia tai lastenlapsiaan mahdollisuus edes äitienpäivänä tavata. Mutta pienet lapset eivät ole lainkaan niin tyhmiä, kuin aikuiset usein olettavat, vaan he ovat jo vetäneet omat johtopäätöksensä, ja aivan varmasti he ymmärtävät sinun ikäväsi.
Mie pesen vieraiden pyykit mutta en kerää noita papareita lattioilta. Minkä ikäiset lapset pojallasi on?
olemme mökillä ja muistamme minun äitiäni, joka asustaa siellä päin sekä mieheni äiti muistamma tänään jo. Hän asuu kauempana. Anoppini on jo 85 v. ja pirteä muori ja asuu yksin. Kasvattanut sotaleskenä 7 lasta. Sitkeä tervaskanto. Kalastamme (jos sää sllii) ja teemme puuhommia, siinäpä se aika hurahtaa huomaamatta. Koetan olla ajattelematta ikäviä asioita. Tyttäreni perhe muistaa minua varmaankin, kuten aina. Poikani perhe ei ole muistanut aiemminkaan minua äitienpäivänä, vaan MINIÄN äitiä ainoastaan. MItä tämä kertoo ? MINÄ, JA MINÄ jne..En ole maininnut mitään, ollut vaan ja antanut lastenhoitoapua ja muuta jelppiä. Miniän äiti on fyysisesti sairas, ettei ole voiniut hoitaa lapsia. Hyvä, kun poikani vie anoppinsa syömäänja kukat sinne. Itse olen saanut pikaisen soitin äitienpäivänä, josko sitäkään pojaltani - miniältäei mitään. Kun olisi ollut edes tapoja kiittää saadusta avusta, mutta ei. No, asiat ei muutu vatvomalla ja surkuttelemalla.
Ovat: poikani poika 6 v. ja miniän poika x-suhteesta 10 v. Hoidin miniän poikaa jo vauvaiästä! SAmoin pojanpoikaa jo vauvaiästä. Poika oli sairas, ei ottanut vastaan ravintoa. Valvottiin mieheni kanssa öitä, kun syömissessio kesti tuntikausia ! Söi ja oksensi. Mieheni valvoi, etten minä nukahtanut. Mitään selitystä lääkärit ei löytäneet. Äiti väitti allergiaa, mutta poika sanoi, ettei mitään allergioita ole. Miniä sanoi, älä anna maitoevästä.Kopkeilin puolella lusikalla ja lisäsin vähän kerrallaan - ei mitään ongelmaa. Olen varma, jotta lapsella oli alkoholinvierotusoireita, kun ei ottanut ravintoa vastaan. Sairaalassa löysivät erikoismaitojauhon, jota valmistettiin. Poika oli osastolla viikon ! Tiedän vastaavan sattuneen eräälle tyttövauvalle, ja serkkuni oli ollut tätä vauvaa hoitamassa, hän kertoi, mistä kaikki voi johtua. Miniä oli hipihiljaa aiheesta, aina vain sanoi, että allergiaa ! Luulimme koko suku, jotta poika kuolee. Jumalan kiitos selvisi. Niin, jotta paljon on tehty heidän eteen. Maksoin myös maitojuomajauhetta monia purkkeja - sikakallista evästä. Samoin maksoin paljon muutakin, bensaakin, ruokaa, vaatetta, miniääle tupakka ja kaljarahaa annoin! Miniä ei ikinä itse pyytänyt, vaan laittoi miehensä asioille. Miettikäähän, mikä ihminen tämö nainen on.nahkahousut oli tärkeämpää ostaa sossun rahalla kuin sairaalle lapselle evästä, annettiin vanhoja Nannoja ! Voi kauheaa. Mitäpäs siihen sanot hänelle - et mitään. selitys kyllä löytyi - hän oli ollut ihan varma, että juuri sinä päivänä kun pojan maitojauhe loppuu, hän saa uutta rahaa sossusta (oli silloin kotona tietty ja työtön), mutta sossutäti oli ollut poissa ja sairaana. Hänet haukuttiin ja sossutädin vika olikin kaikki. Näin menettelee Narskut, oma etu AINA enne, vaikka sairasta lasta.
minun vieraat; poikani perheineen asuivat meidän kodissa kaksi viikkoa ja me mökillä. He olivat LOMALLA koko sakki ja mie tultua sain pestä paskapyykkiä! Ajatelkaa ! Miniän likavaatteita ja hiuslisäkkeitä löyti wc:n lattioilta jne...
Jos poikasi ei osaa soittaa sinulle äitienpäivänä, ei käy, ei se kyllä ole miniän vika. Ja minun mielestäni, on turha teeskennellä äitienpäivänä, että välit ovat hyvät, kantaa kukkia, jos sitä ei tee muinakaan päivinä. Jos asiasi olisivat hyvin sinun, sinun poikasi ja tämän miniän välillä muinakin päivinä, et varmaankaan kirjoittaisi täällä.
Paras ratkaisu tähän on, ettet anna sitä lapsenhoitoapua. Marttyyrius ei auta kuin poikasi perhettä, älä anna heidän käyttää sinua hyväksi.
Olisin korjannut ne jätesäkkiin, ja kuskannut heidän ovensa taakse. Älä pyykkää muiden sotkuja.
Lapsen teolla voi tienata elintsoo vaikka kuinka moni väittäisi vastaan. Ympäristö ja suku säälistä avittaa jotta miniä saisi ne nahkahousut. Ei tarvitse itse ottaa vastuuta kun jelppaajiakin on. Narsistinenhan hakee viat aina muista lahjakkaasti. Älykkäästi hoidatuttaa lapsensa muilla itsensä vaan rahastaen lstensa kustannuksella. Ei auta teillä muilla muuta kuin maksaa jos sille linjalle olette lähteneet.
Olet varmasti oikessa tuon alkoholivieroitus oireen kanssa. Tarkkailitko miniääsi odotusaikana? Narsistit tekee lapsen tai useampiakin ihan omanarvonsa pönkittääkseen.
mitään äitienpäivänä pojastani. Kova on luonto ja hyvin manipuloitu. En ole nähnyt koko sakkia yli vuoteen. Melkoista on. Asumme samassa kaupungissa ja asioimme myös samoissa tavarataloissa/kaupoissa, mutta ei olla sielläkään kohdattu. En varmasti mene enää vipuun ja ala ilmaiseksi avustajaksi/lastenhoitajaksi/rahoittajaksi/palvelijaksi. Kiitosta olen jo saanut vittu-viestien muodoissa avuistani ihan tarpeeksi. Minulla on ihan ikioma ja hyvä elämä puolisoni kanssa. Tyttären perhe muistaa kyllä. Laittelen nyt heidän apuna heidän hääjuhliaan, teen ruokaa jne., heidän pyynnöstään siis. En tunge ikinä kenenkään reviirille. Miten se Raamatussa sanotaankaa, että "se, joka kiroaa vanhempansa , rangaistakoon kuolemalla". Ei ole minun asia tuomita ketään. Suru on vaan puserossa, mikä lienee ihan inhimillinen ja normaali tunne.
Anoppini kuoli jo lähes 20 v. sitten. Hän oli varmaan keskivertoanoppi eli tulimme toimeen keskenämme aivan hyvin. Voisin kiittää häntä pojastaan, jonka olen saanut puolisokseni. Olemme olleet naimisissa melkein 35 vuotta. Siinä ajassa on ollut sekä ylä- että alamäkiä, mutta edelleen olemme yhdessä, eikä tämä hassumpaa ole.
Miniäkseni olen saanut ihanan ihmisen. Hänestä on puhuttu halveksivasti, mutta en ole sen antanut vaikuttaa omaan mielipiteeseeni hänestä. Hän on hyvä äiti, puoliso ja miniä. Hänen seuransa on välillä todella virkistävää, hän on huumorintajuinen, musikaalinen ja hassu. Välillä maha kippurassa nauramme hänen hassutuksilleen.
Vävykokelaskin vaikuttaa todella mukavalta ihmiseltä. En ole häntä kovin montaa kertaa tavannut, mutta vaikuttaa lupaavalta.
Anoppini oli paljon äidillisempi ja lapsiaan ja lapsenlapsiaan ajatteleva kuin oma äitini ikinä.
Oma äitini antoi minun aina ymmärtää, että paremminkin olisin voinut toimia.
Lapsena ajattelin, että hän häpeää minua, koska minussa oli aina moittimista.
Mieheni rakasti äitiään hellästi. Hän puhui kodistaan ja vanhemmistaan aina arvostaen ja kauniisti. Vaikka perheessä oli paljonkin vaikeuksia, ei anoppini koskaan purkanut turhautumisiaan lapsiinsa, vaan pahoissakin tilanteissa oli tukena ja turvana.
Hänen kuollessaan menetin äidin minäkin.
Miniäni on omapäinen ja tarmokas. Hän osaa huolehtia kaikesta niin että olen silmät pyöreinä.
Hän hoitaa kaikki asuntoasioista alkaen, koti on aina kunnossa, ja hänestä ja pojastani on hauskaa tehdä ruokaa isommalle joukolle, niin että he usein kutsuvat meidät ja muita sukulaisia aterialle.
Eipä tulisi mieleenikään ruveta antamaan hänelle ohjeita missään asiassa, sillä hän kyllä ihan oikeasti tietää asiat paremmin kuin minä.
Ja jos ei tiedä, ottaa selvää!
Meillä on kaikilla aina hauskaa yhdessä.
Koskaan en ole ottanut yhteen lasteni puolisoitten kanssa missään asiassa. Heidän kanssaan voin puhua jopa helpommin kuin omieni kanssa. Vanhempien ja lasten väleissä on aina jonkinlainen pikkujännite, joka estää hyvin luottamukselliset keskustelut.